torstai 4. huhtikuuta 2013

Tavallinen työpäivä Susannan Työhuoneella


Minä jaksan aina vaan ihmetellä, miten ihmiset, jotka käyvät normityössä kahdeksan tuntia päivässä, saavat mitään aikaiseksi. Ja silti he saavat! He käyvät kaupassa, laittavat ruokaa, pesevät pyykit, käyvät zumbassa tai kuntosalilla, tekevät remonttia kotona, hoitavat lapsensa ja ehtivät kaiken lomassa istua vielä Facebookissakin. Vaikka minä en tee töitä lähimainkaan kahdeksaa tuntia joka päivä, en silti selviä kaikesta, mistä päivän aikana tahtoisin selvitä.

Eilen minä oikein tutkailin, mihin päiväni katoavat. Tämä postaus olisi ollut ihan omiaan ensi viikon Taidon ja käsityön viikon postaukseksi, mutta otetaan nyt varaslähtö.

Tältä nimittäin näyttää tavallinen miniyrittäjän kevätpäivä. Tai ainakin tämän yhden miniyrittäjän. Älkää erehtykö kuvittelemaan, että kaikki käsityöläiset olisivat yhtä laiskoja kuin minä!








Heräilen, kun heräilen. Ilman kellonsoittoa siinä vaiheessa kun uni väistyy. Kevät on tuonut mukanaan taas valoisat aamut ja se tarkoittaa sitä, että minä alan virota joskus kuuden ja kahdeksan välillä. Toimisto kylpee auringossa, ja se saa minut aina hymyilemään. On ihanaa herätä onnellisena.

Tällään takamukseni tietokoneen ääreen. Katson omaan blogiini tulleet kommentit ja petyn, jos niitä ei olekaan. Lueskelen muiden blogeja, ehkä kirjoitan uuden postauksen. Sitten siirryn Facebookiin ja luen käsityöyrittäjäryhmän keskustelut.


Viimeistään yhdeksän aikaan alkaa olla nälkä. Laihdutuskuurimme myötä meille syntyi uusi perusaamupala, joka on niin herkullinen, että siitä en aio luopua. Kaurapuuroa ja löysäksi keitettyjä munia! Ei mikään ole herkumpaa.

Jos minulla on lehtiä luettavaksi tai Sulo on kotona, syön aamupalan keittiössä. Muuten kuskaan lautaseni tietokoneen ääreen ja jatkan blogimaailmassa seikkailua.


Aamupalan jälkeen teen töitä koneella. Vastailen työsähköposteihin. Jos on graafisia hommia, yleensä teen ne alta pois. Eilen tein Lunetelle esitettä. Se ei ole kuvassa oleva, vaan tämä on vastikään painosta tullut lempilapseni. Sitten käsittelen verkkokaupan tilaukset ja jos käsityöyrittäjiä varten pitää tehdä jotain, teen sen. Kuulun ryhmän ylläpitäjiin, ja minun vastuullani on markkinoinnin visuaalinen ilme. Kuten esimerkiksi nuo Taidon ja käsityön viikon bannerit olen minä tehnyt.


Tässä vaiheessa aamupäivä on jo sen verran pitkällä, että minua alkaa häiritä yöpuvussa lohnottaminen ja alan metsästää pitkin taloa heittelemiäni vaatekappaleita. Pahinta on se, jos lähetti sattuu tuomaan vaikkapa kangaspakan ja joudun hipsimään kuittaamaan sen tukka liiskana ja bambuyöpaita päällä. Mahtavat ne lähetit ihmetellä, että mikä ihmeen yritys tämä oikein on.


Sitten on aika lähteä kauppaan ja postiin. Menen autolla, vaikka matkaa olisi vain 4 km Lidliin ja 6 km Siwan asiamiespostiin. Mutta kun en jaksa repussa raahata kaikkea.

Siitä tietää, että on kevät, kun tämän perheen skootterihaaveet kasvavat taas sietämättömiksi. Sulo istuu selaamassa jotain nettimotoja ja esittelee löytöjään minulle ja ehdottelee, että voisin hankkia skootterin firmalle. Se olisi ihanaa. Oranssi skootteri oman firman teippauksilla. Olisi postireissut aika paljon edullisempia ja hauskempia, kuin autolla. Näyttävä skootteri katukuvassa olisi myös mainosta yritykselle.

Nykyinen skootterini, tylsän harmaa, on jälleen kerran ajokelvottomassa kunnossa. Siinä jäi kaasu päälle viime kesänä eikä sitä kukaan ole korjannut. Minua ahdistaa, sillä mopokausi olisi aivan pian käsillä ja minä olen ilman menopeliä.


Eilen piipahdin myös Sulon työpaikalla viemässä unohtuneet eväät. Sulon työajat ovat epäinhimilliset. Siinä, missä tavallinen ihminen viettää työpaikallaan aikaa noin 160 tuntia kuukaudessa, kökkii Sulo siellä yli 300 tuntia. Joudumme monesti olemaan erossa useamman vuorokauden yhtä kyytiä. (Voisi kuvitella, että noilla työtunneilla palkkakin olisi sen mukainen, mutta eipä ole edes normaalia keskitasoa. Ensihoitoalan älyttömyyksistä voisi kirjoittaa vaikka kokonaan oman blogin!)


