Eilen tuli viikko täyteen ilman Instagramia ja muuta turhaa kännykän räpläämistä. Ruutuaikani kännykällä on nyt ollut tunnin kieppeillä per päivä, kun se tätä ennen oli 4 - 6 tuntia. Kirjauduin tänään kuitenkin tietokoneella Instagramiin ja laitoin sekä omalle että Kenin tilille ilmineerauksen, että pysyn vielä poissa. Samalla kurkkasin viikon aikana tulleita postauksia. Nukkemaailmassa oli muutama postaus Trumpista ja niin monta Slava Ukrainia, että alkoi heti rintaa puristaa. Muutenkin koko viikon nukkepostausten selaaminen tuntui liian työläältä, joten katsoin vain parin rakkaimman tyypin kuvat. Minulla on ollut huomattavan kevyt olo viimeisen viikon ajan, enkä halua sitä menettää. Toisaalta tiedän, että alan kuitenkin jossain vaiheessa kaivata leikkimistä, mutta siinä ei ole kauheasti mieltä ilman sosiaalisuutta. No, aika näyttää, miten emännän käy.
Olen kyllä kännykän sijaan notkunut läppärin äärellä tavallista enemmän, kun Hesari mokoma meni julkistamaan kaikki vanhat Sanalouhokset. Olen niitä sitten tahkonnut aina keittiön pöydän ääressä ruokailun yhteydessä ja helposti jään tekemään "vielä yhden". Aivojumppa on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ahdistuminen kännykän orjuudessa.
Laitan tämän postauksen kuvitukseksi naapurin kanoja. Olin heidän hoitajanaan hiihtolomaviikon ajan. Minusta tuntui kivalta saapastella navettavaatteissa vesiämpäri ja herkkukippo mukanani joka aamu päästämään Kalle ja tytöt pihalle. Sää oli enimmäkseen lempeä, ja vain yhtenä aamuna rouvat närkästyivät yön aikana sataneesta lumesta niin paljon, että tekivät täyskäännöksen koppiinsa. Minusta on aina niin mukavaa jaella herkkuja, kaapia kakat ämpäriin ja toivotella kanoille iltaisin hyvää yötä. Kanarouvien potpottava juttelu tekee minut iloiseksi. Ja viikon palkaksi sain niin paljon munia, että en ainakaan hetkeen tule kuolemaan nälkään!
Aina kun saan olla kanavahtina, minulle tulee hinku perustaa omakin kanala. Onneksi tällä lailla viikon aikana minä kuitenkin huomaan, miten vaikealta minusta tuntuu se, että olen sidottu olemaan kotona joka aamu klo 9.30 ja joka ilta klo 17.30. Jo näinkin vähäinen sitoutuminen tuntuu vähän vankeudelta.
1 kommentti:
Hieno irtautuminen kännykästä! Ehkä on turha asettaa kuitenkaan vaatimuksia, kun ne alkavat ahdistaa. Jo se tieto, että pystyt tarvittaessa irtautumaan, kuulostaa minusta voitolta ja upealta saavutukselta. Etkä todellakaan tarvitse huonoa omatuntoa siitä, että jatkat taas joku päivä ig:ssä. Ehkä tällainen on-off-vaihtelu onkin sinulle paras muoto?
Upeat kanat! Kuulostaapa kivalta, että pääset välillä hoitamaan. Siinäkin varmaan sitten vaihtelu on parasta, välillä on, välillä ei. Ainakin minä olen niin vaihtelunhaluinen ihminen, etten kestä aina yhtä ja samaa rutiinia. Kuolen jo ajatukseen.
Lähetä kommentti