Minun ikiongelmani eli miten saan itseni ja harrastukseni mahtumaan tähän kotiin sai minut taas häyristilaan. Olen tosi pitkän aikaa harmitellut sitä, että 140-senttinen sänkyni vie aivan tolkuttoman tilan näin pienestä kodista. Minä ostin sen Majikselta lähdettyäni sillä ajatuksella, että sängyn pitää olla kyllin leveä kahden nukuttavaksi, mutta ei liian leveä yhdelle. Pystyin ostamaan tosi kalliin, laadukkaan sängyn, koska minulla oli holtittomasti erorahoja tililläni. Suomalainen napakka patja onkin ollut erittäin hyvä ostos. Minusta siihen on yhä ihana kellahtaa ja siitä on hyvä herätä. Vielä viidessä vuodessakaan se ei ole painunut yhtään. Ja juuri siksi siitä ei voi luopua, vaikka se on osoittautunut aivan liian leveäksi.
Unikaveria minulla ei ole ollut varmaan kymmentä yötä enempää ja yksinäni nukun siinä niin levottomasti, että saatan herätä ihan poikittain. Helmutin kapealla patjalla nukkuessani tajusin, että mitä ahtaampi on sänkyni, sen rauhallisemmin minä nukun ja niinpä olenkin sitten kasannut kotisänkyyn tyynyistä vallin, joka rajaa petini varsin kapeaksi. Melkein puolet sängystä on siis täysin tarpeeton tilasyöppö.
Näillä faktoilla sain perusteltua itselleni, että nukkekaapin rakentaminen alkoviin ei ole mielitautisen hommaa ja ryhdyin töihin. Koko hökötys rakentui paitsi olemassaolevilla kilkkeillä myös kaatopaikkakuormasta löytyneillä materiaaleilla - sekä omastani että naapurin. Olen aina tosi ylpeä itsestäni, kun pystyn loihtimaan isoja muutoksia tänne aivan ilman rahaa. No, tähän projektiin kyllä sijoitin lopulta 8 euroa, kun kävin kirpparilta hakemassa vanhan kirjan, jonka kauniisti kellastuneilla sivuilla tapetoin nukkekaappini "oven".
Näistä kuvista on varmaan vaikeaa saada tolkkua, mutta hyllyt "kelluvat" patjan päällä seiniin kiinnitettyinä. Etuseinänä on iso kennopahvi, jonka sain yhdeltä naapuriltani joululahjaksi. Se on kevyt ja sen saa napattua siitä kokonaisena pois silloin, kun pitää päästä leikkimään baarilla tai kahvilalla, jotka kätkeytyvät sen taakse. Parin dioraaman lisäksi hyllyillä on hyvin tilaa nukkejen muulle rekvisiitalle, kuten ajoneuvoille ja isoille kalusteille.
Tämän keksinnön ansiosta kamarissa on nyt tilaa sohvalle, askartelu- ja ompelupöydälle sekä tietokonepöydälle. En joudu luopumaan mistään tärkeästä toiminnosta tai rakkaasta huonekalusta. Tästä kodista on ehkä lopultakin tullut koti. Paitsi, että tämä on viimeinkin toiminnallisesti kunnossa, tämä myös kelpaisi sisustuslehteen, koska täällä on nyt vain nättejä kohtia. Olisipa sen verran valoa, että saisin otettua kivat valokuvat kaikesta.
Silti ajoittain minua ahdistaa ja itkettää. Kun joku ääni päässäni yhtäkkiä kuiskaa, että "Sussu, sä nukut nukkekodissa" tai "Immolassa on yhä autokuorman verran sun käsityötarvikkeita ja posliininukkeja ja mopokin", niin tulee todella epätoivoinen olo. En ikimaailmassa tule saamaan kaikkia roiniani pois Sulon nurkista, koska niiden hävittäminen on mahdoton tehtävä, eivätkä ne mahdu tännekään. Minun kamppeitani on Heilankin kellarikomerossa, koska omaan kämppääni liittyvät kylmät varastotilat eivät sovellu asiaan.
Olisi pakko lakata harrastamasta kaikkea käsillätekemistä, mutta mitähän iloa missään sitten olisi.
Yhä minä haaveilen siitä, että jollain ihmeellä minulla olisi sekä yläkerta että alakerta itselläni. Nyt, kun Yläkerran Tyttö muuttokuormineen kuskattiin eilen uuteen kotikaupunkiinsa, ja asunto on hetken aikaa tyhjä ennen uuden vuokralaisen saapumista, unelmani makuuhuoneesta yläkerrassa ja runsaasta leikkitilasta taas voimistui. Niin kauan, kun saan edes omistaa tuon ylimääräisen asunnon, se haave ei kokonaan kuole.