torstai 27. elokuuta 2015

Bambupaitaa tarjolla


Minulta ovat muutamat asiakkaat pyytäneet, saisiko Tomppa-paitoja jollakin muulla kuosilla. Jollakin on jo Tomppa, mutta haluaisi toisen eri kuvalla ja joillekin Tomppa ei istu, mutta haluaisi silti ihanista ihanimman bambupaidan. Ajattelin nyt kokeilla, kun noita paitoja on jäänyt muutama vielä painamatta ja syksyä vasten en ole ihan varma, haluanko tilata niitä enempää.

Paidat ovat hyvin ohutta trikoota, ne ovat henkäyksenkeveitä ja tuntuvat iholta tosi suloisilta. Niinkuin ei olisi mitään päällä.


Tutkailin painoseulavarastoni ja nämä kolme printtiä asettuivat paitaan kauneimmin. Tiskirättiseulat ovat liian pieniä. Jos siis haluat itsellesi maatuskoita, kukkasia tai lepakoita, niin kliksuta tästä. Ikävä uutinen on se, että paitoja on enää vain yhtä kokoa kumpaakin mallia. Molemmat ovat M-kokoa, mutta A-mallissa se on pieni ja B-mallissa suurehko. Mitat näet seuraavassa kuvassa:


Painan paidat tilausten mukaan ensi viikon aikana. Hinta on 28 euroa toimituskuluineen.

tiistai 25. elokuuta 2015

Klapin elämänkaari


Nyt kun olen aikatauluttanut itselleni vapaa-aikaa, olen kerinnyt Sulon avuksi polttopuushowhunkin. Tolkuton työmäärähän siinä on, taas se on tullut todettua.

(Sivuhuomatutuksena todettakoon, että työn ja vapaa-ajan aikatauluttaminen alkaa ontua heti, kun stressi ottaa vallan. Olen tänään herännyt kolmelta miettimään työasioita ja noussut neljältä tekemään niitä. Erittäin huono juttu.)



Vaihe 1. Puut saapuvat meille yleensä jotakuinkin tässä muodossa, kuin kuvassa näkyy. Pitkinä rankoina tai metrisinä halkoina, riippuen siitä, mitä Sulo on edullisesti löytänyt.

Vaihe 2. Sulo saattaa tukit/rangat kolmekymmentäsenttisiksi pätkiksi moottorisahalla ja jos minä olen messissä, käyttelen klapisirkkeliä.


Vaihe 3. Sitten halomme ne joko halkomakoneella tai kirveellä vähintään kahteen osaan. Syntyy hallitsematon keko.

Vaihe 4. Keosta nämä valmiit klapit siirretään mahdollisimman pian aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa sijaitsevaan pinoon, joka hyvässä lykyssä sijaitsee vieressä tai huonommassa lykyssä talon toisella puolella, jolloin tarvitaan avuksi kottikärryä ja mönkijän peräkärryä. Pinoon klapit asetellaan sievästi, koska sitä pinoa joudutaan katselemaan koko seuraava vuosi.


Vaihe 5. Pino katetaan pelleillä, jotta puut pääsevät kuivumaan. Jos hyvin käy, edellisen vuoden katos on vielä pystyssä, eikä tarvitse kyhätä uutta.

Vaihe 6. Kun klapit ovat talven yli siinä pinossaan kuivuneet, ne siirretään liiteriin. Liiteri ei tokikaan ole aivan vieressä, vaan taas klapit ladotaan kärryyn, kuskataan pihan poikki ja nakellaan sisään.


Vaihe 7. Liiterissä ne jälleen pinotaan kauniiksi pinoiksi, koska kauniit pinot ovat tilankäytön kannalta hyvä asia ja pysyvät parhaiten pystyssä.

Vaihe 8. Liiteristä ne sitten talven mittaan kannetaan banaanilaatikoissa sisälle ja tuikataan uuneihin palamaan.


Minä tässä olen miettinyt, miten paljon turhaa edestakas roudaamista ja pinoamista yksi klapi historiansa aikana kokee.

Syksy tulee ja olemme myöhässä aikataulusta ja siksi Sulo on antanut jo vähän periksi kompromisseille. Tänä kesänä me heittelemme klapit liiteriin, eikä niitä pinota. Se on iso myönnytys ihmiselle, jolle kauniit ja täsmälliset pinot ovat olleet kunnia-asia. Ja iso helpotus se on minulle, joka ei voi tajuta, mitä järkeä on hukata aikaa palikoiden palapelimäiseen asetteluun.


