Kesäkuussa aloin juosta. Se kävi ihan vahingossa. Iltakävelyllä ollessani vain yhtäkkiä tuntui siltä, että teki mieli ottaa pari juoksuaskelta. Crocseissa se ei ollut kovin miellyttävää, mutta pieni kipinä jäi kytemään jossain sisuksissani. Että olisipa kiva juosta. Kun joku sitten Instagramissa kehui, että Lidlin lenkkarit ovat huiput juoksukengät, päätin, että parinkympin sijoitus olisi juuri sopiva minun juoksutestiini.
Niinpä ostin lenkkarit (enimmäiset sitten yläasteen) ja juoksin. Noin vaan. Muutaman kerran jälkeen jaksoin jo juosta koko matkan uimarannalle, 2 km. Se on noin 1,9 kilometriä enemmän kuin mitä olen koko aikuisikänäni koskaan juossut yhtä kyytiä.
Aika nopeasti pääsin yli myös siitä hävetyksestä, joka syntyi, kun vastaan tuli ihmisiä. Nyt minun ei tarvitse enää vaihtaa kävelyyn, vaikka tulisi vastaan ketä.
Heinäkuussa juoksemiseen tuli olosuhteiden pakosta pitkiä taukoja, mutta nyt juoksen taas. Lähentelen kolmea kilometriä. Pikkuhiljaa aina pari askelta pidemmälle kuin edellisenä iltana.
Helteillä juoksuvarustelu oli helppoa. Bikinit päälle, sulkapallomekko niiden päälle ja menoksi. Lenkin lopussa odotti palkintona pulahdus uimaan. Märän uikkarin päälle oli kätevää vetää mekko takaisin ja kävellä rauhallista tahtia takaisin kotiin. Tämä on Sussun Triathlon: juoksu - uinti - kävely.
Mutta nyt alkaa olla niin viileää, ettei märässä uimapuvussa kotiin palaaminen enää houkuta. Pitää saada kuskattua mukana myös pyyhe ja alusvaatteet, pitkähihainen puserokin. Tähän ongelmaan olen kehittänyt persoonallisen ratkaisun, sillä en halua juosta reppu selässä.
Lähden liikkeelle yhä niissä bikineissä. Ompelin niiden verhoksi bambukankaasta topin ja joustofroteesta housut. Vyötärölle sidon hupparin, jonka taskuihin jemmaan alusvaatteet ja pienen muovipussin. Sitten juoksen. Rannalla siekaisen vaatteet pois ja loikkaan veteen.
Ja nyt seuraa se nerokas vaihe: kuivaan itseni bambutoppiin, joka tässä vaiheessa muuttuukin pyyhkeeksi. Kuivat alusvaatteet päälle, housut jalkaan ja lämmin huppari niskaan. Märkä pyyhe pysyy päässä kotiin asti ja bikinit kulkevat mukana helposti pikkupussissa.
Nyt vähän huolestuttaa se, että miten mahtaa uuden hyvän harrastukseni käydä sitten, kun uimavedet käyvät liian kylmiksi. Hikisenä ja puolikuolleena järveen pääsy kun on se triathlonini paras vaihe!
34 kommenttia:
Miten huippua! En lakkaa ihailemasta ja hämmästelemästä sun nokkeluutta. Teet kaiken niin intensiivisesti! Tuo idea on aivan loistava. Itse en voi juosta, enkä pidäkään siitä ehkä juuri tuosta syystä että en voi juosta, mutta saitpas tuonkin asian kuulostamaan niin kivalta ja nautinnolliselta, että mieli tekisi ;)
Minäkään en ole tykännyt juoksemisesta ainakaan kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Siksi tämä onkin niin hassua nyt. Menee sen neljänkympin kriisin piikkiin, kaiketi.
Muistan kyllä yläasteella vielä tykänneeni. Juoksu oli ainoa liikuntalaji, jossa pärjäsin edes keskinkertaisesti. Suunnistamisesta tykkäsin myös, mutta se meni pilalle siksi, kun lähes aina suunnistettiin pareittain. Ja kaverini oli sellainen iso tyttö, joka ei todellakaan juossut. Niinpä me aina kävelimme.
Hieno idea ja varmaan myös hieno harrastus! Itse en ole pystynyt yli 25 vuoteen juoksemaan, eikä nykyisin tunnu saavan aikaiseksi kävelylenkkejäkään - inspiraatiota odotellessa...
Hienoa, mahtavaa!! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaharrastusta. Minulle kävi samoin rullaluistelun kanssa. Mies osti mulle väkisin rullaluistimet lahjaksi, vaikka vannoin ettrn noita jalkaani pistä. No uteliaisuuttani sitten pistinkin ja siitä se lähti. Tänä kesänä olen rullaillut lähes 200 km. Ja järveen pulahtaminen on sen jälkeen piste iin päälle.
