sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Asemien kirjoa


Etelä-Saimaa teki jutun entisten rautatieasemien nykykäytöstä ja meidänkin asemamme pääsi mukaan juttuun. Se ilmestyi tämän päivän lehdessä. Immolan lisäksi toimittaja ja kuvaaja kävivät Pulsan asemalla, jossa on päihdekuntoutujien hoitokoti sekä Rapasaaren asemalla, jossa toimii meripelastusseuran paikallisosasto. Täältä meiltä he jatkoivat vielä Parikkalaan. Parikkalan asemalla on nykyisin kahvila/pubi, jota mekin olemme kerran käyneet ihailemassa. Se on tosi kivasti sisustettu, kodikas ja värikäs paikka.

Olisi mukavaa tietää enemmänkin muiden Etelä-Karjalan asemien nykytilasta. Meitä lähinnä olevat Vuoksenniska, Puntala, Rautjärvi ja Rauha ovat surullisesti tyhjillään. Vaikka minusta on toki ikävää, että nykyisin junat hylkäävät asemansa ja kyläkoulut joutuvat hyvästelemään oppilaansa, on silti hienoa, että upeat vanhat rakennukset saavat jatkaa elämäänsä jossain muussa käytössä.

Kuvat: Kuutostiimi

Yksi minun sydäntäni lähellä oleva esimerkki löytyy Raahesta. Siinä yhdistyy kolme minulle rakasta teemaa: Raahe, rautatieasema ja käsityö. Asemat ja käsityö eivät tietenkään selitystä kaipaa, mutta ehkä Raahe kaipaa. Minä opiskelin graafista suunnittelua Raahessa 90-luvulla. Tuohon aikaan junat eivät enää Raaheen saakka vieneet, mutta asemalta sai silti vielä ostaa lippuja. Bussilla sitten ajettiin Vihantiin, jossa hypättiin junaan.

Nyt Raahen asema on päässyt hienosti uuteen kukoistukseen Kuutostiimin käsityömyymälän myötä. Sitä pyörittävät paikalliset käsityöyrittäjät. Toivottavasti myymälä tulee menestymään. Poiketkaa ihmeessä Raahessa, jos sielläpäin satutte seikkailemaan. Raahe on ihastuttava kaupunki ja siellä on paljon upeita vanhoja rakennuksia. Ja monien vanhojen talojen ikkunoissa on kaksi posliinikoiraa, jotka katselevat merelle. Se on vanha perinne: kun talon isäntä oli merillä, koirat käännettiin katsomaan ulos ikkunasta, ja kun isäntä tuli kotiin, käännettiin koirat taas katsomaan sisäänpäin. Raahessa on ihan hauska museokin. Ja oli maailman ihanin elokuvateatteri.

Kuvat myynti-ilmoituksista.

Tuossa Etelä-Saimaan jutussa mainittiin, että rautatieasemien kunnostamisesta tuli 2000-luvulla trendi. Jaahas. Jos siis haluatte ratsastaa trendien aallonharjalla, niin vinkkaan, että upeita asemia on nytkin myynnissä.

Huopalahti ja Pitäjänmäki Helsingissä
Alavuden asema, tosi kaunotar
Meidän kodin sisar Heinävedellä
Todella vaikuttava asema Kaskisissa
Kartanomainen Loimaan asema
Vähän erikoinen Rauman asema
Asuinrakennuksia Ylivieskassa
Äetsän asema myydään siirrettäväksi

17 kommenttia:

  1. terveisiä Raahesta! :) hauska yhteensattuma. :) niin hieno juttu kyllä tuo aseman käyttöönotto ja kuutostiimi siellä. kesäkuussa asemalla on galleria asemamestarissa yksi näyttely johon kannattaa tutustua. ;)

    raahe on kiva paikka, vanhakaupunki, merenrannat ja pikkukaupungin tunnelma. tykkäämme, mekin.

    hamsteripostaukseen sen verran että teillä on maailman hienoin hamsterinhäkki!!!! uskomattomia,luovia ihmisiä olette. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos. :)

      Ja mukavaa, että siellä Raahessa asti luetaan blogiani! Toivottavasti VR keksii jonkun supertarjouksen, jolla voisimme tehdä reissuun Ouluun kylailemään. Samalla olisi kiva taas käydä kurkaamassa Raaheakin. Muutama vuosi sitten vein sinne Sulon. Oli kovasti muuttunut kaupunki. Varsinkaan kauneuskanavaa en pystynyt enää edes tunnistamaan.

