maanantai 26. helmikuuta 2018

Isoveli valvoo ja lämmittää


Lupasin Katjalle ilmalämpöpumpun käyttökokemuksia. Nyt se on ollut meillä vähän yli viikon ja sinä aikana on ollut tosi kipakoita pakkasia.

En ole vielä tottunut sen hurinoihin ja puhinoihin. Aina kun se pitää jotain poikkeavaa ääntä, minua hermostuttaa, että siinä on jokin vika. Sillä on myös silmä, joka tarkkailee, missä kohtaa ihmiset liikkuvat, jotta se ei puhaltaisi ilmavirtaa suoraan meihin. Tuo valvova silmä tuntuu minusta hölmön kiusalliselta. Vähän niinkuin olohuoneessamme olisi joku ylimääräinen tyyppi. Minulla tosin oli samanlainen olo silloinkin, kun televisio yritettiin laittaa makuuhuoneeseen, joten tämä nyt on vaan näitä minun omia erityisyyksiäni.

Ilmalämpöpumpuista aina puhutaan, miten niiden kulutus on hyvin pientä. Siksi olen nyt aika pettynyt, kun katsoin sähkönkulutustamme. Tuo kyttäävä silmä onkin tuplannut sähkönkulutuksemme. Kun normaalisti meillä on kulunut talvikuukausina sähköä keskimäärin 10 kWh vuorokaudessa, nyt on hurjimpina päivinä ulotuttu yli 25 kWh:iin. Sellaisiin sähkölaskuihin minulla ei ole varaa, joten tässä pitää alkaa nyt toimia toisin.


Asentaja neuvoi, että pumpun pitäisi olla koko ajan päällä. Asetin sen lämpötilaksi 21 astetta, jotta se rupeaisi tuottamaan lämpöä vasta sitten, kun täällä uunien hohkaama lämpö alkaa hiipua. Olemme lämmittäneet uuneja täsmälleen kuten aina ennenkin; 2-3 pesällistä pakkasesta ja tuulesta riippuen. Tämä yhdistelmä on tuonut meille sen ilon, että kun täällä aamulla on heräilty, talo onkin ollut miellyttävän lämmin. Mutta kun nyt katselimme noita sähköyhtiön diagrammeja, laskimme ilpon lämmön samantien 18 asteeseen. Jos olemme jaksaneet seitsemän talven ajan vilpoisia aamuja, emmeköhän kestä niitä jatkossakin.

Hieman tämä nyt pani arveluttamaan, mitä hyötyä laitteesta oikeasti on ja miten se sitten kuitenkaan pelastaisi meidän vanhuudenpäivämme tai mahdollistaisi talviset aurinkomatkat. Jos täydellä uunilämitykselläkin sähkönkulutus nousee noin kovaksi, millaisia hirmulukemia saataisiin, jos puulämmitys jätettäisiin kokonaan pois?

Näin kovia pakkasia ei tietenkään ole koko ajan, joten mielenkiinnolla seurailen tulevien viikkojen pylväitä.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Helppoa lämpöä


Teimme kaupat tästä kodista kohta kahdeksan vuotta sitten. Koko sen ajan olemme miettineet, kannattaisiko tai pitäisikö laittaa ilmalämpöpumppu. Puolesta-argumentti on ollut se, että saisimme vapauden lähteä yhdessä reissuun myös talvikaudella, kun kotona olisi turvallinen mahdollisuus pitää yllä peruslämpöä. Me kun vähän pelkäämme sähköpattereita.

Vastaan-argumentteja on ollut paljon. Ilmalämpöpumpun laittaminen on hirveän kallis kertakustannus. Sillä rahalla lämmittäisi aika monta lomareissua irtopattereiden avulla. Ja ne ilmalämpöpumput ovat ihan saakelin rumia möykkyjä. Ja niitä pitäisi olla monta tämänkokoisessa talossa. Niin, ja ne ovat saakelin rumia möykkyjä, joko sanoin sen... Ja sitten on vielä se iso kysymys siitä, kuinka paljon huonoa vehje oikeasti tekisi 80-vuotiaan hirsitalon painovoimaiselle ilmanvaihdolle.