Kotiin tullessani on aika syödä lounas. Nykyisin, kun elän Jutan ohjeiden mukaan, rytmittävät ruokailut päivääni. Koska olen onneton kokki, syön yleensä pikaruokaa: salaattia ja jotakin kylmää, kuollutta eläintä. En ole ylpeä tästä uudesta lihansyöntielämästäni, mutta yritän sietää itseäni. Saavutetut henkilökohtaiset edut ovat kuitenkin niin suuret, että pystyn vastentahtoisesti sulkemaan eläinten kärsimyksen pois mielestäni.


Kun vatsa on täynnä, lähden pihalle. Käyn kävelyllä, hiihtämässä tai teen pihahommia. Olettaen siis, että on hyvä ilma. Jos ei ole, todennäköisesti mädätän aivojani tietokoneen parissa. Kirjoitan blogia vaikkapa.


Sitten on vuorossa työntekoa. Eilen saumuroin rättejä ja samalla prässäsin niitä. Uusi saumuri toimi nyt hienosti, mutta en uskaltanut kertaakaan nostaa paininjalkaa. Se langankiristimien vika liittyi jotenkin paininjalan nostoon. Korjaaja sanoi, että nyt jalkaa voi nostaa, mutta en kyllä ota sitä riskiä tässä vaiheessa, kun on satamääräiset rättipinot saumuroitavana!


Kolmen maissa on taas ruoka-aika. Välipalaksi teetä ja proteiinipatukka. Samalla voi kuvata tuotekuvia verkkopuotiin.


Hetkeksi taas rättitehtaalle. Keskittymiskykyni on varhaisteini-ikäisen pojan tasoa. Käyn jatkuvasti kurkkaamassa sähköpostit, Facebookin ja blogeja.


Tässä vaiheessa on aika muuttaa toimisto kuntosaliksi. Minun pitäisi jumpata neljä kertaa viikossa. Olen alkanut lipsua siitä, mutta eilen sentään jumppasin. Koska jumppaaminen on vähän pakkopullaa, enkä kauheasti nauti siitä, katselen samalla nettiteeveestä jotakin huttua, joka ei vaadi suurta keskittymistä.


Nyt viimeistään on aika laittaa tulet uuneihin. Talvisaikaan lämmittäminen aloitetaan heti aamulla, mutta nyt, kun aurinko paistaa kaiken aikaa ja ilmat ovat plussan puolella, on lämmitysurakka helpottunut jo kovasti. Olen silti jo ihan kypsä puiden raahaamiseen ja tulien sytyttelyyn. Maaliskuussa se aina alkaa tökkiä.


Ruoka-aika! Taas vaihteeksi. Eilen söin päivällisellä lounaan jämät ja tein ravitsevan smoothien: tuoretta pinaattia, mustikkasoppaa, banaania ja rahkaa.


Koska olen tietokoneaddikti, ja uunilämmityksen takia pakotettu olemaan kotosalla, istun tietokoneella. Eilen olin saanut postia joltakin saksalaiselta toimittajalta. Muistattehan toki Hansin ja Paulin? Poikien maailmanmatkasta ollaan tekemässä juttua televisioon ja he haluavat käyttää myös minun ottamiani kuvia. Istuin siis hyvän tovin kaivelemassa viimevuotisia kuvia saksalaisista vieraistamme ja tunsin viiltävää ikävää. Niin hienoja hetkiä saimme kokea yhdessä viime vuoden huhtikuussa! Lähetin parikymmentä kuvaa Saksaan. Toivottavasti käyttävät jotakin kuvistani ja toivottavasti lähetys näkyisi myös netissä jossain vaiheessa.


Ilta alkaa hämärtyä ja minä havahdun siihen, että tiskivuori odottaa keittiössä, pyykit märkinä koneessa ja minua ei yhtään huvittaisi mitkään kotityöt. Polttopuitakin pitäisi vielä hakea liiteristä.


En halunnut tiskata enkä hakea puita, mutta onneksi minulla oli töitä vielä tehtävänä. Päivitin verkkokaupan saldoja ja palasin sitten Luneten pariin. Tykkään tosi paljon näistä Luneten töistä, sillä saan tehdä usein esitteitä. Taittohommat ovat parasta graafisessa suunnittelussa. (Paitsi jos joutuu taittamaan jotakin tsekinkielistä flyeria.)


Iltakahdeksan jälkeen silmäni lurpsahtelevat kiinni ja siirryn television ääreen iltapalani kanssa. Mutta eihän sieltä tule enää mitään katsottavaa nyt, kun Criminal Mindsin jokailtaiset lähetykset lopetettiin. Ostin pari tuotantokautta dvd-levyinä, mutta olen jo saanut ne katsottua. Nyt on aivan orpo olo iltaisin ilman tuttuja profiloijia. Eilen siirryinkin aika nopsasti petiin kirjan kanssa. Aion taas opetella lukemaan.