Sulo on tänä kesänä ollut ahkera ja rakentanut katoksen, joka on todennäköisesti pystyssä useamman vuoden. Yleensä meidän katoksemme ovat olleet enemmän tai vähemmän kertakäyttöisiä. Kun katselen tuota katosta, mietin, että jos siihen kehittäisi jonkin systeemin helposti irrotettaviksi ja paikalleen asennettaviksi seiniksi, se helpottaisi eloamme aika reippaasti. Näin ollen vaiheet 5, 6 ja 7 jäisivät kokonaan pois puusouvista ja työmäärä vähenisi huomattavasti. Ei tarvitsisi koko kesää kärrätä ja pinota.

Kun puukuorma tulisi, se kipattaisiin katoksen viereen. Siitä sitten pienityt klapit nosteltaisiin suoraan kauniisiin pinoihin katoksen alle. Siinä ne saisivat rauhassa olla seuraavaan kevääseen, jolloin niiden ympärille lisättäisiin seinät. Ja syksyllä sitten lämmityskauden alkaessa niitä haettaisiin pienissä määrissä kotiin. Eikös kaikki silloin olisi hyvin helppoa ja kätevää verrattuna nykyiseen systeemiimme?

Mietin vaan.

maanantai 24. elokuuta 2015

Helsingin henki


Vielä jaksaa... Kampin Käsityökortteli oli minun osaltani todella hyvä menestys. Vaikka oli yllättävän hiljaista, eikä riepumyynti yltänyt tavoitteisiin, oli Tomppa pelastajani. Laitoin telttani "puoliksi" niin, että toisella puolella oli tuttu Riepukioskin asettelu ja toinen puoli oli varattu Tompalle. Se toimi ihmeen hyvin, vaikka pelkäsin, että en saa mitenkään kahta hyvin eri imagolla varustettua brändiä sopimaan yhteen.

Tompan vastaanotto on kaikkialla ollut todella positiivinen yllätys. Pridet tottakai ovat olleet otollista maaperää tälle hahmolle, mutta keskellä Helsinkiä sekalaisen kansanjoukon keskuudessakin Tomppa sai ihan yhtä lailla ihastuneita huudahduksia osakseen. Tähän saakka asiakkaita ovat olleet enimmäkseen naispuoliselta vaikuttavat henkilöt, mutta nyt myös miehet löysivät Tompan, mikä ilahdutti minua suuresti.

Tomppa taisi osua paikalle hyvään ajankohtaan, sillä Helsingissä on aika näkyvästi ollut esillä Aito avioliitto -kampanja, joka yrittää saada kerättyä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen, jolla kumottaisiin tuleva tasa-arvoinen avioliittolaki. En kerinnyt itse käydä katsomassa heidän kojuaan, mutta minulle kerrottiin miten siellä möykätään kuusisataapäisistä hirviöistä ja nyitään ihmisiä hihoista allekirjoittamaan. Kuulostaa todella inhottavalta toiminnalta, ja jos se tosiaan sellaista on, niin ihmettelen, eikö sitä telttaa jo järjestyshäiriön perusteella voitaisi poistaa sieltä kadulta. Älämölöön kyllästyneet lähitalojen yrityksetkin ovat ripustaneet sateenkaarilippuja liehumaan ja AitoRakkaus-ryhmän aktiivit istuvat sateenkaarenväristen sateenvarjojen kanssa vieressä tuomassa esiin omaa hiljaista vastalausettaan.





Olisin mielelläni kipaissut kuvaamassa Tomppa-kylttiäni tuon porukan kojulla, mutta korttelissa oli kuitenkin sen verran asiakkaita kaiken aikaa, etten viitsinyt jättää paikkaani. Sitten paikalle sattui yksi noista Helsingin Setan tyypeistä, joka harmitteli, ettei hänelle tullut sateenkaarilippua mukaan. Kysyin, haluaisiko hän viedä Tompan mennessään. Niinpä Tomppa pääsi kuitenkin paikan päälle, mikä oli ihan huippujuttu!

Tuollainen kampanja tekee minut niin valtavan surulliseksi. Mikä saa nämä ihmiset ottamaan tavoitteekseen sen, että jollain muulla olisi paha olla ja että jonkun muun elämä hankaloittuisi asialla, joka ei tätä kampanjoijaa edes kosketa millään lailla? Se, että herrat A ja B saisivat omassa yksityiselämässään oikeuden mennä naimisiin keskenään, ei vaikuta suuntaan jos toisenkaan näiden kukkahattutätien ja -setien omaan elämään. Säälittävää, alhaista ja surullista työtä he minun mielestäni tuolla kadulla tekevät.

