lauantai 31. elokuuta 2013

Käsityökortteli. Nyt.


Hyvää huomenta. Kun tämä postaus napsahtaa näytöillenne, minä olen jo Helsingissä, Narinkkatorilla, Kampin kauppakeskuksen pääoven edessä pystyttämässä Käsityökorttelia.

Tulkaapa perässä! Saapumisohjeet löytyvät täältä, sinne pääsee helposti vaikka kauempaakin.

torstai 29. elokuuta 2013

Muistutus kilpailuista ja tarjottimista


Kampin Käsityökortteliin on enää aikaa kaksi yötä. Kaksi unetonta yötä ilmeisesti, sillä jännitän aivan tolkuttomasti. Miten paikkojen jako sujuu, entä jos myyjät vaan jättävät tulematta paikalle, entä jos ei ole yhtään asiakasta, entä jos sataa kaatamalla vettä koko ajan tai tulee trombi, entä jos varaus ei olekaan mennyt jostain syystä asianmukaisesti ja Narinkkatorilla onkin joku tivoli, entä jos saan oksennustaudin, entä jos entä jos entä jos...

Muistutan nyt teitä vielä kisasta, johon voitte osallistua postaamalla blogeissanne tapahtumastamme:

Käsityökortteli on ihan oikeiden käsityöyrittäjien myyntitapahtuma keskellä Helsinkiä. Se nousee Kampin kauppakeskuksen pääoven eteen Narinkkatorille lauantaina 31.8. klo 10-18. Käsityökorttelista löydät lisää tietoa osoitteesta fb.com/kasityokortteli. Jos kerrot tänään torstaina tai huomenna perjantaina omassa blogissasi tapahtumasta tämän kuvan kera, ja lähetät postauksestasi linkin osoitteeseen kasityokortteli@gmail, com, olet mukana kuvassa näkyvien tuotteiden arvonnassa. Palkinnot ovat Kiikar Visionin Puisto-pyyheliina, Aanmaan vapaavalintainen polymeerimassakoru, Piaeliinan lasihelmi, Royal B*tch Craft Shopin viiksipinni ja Soja Murron kansallispukupalapeli. Palkinnot arvotaan ensi viikon alussa ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lämmin kiitos avustasi!
 Jos kerkesit jo aikaisemmin postata ja haluat tehdä sen nyt uudestaan, niin saat toki osallistua arvontaan vielä uudemman kerran.
 

 PS. Käsityökorttelin Facebook-sivulla on toinenkin kilpailu menossa. Siellä voi voittaa muun muassa tuon ylimmässä kuvassa näkyvän keittiötekstiilisetin.










PS2. Hoksaa myös viime yönä 
loihtimani tilaisuus valita tarjottimeesi 
ihan just sellaiset värit kuin itse haluat 
ja omaan sisustukseesi sopii.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tarjottimien loputon suo


Tästä tarjotinshowsta taisi muodostua aika mahdoton yhtälö. Haluaisin toteuttaa kaikki teidän toiveenne, mutta se on täysin mahdotonta.



Oli pakko tehdä ratkaisuja. Niinpä tilaan seuraavaan erään sekä suorakulmaisia että pyöreitä värikkäitä maatuskoita.

Lisäksi tilaan värikkäitä pöllöjä suorakulmaisena.


Mummon pitsin päätin tilata tälläkin kertaa ruskeavaaleanpunaisena versiona ja Kotikylän raitista teetän punavalkoisen.

Mutta entäs sitten kaikki ne ihanat väriyhdistelmät, joita te toivoitte? Joku halusi retrovärejä, toinen kaipaili harmaata ja kolmas vihreää. On aivan mahdotonta ruveta teettämään arvuuttimella hurjaa vaihtoehtomäärää, joten keksin jotain ihan muuta. Pääsettekin ihan itse miksailemaan värit mieleisiksinne.


Tein verkkopuodilleni alaosaston, jossa pääsette itse sommittelemaan sellaiset tarjottimet, kuin haluatte. Voitte valita mieleisenne mallin kuudesta vaihtoehdosta ja ruveta sitten valitsemaan pohjaväriä ja kuvioväriä. Ja sitten voittekin klikata luomuksenne ostoskoriin.

