lauantai 20. huhtikuuta 2013

Meille tuli vauva


Sulo tykkää jyrsijöistä: kaneista, marsuista, hamstereista, gerbiileistä ja sen sellaisista. Niin kauan kuin olen hänet tuntenut, hän on haaveillut pienestä pörröisestä lemmikistä. Minä en ole moisia haaveita ymmärtänyt lainkaan. Minusta on tuntunut järjettömältä hankkia isolla rahalla joku ällöttävä rottamainen olento, kun niitä hiiriä on täällä ollut riesana ihan ilmaiseksikin ja niitä on aika monta jouduttu lahtaamaankin. Sitäpaitsi lemmikistä pitäisi olla myös seuraa, kuten vaikkapa koirasta.

Olimme jälleen kerran eläinkaupassa kurkkimassa jyrsijöiden häkkeihin, kun Sulo mieltyikin erityisen kovasti mitättömän kokoisiin venäjänkääpiöhamsteri-talvikkoihin. Kotona hän jatkoi haaveiluaan, lueskeli hoito-ohjeita ja totesi yhtäkkiä, että sen nimi olisi sitten Kerttu.

Kerttu muuttui vähän turhan konkreettiseksi siinä vaiheessa. Se alkoi saada jo luonnetta. Luimme, että hamsterit ovat herkkusuita, jotka valitsevat tarjolla olevasta ruoasta aina vain ne maistuvimmat eli epäterveellisimmät palat ja saattavat lihoa. Ihan kuin me; Kertullahan on meidän geenit! 


Aloin miettiä, miten Kerttu Herkkupeppu istuu linnassaan mättämässä herkkuja napaansa ja villit hiiret kyräilevät lasiseinän toisella puolella. Ne kun saavat herkkuja vain sillä ehdolla, että pujottavat päänsä giljotiiniin.

Olin myyty!

Ja kun Sulon äiti ("Tuleeko miusta rotan mummo?!") vielä lupautui hoitamaan Kerttua meidän poissaollessamme, oli päätös tehty.

Hamstereille suositellaan mielummin terraariota kuin häkkiä. Yritimme etsiä vanhaa akvaariota Kertun kodiksi, mutta Imatran kierrätyskeskuksesta saimme taas pelkän kiukun mukaamme. Muoviset möykkylootatkaan eivät oikein innostaneet kaikessa ankeudessaan, joten rupesimme pohtimaan, millä keinolla turvallisen asumuksen voisi rakentaa itse.


Sulo keksi vintillämme lojuneen vanhan television. Se oli juuri oikean kokoinen; hiukan suurempi kuin suositukset. Poistimme siitä kaikki sisukset, laitoimme pleksiä seiniksi ja teimme huoltoluukut. Hämmästyttävästi hommaan upposi aikaa kokonainen päivä. Olimme ajatelleet myös rakentaa kaikki sisustukset ja virikkeet itse, mutta kun lemmikkieläinkaupasta löytyi erityisen söpö linna, olihan se ostettava. Sulo nikkaroi kuitenkin vanerista vielä pienen mökin turvalliseksi pesäkoloksi.


Opiskelimme lisää hamstereiden hoidosta ja laitoimme kaiken valmiiksi ennen adoptiomatkaa. Tuollaiselle pienelle kikkareelle tarvitsee hankkia melkoisia määriä rekvisiittaa. Kylpyhiekasta juoksupyörään. Tiimarista ostimme kaikkein kauneimmat ruokakupit. Kertun koti on sisustettu punaisin yksityiskohdin, koska se sijoitettiin meidän punaiseen saliimme. Sali on rauhallinen ja tasalämpöinen huone, jossa Kerttu kuitenkin on keskeisenä osana talon elämää. Uppouduimme Kertun elintilan valmisteluun suurella antaumuksella ja Kertusta tuli hyvin rakas jo ennenkuin olimme sitä tavanneetkaan.

Kun kaikki oli valmista, lähdimme eilen hakemaan Kerttua kotiin. Kyllä jännitti. Kelpaammeko me vanhemmiksi? Osaammeko hoitaa Kerttua oikein? Viihtyykö Kerttu meillä? Kaipaako se veljiään?


Tänään Kerttu on jo osoittanut viihtymisen merkkejä, vaikka eilispäivän se lymyilikin kaiken aikaa Sulon rakentamassa mökissä ja kaivautui syvälle puruihinsa piiloon. Olin aivan huolesta soikeana, kun mietin, mikä järkytys ympäristön muutos tälle pienelle pojalle olikaan. Ja pettynytkin, kun "televisiosta" tuleva kerttuohjelma olikin odotettua tylsempää.