Vautsi miten nerokas keksintö toi toppi/huivikompenaatio, todella! Voisin lainata ideaasi.
Siis onneksi olkoon!
Mä en ole koskaan pitänyt juoksemisesta, mutta silti joskus (tosi harvoin) tulee sellainen "hullu ajatus", että pyrähdäpänpä pikkasen, kun se vaan tuntuu niin kivalta, outoa.
Sun pukeutumismetodis on ihan mahtava, just tollasia arjen oivalluksia mä arvostan.
Nyt tulee mun osuuteni siihen sun treeniis. Aikoinaan kun kaverin siivellä aloittelin avantoharrastuksen, sen meni seuraavasti.
Kesällä lenkkeiltiin (ei juostu) ja sit virkistäydyttiin järvessä. Kaveri kertoili aikovansa avantoon tuonnempana. Mä siihen, että siitä vaan, mä en taida...
No syksyn mittaan uintireissut lyheni lyhenemistään vesien viilentyessä. Niinpä sitten huomaamattani olin siirtynyt jo kylmävesiuimariksi, eikä siitä se avantoon meno enää ollutkaan vaikeaa. Ei siis lainkaan lopetettu uimista vaan lyhennettiin vedessä oloaikaa kesän puolesta tunnista talven minuutin pulahduksiin. Toimi mulla. Niin ja vielä se, ettei meillä ollut sauna mukana kuvioissa missään vaiheessa. Talvellakin lenkkeiltiin maastossa lihakset lämpimiksi ja sitten (toki pukukopin kautta) avantoon.
Oho, ompas kyllä taas mainio keksintö! Sekä tuo vaate/pyyhe että tuo "triathlon". Hyvin sussumaista! =)
Ja vitsit että mä kadehdin ihmisiä, jotka saa aikaan juosta! Miks mä en saa aikaan yhtään mitään... No ilmoittauduin nyt kyllä syksyksi Method Putkisto Pilatekseen, odotan sitä todella isolla mielenkiinnolla. Ja odotan, että "sitku" tää remontti on ohi (mun kesto-tekosyy) niin mä taas ehdin elää... ja vaikka lenkkeillä...
Minäkään en ole enää moneen vuoteen saanut aikaiseksi kävellä. Siitä katosi ilo muuton myötä, kun se kävelykaveri jäi entiselle kotipaikkakunnalle.
Hui, rullaluistelu on tosi pelottavaa! Hatunnosto rohkeudellesi!
Olen avantojen ystävä kyllä, ja olen tuota miettinytkin, mutta se tarkoittaisi sitä, että joutuisin ensin ajamaan autolla 15 km lähimmälle avannolle ja lähtemään vasta siellä lenkille. Ei tunnu kauhean viksulta.
Hah, ehkäpä jäiden tullessa olenkin jo niin huippujuoksija, että JUOKSEN sen 15 km! :D
Hei mullakin on niitä sitkuja. Sitku mä en enää ole ahdistunut, ompelen taas rättejä, on tämän päivän hitti. Aaaaargh.
Wau! harvoin voin myöntää ääneen olevani kateellinen, mutta nyt olen ja sanon sen julkisesti. Tuosta innostasi liikuntaan ja juoksuun siis. Ja melkoisen nerokas keksintö kuljettaa pyyhkeet ja vaihtovaatteet mukana!
Niin oli, ihan kamalan pelottavaa! Olen iloinen siitä, että uskalsin kohdata pelkoni ja nykyään oikein nautin rullaluistelusta. Mutta avantoon en ikimaailmassa uskaltaisi mennä! :D
Muuten ihanat sivut sulla! Taidankin liittyä lukijaksi samantien.
Minä olen kokeillut sitä rullailua. Se oli ihan siedettävää niin kauan kunnes piti jarruttaa! Ihan hirveä tehtävä! :D
Ja kovasti tervetuloa lukijaksi! Ompelujuttuja täällä on harvakseltaan, mutta ehkä nyt enemmän, kun siihen savaan liityin.
Älä ole. Yleensä minun liikuntaharrastukseni kestävät noin 2 viikkoa, ennenkuin kyllästyn. Pelkään, että tottakai niin käy nytkin.
Ihan huippua, sä kävit ostamassa ne lenkkarit! Kiva kuulla että ne saivat sut uuden harrastuksen pariin. :)
Mä en omillani ole juossut enkä taidakaan mutta uusien arkirutiinien myötä olen päässyt liikkeelle saattamalla jälkikasvua kouluun aamuisin. Vielä pukkaa hien pintaan paluumatkan ylämäessä, mutta olen varma että parin viikon päästä ei tunnu enää missään.