Näille teeseitse-tarjottimille tulee hintaa 37,50 euroa postikuluineen. Teillä on ensi viikko aikaa tehdä ennakkotilauksenne, jonka jälkeen minä toimitan tilauksenne tehtaalle, jossa tarjottimet valmistetaan juuri mieleisiksenne. Sitten lähetän teille laskun sähköpostiin ja kun lasku on maksettu, lähtee tarjotinkin postiin.

Koska nämä valmistetaan ihan mittatilauksesta, näillä ei ole palautusoikeutta. Tehkää siis harkittuja ratkaisuja älkääkä ihan holtittomiksi heittäytykö.

Ja tämä saattaa olla aikalailla once in a lifetime -tilaisuus, joten jos olet aina unelmoinut oranssi-violetista maatuskatarjottimesta, niin nyt se onnistuu. Ja kerrankin Susannan Työhuoneelta saa tilata jotain beigeä!

PS. Jos tarjotinputiikissa on jotain toimintahäiriöitä tai virheitä, niin kertokaa minulle. Olen ihan tolkuttoman väsynyt ja stressaan Käsityökorttelin takia niin paljon, että en oikein tunne olevani täysin kasassa.


tiistai 27. elokuuta 2013

Tarvitaanko lisää tarjottimia?


En arvannut, että tarjottimista tulisi kovinkaan suosittu myyntiartikkeli ja siksi teetin niitä vain pikkuruisen erän. Mutta kävikin niin, että ne loppuivat heti kättelyssä kesken. Tätä kirjoittaessani niitä on jäljellä enää pari hassua kappaletta. Tilataanko lisää? Ja jos tilataan, niin mitä?

 Pyöreitä mustia pöllöjä? Jäikö joku ilman? Vieläkö joku tahtoisi tällaisen?

 Ruskea-vaaleanpunaiset mummon pitsiliinakuosit kävivät nopeasti kaupaksi. Pitäisikö saada lisää?

 Vai saisiko mielummin olla punaista jouluksi?

Joku toivoi valkoista pitsiä. Tässä olisi vielä ruskeallakin pohjalla. Kelpaisiko?

 Vilisevätkö kissat silmissä vai kiinnostaisiko jotakuta tämän näköinen tarjotin?

 Pyyheliinoista tuttu kotikylän raitti istuisi hyvin tarjottimeenkin.

Värikkäitä maatuskoita taisi moni jäädä kaipaamaan.

Tilaanko lisää pyöreitä, suorakaiteen muotoisia vai molempia?
 Entä pöllöjä? Väreissä vai mustavalkoisina?
Nyt siis jos olet aikeissa tilata tarjottimen seuraavasta erästä, on aika esittää toiveita, sillä ne voidaan toteuttaa.

Hinta tulee olemaan 27,80 euroa + postikuluja viisi euroa.

Tarjolla tarjottimia


Pidennetyn viikonloppureissumme aikana oli postiin saapunut paketti. Miten nopsaa toimintaa tehtaalta! Tarjottimet nimittäin saapuivat nyt jo. Ne ovat ihania, saanhan sanoa itsekin niin?

Tänä aamuna olen valokuvannut tarjottimet ja lisännyt ne verkkopuotiin. Niitä on kahdeksan erilaista, mutta näin kokeilumielessä todellakin hyvin rajoitettu määrä jokaista.



Verkkokaupassani on sellainen vika, joka palveluntarjoajan mielestä on ominaisuus, että jos kaksi asiakasta tilaa samalla hetkellä jostain tuotteesta viimeisen kappaleen, kauppa antaa molempien ostaa sen. Siis siitä huolimatta, ettei tuotetta ole kuin yksi kappale. Varautukaa siis siihen, että näin saattaa käydä. Joudun antamaan silloin viimeisen kappaleen sille, jonka tilaus napsahtaa valmiiksi ensimmäisenä.

