keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ihan erilainen jouluaatto


Kävimme alkusyksyllä kärsimässä kolmen tunnin mittaisen myyntiesittelyn lomaosakkeista. Se on kuulkaa tuskallista hommaa, mutta siitä hyvästä saimme sadan euron hotellilahjakortin. Laskimme, että se on 17 euron tuntipalkka molemmille, joten se kannattaa kärsiä. Olimme olleet ennenkin vastaavassa pakkomyyntitilaisuudessa, joten tiesimme mitä odottaa ja minä osasin varautua siihen, että arvostelukykyni saattaa sumentua pahasti. Ne ovat taitavia ne myyjät. Saavat lomaosakkeen omistamisen kuulostamaan tosi hyvältä idealta.

No, selvisimme sieltä tälläkin kertaa ulos ilman lomaosaketta, eikä Sulon edes tarvinnut potkia minua välillä pöydän alla. Ihan heti tilaisuuden jälkeen olimme niin poikki väkisinmyyntivakuutteluista, että se lahjakortti ei tuntunutkaan vaivan väärtiltä. Mutta nyt, kun aikaa on kulunut ja meitä odottaa lahjakortin ansiosta vähän erilainen joulu, olen sitä mieltä, että menen kyllä seuraavallakin kerralla aivopestäväksi, jos kutsu vielä tulee.


Me emme ole oikein vielä löytäneet sitä ominta tapaamme viettää joulua. Olemme testanneet vähän kaikkea. Olemme olleet kaksistaan tai ottaneet sukulaisia vieraaksi, minä olen tehnyt hirveästi perinteisiä jouluruokia tai vähän vähemmän, olemme hukuttaneet toisemme lahjoihin, tehneet lahjoja tuttaville tai ostaneet niitä, olemme askarrelleet kortteja tai olleet askartelematta, olemme käyneet kirkossa ja olleet käymättä, olemme käyneet nuotioretkellä jne.

Minulle paras joulu oli viime vuonna. Katselimme Dextereitä joka päivä tuntien ajan ja söimme herkkuja. Uppouduimme ihan omaan kuplaamme. Se oli mahtavaa. Mutta siitä palautuminen oli hyvin vaikeaa. Kun Dexterit loppuivat, tuntui, kun olisin menettänyt rakkaan ystäväni ja yhä vieläkin huomaan välillä ikävöiväni häntä. Aika hullua, vai? Ja siitä herkkujen mättämisestäkään ei meinannut päästä millään eroon ja ne kilot ovat yhä riesanani.


Joulu on ladattu niin monenlaisilla "odotuksilla". Tietysti on velvollisuusteema (Pitää käydä siellä ja siellä kun aina on käyty.) ja syyllisyysteema (No kun se ja se on yksin, niin pitäisikö meidän pyytää se meille?) ja lahjateema (Enemmän on enemmän, vaikka mitään ei tarvita.) ja perinneteema (No kun ne laatikot on aina tehty itse.).

Olemme yrittäneet löytää ne asiat, jotka meille ovat oikeasti tärkeitä ja erottaa ne noista ulkopuolelta tulevista teemoista. Minä tiedän, mikä minulle on tärkeää. Se on joulukuusi. Haluan tuoda sen itsenäisyyspäivänä sisään ja luopua siitä joskus tammikuussa, kun se on pudottanut neulasensa. Ja riisipuuro. Ja se, ettei tule stressiä. Sulolle taas on tärkeää käydä hautausmaalla ja antaa paljon lahjoja.


Minä inhoan ruoanlaittoa. Silti olen ihan vapaaehtoisesti tehnyt joko meille yksin tai meille ja sukulaisille ihan sikana niitä laatikoita ja rosolleja ja kuluttanut siinä hommassa päiviä. Jouluaattonakin iso osa ajasta kuluu hellan ääressä puuroa keittämässä, pöytiä kattaessa, ruokia lämmittäessä, pöytiä tyhjätessä ja tiskivuorta setviessä. Ei kivaa, kiitos vaan.

Ja se loppuaika kuluu sitten saunaa lämmittäessä ja pesuvesiä kantaessa tai ryntäillessä nuotioretkelle, haudoille tai kirkkoon. Aikataulujoulu. Ei kivaa, kiitos.

Lahjoja tulee aina liikaa. Me emme oikeasti tarvitse mitään ja minusta on todella kiusallista, jos vanhat eläkeläisvanhemmat antavat meille ostolahjoja, vaikka me pärjäämme taloudellisesti heitä paremmin. Ei kivaa, kiitos.


Minä ehdotin Sulolle toisenlaista joulua ja hän hyväksyi ajatukseni. Käytämme siis syksyllä tienatun hotellilahjakortin ja menemme kylpylään! Ihan tuohon naapuriin. Majoitumme isoon hotellihuoneeseen sellaisessa osassa laitosta, joka on vain aikuisille. Puljaamme altaissa ja rentoudumme monissa saunoissa, jotka ovat valmiiksi lämmitettyjä. Ja käymme illalla syömässä ravintolassa jouluaterian, jonka on kyllä oltava häikäisevä hintansa perusteella.

Voi että minä olen kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat töissä jouluna ja mahdollistavat sen, etten minä joudu kokkaamaan, kattamaan ja tiskaamaan. Se on minulle paras joululahja.

16 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Olen kerran ollut viikonloppulomalla Imatran kylpylässä (voitin sen jossain arpajaisissa) ja se oli kyllä ihana paikka! Ympäristö niin kaunista, ja sai vain olla.
Juuri tänään kuulin tuskailuja siitä, miksi kaikki sukulaiset ynnä muut kutsuvat kahville juuri joulun aikaan. Se on niin totta. Miksi ihmeessä kaikki pitää ängetä juuri jouluun.