Ja mihin se minun aikani sitten taas katosi? No nettiin! Mitä kaikkea saisinkaan aikaan, jos en istuisi tässä koneella jatkuvasti.

70 kommenttia:

  1. Niiiin tuttua! Koneella en itse niin paljoa istu nykyään, mutta kun on tämä kirottu älyttömyyspuhelin, niin notkun netissä missä vain ja milloin vain. Siis yleensä aina. Ja tuo mitä sanoit keskittymiskyvystä pätee minuunkin täysin! Siksiköhän meistä tulikin käsityöyrittäjiä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on outo juttu se keskittyminen. Silloin, kun olen vieraalla töissä, teen töitä oikeasti ihan tauotta koko päivän. Mutta kun olen oma herrani, muutun aivan kurittomaksi.

      Ja älyttömyyspuhelimet: kirottu keksintö! Siksi jätän sen monesti tahallaan kotiin, kun menen kävelylle, sillä muuten roplaan sitä kävellessänikin. Noloa. Sulon mielestä puhelin täytyy pitää mukana hiihtolenkilläkin, siltä varalta, että sattuu tapaturma. Minun tapaturmani olisi se, että pysähtyisin vaan katsomaan sähköposteja.

      Poista
    2. Älyttömyyspuhelin - siinäpä melkoinen aikavaras, myös minulla! Tulee koko ajan tsekattua facebook, blogit ja postit. Ihan älytöntä

      Poista
    3. Katsokaa nyt minua: menin jo nukkumaan! Ja silti nyt näpytän älyttömyyspuhelimeni ruutua sängyssä, pimeässä huoneessa.

      Poista
  2. Päiväsi näyttää ihanasti värien täyttämältä! Ja leppoisalta tunnelmalta :)

    Kivaa päivää torstaillekin! Täällä on jo vedetty aamutoimien lisäksi pitkä ja reipas kepityslenkki (lääh). Olin niin puhki, että Miäs joutui riisumaan kenkänikin kun en tuskissani itse pystynyt :D :D Seuraavaksi sitten siirtymä mökkiin pensselin varteen. Hyvä päivä tulossa, aurinkoa myös sinne toivotellen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, teidän kepitys kuulostaa meidän hiihtolenkeiltä! Sulo on joutunut VETÄMÄÄN minut kotiin, kun omat jalat eivät ennää vaan liikkuneet! :D

      Mukavia pensselöintejä!

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta, paitsi että mie "olen tekevinäni" töitä koko päivän. Siis notkun tässä koneella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pitäisi ihan oikeasti laskea, minkä aikaa käyttää töiden tekemiseen ja minkä aikaa niiden tekevinimiseen, niin eihän siitä mitään tulisi. :)

      Poista
    2. No niinpä. Aina välillä päätän, että katson sähköpostit ja Facebookin vain kerran päivässä - ikinä ei onnistu.
      Mutta hei, tuo Luneten esite, kenelle se on suunnattu, mitä siinä on? Olen tässä yrittänyt haalia esiteinilleni kiinnostavaa ja hyödyllistä luettavaa...

      Poista
    3. Se on kattava tietopaketti siitä, mitä kuukautiset ovat ja miten niiden kanssa elellään. Muutenkin paljon tietoa anatomiasta ja naisena olemisesta. Samalla tietysti kuukupin mainostusta ja tietoa erilaisista kuukautissuojista.

      Se jaetaan kouluille terveydenhoitajien kautta. Ota yhteyttä Lunetteen, varmaan osaavat neuvoa, mistä sen saa.
      info at lunette.fi

      Poista
  4. Hahaa! Arvasin jo ensimmäisen netti-sanan kohdalla, että sinnehän se aika menee. Nimimerkillä kokemusta on. :)

    Mullahan siis pääasiallinen "työ" tällä hetkellä on opiskelu (ja gradun teko), mutta arvaapa miten hyvin ne etenevät, kun on tietokone käsillä... Juu eivät etene. Viime kesänä kävin monessa kesätentissä ja silloin oli pakko vain päättää pitää tietokone kiinni siihen asti, että sain luettua päivittäisen tenttikirjaosuuteni. Toimi yllättävän hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä kun kuvittelein, että kun annan kenkää kaikille kaikille Facebook-kavereilleni, niion netti ei enää syö aikaani. Ei toiminut. Nyt sen ajan syövät blogit. :) Ei voi syyttää enää kuin itseään.

      Aika hienoa, että olet itsekurilla vaan saanut pidettyä koneen kiinni. Tämä iMac on siitä huono, että se aukeaa ihan sekunnissa. Vanha kökköPC kun oli sellainen, että sen avautumiseen meni hyvinkin 5 minuuttia. Ei sitä tullut ihan joka välissä auottua.

      Poista
  5. Upea postaus, ihanaa luettavaa, kiitos siitä! Kuvat on niin kauniita, ruoka näyttää yliherkulliselta ja vapaus kadehdittavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiva jos postaus miellytti ja toi vähän pirteyttä.