Jos yrität tilata ja jäätkin ilman, niin informoi minua. Voin aina tilata näitä tehtaalta lisää.


Suorakaiteen muotoisten tarjottimien koko on 42 cm x 32 cm ja pyöreiden halkaisija on 35 cm. Hinta 27,80 euroa kappaleelta ja postikuluja tulee vitosen verran.

Jos olet aikeissa tulla Kampin Käsityökortteliin ensi lauantaina, voit tilata tarjottimen sinne ilman postikuluja ja tulla noutamaan sen Riepukioskistani klo 10-18 välisenä aikana.


Jos haluat tilata samalla kertaa myös muita tuotteita, joudut valitettavasti tekemään sen erillisenä tilauksena.  Tämä ongelma saattaa johtua joko siitä, että verkkokauppasovellukseni on yllättävän kankea tai siitä, että oma aivokapasiteettini on täysin riittämätön verkkokaupan operoimiseen. Olen pahoillani.

perjantai 23. elokuuta 2013

Ruskeaa kauneutta


Eilen illalla sateen jälkeen oli ihmeen ihana valo. Kuljin kameran kanssa pihalla ja napsin kuvia ruskeista asioista, jotka hehkuivat erityisen kauniina.


Hieno laskevan auringon valo sai tavallisesti niin huomaamattoman maanväriset yksityiskohdat oikein hyppimään silmille.


Vai mahtaako tämä kaikki johtuakin siitä, että uusi ruskea bambuneulos saapui eilen tehtaalta ja minun sydämessäni on sen vuoksi erityisen lämmin kohta ruskeille asioille?


Jopa bitumivaunujen kauneus tuntui häikäisevältä.


Illan teemaväri jatkui vielä, kun Sulo saapui Venäjältä mukanaan muurahaiskeko... joka taisi olla kakku. Hyvin kummallinen kakku.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Köyhän miehen keittiöremppa


Minä en yhdestäkään käsitiskistä selviä ilman kiukkua, ärsytystä ja aavistuksenomaista katkeruutta. Minunhan piti saada astianpesukone jo kolme vuotta sitten, kun me muutimme tänne, mutta sille ei sitten ole järjestynytkään paikkaa.


Aina välillä rupeamme miettimään tiskikoneen hankintaa, ja joka kerta joudumme tulemaan samaan lopputulokseen: ei onnistu. Keittiön vesipiste on ahtaimmassa mahdollisessa paikassa. 70-luvulta peräisin oleva karmea kaapisto on mitoiltaan sellainen, ettei yksikään tiskikone sovi sen sisään eikä päälle. Joutuisimme uusimaan kaapiston, siirtämään vesijohtoja ja sen takia avaamaan lattiat ja sitten tietysti myös seinät ja sitten ollaankin siinä pisteessä, että vain lottovoitto olisi ratkaisu tähän kaikkeen.

Mutta Sulopa onkin kaikessa hiljaisuudessa pohdiskellut asiaa, ja päätti lopulta esittää ideansa minulle silläkin uhalla, että alan heti paikalla höyrytä ihan mahdottomasti.



Sulo ehdotti, että jos kamariin vievä ovi suljettaisiinkin ihan tyystin, sen eteen saisi jatkoa tiskipöydälle. Ja pöytälevyn alle mahtuisi astianpesukone! Minulla meni noin kaksi sekuntia aikaa punnita, kumpi olisi suurempi ongelma: käsintiskaaminen vai oviaukon puuttuminen.

Ja tottakai aloin vähän höyrytäkin. Mutta minun on nyt maltettava ainakin syyskuulle saakka, että saan Kampin Käsityökorttelin kunnialla hoidettua. Ei nimittäin ole terveellistä höyrytä useammasta asiasta samaan aikaan!


