Minun ikiongelmani eli miten saan itseni ja harrastukseni mahtumaan tähän kotiin sai minut taas häyristilaan. Olen tosi pitkän aikaa harmitellut sitä, että 140-senttinen sänkyni vie aivan tolkuttoman tilan näin pienestä kodista. Minä ostin sen Majikselta lähdettyäni sillä ajatuksella, että sängyn pitää olla kyllin leveä kahden nukuttavaksi, mutta ei liian leveä yhdelle. Pystyin ostamaan tosi kalliin, laadukkaan sängyn, koska minulla oli holtittomasti erorahoja tililläni. Suomalainen napakka patja onkin ollut erittäin hyvä ostos. Minusta siihen on yhä ihana kellahtaa ja siitä on hyvä herätä. Vielä viidessä vuodessakaan se ei ole painunut yhtään. Ja juuri siksi siitä ei voi luopua, vaikka se on osoittautunut aivan liian leveäksi.
Unikaveria minulla ei ole ollut varmaan kymmentä yötä enempää ja yksinäni nukun siinä niin levottomasti, että saatan herätä ihan poikittain. Helmutin kapealla patjalla nukkuessani tajusin, että mitä ahtaampi on sänkyni, sen rauhallisemmin minä nukun ja niinpä olenkin sitten kasannut kotisänkyyn tyynyistä vallin, joka rajaa petini varsin kapeaksi. Melkein puolet sängystä on siis täysin tarpeeton tilasyöppö.
Näillä faktoilla sain perusteltua itselleni, että nukkekaapin rakentaminen alkoviin ei ole mielitautisen hommaa ja ryhdyin töihin. Koko hökötys rakentui paitsi olemassaolevilla kilkkeillä myös kaatopaikkakuormasta löytyneillä materiaaleilla - sekä omastani että naapurin. Olen aina tosi ylpeä itsestäni, kun pystyn loihtimaan isoja muutoksia tänne aivan ilman rahaa. No, tähän projektiin kyllä sijoitin lopulta 8 euroa, kun kävin kirpparilta hakemassa vanhan kirjan, jonka kauniisti kellastuneilla sivuilla tapetoin nukkekaappini "oven".
Näistä kuvista on varmaan vaikeaa saada tolkkua, mutta hyllyt "kelluvat" patjan päällä seiniin kiinnitettyinä. Etuseinänä on iso kennopahvi, jonka sain yhdeltä naapuriltani joululahjaksi. Se on kevyt ja sen saa napattua siitä kokonaisena pois silloin, kun pitää päästä leikkimään baarilla tai kahvilalla, jotka kätkeytyvät sen taakse. Parin dioraaman lisäksi hyllyillä on hyvin tilaa nukkejen muulle rekvisiitalle, kuten ajoneuvoille ja isoille kalusteille.
Tämän keksinnön ansiosta kamarissa on nyt tilaa sohvalle, askartelu- ja ompelupöydälle sekä tietokonepöydälle. En joudu luopumaan mistään tärkeästä toiminnosta tai rakkaasta huonekalusta. Tästä kodista on ehkä lopultakin tullut koti. Paitsi, että tämä on viimeinkin toiminnallisesti kunnossa, tämä myös kelpaisi sisustuslehteen, koska täällä on nyt vain nättejä kohtia. Olisipa sen verran valoa, että saisin otettua kivat valokuvat kaikesta.
Silti ajoittain minua ahdistaa ja itkettää. Kun joku ääni päässäni yhtäkkiä kuiskaa, että "Sussu, sä nukut nukkekodissa" tai "Immolassa on yhä autokuorman verran sun käsityötarvikkeita ja posliininukkeja ja mopokin", niin tulee todella epätoivoinen olo. En ikimaailmassa tule saamaan kaikkia roiniani pois Sulon nurkista, koska niiden hävittäminen on mahdoton tehtävä, eivätkä ne mahdu tännekään. Minun kamppeitani on Heilankin kellarikomerossa, koska omaan kämppääni liittyvät kylmät varastotilat eivät sovellu asiaan.
Olisi pakko lakata harrastamasta kaikkea käsillätekemistä, mutta mitähän iloa missään sitten olisi.
Yhä minä haaveilen siitä, että jollain ihmeellä minulla olisi sekä yläkerta että alakerta itselläni. Nyt, kun Yläkerran Tyttö muuttokuormineen kuskattiin eilen uuteen kotikaupunkiinsa, ja asunto on hetken aikaa tyhjä ennen uuden vuokralaisen saapumista, unelmani makuuhuoneesta yläkerrassa ja runsaasta leikkitilasta taas voimistui. Niin kauan, kun saan edes omistaa tuon ylimääräisen asunnon, se haave ei kokonaan kuole.
8 kommenttia:
Wau miten kivan näköstä! Mullakin on ajatuksena tapetoida vanhan lehden tai kirjan sivuilla lapsuudenkodissa, kunhan tästä ehdin.
Ei käsitöitä todellakaan tarvii lopettaa! Mitä mieltä missään sitten olisi?! Höh.
Aivan mahtava idea toteutuksesta puhumattakaan, - terkuin Tuija
Makuuhuoneen Feng shui on mielestäni jokaiselle hyväksi. Taiteelliseltahan tuo näyttää, eipä siinä mitään.
Tällaiseen kommenttiin en osaa vastata mitään, kun en kuule äänensävyä.
Kiitos. Hassuhan se on, mutta just nyt hyvä.
Minä olen käyttänyt tähän nyt kolmea eri kirjaa. Mitä ohuemmat sivut, sen huonompi lopputulos. Liisterin ja EriKeeperin sekoituksella ja paksuhkolla paperilla tuli paras jälki.
Tunnistan tuon, että käsityö- tai luovat harrastukset vievät julmetusti tilaa materiaaleineen, ja usein myös levittäytyvät kaikille tasoille - myös lattia on taso. Eilen hain Kierrätyskeskuksesta tilauksen, säkin ihanaa miniatyyrikrääsää minibuduaarin rakentamiseen. Harmi kyllä rouvanukke, jonka ympärille olin koko huoneen ajatellut rakentuvan, olikin jo myyty. Ja mun ei pitänyt enää koskaan ministellä! Mulla tulee innostumiset kausissa, värityskirjat, palapelit, nukkikset ja muut, joten mistään ei voi luopua, koska kausi palaa aina joskus takaisin. Vaihdoin myös pienempään sänkyyn, ennen 120 cm, nyt 90 cm. Toimii. Minusta nukke- ja uninurkkasi on ihana. - Liiolii
Alkovisi on niin ihana!! Ja ihana, että sait nukkekodin sinne.
On tosi hassua lukea, että ahtaasti nukut paremmin. En ollut ajatellut, että sellainen olisi mahdollista! Minä ahdistun alle 140-senttisessä sängyssä, kun en saa polvia koukkuun (nostan vähintään yhden jalan todella ylös koukkuun, ellen suoraan sivullepäin, jolloin tarvitsen T-kirjaimen muotoisen tilan). Tai jos en voi kääntyä sängyssä kuin paikoillani kierien. Meitä on tosiaan niin monenlaisia.
Toivoisin niin, että asiasi järjestyisivät! Itse yritän rahahuolissa hokea itselleni: tämä ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Ei ole tappava sairaus kyseessä. Ja vaikka, että kotini ei ole vaarassa tuhoutua metsäpaloissa tai pommituksissa. Ja sen sellaista. Oikeasti se auttaa minua. Saan siitä suhteellisuudentajua.
Lähetä kommentti