      Tiedätkös, juuri eilen illalla nukkumaanmennessäni haaveilin omasta kivijalkaputiikista, sen sisustamisesta ja tavaroista, joita siellä myisin. Sitten muistin, että se tarkoittaisi oikeita työpäiviä, jatkuvaa paikallaoloa ja hoksasin taas, että se onkin haave, jota en haluakaan toteuttaa. Mutta onneksi on teitä, jotka ovat toteuttaneet!

      Poista
    2. Sitten piti vielä kysymäni yks kysymys sinulta, kun tiedät minun kuvani. Jos haluaisin (ei kun siis kyllä haluaisin, mutta jos saisin toimeksi) alkaa kehittää kuvieni tasoa, niin kummasta pitäisi aloittaa, taitojen kehittämisestä vai laitteiston hankkimisesta?

      Ja toinen kysymys: onko Sulo ollut näitä kuvaamassa vai onnistuuko nuo jotenkin ihan itse ottaa (olen kuullut puhuttavan jostain jalustasta...)?

      Poista
    3. Hmm, en ole varmaan mikä paras neuvoja valokuvaamisen suhteen. Mutta kyllä tietysti hyvä kamera auttaa tosi paljon asiaa.

      Aiemmin pärjäsin minäkin ihan hyvin pokkarikameralla, mutta kun pari vuotta sitten uskaltauduin ostamaan järkkärin, kuvat muuttuivat huomattavasti laadukkaammiksi.

      Mutta järjestelmäkamerakaan ei yksin takaa hyviä kuvia. Automaattitoiminnot kannattaa unohtaa ja opetella säätämään kameran valotusta. Salamavalo pitää hylätä ihan tyystin. Kun kuvaa iltapimeässäkin sisällä, niin jalustan avulla saa vaikka kuinka paljon valoa ja väriä kuviin. Suljinajat voivat olla vaikka minuutin, jos on tarpeen.

      Minä olen laittanut omaan kamerani asetuksiin jo valmiiksi kirkkautta ja lämpöä lisää, joten kuvista tulee enemmän sellaisia, kuin millaisena minä maailman koen. Tehdasasetuksilla tulee vaisumpia kuvia.

      Minä käytän jalustaa melkein aina, kun kuvaan sisällä. Olen ostanut citymarketista 20 euroa maksavan jalustan. Se on hutjake, mutta ajaa asiansa ihan hyvin.

      Sulo on ollut kuvaamassa näistä tämän postauksen kuvista tuon, missä kipitän ulkona Saimaan jäällä, kohti saarta ja sen, jossa asettelen Hansia ja Paulia kuvauskuntoon Vuoksen rannalla. Ne eivät ole eilen kuvattuja. Mutta tietokoneellakökkimiskuvan ja saumurointikuvan otin ihan itselaukaisimella ja jalustan avulla.

      Poista
  6. Vaihtaisin ikkunattoman konttorielämäni juuri tänään sinun elämääsi!

    A

    VastaaPoista
  7. Paljon samanlaisia ajatuksia kuin minullakin, ja minne ne päivän tunnit katoavat. Pakko laittaa netti kiinni vallan välillä ettei siellä koko aika hyppää.
    Tämähän oli tosi hieno avaus jo ensiviikon avoimiin oviin :) kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tässä, että kun minä kerran pystyin panemaan itseni kuriin ruokailujen suhteen, niin pitäisihän minun pystyä samaan myös tietokoneen kanssa. Olsikohan se seuraava projektini?

      Poista
  8. Mullakin on päivät pilalla, kun Fox pisti Criminal mindsin tauolle. Kävin myös hakemassa ekat tuotantokaudet ja ne on katsottu jo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin kutosen ja seiskan. Kolme jaksoa putkeen oli aika sopiva määrä per ilta. ;-)

      Minulta saattaa myös olla jäänyt ihan alkupään jaksoja katsomatta ja mietinkin nyt, pitäisikö ostaa ne ekat tuotantokaudet.

      Poista
    2. Voi hitsi, pitäisi asua lähempänä, niin voitaisiin pitää bloggaajien Criminal Minds maraton :D

      Poista
    3. Juu, ja Pilvitarhan Ti kutsuttaisiin myös!

      Meinasin ehdottaa sinulle vaihtareita, mutta minä pöljä kerkesin jo antaa dvd:t anopille. Hän tykkää myös sarjasta, mutta ei katsele sellaisella fanaattisella vimmalla kuin minä, joten saattaa kulua jokunenkin aika, ennenkuin ne levyt häneltä vapautuvat.

      Poista
    4. Pilvitarhan Ti! :D
      Illoista on oikeasti tullut sisällöttömiä, kun CM loppui. :/
      Nettiroikkuvuutta lisäävä juttu.

      Poista
    5. Sanoinko tosiaan niin!? Tehtaamo!!!!!!! Tarkoitin tehtaamoa!!!!!

      Poista
    6. Vaihtarit olisi kyllä kiva. Mies ei vaan ole ehtinyt katsomaan vielä kaikkia. Olen ehtinyt koukuttaa jo senkin :D

      Poista
  9. Meille lukijoilleon vaan hyvä, että aikasi katoaa nettiin. Blogisi on ihanan rehellinen, siltikin kovin iloinen ja kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiiitos! Yritän lohduttaa itseäni sillä, että blogin kirjoittaminen kehittää tekstintuottokykyäni, pitää minut aktiivisena ja tuottaa iloa myös muille ihmisille. Paljon parempi pahe tämä on kuin vaikka Farmvillen pelaaminen, johon joskus muinoin upposi monta tuntia päivässä!