Mutta tänään Kerttu on ottanut uuden kotinsa hienosti haltuunsa! Se kiipeilee tornissa, ottaa välillä pitkiä päiväunia, maistelee siemeniä ja kukkakaalia ja kipittää ympäriinsä. Minä olen saanut katsella viihdyttävämpää kerttuohjelmaa ja totutella ajatukseen salissamme asuvasta hiirulaisesta. Ja voi, miten olenkaan jo kiintynyt siihen!

Sulo aina arvaa etukäteen, mihin asioihin minä hurahdan, vaikka kuinka vastustelen ensin.


Huomisiltana saamme alkaa totuttaa Kerttua käsiimme. Kävin tänään ostamassa sille aitauksen, jossa treenaus suoritetaan. Myöhemmin aitaukseen tehdään Kertulle huvipuisto, jossa se saa liikkua iltaisin, ettei liho. Hamsterit ovat uteliaita ja vaihtelunhaluisia, joten saamme jatkossakin käyttää mielikuvitustamme sen telkkarikodin sisustuksen ja harrastusmahdollisuuksien suhteen!

Olen tosi iloinen Sulon tv-keksinnöstä. En tiedä, miten olisin sietänyt jotain rumaa muoviboksia kodissamme. Guuglailin muiden ihmisten ratkaisuja ja löysin toisenkin tv-hamsterin. Myös vanhaan nukkekotiin voi rakentaa mainion hamsteriparatiisin. Hienon talon voi tehdä myös kirjahyllyyn vaikka siilillekin, ja muistan nähneeni joskus jossain blogissa käärmeen, joka myös asui kirjahyllyssä.

Mutta on se ruma muovilootakin hankintalistalla. Siitä tulee Kertun kakkoskoti, jolla se matkustaa välillä mummolaan hoitoon.



Illan elokuvasuositus: Stuart Little. Itkettää joka ikinen kerta.

103 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Heh, mainio tarina ja ihanat kuvat uudesta perheenjäsenestä! Onnea vain! :D

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Tässä äidin ylpeydessäni yritän kuitenkin pysyä aisoissa, etten tuuttaisi näitä Kerttu-postauksia sitten jatkuvasti tänne.
:D

Hanna kirjoitti...

Oih, onnea kovasti. Kerttu on todella söpö. Voin myös vannoa, että tuollaisessa kodissa hän tulee varmasti viihtymään, ihana ja sopii kuin nenä naamaan muun sisustuksen kanssa :)
Ja ette ole ainoat kenellä menee "vähän" hermot kierrätyskeskuksessa... Huoh!

Koti1898 kirjoitti...

Onnea! Ihana myös rotan mummo ja Kertun uusi upea koti!

a

Pompula kirjoitti...

On Kertulla upea asumus! Hieno idea ja loistava toteutus, toi hymyn suupieliin...

Peppi kirjoitti...

Onnea uudesta perheenjäsenestä koko suvulle :) On teijän Kertulla vaan upea, yksilöllinen koti!

Susanna kirjoitti...

Kiitos! :)

Siellä kierrätyskeskuksessa minä joka kerta menetän täysin kykyni käyttäytyä asiallisesti. Suututtaa niin pirusti, kun kaatopaikkakamaan lätkäistään 50 euron hintalappu.

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Kerttu sai kelpo mummon.

Susanna kirjoitti...

Toivottavasti myös Kerttu tykkää. Jos pikkujyrsijät tykkäävät hämäristä koloista, niin uskoisin tuon telkkarin tapetteineen olevan myös hamsterin kannalta viihtyisämpi, kun valoisa ja avara muovilaatikko. Toivottavasti.

Kauheaa huolta vastuun mukana... :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti! :)

Marla kirjoitti...

Ihana talo, tommosessa kelpaa asua!

Cheri kirjoitti...

Onnittelut uudesta suloisesta perheenjäsenestä. Kerttu saisi paljon ihailijoita jos onnistuisitte lähettämään tv-ohjelmanne valtakunnan verkkoon. Aivan ihana tv-koti!

Anonyymi kirjoitti...

Kerttu vaikuttaa ihan pätevältä kaverilta, kun on näköjään ajellut lanssilla Siperiasta Immolaan ;D

Heather

Anonyymi kirjoitti...

Pikkusiskolla on kanssa pieniö jyrsijöitä lemmikkinä, hauska niiden menoa on seurata :) Eli onnea pienestä Kertusta ja onnea Kertulle ihanasta kodista! Ei todellakaan haittaa vaikka Kertusta usein postailisitkin ;) Terkuin Teija

Saida kirjoitti...

Oi, mahtava koti pikkuisella! Tosi hieno.

Heli kirjoitti...

Vieressäni istuva Nipa-hamsterin 11-vuotias "isoveli" kehui Kertun häkkiä söpöksi. Terkkuja Kertulle "veljeksiltä"!

Kirsikka / Kirsikan Unelmat kirjoitti...