      Poista
  2. Kauniisti kerrot minun kotikaupungistani, kiitos :). Usein tuntuu, että muualta tulleet arvostavat Raahea enemmän kuin Raahelaiset itse, näkevät sen kauneuden.
    Itse muutin naapuripaikkakunnalle, mutta työt ovat pääosin Raahessa yhä ja lapsuudenkoti tietysti.
    Olen myös joskus sillontällöin haaveillut asuvani vanhalla rautatieasemalla, koska rakastan junia, mutta eipä niitä täälläpäin juuri ole tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas tuntui, että monetkaan opiskelukaverini eivät arvostaneet Raahea lainkaan. Pitivät sitä nurkkakuntaisena junttikylänä, menneisyyteen jääneenä. Minä rakastin Raahea siitä huolimatta, että elämäni ei tuolloin kovin onnellista ollutkaan. Toivoin aina, että voisin ottaa Raahen mukaani, siirtää sen jonnekin etelämmäksi. :)

      Poista
  3. Muutaman kerran olen Raahessa käynyt ja tykästyin myös, varmaan niiden vanhojen talojen takia :) Joskus ollaan miehen kanssa leikitty ajatuksella sinne muuttamisestakin, hän kun on siellä opiskellut ja tuntee siten paikan.
    Oletko käynyt Raahessa ns tornitalon kiinalaisessa? Sieltå ylimmästä kerroksesta on hienot näköalat ja ruokakin maittavaa. Vastaavasti voisin itse käydä joskus tuolla rautarieasemalla, kiitos vinkistä! :)
    - Raks

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole syönyt siellä tornitalon ravintolassa. Olen vain ajellut hissillä. Se hissihän siis avautui yleisölle silloin, kun olin siellä opiskelemassa. Eestaas ajettiin, ylös ja alas. Halvat huvit.

      Mutta sitten siihen taisi tulla joku käyttömaksu, jos ei ollut menossa ravintolaan, vaan kävi vain huviajelulla. Muistankohan väärin? Joka tapauksessa ne huviajelut piti lopettaa.

      Poista
    2. Oikein muistat - oliskohan hissin vaijerit kuluneet, kun tälläsivät tornitaloon 10 markan ajelumaksun? Ravintolan täti sanoi, että hissimaksu hyvitetään, jos ostaa vaikka "limukkaa tai sen kaljan" ;D

      Heather

      Poista
    3. Kymppikö se oli, huhhuh. Eipä ihme, että lakattiin ajamasta hissillä. Olisin veikannut kahta markkaa. :D

      Poista
  4. Oi Raahe, Raahe! Kyllä tykkäsin minäkin kaupungista, opiskelupaikaksi aivan mainio, jatkuvasta tuulesta huolimatta. Käytiin siellä viime kesänä, vanha kaupunki ei ollu muuttunut, museo ei harmikseni ollu auki, mutta koulua en enää löytäny. Mihin lie muistin syövereihin kadonnut.
    Täytyy pitää tuo asema mielessä, jos vaikka eksyisimme Raaheen taas joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä koulu? Mihis se on saattanut kadota? :D

      Meidän graafikkokoulu on kyllä kadonnut, tuhkana tuuleen. Se nimittäin sijaitsi väliaikaisessa parakissa, joka ei ollutkaan mikään väliaikainen. Kun katosta tulvi vedet sisään, me kiikutimme vateja ja ämpäreitä vuotokohtien alle. Sittemmin rakennus poltettiin palokunnan toimesta ja graafikot muuttivat ihan oikeaan rakennukseen. Tämä siis vasta minun jälkeeni.

