lauantai 6. huhtikuuta 2013

Riskibisnestä


Eikö se olisi riittänyt, että upouusi saumuri oli viallinen ja joutui huoltoon heti kättelyssä? Ilmeisesti ei, sillä kiroukseni koneiden maailmassa jatkuu. Nyt kun saumuri on taas kunnossa, onkin hajoamassa lämpöprässi, jolla kiinnitän painovärit tekstiileihin.


Prässi jaksaa toimia normaaliin tapaan puolisen tuntia, jonka jälkeen se alkaa paukkua ja hytkyä kuin pahinkin tuomiopäivän masiina. Myyjän mukaan siitä on ilmeisesti hajonnut jokin, jonka nimi on lämpökontaktori ja vehje pitää toimittaa Vantaalle saakka korjattavaksi. 

Tämäkin laite maksoi melkein tonnin ja on ollut käytössä vasta muutaman hassun kuukauden. Sopii toivoa, että takuu on voimassa.

Olen niin kurkkuani myöten täynnä nykyajan laitteiden epäluotettavuutta. Tuollaiset summat, jotka olen maksanut sekä prässistä että saumurista, ovat meidän taloudessa todella suuria. Jos sijoittaa yhteen koneeseen koko kuukauden tulonsa, niin ei se ole ihan pieni asia, kun kone leviää käsiin. Minä olen yrittänyt opetella olemaan ostamatta sitä halvinta mahdollista silloin, kun kyse on työvälineestä ja kuvitellut, että sillä lailla voisin luottaa koneen toimivuuteen. Mutta eipä tunnu sekään auttavan.


Pitäisi vaan tehdä kaikki hommat käsityökaluilla. Neulalla ja langalla, vasaralla ja nauloilla. Luottaa vanhaan kunnon elektroniikattomaan elämään. 

Vai onko minulla vaan erityisen huono tuuri? Koneiden ostaminen on pelottavaa. Jotenkin sen tietää jo ostaessa, että ei tässäkään hyvä heilu. Autoista tippuu öljyä ja jouset katkeilevat, mopoissa jää kaasu pohjaan ikiajoiksi tai bensat valuvat maahan, tehosekoittimen terät pirstoutuvat ja tulostimet kieltäytyvät nappaamasta kiinni paperiarkkiin. Saumurit löysäilevät ja ompelukoneet savuavat, kaitafilmiprojektori polttaa filmit puhki ja mikrouunit eivät saa ruokaa lämpimäksi.

Mutta siis, mitä tästä pitäisi oppia? Riskienhallintaa tietysti! Varastoa ei saa päästää tyhjenemään, sillä koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jos yhtäkkiä koneet hajoavat, tai tehtaalla on vaikeuksia toimittaa kangasta tai painaja sairastuu, on koko ajan oltava olemassa varavarastoa, jonka turvin itse voi pitää bisnekset pyörimässä.


Ensi viikko on Taito ry:n alullepanema valtakunnallinen Taidon ja käsityön viikko ja me Suomen käsityöyrittäjät olemme myös viettämässä sitä monenlaisin tavoin. On tarjolla muun muassa työnäytöksiä ja kursseja, näyttelyitä, avoimia ovia ja kahvitarjoiluja! Blogeissa ja verkkokaupoissa löytyy tarjouksia ja arvontoja, sekä mielenkiintoisia juttuja meistä yrittäjistä.  Katso tästä linkistä lista kaikesta siitä, mitä meillä tapahtuu!

24 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Siis eikä miten kamalaa:(( Kyllä silti tuon hintaisen koneen pitäisi kestää enemmän kuin muutaman kuukauden. Toivottavasti saisit koneen pian korjattuna takaisin!!

Jovelan Johanna kirjoitti...

Mulla on sellainen käsitys, että et ole mitenkään poikkeuksellisen epäonninen näissä jutuissa. Tosin pari kuukautta on naurettava aika jollekin laitteelle mennä rikki.