Ihan mahtava koti Kertulla :D Haaveilen välillä lemmikkigerbiileistä (mies ei...) ja olen suunnitellut että pitäisi tuunata itse asumus niille sitten, terraariot ja häkit kun ei ole mitenkään kivan näköisiä sisustuselementtejä. Tämä teidän telkkariasumus on kyllä ihanin ja hauskin mitä olen nähnyt :D

Ankkurinappis kirjoitti...

Voi mahoton! Miten mahtava televisio ja koko juttu, onnea tuoreille vanhemmille! Mun isovanhemmat olivat nimeltään Sulo ja Kerttu, hauskasti kolahtaa minuun myös nuo teitin nimet :)

Inka kirjoitti...

Voi mikä suloinen kääpiöihanuus! Kerttu on kyllä valtakunnan onnekkain hamsteri tuon kotinsa ja perheensä suhteen. Kyllä te ootte ihan mahottoman näppäriä ja kekseliäitä!!

Kerttu-postaukset ovat tervetulleita : )

Katja kirjoitti...

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä! Televisio Kertun kotina oli hauska keksintö, ja luova! Ei olisi tullut itsellä mieleen. Pysyy purutkin mukavasti sillä puolella näyttämöä kun on tarkoitus.

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Toivottavasti Kerttutorttunen myös tuntee samoin.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Se olisi hamstereiden BB-talo, voi kääk! :D

Susanna kirjoitti...

Ei mikään turha kaveri ollenkaan.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Itseäni ei koskaan kiinnosta katsella kuvia muiden kissoista tai vauvoista, joten on ihan mielenkiintoista nyt tarkkailla omaa blogikäyttäytymistäni: tuleeko minustakin vimmainen lemmikkipoostailija.

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti! :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Terveisiä sinnekin. :D

Susanna kirjoitti...

Ja sitä oli myös hausaka tehdä. Vanhasta, suuresta nukkekodista tulisi myös tosi hieno, gerbiileillekin hyvä. Vähän jopa harmittelin, että olen antanut ensimmäisen nukkekotirakennelmani siskontytön leikkeihin. Nyt se olisi ollut erinomainen Kertun kodiksi.

Susanna kirjoitti...

:D

Kiitos onnitteluista!

Susanna kirjoitti...

Kiitos! Mekin tunnemme olevamme aika onnekkaita. :P

Susanna kirjoitti...

Tuollainen umpinainen kotiratkaisu on siksi hyvä, että Sulo on allerginen. Itse hamsteri ei kuulemma allergiaan vaikuta, mutta puru voi käydä haitaksi, varsinkin häkeissä. Me ajattelimme, että kun täällä on puulämmityksen takia purua muutenkin joka paikassa, niin tuskin yksi laatikollinen lisää enää haittaa.

Ja jos haittaa, niin sitten Sulo kärsii seuraavat pari vuotta. Kertun elinikä ei ole kovin pitkä. Nyt jo surettaa valmiiksi. :(

Susanna kirjoitti...

Näiden kaikkien meidän perheen kivojen nimien takana muuten on Sulo. Ensin hän keksi itselleen blogi-identiteeksi Sulo Lintusen, sitten hän nimesi lava-automme Perunaksi, keltaisen automme Salomeksi ja nyt Kertun kertuksi. Kaikki onnistuneita nimivalintoja.

Tiina kirjoitti...

Ei oo todellista! :DD Mikä ihana Kerttu-kertomus! Hänellä on todella hieno asunto, ei ihan joka Kertulla tuollaista olekaan - paitsi sillä yhdellä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana Kerttu, ihana televisio! Teillä ei ideat lopu!

-Sari

Pyyhaan Emäntä kirjoitti...

IHANA! Anteeksi huuto, mutta en ole koskaan näiden 20 kani- ja jyrsijävuoteni aikana nähnyt noin mahtavaa hamsteriasumusta! Ootte tosi hienosti ottaneet asioista selvää ja tehneet hamsu-TV:stä omannäköisenne... Meillä asuu kolme gerbiilipoikaa ihan tavallisessa lasiterraariossa, ja sekin on nimeltään gerbiili-TV :) Monena iltana sitä katselee mieluummin kuin "oikeaa" töllötintä.

Gerbiilit on muuten siitä kivoja jyrsijälemmikkejä, että ne elää jonkin verran hamstereita kauemmin, 3-5 vuotta yleensä.

Bambi kirjoitti...

Suloinen! Onnittelut söpöstä perheenjäsenestä :) Tuo telkkari on mielettömän hieno keksintö. Minä haaveilen akvaariosta, mutta ajatus modernista lasikuutiosta...

Kirsikka kirjoitti...

Voi elämän kevät miten söpö otus! Ja ihan mielettömän hieno tuo tv-asunto! Kyllä käy Kerttua kateeksi ihan.

Susanna kirjoitti...