No, kiitokset teille kaikille, jotka poikkesitte Käsityökorttelissa vartavasten tai vahingossa!

Kuvat Instagramista @maxkottov ja @queeroffuckingeverything






Minä olen nyt yrittänyt tehdä näistä reissuista kannattavia minimoimalla kulut. Niinpä lähdin aamulla viiden aikaan ajamaan Helsinkiin, eväät mukanani kylmälaukussa ja illalla lähdin ajamaan takaisin. Ei hotelleita eikä ravintolassa ruokailua, mikä on erittäin hyvä asia. Huono puoli kuitenkin on se, että minä nukahdan rattiin, kun reissut ovat tällaisia.

Turku Pridesta tullessa minulla oli autossa peitto ja tyyny mukana ja nukuin yöni autossa, kun en jaksanut enää pysyä hereillä edes kahvihuumeen avulla. Ensin sippasin Pukaron paikkeilla, jossa nukuin hetken pellon laidalla ja sitten Utissa vedin melkein kuuden tunnin unet jollakin metsätiellä. Nyt Helsingistä tullessa en mahtunut nukkumaan autossa, kun tavaraa oli enemmän, joten minulla oli varuiksi mukanani makuualusta ja Tanskan armeijan vanha makuupussi. Nukuin jollakin levähdysalueella pöydän päällä makuupussissani. Oli pilkkopimeää, tähtitaivas kimmelsi yläpuolellani ja heinäsirkat konsertoivat. Vaikka mittari laski kuuteen asteeseen ja kaste kerääntyi makuupussini pinnalle, minulla oli mukavaa ja lämmintä. Se oli oikeasti aika kiva kokemus. Tajusin, etten ollut koskaan elämässäni nukkunut yötä taivasalla. Johan oli korkea aika kokeilla, eikö?



Vielä pitäisi jaksaa yksi keikka. Ensi viikonloppuna Loviisassa on siis Wanhat talot -tapahtuma. Käsityökortteli sijaitsee siellä Aleksanterinkadulla jollakin sisäpihalla hyvin idyllisessä ympäristössä. Siellä on myös korttelikahvila, josta voi ostaa suolaista ja makeaa hyvää sekä paikan päällä paistettuja munkkejakin! Loviisan korttelitiimi on tehnyt minusta ihan erityisen hienoa työtä, joten on mukavaa lähteä matkaan.

Loviisa on kaiken kaikkiaan tosi ihastuttava kaupunki, ja sinne kannattaa kyllä lähteä kauempaakin katsomaan taloja ja muita tapahtumia. Kouvolasta ja Lahdesta pääsee jopa höyryjunakyydillä paikan päälle! Toivottavasti kivat säät nyt jatkuvat sinne saakka.

torstai 20. elokuuta 2015

Energia ja onnellisuus


Tämä on näitä onnenhetkiä, sanoin Sulolle tänään, kun istuin mönkijän tarakalla bikinit päällä vatsamakkarat höllyen Sulon kaasuttaessa talon nurkan ympäri. Kuskasimme mönkkärin peräkärryllä klapeja takapihan pinosta etupihan liiteriin. Sulo oli tehnyt hommaa jo aamusta saakka, eikä tainnut tuntea samaa pursuilevaa onnea, jonka valtaan minä jouduin. Kaikki oli niin täydellistä. Aurinko poltti ihoa, taivas oli kirkkaansininen, oli pikkuisen hiki ja olimme siinä yhdessä tekemässä oman kodin tärkeitä hommia. Siinä hetkessä oli kaikki.

Olen ollut äärettömän kiitollinen taas asioiden tolasta. Sinitaivas helottaa päivä toisensa jälkeen ja minun energiani ja iloni vain kasvaa. Maailma on lopulta lämmennyt, minä olen ruskettunut ja aikaansaava. Olen kiitollinen siitä, etten ole nyt koulussa tai päivätyössä sisälle vangittuna, vaan saan itse päättää aikatauluni ja pääsen lopultakin imemään itseeni kaikkea sitä hyvää, jota aurinko tuottaa.


Loman aikana päätin tehdä elämääni uuden järjestyksen. Ymmärsin, etten voi antaa itseni vajota masennukseen, vaan minun täytyy tehdä parhaani itseni hyväksi. Näin, miten työ oli ruvennut syömään sieluani ja ottamaan vallan kaikesta. Olin aina töissä, siltä tuntui. Jopa yöllä katsoin työsähköpostit, jos satuin heräämään kesken unien. Todellisuudessa päiväni kuitenkin kuluivat haahuiluun ja työnteon mukatekemiseen, ja jos en tehnyt tai ollut tekevinäni töitä, podin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että hukkasin aikaani.