      Mutta nyt lähden pihalle. Tilaukset pitää viedä ja polttopuut hakea.

      Poista
  10. Kuulostaa aika tutulta! Ja kuitenkin myös siltä, että saat todella paljon aikaan päivän aikana, mutta kun ne on tavallaan pieniä silppumaisia asioita, ei niitä aina näe.
    Tuo on niin totta, että netissä ja blogeissa saa kulumaan aikaa. Yritänkin pitää muutaman tunnin pituisia keskittymisrykäyksiä, jolloin en käy omassa tai muiden blogeissa - ne ovat hyödyllisiä hetkiä. Toisaalta virkistystäkin tarvitaan. Elämänmuodostasi (puiden haku jne.) tulee kivasti myös fyysistä puuhaa, sitäkin tarvitaan. Tuokin on niin tuttua, että ilta tulee ja kas - vettä ei ole (putki on yhä jäässä kun on ollut niin kylmää), hain sitten vielä illan viimeisessä hämärässä kaivosta vettä ja keskiyöllä, kun ajattelin vetäytyä yöpuulle, huomasin, että suuri tiskivuori oli yhä paikoillaan, vaikka sitä varten oli ollut pannu vettä lämpiämässä hellan päällä jo monta tuntia. Midnight-tiskaus, sitten.
    Edellinen anonyymin kommentti on muuten hyvä, minustakin on kiva että olet netissä... näet kyllä tosi paljon vaivaa blogisi kivan ulkoasun, kuvien ja pitkien tekstien eteen. Lukijana tietenkin tykkään. Tällaiset kommentit nyt ei auta sinua vetäytymään vähemmälle ajalle blogien parissa...
    Voi jee, Hans ja Paul, heidän seikkailut mm. koskella jäivät mieleen ikiajoiksi, unohtumattomia tarinoita :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos minä huomaan nukkumaanmennessä, että siinähän ne tiskit yhä ovat, niin ovat ne sitten siinä vielä seuraavana aamunakin. :P

      Edellisessä kodissani kun ei tullut kuumaa vettä kraanoista, niin siinä oli se hyvä puoli, että tiskit tuli aina hoidettua hyvin säntillisesti. Kun aamulla keitti puuron puuhellalla, keitti samalla tiskiveden ja hoiteli tiskit. Liiallinen nykyaikaisuus ja mukavuudet vievät ihmisen ihan hunningolle!

      Ajattele, siitä on jo vuosi, kun Hans ja Paul olivat täällä. Miten nopeasti aika kuluukaan!

      Poista
  11. Totuushan on se, että jokaiselle on annettu 24 tuntia vuorokaudessa käyttöön - miten sen sitten käyttää on jokaisen oma asia.On oma päätös tekeekö töitä muille vai itselle, kotona vai konttorissa, paljonko antaa aikaa perheelle, ystäville, harrastuksille tai vain itselleen. Minusta ei siis ole yhtään sen arvokkaampaa elämää juosta oravanpyörässä ikuinen kiire kantapäillä kuin olla käsityöläisenä tai kotiäitinä.Ja miksi ylipäätänsä vertailla tai mitata? Pääasia olisi että ihminen on onnellinen juuri siinä mitä tekee ja jokainen tekee onnensa omalla tavallaan.
    ps. Yksi minut iloiseksi tekevä asia on blogisi, paasto netin käytössä voi olla paikallaan kunhan et kokonaan meitä unohda :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Arvokasta se on lötköilyelämäkin. Mutta kun olisi niin paljon kaikkea, mitä HALUAISIN keritä! :D

      Ja ei, en jätä bloggaamista. Se on parasta, mitä netissä voi tehdä.

      Poista
  12. Itse oon ihmetellyt monesti ihan samaa! Epäilen, et ns. normi-ihmisille on annettu jokunen tunti lisää vuorokauteen ;-) Mut pakko sanoo et olen minäkin iloinen siitä, et käytät aikaasi myös netissä. Tästä blogista on nopeasti tullut yksi lemppareistani! Kuten joku kommentoikin tuossa ylempänä: rehellinen, iloinen ja kaunis. Odotan että pääsen taas töihin niin ostan varmasti rättejäsi itselleni ja lahjaksi, sen verran ihania ovat kuoseiltaan ja kuulemani mukaan myös käyttöominaisuuksiltaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten niillä normi-ihmisillä on joku sellainen tehogeeni, jolla he saavat samassa ajassa enemmän aikaan.