Vain parasta meidän Kerttutorttusellemme. :D

Susanna kirjoitti...

:)

Susanna kirjoitti...

Kiitos tästä kannustavasta kommentista. Minä oikeasti vähän jännitin, mitä kaikki kokeneet jyrsijäihmiset tästä tuumivat. Vähän liian monta kertaa olen törmännyt muiden blogeissa siihen, että kun joku hankkii lemmikin, niin kaikkitietävät anonyymit alkavat tuomitsemaan vääristä menetelmistä. Kuvittelin, että tv-terraario menisi juuri sen ärsytysrajan yli.

Mahtavatkohan gerbiilit sitten olla meidän seuraava hankintamme... :D

Edellisessä kodissa minä muuten katselin aina puluohjelmaa:
http://sus-su.blogspot.fi/2009/11/paivat-niinkuin-varisparvi-raahautuu.html

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Kyllä akvaarion saisi naamioitua helposti teille sopivaksi: barokkityyliset taulunkehykset ympärille ja kyllä tulisi hieno taideteos!

Susanna kirjoitti...

Toivottavasti se ei ylpisty. :)

Susanna kirjoitti...

Tästä tuli nyt ihan innostus. Katsopa tätä, löysin nopealla guuglailulla sellaisen, josta voisit napata idean:
http://mangalore.olx.in/we-have-a-full-set-of-new-wooden-frame-aquarium-with-fishes-for-sale-iid-470168681

Tuolla idealla, mutta teidän tyyliset raamit! Se sinun kartanonherrasihan äkkiä osaisi tehdä puusta tuollaisen! Jestas, voi kun toteuttaisitte sellaisen, olisi upeaa nähdä lopputulos!

Anonyymi kirjoitti...

Jo oli melkoinen tarina ja asumus :D ainakin luulisi pienen vipeltäjän elävän teidän huomassa hyvän elämän kun noin panostatte kaikkeen :)
Itse en ottaisi suurin surminkaan jyrsijöitä kotiini, mutta on niitä näin ruudun takaa ihan kiva katsoa, että ei haittaisi jos joskus kuvissa vilahtaisi tämä pikkuinen myöhemminkin :)
- Raks

Susanna kirjoitti...

Minäkin ajattelin, etten pystyisi mitään hiirimäistä tyyppiä sietämään kodissan. Ihan ensi alkuun, kaupasta kotiin tullessa Kerttu aika paljon puistatti minua, kun se rapisi pahvilaatikossa Sulon sylissä. Mutta kun sitä nyt olen katsellut turvallisesti lasin läpi, se ei enää pelota niin paljon. Olen jopa uskaltanut laittaa sille ruokakippoon siemeniä, vaikka kaveri oli ihan käteni vieressä. :D

Mutta enpä tiedä, onko minusta kovin esimerkilliseksi jyrsijän omistajaksi. Saatan inhimillistää sitä liikaa. Voikohan jyrsijän hemmotella pilalle?

Tiina Rönnberg kirjoitti...

On mielettömän upea asumus ja söpö Kerttu! Onnea uudelle perheenjäsenelle :)

Eliisa kirjoitti...

Te olette ihan uskomaton pari!! Saitte ihanan Kertun kotiinne, rakensitte upean!! kodin vanhaan telkkariin. Uskon, että Kertulla tulee olemaan onnen päivät teidän kanssanne. Susannan hemmotteluja ;) Onnen Kerttu ♥ Mukavaa yhteiseloa teille!

Tiina kirjoitti...

Hihii! Minä, ikuinen jyrsijäpelkuri, melkein tykkään Kertusta :)
Komiat on tilukset Kertulla. :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten söpö nappisilmä! Jyrsijät ON niin suloisia! Hyvä, että hankitte lemmikkieläimen, elämä eläimen seurassa on aina parempaa kuin ilman.

Taika kirjoitti...

Kuulehan! Nyt on pakko sanoa että mainitsemistasi eläimistä on vallan mainiosti seuraa!

Minulla on ikäviä antipatioita monia kohtaan joiden meilestä vain koira, ehkä jopa kissa, voisi olla seuralemmikki. Yritän olla pahastumatta sen kummemmin koska tämä johtuu isosta tietämättömyydestä.

Itselläni on lauma marsuja ja 2 kania enkä vaihtaisi niitä maailman kaikkiin koiriin. Lue joskus marsuista blogistani, niiden persoonat ovat vähintään yhtä moniulotteiset kuin vaikkapa niillä koirilla!

Äärimmäisen seurallisia, ihmisrakkaita ja kiintymystä osoittavia puluja. Eikä luonteenpiirteiden huomaaminen ole inhimillistämistä, ihminenkin on vain eläinlaji muiden joukossa ja myös muilla eläinlajeilla on laajat tunnekirjonsa.