Pitihän minun silti piirtää havainnekuva suunnitelmastamme. Ovi pois, tilalle levy. Oviaukkoon nikkaroidaan hyllyt mausteita varten. Maustepurkit askarrellaan näteiksi ja yhdenmukaisiksi. Kiva verhokangas piilottaisi astianpesukoneen ja kaiken ryönän, joka oletettavasti kertyy työtason alle. Pöytälevyn voisi hakea Ikean mätätiskiltä parilla eurolla ja muuta rakennustavaraa ei sitten tarvitakaan. (Paitsi se astianpesukone ja uusi hana ja uusi hajulukkosysteemi viemäriin.)

Entä miinuspuolet? No, kun oviaukko umpeutuu, lämpö ei enää kierrä talossa kuten ennen. Keittiö on tähänkin asti ollut kylmin huoneemme, mutta tämän ratkaisun myötä se kylmenee entisestäänkin. Siitäkin hankaluudesta kyllä selvitään, kun vaan muistetaan pitää hellassa tulia vähän useammin.

Voi miten mahtavaa tämä olisikaan! Saisimme ruokapöydältä pois talouspaperirullat, leivänpaahtimet ja serviettietelineet. Koko ajan jaloissa pyörivät kylmälaukut mahtuisivat verhon taakse talteen ja hankalasti kaapissa olevat mausteet kätevästi silmien eteen ja sormien ulottuville.

Mutta parasta kaikessa tietysti on se, että sitten minua ei enää ikinä odottaisi aamulla keittiössä tämä näky:


maanantai 19. elokuuta 2013

Ajatuksia rajojen vetämisestä


Edellinen postaukseni nostatti teissä lukijoissa ihanan innostuksen. Heittelitte ilmoille kivoja tuoteideoita, jotka myös minusta olisivat ihan upeita toteuttaa. Minustakin olisi aivan huiman hauskaa nähdä omat piirrokseni peltipurkkien kyljissä tai teemamukeissa, servieteissä ja leikkuulaudoissa tai kännyköiden kuorissa.


Tämä on sellainen aihe, jonka pariin aivoni aina silloin tällöin eksyvät. Kuvioitani voisi painattaa lähestulkoon mille tahansa materiaalille, mihin tahansa esineeseen. Suomi on pullollaan mainoslahjafirmoja, joiden valikoimista löytyy sata erilaista mukia, hiirimattoja, kasseja ja laukkuja, kyniä, sateenvarjoja, muistitikkuja, palapelejä ja ties mitä kivaa, jonka pinnan voisi koristaa vaikkapa minun pöllöilläni.


Jos minä olisin identiteetiltäni pelkästään graafinen suunnittelija, minulle ei varmasti olisi mitenkään vieras ajatus tilata omilla printeilläni sitä sun tätä ja myydä eteenpäin.

Mutta en ole pelkkä graafikko. Olen myös käsityöläinen, ja olen sen myötä omaksunut ajatusmaailman, jossa käsityöläisyys on jollain tapaa parempaa ja arvostettavampaa kuin teollinen massatuotanto. Kaikki nuo ihanat tuotteet, joihin voisi painaa minun pöllöjäni tai maatuskoitani, on rahdattu Suomeen jostain kaukoidästä, jossa ne on pienillä kätösillä ilmeisenä orjatyönä valmistettu. Siinä kohtaa minulla alkaa tökkiä. Miten voisin myydä jotain sellaista? Se, että sellaiseen tuotteeseen painetaan Suomessa minun omin käsin piirtämäni kuva, ei tee tuotteesta yhtään eettisempää tai laadukkaampaa.


Mutta onko aina pakko olla niin eettinen ja kestävä ja moraalinen ja viherpiipertäjäinen? No, minusta siihen olisi hyvä edes pyrkiä, vaikkei täysin tai edes lähimainkaan siihen pystyisi. Olen aika ylpeä bambutiskiräteistäni, kun sille päälle satun. Ne ovat kestäviä, hyödyllisiä tuotteita. Ne korvaavat massatuotantona valmistetut lyhytikäiset haisurievut. Maailmassa tuotetaan kauheita määriä täysin tarpeetonta tavaraa. Kännykkäkoruja vaikkapa - apua. Milloin puhelimet ovat alkaneet tarvita omat korunsa? Haluaisin pysytellä oman tuotevalikoimani suhteen sellaisissa tavaroissa, joiden olemassaololle on perustelu.




