Koska me saamme nyt niin paljon riemua ja virtaa kaikesta siitä, mitä tapahtuu ulkosalla, halusin antaa myös Kertun kokea siitä edes pienen osan.
Vaikka Kerttu värisokeana lapsena ei näkisikään vihreyttä ja kukkaan puhkeavia kasveja, ajattelin tehdä sen huvipuistoon pienen luontopolun. Siellä Kerttukin pääsisi haistelemaan multaa, sammalta ja maan tuoksua. Ja tuntemaan jäkälän tassuissaan, maistelemaan apilaa ja mustikanlehtiä.
Sillä apilahan on Kertun superherkkua. Ainakin omasta turvallisesta kupista nautittuna...
Mutta apua, kun se samainen apila kasvaakin multakikkareessa ja sen ympärillä rehottaa korkeaa ruohoa. Kylläpä oli Kertulla selvästi kauhun paikat eilen illalla, kun se saapui uusittuun huvipuistoonsa. Se syöksyi tuttuihin, turvallisiin pahviputkiinsa ja kaivautui sanomalehtipaperiin pakoon noita hurjia hajuja, jotka tulvivat luontopolulta sen sieraimiin.
Tänään Kerttu teleporttasi uusin voimin luontopolulleen ja alkuryntäilyn ja nurkkiinpakenemisen jälkeen se uskalsikin jo lähestyä tuota kauheaa luontoa, joka oli vallannut sen huvipuiston.
Koska Kerttu rohkeni jo kiipeilemään pihlajanoksalle ja laiduntamaan apilamättäällä, saatan pikkuhiljaa jopa laajentaa sen luontokokemusta. Ehkä parin päivän kuluttua luontopolulle ilmestyy voikukkia tai käpyjä. Kuinka hurjaa!
 |
| Silakkapihvi lymyää ruohikossa. |
31 kommenttia:
Oi jestas miten hurrrjat seikkailut on saanut kokea pikkuinen! Luonnon tuoksut on varmaan melko väkevät noin pieneen nenään. Kaunis on kuitenkin hänen talonsa ja pihansa, ainakin meille jotka tuon kaiken vihreyden voimme nähdä :)
Voi awwwwwww miten ihana on pikku Kerttu ja miten jännittävää sen elämä!! ♥ Miks mä en ottanut lapsille tuollasia pikku söpöliinejä vaan nuo joka paikan tuhoavat kanit...
Voi että ♥
Olen sitä mieltä, että Kertulla kävi massiivinen tuuri kodin suhteen. Aivan mahtava luontoelämys ja virikkeitä elämään.
Mulla oli rottia joskus
voi miten ihanan jutun olet pienelle eläimelle rakentanut, onnen Kerttu kun saa asua luonasi :)
Oijoi! Kyllä Kertun kelpaa tutkailla luontoa, kun se tuodaan kotipesään :) Itsekseni hekottelin viimeisen kuvan kuvatekstille :-D
Kyllä on hauska pikkukaveri <3
Voi kuinka hieno luontopolku Kertulla onkaan :) Ihana !
Kerttu!!!! Ihanaa tutkailla Kertun luontoelämyksiä omassa huvipuistossaan. Muistan kun meillä oli lapsena tanssihiiriä häkissä, ja niiden ultraextremekokemus oli vessapaperirullat. Silloin ei ollut tapana kalustaa ja sisustaa pikkujyrsijöille. Voi kun olisin silloin älynnyt nämä sun hienot ideat!
Ihan kamalaa, viatonta silakkaa kiusataan tuolla lailla :D Ei nyt vähään aikana sitten telkkarista mitään avara luonto-ohjelmaa päälle ettei Kerttu säikähdä enempää!
Kun kysytään, "mikä eläin haluaisit olla?". Niin ennen halusin olla kaikkea lintua ja tiikeriä, nyt ehkä kuitenkin Kerttu koska sillä on aikasta ihanat "vanhemmat" ja oltavat =)
Sinä se olet viitsinyt luoda pikku-Kertulle ihanat olosuhteet.
Minulla oli vielä joitakin vuosia sitten kesyrottia ja meillä pojille rakennettiin ihan oma huone. Kannoin niille huoneeseen puunrunkoja ja kehittelin kivoja kiipeilytelineitä. Saivat siellä vipeltää vapaana päivät pitkät. Kävin niiden kanssa jopa näyttelyissä.