Vähän kyllä riipaisi luonnehdintasi ällöttävistä rottamaisista olennoista kieltämättä! Kenties muutat joskus mielesi.

Kerttu näyttää vallan suloiselta ja televisioterraarionsa on sellainen keksintö jota en olisi ikinä tullut itse ajatelleeksi. Hieno.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!

Susanna kirjoitti...

Voi kiito Eliisa!

Mutta oh tätä äidin huolta. Kertun pitäisi olla illanvirkku ja yöeläjä, mutta ei tuo hievahtanutkaan koko iltana. Onkohan se opetettu siellä eläinkaupassa ihan väärään vuorokausirytmiin...

Susanna kirjoitti...

Kerttu on niin vetoava. Minäkin jyrsijäpelkuri tykkäsin siitä jo etukäteen ihan kamalasti.

Susanna kirjoitti...

Tiedätkö, minusta oli hauskaa kun tulin kauppareissulta kotiin, että kotona oli joku oli odottelemassa! Vaikka se olikin vain tuollainen mitätön kääpiö.

Susanna kirjoitti...

Mutta minähän olen jo muuttanut mieleni. Eikä siihen tarvittu kuin hetki Kertun seuraa. Kertussa ei ole enää yhtään mitään ällöttävää. Ja Sulo myhäilee tyytyväisenä, kun minäkin viimein alan ymmärtää tuollaisten eläinten viehätyksen.

Sulolla oli lapsena kani ja marsu. Hän tiesi. Minä en.

Susanna kirjoitti...

Luin uudelleen eilisen tekstini. Sinä varmaan loukkasit mielesi siinä alussa heti niin pahasti, ettet lukenut lpppuun asti. Jos siis et huomannut, miten innoissani ja iloinen minä Kertusta olen.. :(

Wanhan Wallankumous kirjoitti...

Onnea tuoreille vanhemmille ;) Itsekään en jyrsijöistä kamalasti tykkää, mutta jos sellainen meillä olisi niin tulisihan siihen kiinnittyä. Jotenkin itseä on aina ahdistanut jyrsijöiden pienet tassut ja rottien hännät.Loistava tuo Kertun koti!

Tiskirätteihin saapuu varmaankin nyt myös hansteri-kuosi?

Riitta kirjoitti...

Mitä voin sanoa? Nauran niin makeasti täällä toisella puolella Suomea. Ja että Kerttu, huppari sille ja oma tv-huone.
Minä niin TYKKÄÄN teistä. Kertusta kyllä erittäin varauksellisesti, ehkä sitten kun sillä on se huppari yllä.
Suosittelen keilaradan rakentamista Gertruudille.

KAISU kirjoitti...

Onnea vanhemmille! Kyllä on Kerttu suloinen ja ihan mahtavassa töllöttimessä saa asua :)

Susanna kirjoitti...

Ei taida tulla. En osaa piirtää hamsteria.

Hamsterilla muuten ei ole häntää! :D Sellainen pieni töpö vain, ja minusta se on erittäin hyvä asia. Rottien ja hiirien hännät ovat minustakin aika epämiellyttäviä.

Susanna kirjoitti...

Keilarata tietysti! Tulettehan kesällä moikkaamaan Kerttua? Vaikkei sillä olisikaan silloin vielä punaista hupparia?

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Kaisu!

Nanna kirjoitti...

Siis mä en kestä!!! Tämä oli niin ihana kirjoitus ja aivan mahtava asumus Kertulla! Juuri teidän kotiinne sopiva,ei mikään lasinen möykky. HUIPPUIHANA!!!

Jenny kirjoitti...

Voi hemmotella pilalla jos oikein kovin rasvaisia herkkuja syöttää paljon. :)

Itse rakastan kesyrottia, mutta villiversioita pelkään ihan hulluna. Ne saa kunnon puistatukset aikaan, mutta kesyt serkkunsa saa sydämen sulamaan. Niin ovat eri maata, vaikka samaa lajia ovatkin. Ymmärrän siis täysin tuon ennakkokammon, mutta ihanaa kun uskalsit astua ulos mukavuusalueeltasi! Ihmiset jotka eivät sieltä koskaan poistu, eivät opi enää uutta.

Jenny kirjoitti...

Miten muuten tuossa telkkariasumuksessa ilmanvaihto pelaa? Tuli mieleeni kun joskus minulla oli hiiriä terraariossa, jossa oli ritiläkansi ja silti terraariossa oli kamalan kosteaa, tropiikki melkeinpä.

Jovelan Johanna kirjoitti...

Osaatteko te olla ollenkaan tylsiä? ;D Huisin hauskannäköinen pikkuotus tämä poika nimeltä Kerttu (vai luinko väärin, että Kerttu on poika?)ja Kertulla on mieletön asunto! Huikea! Repesin kyllä tällä puolella ruutua, mutta positiivisessa mielessä. Tuo on ihan poskettoman magee toteutus!