Juttelin tässä jokunen aika sitten ystäväni kanssa, jonka ystävä on elektroniikka-alalla. Tämä oli kertonut, että laitteet tehdään oikeasti nykyään siten, ettei niiden ole tarkoituskaan kestää kauan. Tekniikan kehittymisen myötä sellainen ei kuulema ole järkevää, kun laitteet vanhenevat melkein samoin tein kun markkinoille pääsevät ja aina pitäisi olla puskemassa jollain tavalla uutta ja uudistettua markkinoille. Pitää saada ihmiset ostamaan. Uutta, uutta!

Markkinoinnissa tuo näkyy ihan jatkuvasti. Myydään uudistettua, tehokkaampaa, jotain mihin on lisätty entistä enemmän jotain, joka saa sen vanhan tuotteen tuotearvona uutta tehottomammaksi, on se sitten hoitoaine tai puhelin. Mainostajat tavallaan mollaavat omia tuotteitaan tällä tavalla. Se entinen "mielettömän hyvä" on uuden tultua ihn huono ja varaosia ei sellaisiin kannata tehdä, koska kaikki ostaa nyt sitä uutta.

Laitteet ja tuotteet tehdään halvalla, jote niissä on ihan älyttömästi vikoja.

Yrittäjälle tuo on kyllä niin peppupaikka (olen itsekin yrittäjä). Kukaan ei korvaa meille laitteista johtuvaa tilipussin kaventumista tai laitteiden huoltoon menevän ajan/vaivan kuluja. Viimeksi kun meillä kosahti laite, sen huoltoaika olisi ollut kaikkineen noin kuukausi, koska laite tietysti pitää ensin lähettää tutkittavaksi, sitten siihen pitää tilata varaosa, jonkun pitää se osaa kiinnittää ja sitten laittavat laitteen takaisin. Pakko oli ostaa uusi laite. Ei kuukautta voi odotella.

Tästä ei ole kauaa kun ihan kuluttajana törmäsin tähän asiaan. Ostettiin meinaan mehulinko (jolle annettiin myöhemmin nimeksi mehusinko). Sillä on 2 vuoden takuu. Kone mennä posahti n. 7kk oston jälkeen kesken aplarimehun tekemisen. kauppa, josta se ostettiin (Veikon Kone) oli lopettanut ja OBH Nordica ei enää valmistanut laitetta. Tarjosivat tilalle jotain muuta OBH.n laitetta. Mutta kun ei meillä ollut tarvetta jollekin toiselle laitteelle. Mehulinko meillä meni rikki. Kysyin, että eikö me vaan voitaisi saada varaosaa, kun siitä on tietty osa rikki ja sen voisi vaihtaa - ihan itse, niin vastaus oli, ettei heillä ole varaosia kun laite ei enää kuulu heidän valikoimaansa. 7 kuukautta siitä kun se oli markkinoilla ihan yleisesti?? Whaat??

Tottakai laitteen valmistus yleensä jossain vaiheessa lopetetaan, mutta eikö niitä varaosia (joista eniten rikkoutuvat taatusti valmistajalla tiedetään), voisi pitää hieman kauemmin saatavilla?! Tässä tapauksessa olivat kyllä kovin ystävällisiä, mutta ei se paljoa lohduta kun tarpeellisen mehulingon sijaan saisi valita itselleen hyödyttömän vatkaimen tai ilmankostuttajan tilalle. Meillä ei ole nyt mehulinkoa, mutta on irrallinen induktioliesi (sellainen yhden levyn versio), jolla ehkä on jotain käyttöä remppa-aikana tai sitten ei. Mehulinkoa ei silti ole. Valivali.

Sori kun marisen tästä sun kommenttiosastolla, mutta mua itseäni tämä aihe risoo ihan hirveesti. Toivottavasti saat laitteet nopeasti huollettua.

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Ymmärrän mieliharmisi. Itse ostin tavallisen ompelukoneen, muistaakseni pikkusen alle tonnin. Takuuaikanaan hajosi moottori, vaihdettiin uusi. Sekin meni rikki ja vaihdettiin uusi, kun oli vielä takuuaikaa jäljellä. Tulee tietysti mieleen, että ehkä syy onkin käyttäjässä, jos kaksi menee. Olen kuitenkin sata varma, ettei syy ollut minussa, niin varovaisesti tuota konetta uusittuine moottoreineen käytin.