      Ensi viikolla on arvontaakin tulossa, niin oikein hyvässä lykyssä saat ihan ilmaisenkin rätin. :)

      Poista
  13. Mun vapaapäivät on just tollasia, ja viikonloput. Ja mies ketale vielä mahdollistaa sen kaiken lorvailun. Aamuvirkkuna herää lasten kanssa ja minä pötkötän siihen asti kun haluan.
    Tällä viikolla olen kyllä saanut itseäni vähän niskasta kiinni, ja tänäänkin soi kello puoli seitsemältä. Kahdeksalta olin jo imuroimassa ja jatkamassa kevätsiivousta. Yhdeltä annoin itselleni luvan pitää taukoa.
    Mutta kyllä se vaatii kummaa itsensä töihin piiskaamista. Huomenna EN siivoa, dvd on valmiina ja kun lapset on patistettu kouluun nautin sohvan nurkassa jotain herkkua ja otan sitää kuuluisaa omaa aikaa :))

    Oikeasti sun päivät on kadehdittavan ihania! Äläkä missään nimessä koe niistä huonoa omaatuntoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa todella ketale mies sinulle! :D

      Minua ihan ilahduttaa jo se sinun huominen oma aikasi. Oma aika on hyväksi ihmiselle.

      Luin juuri josatin lehdestä, olikohan se uusin Avotakka, että Maria Veitola harmitteli loft-asuntoaan. Koska heillä nyt oli uusi pieni perheenjäsen, mihinkään ei pääse sitä lasta pakoon, kun ei ole ovia. Huh...

      Poista
  14. Ihana päivä ja ihania kuvia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään olen jatkanut ihan samalla meiningillä...

      Poista
  15. Ihana postaus päivästäsi! Minä olen sitä kanssa ihmetellyt, miten kerkiää mitään tehdä jos on töissä? No, nyt olen tehnyt 7-8 tunnin päiviä ja olen huomannut, etten minä ainakaan kauheasti mitään ylimääräistä ehdi/jaksa tehdä, kyllä ne jäävät viikonloppuihin ja vapaa päiviin, joita minulla joskus on ylimääräisiä.
    Onneksi työ lasten parissa on kivaa ja itse voin päättää, jos haluan/tarvitsen vapaapäivän välillä. Teen nimittäin sijaisuuksia päiväkoteihin, niitä on ihan riittävästi ollut tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme miettineet Sulon kanssa tuota samaa käytäntöä myös Sulolle. Jos hän jättäisi vakityönsä, tarjolla olisi keikkahommia vaikka kuinka paljon ja tienestit parempia. Lisäksi aina ei olisi pakko sanoa "kyllä" jokaiselle keikalle.

      Poista
  16. Tuttu tunne. Muakin ahdistaa tämä liika netissä roikkuminen. Mulla vielä pahin omantunnon pisto tulee siitä, että senkin ajan voisin vaikka pelata lasten kanssa lautapeliä tms... Ihan inhottaa...
    Mut mä huomaan että se netissä notkuminen ym vie siksi niin paljon aikaa että kun ei ole hirveästi aikatauluja, niin ei tuijota kelloa jatkuvasti niin sitä voi helposti vaan unohtua koneelle. Että ehkä ne ns normaalit ihmiset juokseekin sitten kellon kanssa ja jakaa päivät aikatauluihin jotta ehtivät kaiken...?
    Sitäpaitsi loppupeleissä, mä rakastan tätä ettei ole kiire mihinkään, saa nukkua niin kuin haluaa ja tehdä hulluna hommia silloin kun on energiaa, mutta jos ei ole, voi laiskotella. Ehkä oon liikaa netissä, mut so what, on sitä pahempiakin paheita ihmisillä. ja kun on kotona, ehtii silti tehdä muutakin. esim ulkoilla lasten ja koiran kanssa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan tätä elämää tällaisena. Pitäisi muistaa tuo, ettei kannata tuntea velvollisuutta tehokkuuteen, kun sellaista velvollisuutta ei oikeasti edes ole!

      Poista
  17. Tätä blogia on niin kiva lukea!Piristävää.Meilläkin on puulämmitys ja kyllä alkaa tuntua sille,että kesä saisi tulla,puuliiteri on uhkaavan tyhjä jo.Aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tänä vuonna jäämässä monta kuutiota "yli" klapeja. On ollut niin leutoa. Hassua, miten tähänkin kyllästyy talven aikana, vaikka syksyllä tulien laittaminen tuntuu ihanalta luksuselämältä.

      Poista
  18. Tämä oli tosi kiva postaus, kiitos siitä.
    Blogeissa menee minunkin vapaa-ajastani iso osa. Mutta kai sitä vois huonomminkin aikansa kuluttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kyllä koskaan osaa aavistaa, mistä postauksista tulee tykättyjä. Nytkin tätä kirjoittaessani arvelin, että ketään ei takuulla kiinnosta tällainen jaarittelu minun tapahtumaköyhästä päivästäni. :)

      Poista
  19. Minusta, myös nettiriippuvaisesta, on ihanaa että on tällainen blogi joka päivittyy niin usein että melkein joka päivä on uutta luettavaa. Muiden blogien lukemiseen riittää vähäinenkin keskittymiskyky, oman blogin kirjoittamiseen elämä on taas ollut ihan liian hektistä jo vaikka miten kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähyvä! Tämä on mannaa blogiaddiktin korville. :)

      Poista
  20. Mainio kirjoitus! Aikanaan mietin myös kadonneita minuuttejani ja tein samankaltaista pohdintaa. Tuolloin oma vastaukseni oli muumioituminen telkun ääreen. Pelastukseni tuli kuitenkin pian, kun siirryttiin diki aikaan ja tein periaatepäätöksen olla ilman koko lootaa. Yllättävästi alkoi nurkissa tapahtua. Nyt mietin saisinko aikaan vielä enemmän, jos omistaisin auton...vai ajaisinko tuolloin itseni vapaa-ajasta johtuvaan burn outtiin? (Tällä hetkellä kaikki matkani kuljen pyörällä ja joskus linjurilla.)

