tiistai 7. lokakuuta 2014

Suloinen Sortavala


Kävimme eilen viemässä bambukangaspakkoja Kiteen tekstiilitehtaalle. Se on Marimekon entinen tehdas, joka jäi ikävään tilanteeseen, kun Marimekko päätti siirtää senkin tuotantonsa jonnekin Kiinaan. Nyt tuossa tehtaassa tehdään minulle Lempiriepuja joulumyyntiin vinha pino! Huippua! Siis minulle huippua, mutta tehdasta ei muutama riepu pelasta. Toivon, että joku muu pelastaa.

Samalla reissulla toteutimme Sortavalan-visiitin, joka kesällä jäi tekemättä. Tässä kuvia tuosta hyvin viehättävästä kaupungista.

Ystävällinen koira lounaalla.
Karua kauneutta.
Kodikasta kauneutta.
Voi katsokaa nyt näitä koristeleikkauksia!
Jos omassa kodissasi ei ole puisia koristelistoja, voit silti tehdä siitä poikkeuksellisen hienon pelkän maalin avulla.
Ja jos maalikaan ei enää auta, ainahan voit piirtää särmikkään julkisivun ja tulostuttaa sen pressuun, jolla peität seinät.
Älä yritä lähestyä Sortavalan satamaa kumiveneellä.
Mun koti! Montakohan miljoonaa maksaisi rakennuttaa tästä täsmällinen kopio Saimaan rannalle?


38 kommenttia:

Nonna kirjoitti...

Tuossa viimeisessä kuvassa olisi oikein mukava remonttikohde. Muutama ikkunantapainen laitettavana. Mitäs sanot?

Maija kirjoitti...

Ton paikanhan pitäs olla jossain Unescon maailmanperintölistalla. Venäläisillä on erikoinen tyyli elää. Toi maalari on selkeesti taiteilijasialu. :-D

Susanna kirjoitti...

Talon toinen puoli on palanut. Ikkunaremontti ei ihan riitä. :)

Susanna kirjoitti...

Niin pitäisi. Sortavala oli ehdottomasti viehättävin paikka, joss aollaan nyt piipahdettu näillä Venäjän-matkoillamme. Se oli vilkas, sympaattinen ja aika hyvin säilyttänyt vanhaa rakennuskantaa.

Soja kirjoitti...

Ooooh, miten upea toi viimonen talo <3 Älä ihan tarkkaa kopiota teetä, ehkä hiukan ehjempi? :D Vintti näyttää siltä, että siellä kummittelee.

Susanna kirjoitti...

Ei kummituksia ole olemassa.

Katja kirjoitti...

Kiitos päivän piristyksestä, sitä onkin kaivattu viime aikoina. Mitenköhän suomalainen julkisivulautakunta tms. vastaava taho suhtautuisi seinää maalaamiseen sen yhden kuvan tavoin. Ehkä eivät tyytyisi vain nikottelemaan. Mutta mikä ihana vapaus, se toisaalta huokuu noista kaikista kuvista.

Soja kirjoitti...

Hmm. Eikö?

Sesse kirjoitti...

Venäjällä on tuota rappeutunutta idylliä.Kaunista se on katsoa, vaikka toisaalta sääli :( Itse olen pari kertaa käynyt Venäjän Karjalassa, toivottavasti sinne vielä pääsis joskus :)

Jutta kirjoitti...

Aivan ihania kuvia ja taloja!

Ankkurinappis kirjoitti...

Ai hitsin pimpula! Tuollainen kuvallinen pressu olis meille just hyvä! Mut sen pitäis olla hengittävästä materiaalista :)

Taina K kirjoitti...

Eih, tuo viimeinen talo (ja muutama muukin näistä) kuuluisi niin pelastettavien listalle! Mutta jos se on kerran puoliksi palanut, niin tuskinpa sille pelastajaa löytyy. Oi ja voi. Olisi ihana asua tuollaisessa kodissa, jossa muotoja riittää...:)

Susanna kirjoitti...

Niinpä, vapaus tehdä kaikkea ihanaa ja samalla mahdollisuus tehdä paljon hallaa hienoille taloille.

Reissu oli minullekin tosi iso piristys. Ihan selvästi huomaan mielialass akohentumista.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Kaunista rapistumista, mutta samalla surullista, kun tietää, mikä se vääjäämätön lopputulos on siinä, ettei pidetä rakennuksista huolta.

Susanna kirjoitti...

:)

Susanna kirjoitti...

Coolmaxista?

Susanna kirjoitti...

Eikö! Kaikkia ulottuvuuksia, ihania kulmia ja koloja. Olisi ihan mahtavaa päästä tuonne sisälle! Miten huoneet sinne sijoittuvat? Millainen portaikko vie yläkertaan?