Meillä on muuten sen ensimmäisen kuvan asukki; orava, eli Otus nimeltään Orava, joka asuu Ikean vaatekaapista tehdyssä häkissä. Otus on Disneys Tikusta ja Takusta tuttu siperian maaorava. Maino otus sekin ja on saamassa uuden asunnon kun muutamme talolle aikanaan. Kaapista muunneltu nukkekotimalli oli itselllä mielessä, jotta Otuksella olisi roteltuja soppia, jonne piilotella syysvarastojaan.

Kiitos muuten kanoista ja kuplista, tilaus tuli taas niin nopeasti perille ;) Hyvin toimivat myös siivousliinoina. Eivät hajoa, kestävät todella hyvin ja hitsin käteviä kun ne voi oikeasti pestä kunnolla käytön jälkeen.

tarutikki kirjoitti...

Onnea uudesta perheenjäsenestä!
Hauska oivallus tehdä koti Kertulle vanhaan töllöön:) Ja nimenomaan puupintaiseen vanhaan töllöön.

Anonyymi kirjoitti...

Noin vanhassa telkussa on molemmilla kyljillä ihan luonnostaan aikamoiset ritilät kun tuon ajan kuvaputkitöllöt ovat käyneet aika kuumina. Nyt isot aukot toimivat nyt hyvin Kertun ilmastointina. Lisäksi otuksen asuntoon tarvittiin vielä hoitoa varten aukko, joka piti sahata. Sen päälle laitettiin myös ritilä valon ja ilmanvaihdon vuoksi. Häkin siivous onnistuu irttotettavan takaseinän ansiosta. :)

T. Sulo

Anonyymi kirjoitti...

Tällainen vekotin Kertun koti oli alunperin:
http://www.timonradiosivut.fi/Celeston_Celerama.html

T. Sulo

Susanna kirjoitti...

:D

Susanna kirjoitti...

Ei me osata. Kun kaksi tällaista tyyppiä pannaan yhteen, niin höpsötykset vain voimistuvat. :P

Kerttu tosiaan on poika. Ei nimi miestä pahenna. :)

Tuo ekan kuvan Ice Age -orava on Sulon ehdoton suosikki. Olemme käyneet katsomassa kaikki leffatkin ihan teatterissa, ja tuo orava on siihen syynä.

Hauskaa sitten aikanaan päästä seurailemaan teidän Otuksen uuden kodin valmistumista!

Ja kiitos tilauksesta, ihanaa että olet tyytyväinen!

Susanna kirjoitti...

Kiitoskiitos! :)

Susanna kirjoitti...

Mahtavaa, että löysit kuvan. Lisään sen tuonne tekstiin linkiksi. Harmitti, kun ei tullut kuavttua vehjettä ennen purkuhommia.

Susanna kirjoitti...

Meidän oma uusi tervellinen ruokavaliomme koostuu siemensekoitusta lukuunottamatta ihan samoista aineksista kuin Kertunkin. Tarkkaillaan siis linjojamme koko porukka yhdessä.

Minä luulen, että rottien kohdalla oma kynnys olisi niin korkea, etten kesyäkään pystyisi sietämään. :)

Jasmiina kirjoitti...

Onnea koko perheelle! Ihana Kerttu ja aivan ihana idea tuo telkkarikoti!

Meillä on vastaavanlainen vanha, hylätty töllötin saunalla (miksi siellä - ei aavistustakaan), täytyykin muistaa tämä käyttötarkoitus vastaisen varalle. Nämä adoptiolapset kun tuppaavat lisääntymään, vaikkei niin aikoisikaan :D (Meillä on nyt neljä ihmis- ja 14 eläinlasta, hups!)

elina kirjoitti...

Tosi ihana. Tuo asumus on kyllä ihan huippu. Häkit ja terraariot on rumia, varsinkin jos ne täytyy laittaa olohuoneeseen.
Tyttären pikkuinen hiirulainen oppi nopeasti ihmisiin ja puseron sisässä kipittäminen oli sen lempparipuuhia, hiekkakylpyjen lisäksi.

Susanna kirjoitti...

Kiitoskiitos!

Toivottavasti meidän pesue ei kasva ihan noin suureksi. :D

Paitsi kyllä kanat olisivat niin kivoja...

Susanna kirjoitti...

Apua, en uskaltaisi päästää mitään vipeltämään puseroni sisään! :D

Anonyymi kirjoitti...

Vähänkö hieno häkki! En noista hiiristä ja rotista niin välitä, mutta häkki on niin hieno, että voisin melkein omaankin kotiin tuollaisen kuvitella. Ehkä kuitenkin ilman sitä elukkaa.

Tiina Verhoomo Elegantesta kirjoitti...

Ihan superhieno idea tuo Kertun uusi koti!

Bambi kirjoitti...