    Huomaan myös toisinaan(harvoin, mutta kuitenkin) miettiväni seuraavaa: Miksi ihmiset, joilla on suhteellisen samanlaiset elinolot kuin minulla, eivät saa mitään aikaiseksi ainakaan omien sanojensa mukaan?
    Kolmas miete mikä nostaa joskus päätään on: "Mitä pitäisi saada aikaiseksi?" Kaipa sitä sitten ryhtyy toimeen, kun alkaa mennä hermo. Siihen astihan voi hyvin lekotella. :)

    Aurinkoista ja mielekästä kevättä sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me elimme myös tosi pitkään ilman televisiota tänne muuton molemmin puolin. Se oli oikein hyvää elämää. Nyt kun on tuo ylevero kuitenkin maksettava, niin kannattaa taas pitää telkkaria. Tosin emme me sitä katso, paitsi niitä Criminal Mindseja. Toisenlaiset frendit katsomme kyllä, mutta senkin yleensä netistä jälkeenpäin.

      Ja tosiaan, miksi pitää saada aikaiseksi? Tuota minun kannattaisi miettiä. Jos puuttuvat kattolistat tai maalaamaton muuri eivät aiheuta kohtuutonta ahdistusta, niin kyllähän ne odottavat... vaikka vuosia. :)

      Poista
  21. Sen kyllä huomaa, varsinkin jos on vapaapäivä, miten paljon aikaa tietokone viekään! Ja yleensä vapaapäivinä, kun _pitäisi_ saada tehtyä vaikka mitä, ei kuitenkaan saa aikaiseksi suunniteltuja hommia mitenkään. Arkena, kunhan on rytmiin päässyt, saa jotenkin kotihommatkin tehdyksi paremmin (= jokin pieni askare per päivä esim. tiskikoneen tyhjennys). Arkena koneella tuleekin yleensä oltua vain aamusella kahvikupin kera ja mahdollisesti pikainen piipahdus sähköpostissa alkuillasta. Eli voisi sanoa, että arkena olen koneen kohtuukäyttäjä, mutta viikonloppuisin ja vapaapäivinä kone varastaa liiankin ison osan ajastani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tämähän oli kiinnostavaa luettavaa. Eli kun on työmoodissa arkisin, niin työnteon tehokkuus jatkuu myös kotona! Siinä on varmaan se normi-ihmisten salaisuus.

      Minä olin viime kesänä 2 viikkoa töissä "oikeasti", ja kun pääsin illalla kotiin, en pystynyt mihinkään muuhun kuin makaamiseen.

      Poista
  22. Ihanaa luettavaa taas Susanna! Blogiasi lukiessa ja kuviasi katsellessa tulen aina hyvälle tuulelle. Ja sama täällä, netissä tulee roikuttua liiaksi. Mutta asiaa tuosta lorvailusta, tehokkuudesta ja onnellisuudesta sekä yrittäjyydestä. Mulla on mieheni kanssa pieni yritys, jossa työskentelemme vuorotellen. Toinen on silloin kotona pienen lapsemme kanssa. Rahaa tällä tavalla ei hurjasti tule, mutta olemme onnellisia. Sovimme työvuorot suunnilleen tasaisesti, ettei kummallekaan tule liian montaa työpäivää peräkkäin.On ihanaa olla muutama päivä töissä ja sitten taas muutama päivä rauhassa kotona lapsen kanssa. Netin käyttöä pyrin rajoittamaan kotona ollessani, töissä on välillä rauhallisia hetkiä ja silloin voin huoletta surffailla netissä. Joten kyllä yrittäjyys ja lorvailu ainakin meidän tapauksessamme toimii hyvin. Kumpikaan meistä ei enää haluaisi lähteä ns. palkkatöihin, vaikka lomia ei ole tiedossa eikä varsinaisia palkkapäiviäkään ole. Työpäivät ovat välillä tosi pitkiä, eikä työkavereita ole, mutta tämä ihana vapaus tehdä asiat niinkuin itse haluaa on hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sinun kommenttisikin oli ihanaa luettavaa! Minusta teidän tapanne elää kuulostaa ihan tosi esimerkilliseltä lapsiperhe-elämältä. Todella tasapuolinen valinta, ja varmasti tekee hyvää saada olla sekä kotona että töissä - kumpikaan ei ala kyllästyttää.