      Poista
    2. Mä kävin kouluni Lybeckerin käsitaiteessa, ihan siinä päärakennuksessa. Tai ainakin oli pää vielä 20 vuotta sitten. Härregyyd miten siitä voi olla aikaa! No, ei mikään ihme etten enää muistanut missä kyseinen pää sijaitsee. Meillä ei siis ollu karttaa ja liikuttiin autolla, ei vain löydetty sitä. Pitänee ens kerralla kulkea kävellen kämpiltä, sitä väliä ku on tullut käveltyä useammin ku kerran ni saattais jopa muistaaki.
      Sen kyllä muistan, ett graafikot oli jossain siellä yliopiston nurkilla, harvoin niitä ees näki. Aika hurjaa tuommoiset ämpärit ja veden norumiset. Miksikähän ne on aina nuo taiteilijalinjat jotka kärsii eniten huonoista tiloista?

      Poista
    3. No sama koulu. Kyllä se päärakennus on yhä paikoillaan, joka oli päärakennus minun aikana. Mutta oliko se sitä jo 20 vuotta sitten, en tiedä. Minun valmistumisestani kun on VAIN 15 vuotta. :D

      Se graafikoiden "viipale" oli kai alunperin ala-asteen väliaikaissijoituspaikka, ilmeisesti jonkin remontin ajaksi tms. Mutta kun ala-astelaiset pääsivät oikeisiin tiloihin, saivat graafikot siirtyä parakkiin. Siellä oli lavuaaritkin polven korkeudella. Viihdyimme silti hyvin omassa rauhassamme - pääkoululle pidettäville tunneille oli aina inhottavaa siirtyä. Siellä kun oli niin hienoa ja kliinistä.

      Poista
  5. Onpa kivaa lukea muitakin Raaheen rakastuneiden kommentteja. Itse aina sydämeltäni raahelainen, nykyään tosin olosuhteiden pakosta asun 70 km pohjoisempana, mutta vielä joskus muutan sinne takas. Ja tuleehan tuolla vierailtua kohtuu tiheään kuitenkin. Mutta sitä maaliman ihaninta elokuvateatteria ei vaan enää ole :( Tai rakennus seisoo vielä pystyssä, mutta liekö kuinka kauan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä todella traaginen juttu, miten huonosti Bio Hyvimylly -asiassa on käynyt. Täällä satojenkin kilometrien päässä olen tuskaillut sen homman takia. :(

      Imatralla on onneksi osattu suhtautua juuri päinvastoin vanhaan elokuvateatteriin. Kauan tyhjillään ollut rakennus kunnostettiin alkuperäiseen tyyliin monien yritysten lahjoitusten turvin ja nyt siellä on monta näytöstä päivittäin. Mekin käymme mahdollisimman usein, koska haluamme tukea sen säilymistä.

      Poista
  6. Hei, entisenä raumalaisena viittaan listaan että myynnissä oleva rakennus ei ole itse vanha asema vaan ilmeisesti jokin varastomakasiini aseman lähettyvillä, radan toisella puolenkin. Iso ja vaikuttava rakennus kylläkin. Siellä toimii kirpputori/vanhan tavaran kauppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksestä! Minusta se olikin tosi oudon näköinen asemaksi.

      Poista
  7. Raahea on välillä ikävä, vaikka se minun rappuni oli hiukan rauhaton. Välillä oli suuria verilätäköitä käytävillä, välillä pientä tulipaloa ja poliisin kävi niin usein, että alkoi tuntumaan jo asukkaalta.

    Mutta tättädää! Lybeckerin käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta opiskelin minäkin. Valmistuin animaattoriksi vuonna 2011 eli aika tenava olen. Ja miten mahtava tunne oli nähdä Bio Huvimyllyn kankaalta ihmisten lopputyöt omanikin muiden joukossa. Ja ennen sitä oli lavalla myös pieni muotishöw, eli vaatetuksen valmistuneiden töiden esittely.

    Ja hetkinen. Oletko varma, että se on Rautajärvi, ettei Rautjärvi? Kotopuoli kun on Rautajärvellä ja se on taas Pälkäneen kunnassa. Joka taas on Pirkanmaata. Mutta ei ole sinne Rautajärvelle ikinä junankiskoja vietykään, vaikka paikalliset yrittäjät ovat aikamoisia vetureita sisultaan. :'D

    VastaaPoista