Ai että, tuohan on helppo toteuttaa. Kyllä me joskus tehdään akvaario itse alusta alkaen, mutta koska meillä taitaa olla mahdollisuudet nyt tavalliseen akvaarioon, niin sitä pitää vähän tuunata :) Hmm, täytyykin alkaa suunnittelemaan... Kiitos tuosta linkistä!

Susanna kirjoitti...

Minä luulen, että juuri tuon Kertun kodin tekeminen oli se asia, joka minut sai kiintymään Kerttuun itseensäkin jo valmiiksi.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, Tiina!

Varpasen Asema kirjoitti...

Ihana Kerttu! Meillä oli puolestaan Harri, super-sympaattinen hamsteri, jonka kanssa oli ilo viettää yhteiseloa reilusti yli kolme vuotta. Tosin sen muovihökötöshäkki oli ihan karmea sisustuselementti, joka tietenkin oli talon keskeisellä paikalla. Joten minä todella peukutan, tykkään ja taputan tuolle Kertun upealle asumukselle!

Susanna kirjoitti...

Jostain hamsteriyhdistysken sivulta luin, että hamsterit elävät yli kolmevuotiaiksi vain erittäin hyvällä ruokinnalla ja huolenpidolla. Te olette siis olleet esimerkilliset vanhemmat! :)

Henna/Koti asemalla kirjoitti...

Aivan mieletön!!Sis tuo tv-koti ja itse pikkuinen Kerttu.:)

Mun haaveena olisi pieni keltainen kanarianlintu jolla olisi sellainen upea koristeellinen häkki kotina, ja jonka kauniiseen lauluun saisi aamulla herätä.
Tosin kissat ei ehkä jättäisi sitä rauhaan eikä suomesta sellaisia häkkejä saa kuitenkaan...

Jenny kirjoitti...

Ajattelinkin, ettei se mikään umpinainen boxi olekaan, mutta kuvan perusteella oli vaikea hahmottaa. :)

Jenny kirjoitti...

Ne ovat niiiiin valloittavia. Ne oppivat oman nimensä, jotkut tulevat luokse kutsusta ja yhden sain opetettua antamaan jopa tassua. On niissä jästipäitäkin, jotka eivät paljon seurustelusta välitä, mutta niin on erilaisia meitä ihmisiäkin.
Ja rotan häntä on itseasiassa todella hauska ja mielenkiintoinen. Käyttävät niitä tasapainoiluun ja tuen ottamiseen. :)

Susanna kirjoitti...

Minäkin yritin vihjailla elänikaupassa, että eikös lintu olisi kivempi, mutta Sulo ei lämmennyt ollenkaan. :)

Kerttu / Modernisti kodikas kirjoitti...

Oi millainen kaima minulla onkaan :) <3

Anonyymi kirjoitti...

Onnea pienelle perheen lisälle =)
Upea koti Kertulla. Meilläkin on hamsu, kun hän muutti meille ja oli asustellut meillä noin viikon niin imusolmukkeet kaulassa tulivat kipeiksi. Säihkähdin että olen allerginen hamsulle, googletin asiaa ja sain selville että purulle voi olla allerginen. Pölyallergisille sopii kuivike mörtti röpö haapahake, sen avulla minulta oireet poistui. Joskus luin kun kerroit Sulon allergiasta, niin ajattelin kertoa jos tulee oireita niin pahin ei välttämättä ole Kerttu vaan kuivike. Teidän hamsu-tv on varmasti parempi kun tylsät sarjet =)
Taru

Susanna kirjoitti...

Aika hyvä nimi, vai? :)

Susanna kirjoitti...

Kiitos! :)

Noin meillekin eläinkaupassa kerrottiin. Näin pienestä eläimestä ei pitäisi olla allergiselle haittaa, vaan pelkästä purusta. Ja ostettiin sitä Mörttiröpöäkin saman tien varmuuden vuoksi, vaikka meillä tuota puupurua on kaikki nurkat pullollaan muutenkin, kun on uunilämmitys ja puuta käsitellään joka päivä.

Mervi kirjoitti...

Tämä oli niiiiiin ihana tarina ja mahtava idea, että pakko oli vielä kommentoida kaikkien näiden kivojen kommenttien perään! :) Tästä ei voi olla ilostumatta!

Susanna kirjoitti...

Ihan mainiota, miten Kerttu tuottaa iloa näin monille ihmisille. Vaikka on vain yksi pieni hamsterinpoikanen tv-laatikon sisällä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea uudesta tulokkaasta (: Kerttu :)
Ja miten upee terraario :)
On siullakin nyt "seuraa" kun Sulo töissä ;)
-Anniina-

Susanna kirjoitti...