Nyt on uusi marssijärjestys. Listaan tehtävät työt etukäteen. Aamulla aloitan hommat heti herättyäni ja keskityn vain työntekoon klo yhteen asti. En pane pyykkejä koneeseen, en laita ruokaa, en lähde kävelylle, en leiki nukeilla enkä kurki Instagramia. Kun kello tulee yksi, lopetan siihen paikkaan ja jatkan seuraavana aamuna. Loppupäivä on muuta elämää varten. Parisuhdetta, kotitöitä, leikkimistä, elokuvia, uimista, geokätköilyä, mopoilua ja sen sellaista leppoisaa.


Toistaiseksi systeemi on toiminut loistavasti. Saan yhdessä päivässä enemmän töitä tehtyä kuin ennen, vaikka tuntimäärä voi tuntua vähäiseltä. Ehdin huomioida Sulon ja nauttia yhdessäolosta. Ja olen ehtinyt olla auringossakin nyt, kun se vihdoin on taas olemassa. Ja mikä ihmeellisintä, en todellakaan ole potenut huonoa omaatuntoa "lusmuilun" vuoksi näinä vapaailtapäivinäni ja iltoinani, enkä ole heräillyt keskellä yötä lukemaan työsähköposteja.

Tiedän, että auringolla on valtava merkitys siihen, että uusi aikataulusysteemi on toiminut näin hyvin. Kun aamulla herään virkeänä valoisuuteen, päiväni lähtee hyvin käyntiin. Itsekuria tarvitaan sitten, kun sateet taas alkavat ja syksyn pimeys käy päälle.


Lopuksi tietysti mainospala Kampin Käsityökorttelista. Siellä ollaan tutulla Narinkkatorilla lauantaina aamukymmenestä iltakuuteen. Nyt, kun olen ollut kovin innostunut geokätköilystä, sain idean korttelikätköistä. Vien muiden yrittäjien telttoihin piiloon pieniä oransseja kuoria, joita asiakkaat voivat etsiä tai löytää ihan vahingossakin. Kätköjen löytäjät saavat sitten noutaa minun Riepukioskiltani ilmaiseksi valitsemansa tiskirätin.

Tervetuloa Käsityökortteliin!


perjantai 14. elokuuta 2015

Taas torimuijaksi


Pienen lomani jälkeen seuraavat viikot ovatkin pelkkää myyntitapahtumasta toiseen sinkoilua. Juuri nyt tuntuu, että kiva on lähteä, mutta saapa nähdä, mitkä ovat tunnelmat parin viikon kuluttua.

Huomenna olen Turussa Homomaatuska Tompan kera. Siellä on Pride, jota juhlistetaan jossakin, jonka nimi on Vanha Suurtori. Turku on ihan vieras kaupunki minulle, joten ummikkotunnelmissa tässä olen sinne suuntaamassa. Minulla on mukanani siellä kaikki ennestään tutut Tomppa-tuotteet ja lisäksi rintamerkkejä ja ihan älyttömän hienoja magneetteja, jotka syntyivät yhteistyössä Lastentuote Vekkulin kanssa.



Kun Turusta pääsen takaisin, pitää alkaa vimmatusti mainostaa Kampin Käsityökorttelia. Se on seuraavana lauantaina, eli 22.8. Helsingin Narinkkatorilla. Sitä ennen minun pitää onnistua ratkaisemaan, miten jaan pienen telttani sekä Riepukioskiksi että Tompan kiskaksi yhtä aikaa. En nimittäin kykene päättämään, kannattaako sinne mennä tomppailemaan vai riepuilemaan.

Helsingin korttelia seuraa Loviisan Käsityökortteli, joka osutettiin samalle viikonlopulle Loviisan Wanhat Talot -tapahtuman kanssa. Olen aina halunnut päästä tuohon tapahtumaan kurkkimaan kaikkia niitä upeita vanhoja taloja, jonne yleisö pääsee sisälle saakka. Tällä kertaa olen kyllä paikalla, mutta yhtäkään taloa en vieläkään pääse näkemään, sillä olen kiinni kojussani koko ajan. Toivottavasti viikonlopun myynti on sen uhrauksen arvoinen!

Mainoskatsauksemme päätty tällä erää tähän. Tulkaa Turkuun, tulkaa Helsinkiin, tulkaa Loviisaan! Me odotamme!

tiistai 11. elokuuta 2015

Laitoslomaraportti



Hätäratkaisuna keksitty kylpyläloma Virossa osoittautui todelliseksi napakympiksi. Ainoa miinus oli se, että sieltä piti tulla kotiin. Suosittelen laitosmummolomaa kenelle tahansa ja erityisesti minunkaltaisilleni ei-niin-varakkaille, joiden pitää päästä irti arjesta parilla satasella.