Edellisessä postauksessa esittelemäni tarjottimet ovat juuri sillä rajalla, että ne mielestäni vielä sopisivat valikoimaani. Tarjottimet ovat käyttöesineitä, vaikkakaan eivät niin mullistavan erinomaisia kuin bambutiskirätit. Mutta mikä tärkeintä, ne on valmistettu suomalaisesta puusta Suomessa, ja pitkälti käsityönä. Niitä ei syydetä ulos valtavasta robottiohjelmoidusta tehtaasta ja roudata rahtialuksilla maapallon ympäri.

Tämä on vaikea asia, joka aika ajoin valtaa mieleni. Toisaalta olisi niin mahdottoman kivaa laajentaa valikoimaa, mutta toisessa vaakakupissa painavat raskaina omat arvoni. Ne arvot voisi kiteyttää niin, että myyn vain sitä, mitä itse pystyn luomaan tai mitä voin tuottaa yhteistyössä toisen käsityöläisen kanssa.

En tiedä, mihin elämä minut vie, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa se arvot sisältävä vaakakuppi painaa enemmän: en halua kiinalaisia peltipurkkeja tai kertakäyttöserviettejä verkkokauppaani. 

Mutta jatkan varmaan punnitsemista vielä pitkään.
 

(Kaikki tämän postauksen kuvat on Photoshopilla askarreltu ja tuotekuvat varastettu netin uumenista.)


Tarjolla jotain muuta?

Odottelen kuumeisesti ruskean bambuneuloksen saapumista tehtaalta ja samalla muhittelen uusiin riepuväreihin sopivia muita keittiötuotteita.

Mitä sanoisitte näitä? Suomalaisia tarjottimia, puristettua viilua, pyöreitä muodoltaan, yhteensopivat kuosit tiskirättien kanssa.

Yritän koko ajan myös metsästää tummanruskeita pyyheliinoja tai ompelijaa, joka ompelisi minulle niitä.

Mutta siis... jos tarjottimia olisi tarjolla, niin ostaisitko? Tuntisitko edes halua ostaa?

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Olisiko aika luovuttaa?


Nimittäin yritykset olla puutarhuri. Kun ei minusta vaan ole siihen, niin ei. Lahjakkuuteni on jossain muualla.

Anopin antamasta tomaatista tuli yksi naurettavan pieni tomsku. Vika ei ollut taimessa, sillä samasta erästä anoppi keräsi taas talteen hyvää satoa.


Tässä on kukkapenkkini. Hiirenvirnaa ja apilaa siinä taitaa enimmäkseen kasvaa. Ja jokunen maitohorsma. Ne kukat, joiden siinä piti kukkia, eivät kukkineet tänäkään vuonna. Panen matalaksi koko penkin.


Olen joka kesä yrittänyt saada aikaan läpi kesän kukkivan orvokkipenkin kuistin viereen. Mutta orvokit ovat kituneet ja kuolleet joka vuosi. Tänä kesänä en jaksanut enää edes yrittää. Kuin minua ilkkuakseen orvokit nousivatkin rappusten kolosta esiin ihan itsekseen. Aika söpöjä.


Ne, jotka täällä kukkivat ja tekevät hedelmää, ovat niitä, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekoa. Harjaneilikoita pukkaa automaattisesti puskat täyteen.


Ja sitten oli tietysti se huikea ja yllättävä ruiskukkameri, joka onneksi syrjäytti minun kylvämäni nurmikon.

Jos minä vaan lakkaisin yrittämästä ihan kokonaan, niin täällä varmasti kukkisi joka paikka. Alan pikkuhiljaa tajuta, että minulla vaan ei ole kykyä ymmärtää kasveja. En tiedä, mikä niille on hyväksi ja mikä huonoksi. En osaa kuunnella, mitä ne kaipaavat. En hoksaa, milloin tarjoan liikaa vettä tai kanankakkaa. Vaikka yleensä kai tarjoan kaikkea liian vähän.