Ei varmasti löydy pelastajaa enää. Vaikka se oli osittain palanut, siinä oli silti toimiva elektroniikkaliike kivijalassa. :P

Ankkurinappis kirjoitti...

Taitaa tulla halvemmaksi remontoida laudoin ja maalein...

Taitaentehty (Handcrafted Finland) kirjoitti...

Upeita kuvia! Ja tunnelma!

Tessa / Vehkosuo kirjoitti...

Rappioromantiikka on parasta taloissa ja pihoissa. Ihana reissu. Ja onnea hyvästä diilistä.

Lotta kirjoitti...

Ihanan piristävä asenne tuolla maalarilla! "Sopivatkohan vihreä ja oranssi yhteen...? No jaa, mitä väliä!" Tekisi hyvää itse kullekin. :)

Liiolii kirjoitti...

Mun ukki ja mumma opiskelivat aikoinaan Sortavalan opettajaseminaarissa. Olisi kiva katsastaa paikat itsekin.

Tarja kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tarja kirjoitti...

Aivan ihana tuo viimeinen talo! Tsekkaa huvikses mun talo: tervaharju.blogspot.fi
:)
Ja sorry tää sekoilu...

JohannaH kirjoitti...

Hei, kommentti, tai oikeastaan kysymys, ihan toisesta asiasta kuin taloista... Mikähän tuota Kenin kuvagalleriaa vaivaa kun tällä hetkellä toiseksi uusin kuva, eli tuo, jossa Ken ja Hector makoilevat sängyllä, ei näy ollenkaan. Jos sitä pikkukuvaa klikkaa, päätyy vain Snapwidgetin etusivulle. Muut kuvat toimivat enkä saa tuota yhtä kuvaa näkyviin miltään sivulta avaamalla :(

Mutta kiitos taas ihanista kuvista, sekä Kenistä, Hectorista että taloista! :)

Emilie kirjoitti...

Onhan mukava kun löysit ompelijan täältä Karjalasta :) Siis sehän oli täälläpäin "maan suru", kun Marimekko lopetti tehtaansa. Toivotaan todella, että sun lempirievut käyvät kaupaksi ja he löytävät muutenkin lisää ommeltavaa sinne tehtaalle.
Minä en sensisijaan hirveästi ihannoi noita taloja, vaikka "romanttisia" ovatkin. Jätän nyt sanomatta mitä meinasin kirjoittaa :)

Susanna kirjoitti...

Ihana talo! Jäin kaipaamaan selityksiä kaikelle. :)

Susanna kirjoitti...

Se on joku sovellus, jossa tuntuu olevan bugeja. Lisäsin siihen nyt yläpuolelle linkin suoraan Kenin instatiliin, josta kuvat voi käydä katsomassa ihan alkuperäsiessä paikassaan.

Susanna kirjoitti...

Minusta se on ihan superjärkyttävää, että Marimekko lopetti siellä. Toivon niin kovasti, että uuden yrittäjän voimin porukka pääsee uuteen alkuun ja löytää työtä. Me pienet emme ole se lopullinen ratkaisu, mutta olen yrittänyt mainostaa tehdasta alihankkijana nyt käsityöyrittäjille.

Tarja kirjoitti...

Joo, ei ole mitenkään lukijaystävällinen toi mun blogi.. Sorry.. Tarkoitukseni ei ole kerätä lukijakaartia, vaan tehdä muistiinpanoja itselleni sekä tutorilleni, Suomen rakennuskonservoinnin Niko Paloselle, joka etänä neuvoo mua näissä talohommissa.
Sun blogi sen sijaan on tosi kiva! Olen seurannut sun matkassa jo Orivedeltä saakka:) Kaikkea hyvää!

JohannaH kirjoitti...

Jees, kiitos, nyt se toimii! Ihmettelinkin vähän, että eikös kuvien pitänyt olla Instagramissa eikä jossain Snapwidgetissä :)

Nonnu Neuloja kirjoitti...

Ai mikä mahtava talo tuo sininen!! rakastuin <3

Susanna kirjoitti...

Eikö vaan! Muotovalio! Ja värikin niin kohdallaan.

Susanna kirjoitti...

No sitten en valita tämän enempää. :D Joka tapauksessa, talosi on todella valtavan kaunis. Hyvää matkaa sinulle sen kunnostamisessa!

Ja kiitos, että olet seurannut minun matkaani. :)

Susanna kirjoitti...

Sinne varmaan tehdään niitä yhteiskuljetusreissuja, luulisin.

Susanna kirjoitti...

Kiitos! :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos.

Rappioromantiikka on kaunista, jos katsoo vain pintaa. Se vaihtuu hyvin helposti suruksi, jos miettii yhtään tarkemmin.

Susanna kirjoitti...

Minustakin oikein esimerkillistä ennakkoluulottomuutta. :D