Tätä viimeiseksi mainitsemaani mysteeriä emme ole onnistuneet ratkaisemaan näiden vuosien aikana. Tuntuu, ettei siihen ole olemassa varmaa vastausta. Ilmeisesti kuitenkin olennaista on se, ettei pumppua käytettäisi kesällä viilentämiseen, vaan ainoastaan talvikauden lämmitykseen.

Jos talo täytyy jättää yksinään, on tärkeää, että melko lämpiminä pysyisivät keittiö, vessa ja työhuone, koska niissä on vesijohdot. Uusiakin vaatimuksia on syntynyt tässä viimeisen vuoden aikana. Marsujenkin huoneen pitäisi pysyä lämpimänä. Ja jos minä ja Sulo olemme molemmat töissä kylminä pakkaspäivinä, olisi kiva, ettei tarvitsisi illalla tulla kalseaan kotiin.


On ollut epäselvää, selviäisikö yksi ilmalämpöpumppu koko urakasta, kun tämä kuitenkin on melkoisen sokkeloinen talo. Olisimme halunneet pumpun keittiöön, jossa se pilaisi mahdollisimman vähän sisustusta ja ulkoyksikkö olisi parhaiten poissa silmistä. Parin edustajan käytyä katsomassa kotiamme, opimme kuitenkin, että radan puolella sijaitseva olohuone olisi se fiksumpi paikka lämpimän ilman leviämisen kannalta. Mutta kun meillä on kaunis punainen olohuone ja ne pumput ovat niin saakelin rumia vitivalkoisia vekottimia!


Paitsi että eivät ne kaikki enää olekaan. Vuodet vierivät ja kehitys kehittyy. Suurin osa pumppujen sisäyksiköistä on yhä rumia, valkoisia möykkyjä, mutta joku helmikin valikoimaan on eksynyt. Ja mikä tuuri: se helmi sattuu olemaan punainen! Tämä ratkaisi asian. Tilasimme ilmalämpöpumpun ja juuri nyt sitä asennetaan paikoilleen.

Minä olen ollut epäileväinen viimeiseen hetkeen saakka. Mutta sitten yhtäkkiä tajusin, että tällä investoinnillahan me varmistamme sen, että voimmekin elää tässä talossa vaikka hautaan saakka. Kun kuntomme ei enää riitä polttopuiden tekemiseen, voimme sulkea osan huoneista ja elää helppoja vanhuuden päiviä ilmalämpöpumpun alla. Asuntolaina saadaan maksettua seitsemässä vuodessa pois, jonka jälkeen minä voinkin ottaa autolainan, rakennella unelmieni retkeilyauton ja viettää talvistani ne pahimmat 2-3 kuukautta etelänmaissa! Voi mikä helpotus!


Seitsemän vuottahan kuluu silmänräpäyksessä ja minä olen sitten viisikymppinen. Nainen parhaassa iässä, kunto korkealla jumppailtuani mummojen kanssa pari kertaa viikossa ja syötyäni terveellistä ruokaa. En minä liikunnasta vieläkään nauti, ja mässäilystä erossa pysyminen vaatii jatkuvaa keskittymistä, mutta asiaa auttaa se, että minulla on mielessäni kirkkaana tavoite kasvaa toimintakykyiseksi ja aktiiviseksi eläkeläiseksi.


Minua on aika paljon vaivannut se asia, että olemme mitä todennäköisimmin jo vähintään elämämme puolivälissä ja että tästä kodista täytyy vielä siirtyä jonnekin helppoon ja sieluttomaan koppiin, jossa on liian kallis vuokra ja naapureiden äänet seinien takana. Miksi en ole osannut ajatella asiaa niin päin, että meillähän on nyt aikaa päivittää tämä talo vanhusystävälliseksi ja pysyä täällä aina? Ilmalämpöpumppu oli nyt ensimmäinen askel. Seuraavaksi pitää miettiä välipohjan lisäeristämistä.