Ensi vuoden eurot

Nyt minulle lopultakin on selvinnyt se euromäärä, jonka saan tukia vuodenvaihteessa. Milloinkas tämä nykyinen hallitus valittiin? Siitä saakka olen elänyt jatkuvassa ahdistuksessa ja epäselvyydessä. Vielä viime tammikuussa sain asumistukea ja työttömyyskorvausta yhteensä 832 euroa. Summa on tässä vuoden mittaan laskenut kahteen otteeseen. Vuodenvaihteessa tulen saamaan työttömyyskorvausta 434 euroa, enkä mitään muuta. 

Minulla menee pelkkiin asumiskuluihin 460 euroa kuukaudessa, jos en käy taloyhtiön saunassa ja pihtailen omaa vettä. Uimahalliinhan pääsen ilmaiseksi pesulle. 

Kelan toimeentulotukilaskurin mukaan saisin ensi vuonna toimeentulotukea 615 euroa. Lisäksi saisin lääkäri- ja lääkekulut sekä saunamaksut, mutta teen laskelmia nyt vain perusasioilla. Pikkuisen yli tonni kuussa siis. 

Ja jos tienaan yritystuloa, se tietenkin vähennetään tuosta toimeentulotuesta. Viime vuonna tienasin keskimäärin 430 euroa kuussa ja tänä vuonna näyttää nousevan melkein viiteensataan. En tiedä, miten ensi vuosi menisi, mutta jos oletetaan, että samat viitisensataa, niin siitähän tulee sitten plus miinus nolla. 

Ennen hallituksen "säästöjä ja kannustimia" minä pärjäsin ilman toimeentulotukea ja systeemi kannusti minua yrittämään. Minusta oli ihanaa, etten joutunut turvautumaan toimeentulotukeen, vaan olen selviytynyt edes osittain omillani. Nyt kuitenkin tulee olemaan pakko hakea toimeentulotukea säännöllisesti ja tienaamiseen minulla ei ole enää mitään mahdollisuutta. Eli jos tekisin työtäni nykyisellä tahdilla, se tulisi tapahtumaan pelkästään huvin vuoksi ja joutuisin siitä riemusta vielä käymään tolkutonta paperisotaa Kelan kanssa.

Olen pitänyt kirjaa menoistani jo useamman vuoden ajan ja menoni ovat kuukausittain 1300 - 1500 euroa. Asumiseen menee suurin osa rahoistani ja pakollisiin menoihin aimo siivu myös. Pakollisiin lasken lääkkeet, pesuaineet, vitamiinit, vaatteet, netin, puhelimen ja yritysmenot. Vaikka ottaisin tuosta listasta pois toimeentulotuen kattamat terveyskulut, ei diagrammi juurikaan muuttuisi - niin paljon olen pihtaillut lääkkeistä ja lääkäreistä. 

Helmutin myyminen tulee olemaan ainoa vaihtoehtoni pysyä hengissä ja maksaa laskuni. Mutta onko silloin enää mitään syytä pysyä hengissä? Minun on muutenkin jo todella vaikeaa pitää yllä elämänhalua, ja jos menetän Helmutinkin, en tiedä, miten enää jaksan mitään. Nyt sentään voin haaveilla keväästä ja reissuun lähtemisestä.

Unohdetaan siis toimeentulotuki. Pystyäkseni pitämään Helmutin, minun olisi tienattava vähintään tuhat euroa kuussa yrittämällä ja nimenomaan yrittämällä. Jos nimittäin saisin palkkatuloa, se vähentäisi työttömyyskorvaustani entisestäänkin. Mutta mistä helvetistä minä yhtäkkiä taikoisin niin paljon uusia asiakkaita? 