Susanna kirjoitti...

Se on varmaan juuri sitä velvollisuustaakkaa. Että jos ei muuten, niin kyllä jouluna sentään. :)

Minna kirjoitti...

Kuulostaa ihanalle, oikeasti rentouttavalle joulun vietolle<3

eija kirjoitti...

Me lähdetään kans kylpylään jouluksi, oltiin myös kaksi vuotta sitten. Ihanan helppoa! Telkkaria tulee tuijotettua sängyllä maaten ja suklaata mussuttaen. Onneksi voi välillä pulahtaa altaaseen. Ja olishan kuntosalitkin vapaassa käytössä, mutta ne taitaa jäädä vähemmälle käytölle... Toki samanlaista joulutunnelmaa siellä ei saa kuin kotona, mutta nyt kaivataankin lepoa (yrittäjä itsekin).

Katja kirjoitti...

Oi joi, tuosta minä haaveilen. Olen jo muutaman vuoden ehdotellut miehelle että tarjotaan jouluateria itsenäisyyspäivänä ja lähdetään jouluksi pois kotoa, mieluiten jonnekin lämpöiseen. Mutta miehelle ei käy, ei millään. Minusta kuitenkin kannattaisi ede skokeille, jos ei tykkää niin aina voi seuraavan joulun viettää kotona ja paistaa kinkun tasan aatoksi kolmen etukäteiskinkun jälkeen.

Mutta teille Susanna mahtavan hienoa joulua, nauttikaa ja syökää ähky!

emmi kirjoitti...

Kivaa kylpyläjoulua siis sinne :-)

Susanna kirjoitti...

Niin minustakin tuntuu. Vuodenvaihteessa sitten tiedän, oliko tämäkään "oikea" tapa viettää joulua. :)

Susanna kirjoitti...

Jes! Nimenomaan lepoa se on. Olen huomannut, että vasta kotoa poistuminen yöksi hotelliin saa kunnolla ajatukset irti arjesta.

Hyvää kylpyläjoulua teillekin!

Susanna kirjoitti...

Kolemen etukäteiskinkun! :D Ja sitten uudenvuodenkinkku vielä päälle, eikö?

Teillekin toivon mahtavaa joulua, ja toivottavasti kinkustanne tulee erityisen mureaa!

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Kivaa joulua sinullekin!

Hanna kirjoitti...

Jos Rauhaan menette, niin se on kyllä kiva paikka! Me yövyttiin muutama viikko sitten siellä aikuisten puolella (castle hotelli) ja oli kyllä aivan ihana huone. Niin iso ja pehmeä sänkykin, että saatiin siitä pakkomielle. Kurkkaa blogista, jos haluat :) Ja saunamaailma on kiva ja tunnelmallinen.

Katja kirjoitti...

Joo, meillä miesväki "vähän" tykkää kinkusta. Itse en syö lainkaan :D
Leivinuunissa kun paistaa kinkun niin mureaa on aina.

Susanna kirjoitti...

Rauhaan mennään, siihen castleen juuri. Ollaan käyty kylveksimässä siellä ilman yöpymistä joitain kertoja. Minä en kauhean paljon tykkää kylpyläpuolesta, kun siellä on niin diskomeininki ja allasosasto on niin pieni, että siellä jää melskaajien jalkoihin. Saunamaailma on kyllä oikein kiva, mutta vähän harmi, että sinnekin nykyään päästetään lapsia. Se oli niin rauahllinen silloin, kun sinne oli pääsy vain aikuisilla. :)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Loistavaa! Juuri noin pitää tehdä kun se oikealta tuntuu! Mitä sillä väliä onko kyynerpäitä myöten räätikkälöörassa onnesta soikeana vai cityssä hiljentynyttä katua pitkin kulkemassa ja paikalliseen ravintolaan poikkeamassa jos se on juuri sitä mitä haluaa joulunaan tehdä. Pakkojoulu on kamala juttu.

Tänä vuonna meilläkin on meille erilainen joulu. Ollaan kahden (kera karvakorvien), syödään, käydään taatusti saunassa ja tuijotetaan ruudulta juurikin jotain sarjaa kunnes silmät ei pysy auki. Se on meille erilainen joulujuttu. Ollaan ja möllötellään, kellotkin voi kääntää seinää päin.

Eläköön valinnan vapaus!

Susanna kirjoitti...

Samanlainen kuin meidän mahtava viimevuotinen joulu! :D Toivottavasti löydätte hyvän sarjan katsottavaksi!

Minä olen miettinyt, pitäisikö aloittaa Dexter uudelleen, mutta kun tiedän jo lopun, niin olisin varmaan surkea jo ekasta jaksosta lähtien.

Eeva / Oh, wie nordisch! kirjoitti...

Kuulostaa rennolta joululta teillä! Me ulkosuomalaisina taas vietämme perinteikästä joulua ruokineen päivineen, aattona sekä tapanina. Vaikka meilläkin on kaikkea, lahjoitamme toisillemme käytännöllistä. Esim minä lahjoitan ne sinulta tänä vuonna Savonlinnassa ostetut rievut. Ja samalla voin kertoa tarinan, kuinka me vartavasten ajettiin korttelin ja sinun takia Savonlinnaan ja sitten en oikein uskaltanut rupatella kun vihdoin seisoin sinun edessä ☺