      "Lomaillaan" sitten eläkkeellä... :)

      Poista
  23. Kiitos Susanna. Täällä burn outin partaalla oleva sai kirjoituksestasi ajattelemisen aihetta ja uskoa siihen että muutenkin voi elää kuin oravanpyörässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua... älä hanki burn outia, mikään työ ei ole sen arvoista. Toivottavasti löydät toisen tien! ♥

      Poista
  24. Olipas mukavaa lukea päiväsi kulusta! Monenlaista sitä mahtuu ihmisen elämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos viihdytti. Tänään olen tehnyt töitä enemmän, mutta enpä juuri muuta. Onpa ollut outo päivä. :)

      Poista
  25. Kiitos taas Susanna mukavasta postauksesta. Hienosti olet ruokailut oppinut :) Varmasti antaa sitä lisäenergiaakin. -Ja sitten tämä netti... Se pistää mua jatkuvasti miettimään, mikä on järkeä, mikä ei. Poistin jo oman bloginikin hetkeksi addiktioni takia, mutta juuri toisten blogien - ja just erityisesti sun blogin takia avasin sen uudelleen. Siitä lukuluettelosta kun on paras katsoa päivitykset ja aina on vähän ikävä , että mitähän ne ihmiset puuhaa. -Sinä nyt tuon ammattisi takia tarvit nettiä, minä en oikeastaan muuta kuin sähköpostin takia. Ja sun blogin takia :)

    Mutta, tiedätkö, mulla alkaa vajaan kahden viikon loma.Ahhh! Aion käyttää sen positiivisuuden opettelemiseen, voimalauseiden kirjoittamiseen, ulkoiluun, pysähtymiseen ja hyviin ruokiin... Mukavaa viikonloppua sinulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa todella hyvältä lomasuunnitelmalta! Nautinnollisia itsesihemmottelupäiviä!

      Meillä on huomattu, että jos lähdemme jonnekin pois kotoa "lomailemaan" siitä tulee vaan ihan kamalaa juoksemista paikasta toiseen ja tuttavien tapaamista sarjatulella. Kaikkea muuta kuin rentoa lomailua siis.

      Poista
  26. En kyllä ymmärrä kuinka sulla muka "aika katosi nettiin" kun olet tehnyt päivän aikana vaikka mitä!

    Hauska ajoitus tällä postauksellasi tosiaan ;D Osallistuit sitten ikään kuin vahingossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se katoaa. Tiedätkö, miten pitkä postaus tästä olisi tullut, jos olisi tehnyt jotain näkyvää ne ajat, kun istuin tässä koneella. Jo yksin tällaisen postauksen kirjoittamiseen uppoaa ihan järkyttävän pitkä aika. :D

      Poista
  27. Ihanat kuvat - taas!
    Ja totta puhut tuosta ensihoitoalasta - mä en tiedä yhtäkään ammattiryhmää ketä tentataan ja testataan niin paljon kuin heitä ja olet kiinni aina kun muut ovat vapaalla ja palkka on ihan paska.
    "Nimimerkillä" myös saman alan ihmisen vaimo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ymmärrystä! Ja miten hullua sekin on, että eri työpaikoilla on niin eri tilanne, vaikka ala ja työ olisi tismalleen sama. Pelastuslaitosten "1 vrk töitä ja kolme vapaata" -rytmi olisi niin unelmainen verrattuna tähän Sulon nykyiseen tappomeininkiin, jossa kolmen euron tuntipalkalla ollaan töissä ihan koko ajan.

      Poista
    2. Ja tosiaan, onko mitään toista alaa, jossa joutuu tasaisin väliajoin osoittamaan taitonsa testein ja kokein ja hakemaan lupaa tehdä työtään?

      Poista
  28. Tiedän tuosta ensihoitoalan epäinhimillisyydestä. Juurikin parhaillaan kökin 48 tunnin työvuoroani p*skalla palkalla, haisevien miesten seurassa asemalla miettien mitä VOISIN tehdä kotona. Joka kerta kaikkeni antaneena kotiin hipsutellessa mietin onko järkeä, mutta silti en tietäisi antoisampaa tai parempaa työtä ja työpaikkaa! En ole koskaan pitänyt työstäni näin paljon. Toisaalta on myös otettava huomioon, että kohtuus kerjätessä. Työ tehtäviä ei kuitenkaan ole jatkuvaa tahtia, olloin aikaa jää istuskeluun ja ihmettelyyn. Kuka myöskään nukkumisesta palkkaansa käärii. :) terkkuja Sulolle millä suunnalla se lienekkään vilkkutaksia ajeloo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se on ehkä juuri kaikkein surullisinta, että lanssarit taitavat melko järjestään olla niitä, jotka todella tekevät sitä työtä sydämestään ja joilla on tosi palo ensihoitotyötä kohtaan ja sitten juuri he joutuvat sietämään surkeat työajat ja vielä surkeamman palkan. Kun minä ajattelen, mitä esimerkiksi keskiverto mainostoimistossa graafinen suunnittelija tienaa suhteellisen tarpeettomalla työllään, en voi kuin kihistä kiukusta, kun samaan aikaan teikäläiset pelastavat henkiä huonolla palkalla.

      Jos siis ette nuku työpaikalla. :P

      Poista