Jos taas lopettaisin yritykseni, saisin täyden työttömyyskorvauksen (595 euroa), mutta minun olisi mentävä palkkatyöhön, joka taas vähentäisi sitä. Palkkaa olisi siis napsuttava lapaseen vähintään se 1400 euroa kuukaudessa, eikä osa-aikainen työ kannattaisi. Imatralla on ennätystyöttömyys ja tarjolla olevat työpaikat ovat terveydenhuollossa, opetuksessa ja siivousalalla. En kelpaa mihinkään, mutta jos mielikuvituksellisesti heitämme minut siivoamaan, niin eikös tuo 1400 euroa tarkoita kokoaikatyötä? Onko silloinkaan mitään syytä pysyä hengissä? Tiedän ihan hyvin, että pääni hajoaa jopa mielekkäässä kokoaikatyössä hyvin nopeasti ja päädyn sairaslomalle - saati sitten vastenmieleisessä työssä.

Lisäksi, jos nyt lopetan yrityksen, menetän osa-aikayrittäjän statuksen, ja sen takaisin saaminen olisi sula mahdottomuus, jos sitten taas joskus burnoutin ja sairaslomakierteen jälkeen pääsisin jaloilleni ja haluaisin alkaa taas yrittää.

Minä en voi olla ainoa toimeentulotuella elävä, jolla on auto. Miten te muut sen teette? Miten saatte pidettyä auton, jos olette kokonaan työttömiä?

Pääni yrittää miettiä keplottelukonsteja. Yksi olisi tehdä töitä kuten nytkin, mutta laittaa asiakkaille laskut klimppeinä kolmen kuukauden välien. Silloin saisin välillä täyden toimeentulotuen ja välillä en mitään. En kuitenkaan kehtaisi ehdottaa sellaista asiakkailleni. "Juu, teen mielelläni tämän työn, mutta laskutan vasta kolmen kuukauden kuluttua, jotta saisin toimeentulotukea ensi kuussa."

Toinen olisi tehdä pimeää työtä, niinkuin ilmeisesti aika tosi moni yrittäjä tekee. Minä en osaa enkä uskalla. Minun asiakkaani ovat nyt olleet yrityksiä, kuntia tai yhdistyksiä ja verkkokaupan myynti menee virallisia teitä. En edes tietäisi, miten pimeä myynti tapahtuisi. Eri asia on torimyyjillä, jotka ottavat maksut käteisenä. Enkä minä silloin torimuija-aikoinanikaan pimeisiin hommiin taipunut. Minusta oli hienompaa tehdä oikeat ja todenmukaiset laskelmat, kuin napsia seteleitä takataskuun.

Voisin mennä taas kuntouttavaan työtoimintaan, koska osa-aikatyöhön ei kannattaisi hakea. Siitä sentään saisin 9 euroa päivässä oikeaa plussaa. Mutta vaikka jotenkin jaksaisin olla kuntsassa joka ikinen päivä, siitäkin kertyisi vain 180 euroa kuukaudessa plus bussikortti. Lisäksi minä taas stressaantuisin puolikuoliaaksi.

Ainoa tapa pitää yllä mielekästä elämää edes nykyisellä tasolla, olisi jatkaa yrittämistä JA löytää lisää asiakkaita. Pelkästään tämän lauseen kirjoittaminen sai palan kurkkuuni ja kyyneleen silmäkulmaani. Minä rakastan graafista suunnittelua, mutta minusta ei ole myymään itseäni. Ei siltikään, vaikka asiakkaani järjestään ovat varsin tyytyväisiä työhöni. Ahdistus ja kelvottomuus syövät minut. Inhoan itsesääliin vajoamista, mutta tosi usein päässäni pyörii kysymys: "Miten vitussa musta ei tullut mitään?".

Hajoaisipa Helmut niin pahasti, ruttaantuisi ja romuttuisi, ettei minun tarvitsisi itse tehdä luopumispäätöstä. 

Itsenimyymispäätöksen joudun tekemään nyt joka tapauksessa, vaikka kuinka olisi hankalaa. Joka päivä tämän loppukuun ajan minä tulen tekemään yhden itsenimyymisteon. Ja jos sitten ensi vuonna tienaankin enemmän kuin keskimäärin 650 euroa kuukaudessa, niin sitten minä itken sitä, että joudun lopettamaan yritykseni, koska olen ylittänyt osa-aikaisuusrajan ja vaatimukset ovatkin ihan toista kuin nyt. Ei tässä tosiaankaan oikein nyt ole mitään hyvää ratkaisua.