Näissä takuuasioissa on vielä sellainen harmillinen asia, että jos ostat tavallisen koneen, takuuaika on lyhyempi, jos on ammattimaisessa käytössä. Eli kannattaisi satsata teollisuusvehkeisiin. Ne vaan ei sovellu näihin kotiompelimoihin oikein hyvin - vaatii voimavirran ja paljon tilaa.

Lievestuore As. kirjoitti...

Et tosiaan ole ainoa epäonninen. AINA saa olla reklamoimassa ja/tai kiikuttamassa huoltoon...

Susanna kirjoitti...

Minäkin olen jo alkanut epäillä, että vika on käyttäjässä. Niin monta halpaa ompelukonetta täältä on kuskattu takuuhuoltoon. Tuon saumurin kanssa jo aloitin korjaajalle puhelun sillä, että olenkohan nyt tehnyt jotain tosi väärin. Mutta en ollut. Onneksi. Tai en minä tiedä, onko se onneksi. Kyllä pitäisi nykyisin osata tehdä koneita, jotka kestävät. Jos sata vuottakin sitten osattiin.

Susanna kirjoitti...

Huojentavaa.

Susanna kirjoitti...

Niinpä. Mutta jos sen korjaamiseen menee kauan, niin pitää sitten vaikka aloittaa ikkunaremonttia joutessaan...

Susanna kirjoitti...

Aaaargh, olipa masentavaa luettavaa. Olen kuullut ennenkin tuon, että nykyisin laitteet tehdään tahallaan huonoiksi, jotta ihmiset ostaisivat aina uusia ja firmat pysyisivät hengissä. Mutta jotenkin olen naiivisti halunnut uskoa sen urbaanilegendaksi. Vähän samalla lailla kuin sen, että vaikka lajittelemme jätteemme, ne kipattaisiinkin yhteen ja samaan roska-autoon.

Minusta on ihan älytöntä, että yritys joutuu ostamaan uuden yhtä huonon laitteen tilalle siksi, että korjausajat ovat niin pitkiä. Onneksi tässä tapauksessa tiedän, että voin viedä rievut paikalliseen mainoslahjataloon uunitettaviksi, jos tuo vekotin meinaa viipyä korjausreissulla pitkään. Toivottavasti eivät sentään takaisin Espanjaan saakka sitä lähetä fiksattavaksi.

Pelkkä ajatus painavan prässin raahaamisesta johonkin Matkahuoltoon on ihan tuskainen. Sitä ei jaksa liikauttaakaan yksinään.

KahviKaneli kirjoitti...

No, sepä se. Ostimme juuri uuden pesukoneen - pitää koputtaa puuta,että se kestää?
Aiempi kone (Electrolux kesti 21 vuotta!!!!!, mutta konemyyjä sanoi, että se onkin viimeisä mitä on tehty Ruotsissa ja nyt ne tehdään herra tis missä, eikä nykykoneet ole tehty kestämään :(

Myös silitysrauta hönkii viimeisiään. Ei anna enää höyryä. Ostin sen yhteiseen kotiimme vuonna 1990!! Philips, eli se on kestänyt tänne asti. Philipsin täysin toimiva kahvinkeitin (ostetu samana vuonna) on kaapissa, mutta se me vaihdettiin jo aikoja sitten Mocca Masteriin, kun ajattelimme sen entisen olevan niin vanhanaikainen, ja minä tahdon KUUMAA kahvia ja ihan niin kuumaa ei ent. kone tehnyt.

Eli nyt kun kehun, niin varmasti joku kone on ens' viikolla epäkelpo?

Laurus kirjoitti...