Sinunko instagramissa se vinkki oli? Minä en enää muistanut, kenen! Kiitos siitä, kovasti. Mietin, että pitäisiköhän ostaa varastoon toiset, nyt kun niitä taas taitaa olla myynnissä... kun eiväthän nuo ikuiset ole ja noin hyviä lenkkareita tuohon hintaan tuskin löytyy. Ajattele, vaikka olen pitänyt niitä alusta saakka paljaissa jaloissa, ne eivät ole yrittäneetkään hiertää mistään! Uskomatonta.
Jatka puskemista vaan! <3
Komeet juoksukengät ja pirtsakanväriset, väri antaa varmaan lisäpotkua juoksuaskeliin. Mie ostan aina mustia, kun joskus jalkojen ollessa "väsyneet tai vaivaset" pidän niitä myös töissä. Viimeksikin ostaessani miesmyyjä kyseli toivomuksia, sanoin että ne on oltava sellaiset, että menee vaikka "jakkupuvun" kanssa.
Ole hyvä, mun mieshän niitä kehuja juoksufoorumilta luki ja sai minutkin ostoksille. Onkohan siellä Lidlissä juoksusukkia, kokeile sellaisia jos tavalliset alkavat hiertää sitten kun niiden aika on. Mun mies on niissäkin asiantuntija. :D ( Meinaa muuten juosta ensi viikonloppuna kisoissa 100km, ihan sairasta tää touhu välillä..)
No kylläpäs olet taas keksinyt upean idean, tuon toppipyyhkeen! Ja koko juoksu-uinti-kävely kuulostaa kyllä hauskalta. Samoja lenkkareita minäkin katselin Lidlissä, kun tekisi mieli kokeilla juoksemista, mutta ei ollu enää mun kokoja. Pitänee raskia investoida johonkin vähän kalliimpaan tai sitten tämäkin innostus lopahtaa ennenkuin ehdin kenkiäkään hankkia...
Hitsiläinen, minä näen vain unia, että juoksen! Unessa en väsy enkä hengästy lainkaan ja ihmettelen miten helppoa eteneminen onkaan. :D Mä ostin Lidlistä tennari-lipokkaat, ovat myös hyvät. Ostin uikkarit joihin mahdun (vielä!!!), niitä pitäisi mennä kokeilemaan. Yhdessä vaiheessa uin jopa 3-4 kertaa viikossa hallissa. Oli semmoinen erityisuimakortti, halpa. Tykkään vesijuoksustakin, kuvittelen saavani sillä kiinteän perän ja potkua reisilihaksiin, hah!
100 km.... minun mielestä jo puolimaratoninkin pitäisi olla fyysinen mahdottomuus ihmislajille, ja sitten jotkut juoksee sata kilometriä. Ei voi tajuta.
Juu, kyllä mua paljon ilostuttaa se, että nuo ovat kivan väriset. Lenkkarit kun on pääasiassa aika rumia jalkineita.
:D ihanaa, jakkupukulenkkarit!
Enkähän minäkin sen innostukseni ehdi kadottaa, ennenkuin noista lenkkareista aika jättää. :)
Kiinteä perä ja potkua reisiin kuulostaa kyllä eri hyvältä! Minä en tykkää vesijuoksusta yhtään, se on niiiiiiin tylsää. Vesijumppa on ollut mukavaa.
Sankari <3
Talvella juokset uimahalliin ja huristat bussilla kotiin.
Tai keksit konstin kuskata moottorisahaa mukana :P
Ihana yhdistelmä. Uinti lopussa on aika palkitsevaa ja juoksu niin, että oikeasti menee jonnekin eikä vaan ympäriinsä on järkevän oloista. Nimim. hyötyliikuntaa rakastava
Vau mikä idea tuo sun toppi-pyyhe-turbaani! :) Tsemppiä triathlonille ilmojen viiletessäkin!
Sulohan se taitaa sanoa aina, että vain hullut kävelevät ilman päämäärää.
Juu, tottakai.
Menin kumminkin ostamaan Lidlistä nyt juoksurepun, kun halvalla oli tarjolla. Koska kun ilmat vielä kylmenevät, niin tuokaan varustus ei enää riitä. Sitten tarvitaan uinnin päälle jo lämpimämpi vaatekerros.
aivan mahtavaa :) Hassua miten nyt yks ja toinen ottaa juoksuaskeleita. Ehkä se on tosiaan joku ikäjuttu? Mua alkoi niin kovin polttelemaan että ihan tosi nousin 05.15 yks aamu vain päästäkseni lenkille. Muina aamuina onkin sittemmin joko väsyttänyt tai vauva herännyt ennenkuin olen päässyt katoamaan...
Se on niin muatii se juokseminen nyt.
Lähetä kommentti