Kiitos! :)

Aika uninen on tuo seuralainen kyllä ollut. Aamulla yhdeksän jälkeen se vipeltää touhuissaan, mutta muuten se kyllä vetelee hirsiä kaiken aikaa. Ja kun me Sulon kanssa simahdetaan yhdeksän aikaan illalla, niin emme pääse näkemään, miten aktiivinen Kerttu sitten öiseen aikaan on.

eija kirjoitti...

Kylläpäs teitte koko porukka taas päivääni iloa! Olette kyllä ihanan idearikkaita ihmisiä, todella harvalla tulisi mieleen tehdä terraarioita vanhasta telkusta. Tuo on ihana!! Ja Kerttu on suloinen. Tytär 13 vee on tuollaista itselleen toivonut, ja pakko myöntää että hiukan tämä äiti nyt alkaa heltymään hamsulle. Pelkään vain että meidän kissat ja ehkä koirakin saattaisivat olla liian kiinnostuneita hamsterista. Mutta toivotaan Kertulle pitkää ikää, ja niin uskonkin tapahtuvan kun te hoidatte sitä niin antaumuksella.

Susanna kirjoitti...

Eipä kestä kiittää. Oli ilo innostua asiasta. :D

Susanna kirjoitti...

Rotat tosiaan taitavat olla fiksua väkeä. Luin jostain, että hamsterit ovat jyrsijöistä yksinkertaisimpia.

Susanna kirjoitti...

Tosiaan, voisi kissaa ja koiraa kiinnostaa vipeltävä hamsteri aika paljon.

Me emme ole uskaltaneet kertoa siskontytölle lainkaan Kertusta. Ei se tyttö pysyisi nahoissaan, jos tietäisi, että täällä on moinen otus. Ja kun välimatkaa on satoja kilometrejä, niin parasta on kertoa vasta sitten, kun tyttö on tulossa kylään. :D

Marsu Maria kirjoitti...

Voi miten hellyyttävä postaus, aivan liikutuin <:) ihan samanlaisia tunteita oli minullakin kun haimme kaksi roborowski-kääpiöhamsteria lemmikeiksemme, pikkuiset Punisherin ja Hyppeli Hiiren. Mikä ilo niistä olikaan! Ilo vielä moninkertaistui kun olimme luulleet ostavamme kaksi tyttöä ja häkkiin ilmestyikin puolen vuoden kuluttua vielä pienempiä hamstereita :D Ne saivat vielä lyhyen ajan kuluttua toisenkin poikueen koska emme uskaltaneet erottaa vanhempia toisistaan kun emme tienneet kumpi on emo! Onneksi kaikille löytyi koti. Hamsterimme elivät 2v 8kk, toinen asui rumassa muovihäkissä ja toinen sai akvaarion. Tuo akvaario olikin ihan mieletön, rakensin aina hillittömiä vessapaperiputkistoja joihin yhdistin pieniä pahvirasioita luoliksi. Hamsteri muuttikin maan alle asumaan ja teki yhdestä laatikosta aina vessan, yhdestä ruokaluolan ja yhdestä nukkumaluolan. Ihanaa oli myös huomata kuinka erilaiset luonteet näillä kahdella oli, toinen jemmasi aina kunnon hamsterin tapaan vuodeksi ruokaa varastoon kun toinen söi kaiken ruokansa ja oli muutenkin hyvin välinpitämätön :) ihanasti kirvoitti muistoja tämä postaus, kitos siitä! Näin ollen jäin myös ihanan, värikkään blogisi lukijaksi ja huomasinpa että minulla on valmistamasi maatuska-tiskirättikin käytössäni, se on ollut mitä mainioin :D Mahtavaa, lisää Kerttu-tarinoita! (ja ehdottaisin että Kerttu-aiheinen tiskirättikin menisi hyvin kaupanksi!)

Susanna kirjoitti...

Eih, Punisher!!!!! Miten loistava nimi tuollaiselle mitättömälle kääpiölle! :D

Kiitos tästä muistelusta ja mukavaa, jos jäät lukijaksi. Askartelin juuri eilen illalla Kertun huvipuistoon pahviputkista sokkelon alun. Alun siksi, että vessapaperirullavarastomme on vasta alkutekijöissä.

Joten eiköhän Kerttu-juttuja tällä jatkossakin tule näkymään. Meinasin jo tänään kirjoittaa siitä, mutta en ole kerinnyt.

Marsu Maria kirjoitti...

Haha juu mieheni sai valita toiselle nimen joten sai tällaisen vähän rajumman nimen, hauskaa oli myös että se oli nimenomaan Punisher joka kuitenkin oli tyttö :D ihanaa kuinka aikuiset ihmiset saavat niin paljon riemua pelkästään pikkukavereiden elämän seuraamisesta. Hienoa että Kerttu saa oman sokkelonsa, muutenkin olette kyllä panostaneet pikkuisen hyvinvointiin! Jään innolla odottamaan lisää Kerttu-tarinoita :)