Tsemppiä takaiskujen keskellä! Toi elektroniikan hajoileminen on niin tuttua.. Meilläkin mikro alkoi taannoin savuttamaan ja kolmen kuukauden ajan kaapin perällä ollut tehosekoitin ei inahtanutkaan, kun koitin sillä smoothien tehdä. Eikä ollut mikään halpa vehje sekään! Tuntuu ettei kallis hinta ole enää mikään laadukkaan tuotteen tae.

tarutikki kirjoitti...

Samanlaisia kokemuksia täällä uusista koneista. Viimeisimpänä hajosi painepesuri kahden kesän käytön jälkeen.
Pari vuotta sitten hommattiin uusi pyykinpesukone, kun vanha hajosi 26 vuoden palvelun jälkeen. Vuosi sitten uusittiin jääkaappi, entinen oli 23 vuotta käytössä. Vielä on toiminnassa astianpesukone, joka on ollut käytössä 24 vuotta ja mikroaaltouuni, jota on käytetty 27 vuotta. Nämä vain esimerkkinä siitä miten ennen tehtiin kestäviä koneita.
Olen joskus aina haaveillut uudesta ompelukoneesta, omani kun on jo kolmekymppinen, mutta en taida uskaltaa investoida uuteen, kun vanhallakin vielä pärjää.
Kun koneet hajoaa, niin tietysti rahanmeno harmittaa, mutta myös se laitteiden rehaaminen edestakaisin ja muu vaivannäkö.

Susanna kirjoitti...

Pidetään nyt peukkuja, että nuo uskolliset yksilönne pitävät pintansa vielä seuraavatkin 20 vuotta!

Susanna kirjoitti...

Niin, ei noista vehkeistä tiedä, että kannattaako niiden käyttöä säästellä vai ei, kun tuntuvat hajoavan myös käyttämättöminä ollessaan ihan yhtä tehokkaasti kuin käytössä.

Susanna kirjoitti...

Ihania, luotettavia koneystäviä teillä! Anopilla on käytössä vanha sähkövatkain. Se on merkkiä RG, ja on kuulemma mahtava peli. Yli 30 vuotta pelittänyt moitteetta ja yhä kuulemma surauttaa kerman vaahdoksi ihan nanosekunnissa.

Tiina kirjoitti...

Hmph. Uudet koneet on vähän semmosia. Liputan vanhojen hyvien aikojen puolesta. Vaikkakin ns. hehkulamppuhuijauksesta kaikki on alkanut. Mokomat. http://ohjelmat.yle.fi/ykkosdokumentti/hehkulamppuhuijaus

Jenna kirjoitti...

Voi että, myötätuntoa ja sympatiaa tippuu kyllä tältäkin suunnalta! Tiedätkö tämä voisi jälleen kerran olla omalta näppäimistöltäni kirjoitettua! Sillä erotuksella tosin, että aikeeni huomattua näppiskin olisi todennäköisesti hajonnut!

Työskentelen itsekkin vastaavasti luovalla alalla, ollen kuitenkin riippuvainen elektroniikasta. Ostin, aivan kuten sinäkin, kalliita laitteita käyttööni ajatellen, ettei sitä halvintakaan ihan uskalla ottaa ja kallis varmasti maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Vaan kuinka ollakkaan laitteillamme on päiviä, jolloin ne täytyy sammuttaa ja käynnistää tuhansia kertoja peräkkäin, jotta ne toimisivat, ja toisinaan tehokasta työaikaa suttaantuu etsimällä merkitystä jollekkin typerälle virhekoodille - niin, nykyajan laitteissa kun ei välttämättä tule ohjekirjojakaan, kun ne on niin kätevästi netissä. Paitsi että juuri silloin kun haluaisit, sivua ei useimmiten löydy.

Yhteen ynnättynä, olen valmis palaamaan nauloihin ja vasaroihin!

Aurinkoista kevättä, vastoinkäymisistä huolimatta! Ehkä ne kaikki halusivatkin tulla heti alkuvuodesta, että loppuvuosi voi soljua ongelmitta ja voitokkaasti eteenpäin? :-)

PS. Meidän autosta hajosi juuri jouset, ja öljyäkin väitti katsastusmies tuon tiputtavan, joten tämä kirjoitus todella osui ja upposi!