Rottaharrastuksen jäädessä taakse siirryin kissoihin. :)
Näiden Kerttu-postausten myötä on tullut ihan ikävä omia lapsuusvuosien hamstereitani, ne oli kivoja otuksia! Harmillisen lyhytikäisiä vaan, se oli lapsen sielulle vähän liian rankkaa kun tovereiden elämä loppui aina liian pian.
Kertulla on kyllä todella mahtavat olot, se on ehkä koko maailman onnekkain hamsteri! :-)
Hellanlettas sentään pitääkö tässä nyt kohta ottaa hamsteri?!
Kiitän ihanista kommenteistanne! Kyllä äiti saa nyt olla ylpeä. :P
Minä luulen, että kaneista on lapsille enemmän seuraa. Kerttu heräilee vain pari kertaa päivässä ja ihan omilla ehdoillaan. Ja huvipuistovipellyskin uuvuttaa sen jo alle puolessa tunnissa.
En kestä. Voi ihanuus. :D
Minusta tuo on tosi parasta, mitä voi jyrisjälemmikille tarjota: oma huone. Hyvä sinä.
Minua kammottaa ihan hirveästi se, että Kerttu kuolee niin pian. Kun ostimme sen, ajattelin, että hyvä kun kuolee, kun en uskonut tykästyväni siihen ollenkaan. :(
Minusta eläimen pitäminen häkissä on lähtökohtaisesti todella väärin. Jos kuitenkin päättää siihen ryhtyä, niin sitten pitää tehdä parhaansa, jotta sillä on mahdollisimman hyvät oltavat. :)
Rullista myös Kerttu tykkää kaikkein eniten. :D
Ohhoh, näin viime yönä unta Kertusta! Tosin hänen nimensä oli Hillevi, mutta Kerttu se oli. Muistikuva on haalea, mutta etsimme häntä huolissamme pitkin mökkiä. Onhan Kerttu tallessa?
Yö oli muutenkin täynnä kummallisia, melko ahdistavia unia. Aamulla väsytti kamalasti, kun oli touhunnut koko yön.
Voi ei! :D
Kerttua ei ole tänään näkynyt, mutta rapinoita kuului pesälolosta, joten taitaa olla kotosalla. :)
Hyvä ilme tuossa ensimmäisessä kuvassa :) Lapsena kaverillani oli hamsteri ja hän ulkoilutti sitä itse virkatuissa valjaissa, joista pieni hamsteri tietysti karkaili toistuvasti. Olen sittemmin kuullut, ettei hamstereille pitäisi pukea valjaita, mikä on kyllä varsin järkeenkäypää. Kiva, että teillä on muita keinoja luoda luontokokemuksia.
Onko teilläkin viinimäkikotiloita pihassa? (Huomasin kuvassa tutun kuoren.) En ole nähnyt niitä Imatralla muualla kuin täällä meidän lähistöllä.
Ihana idea, kyllä olette mainioita hamsterin hoitajia! :)
Kiitos, parehaamme teemme. :)
Meillä ei ole niitä ja riemukseni huomasinkin sinun blogissasi nimen noille kotiloille. Tuon nimenomaisen kuoren olen löytänyt Immolan rannasta ja poiminut talteen. Meillä on vain ukkoetanoita ja sitten niitä raidallisia, tosi kauniita kotiloita, joiden nimi on hukassa.
Sulo oli muuten törmännyt hamsterin valjaisiin eläinkaupassa. Pidämme molemmat niitä aika huonona ajatuksena, ja olen myös lukenut, että niitä ei saisi käyttää ollenkaan. Joko ne ovat niin löysät, että hamsteri solahtaa helposti karkuun tai sitten ne ovat liian tiukalla, jolloin tulee sisäelinvaurioita.
Tuo Kerttu liikuttaa mun sydäntä.
Arvaa, liikuttaako se mun sydäntä.
Luinkin teidän ukkoetanoista ja olen niistä vähän kateellinen :) Mainitsemasi raidalliset ovat varmaan valkohuulitarhakotiloita.
Lähetä kommentti