Miten ihanaa olikaan, kun mitään ei tarvinnut itse järjestää ja ruokaakin sai kolmasti päivässä niin paljon kuin jaksoi syödä. Minä arvostan todella paljon tällaista täysihoitopalvelua, koska saan paniikkikohtauksia helposti silloin, kun pitää alkaa miettiä, missä syödään ja mitä syödään ja miten ravintolassa käyttäydytään ja pitääkö antaa tippiä. Oli niin huojentavaa marssia tuttuun ravintolasaliin ja mättää napa täyteen ruokaa. Itse ei tarvinnut huolehtia muusta kuin siitä, että oli ruoka-aikaan "kotona"!


Meidän neljän yön pakettiimme kuului kuusi hoitoakin, jotka sai itse valita melko runsaasta tarjonnasta. Kävin hierottavana, kellumassa ja joogavenyttelyssä. Lisäksi aamuisin oli tarjolla meren rannalla aamujumppa ja iltaisin vesijumppaa allasosatolla. Kylpylä oli erityisen kiva monenlaisine saunoineen, joista lempparikseni nousi suolasauna. Koko keho hierottiin suolalla ja sitten istuskeltiin lempeissä löylyissä odottelemassa suolan sulamista. Miten pehmeitä ja sileitä me olimmekaan!


Haapsalu oli silmittömän kaunis kaupunki! Miten meillä olikin niin hyvä tuuri, että matka sattui suuntaamaan juuri sinne? Minä nimittäin valitsin vain halvimman ja eteläisimmän mahdollisen, joka sopi yhteiseen loma-aikaamme. Siinä, missä kauniissa kaupungeissa yleensä on se "vanha kaupunki" eli pienehkö kaunis alue, niin Haapsalu olikin kokonaan kaunista. Kaupunki oli pullollaan toinen toistaan sievempiä, hauskan värisiä vanhoja taloja, joista oli pidetty huolta. Maailman kaunein rautatieasemakin siellä sattui sopivasti olemaan. Olin aivan haltioissani. Todellakin tuntui siltä, kuin olisi hypännyt Astrid Lindgrenin kirjoista tuttuun Melukylään, paitsi että perspektiivi ei ollut niin pielessä!

Haapsalulla oli tarjota jotain meille molemmille. Minä sain kauniit talot, linnan ja pikkukaupungin rauhallisuuden sekä hotellihuoneen, jossa ei tarvinnut korvatulppia! Sulo sai poiketa kauppoihin ja kokeilla sup-lautaa ja uiskennella ja saunoa mielin määrin. Vuokrasimme polkupyörät pariksi päiväksi ja niillä oli kätevää sinkoilla pitkin poikin tunnelmallisia katuja ja kujia auringon helliessä mieltä ja kehoa.


Ja mikä ihaninta, Haapsalussa todellakin paistoi aurinko ihan koko loman ajan. Se oli se kaikkein suurin onni. Vaikka lähdimme matkaan jo lauantaina, vasta tiistaina en enää tuntenut tarvetta käydä päiväunille. Siinä vaiheessa ymmärsin, miten paljon minä olinkaan lomaa oikeasti tarvinnut. Aika loppui tietysti aivan kesken ja rentoutumispäiviä olisi tarvittu vielä paljon lisää. Kotiinpaluu oli ahdistava ja mieleni apea ja väsymyskin palasi takaisin. Mutta onneksi täälläkin on nyt lopulta ollut kesäisiä päiviä, mikä on valostuttanut mieltäni paljon.

Sen huomasin, että vaikka minun oli tarkoitus olla tekemättä lainkaan töitä kahteen viikkoon, niin en vaan pysty hyvällä omallatunnolla olemaan kokonaan niistä erossa, jos olen kotosalla. Vaikka to do -lista vaivaa, ajatuskin töihin tarttumisesta aiheuttaa pakokauhuista tunnetta. Päätin aikatauluttaa itselleni pari tuntia töitä päivässä tämän viikon ajan pehmeäksi laskuksi.


Minun täytyy muistaa jatkossa pitää oikeita lomia. Se tarkoittaa penninvenytystä ja sitä, että lähden matkalle ainakin pari kertaa vuodessa. Jos mieli ei kotona millään pääse irti kaikista pitäisitehdä-asioista, niin sitten on pakko poistua välillä. Vaikkapa virolaiseen kylpylään.