Laurakaisa kirjoitti...

No jopas on harmia kerrakseen. Me ollaan yritetty hankkia kaikkia kodinkoneita olevinaan laadukkaasti, kun jotain uusia on ostettu. Pesukone, kuivausrumpu ja uusi pakastin ovat kaikki olleet ihan kauhean paljon kalliimpia kuin ne ihan perusmallit - ja kaiken huippu oli se, että ensimmäistä kertaa mansikoita uuteen pakastimeen ladatessa siitä jäi KAHVA käteen. Takuu oli toki voimassa mutta tuli sellainen olo että mitähän sutta ja sekundaa tämä koko vehje pitää sisällään... On se nyt yhden talven kyllä pitänyt eväät tallessa mutta kauhulla odotan tulevia vuosia.

Susanna kirjoitti...

Tuo dokumentti jäi minulta silloin katsomatta, vaikka siitä aika paljon oli lehdissä silloin mainintaa.

Susanna kirjoitti...

Kuinka inhottavaa! Mitä enemmän elektroniikkaa, sitä toivottamamapaa koneiden kanssa on pärjätä. Autoissa on ihan sama juttu: jos niissä on kaiken maailman ajotietokoneet, ne ovat epäluotettavia ja mystisiä. Kaipaan vanhaa kunnon kuplavolkkariani. Jos siinä joku hajosi, sen pystyi korjauttamaan. Ei tarvinnut mennä merkkihuoltoon ja kytkeä autoa tietokoneisiin, jotka ehkä kertovat vian syyn tai ehkä eivät.

Minä luotan nyt tuohon, että jos vastoinkäymiset käydään läpi heti alkuunsa, on loppuvuosi pelkkää ruusuilla tanssimista. :)

Susanna kirjoitti...

Oi ei.

Meillä on ihan sikavanha pakastin. Se alkoi oirehtia noin kuutisen vuotta sitten: kävi aivan tauotta ja pakasti itsensä ylikylmäksi. Korjaaja sanoi, että korjata ei kannata, mutta siihen pitää panna töpseliin sellainen ajastin, jonka ajastaa käymään joka viidentoista minuutin välille. Niin tein. Mutta kas: pakastin alkoi toimia myöhemmin ihan normaalisti ja on nyt palvellut täysin moitteetta täällä uudessa kodissa. Ota siitä nyt sitten selvää.

Jenny kirjoitti...

Tilaa nuo teollisuuskoneet kyllä tietysti vievät enemmän kuin kotikoneet, mutta voimavirtaa ei välttämättä tarvita. Itselläni siis sekä teollisuussaumuri, että -ompelukone ja molempiin on vaihdettu valovirtamoottorit. Ja toisaalta eihän ne vie kuin yhen kirjoituspöydän kokoisen tilan enemän kuin kotikoneet veisivät, sillä tarviihan niillekin pöytä olla. :)

Jenny kirjoitti...

Eikä vanhaa ompelukonetta kannata siksikään vaihtaa uuteen, että nämä uudet ovat muovia ja aivan liian kevyitä! On turhauttavaa yrittää ommella kovaa kyytiä kun kone tärryytyksensä ansiosta alkaa siirtyä pöydällä kohti syliä, koska on niin kevyt. Onneksi en itse tarvitse kotiompelukonetta muuhun kuin napinläpien ja applikoinnin tekemiseen. Muuten ompelen teollisuuskoneella.

Susanna kirjoitti...

Minullakin on nyt tosi vanha ompelukone, jossa on ihana, painava rautarunko. Se ei onneksi loiki pöydältä syliin. Mutta tuo uusi saumuri kyllä vähän hipsii, ei onneksi niin voimallisesti, kuin vanha saumurini.

Susanna kirjoitti...

Minä vähän pelkään niitä teollisuuskoneita... näillä ompelumäärillä en ole vielä katsonut aiheelliseksi siirtyä teollisuussaumurin hankkijaksi, mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa.