torstai 11. huhtikuuta 2013

Pitsiä ja petipuuhia


Patjalähetystä odotellessani ompelin eilen illalla koristetyynyt sänkyyn. Ostin Tiimarista tabletteja (-70% ale) ja kaasutin ompelukoneella aina kaksi tablettia reunoistaan yhteen. Koristeeksi lätkäisin kirpparipitsiä ja täytteeksi tungin bamburättien saumuroinnista syntyvää silppua.


Sulon mummon virkkaama kaunis päiväpeitto sai vuorikseen vanhan aluslakanan, jotta riemunkirjavat pussilakanamme eivät vilkkuisi rei´istä ja pilaisi kaunista pitsikuviota. Tuo lakana on ollut räiskyvän limenvihreä, mutta nyt havaitsin sen haalistuneen huomattavan paljon käytössä.


Ja kun oikein pitsittelyjen makuun pääsin, niin liimasin vielä hyllynreunukseenkin kaistaleen.

Ja sitten ne patjat...


Sulo kävi koemakaamassa patjoja jo maanantaina ja osti hyväksi tuntemansa yksilön. Se on sellaista sorttia, joka muotoutuu ihmisen alla ja palautuu hitaasti. Ja minä tilasin itselleni futonin netistä, koska en löytänyt mistään tietoa, saako sellaisia paikallisista liikkeistä.


 Minun patjani saapui tänään kotiovelle. Se on pilvenpehmoinen. Olen aivan hämmentynyt ja hitusen ahdistunutkin. Pitääkö futonin olla uutena pehmeä? Olen nukkunut vain vanhoilla, ja ne ovat aina olleet ihanan kivikovia. Mutta tähän tunnen hautautuvani. Minulla on vähän tyhmä olo, kun odotin kovaa ja syntisen painavaa patjaa, ja sainkin pehmeän ja yllättävän kevyen.

Nyt meistä se, joka kaipasi kovaa patjaa, sai pehmeän, ja se, joka tykkää pehmeämmistä, osti kovan. Ihmeen sujuvasti tämänkertainen sänkyshow onkin edennyt, joten olihan sen takaiskun aikakin jo tulla. Nyt pitää vaan toivoa, että me molemmat miellymme patjoihimme sitten käytössä, vaikka juuri nyt hiukan epäilyttääkin.


No, pääasia, että näyttää hyvältä?


PS. Jos et vielä huomannut, niin aamulla käynnistyi äänestysarvonta. Kliks.

39 kommenttia:

  1. Aivan ihana pitsipeitto! Minullakin on sängyllä pitsiä vihreän päällä, näyttäisi ainakin minun silmiini olevan täsmälleen samaa sävyä kuin tuossa sinun lähikuvassasi :)

    Mutta ainakin teidän makuuhuone on todella kaunis, toivottavasti vain patjat kestää nukkumista... :D

    VastaaPoista
  2. Huoh, miten on hieno.
    Sänkyruljanssi on kyllä teillä ihan omissa sfääreissä. Mielenkiinnolla jään odottaamaan viikottaisia patjapostauksia. :D

    Niin, ja et kyllä ikinä arvaa? Mulla on tismalleen samalla mallilla virkattu peitto. Mummu on tehnyt sen vuosikymmeniä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelottaa mennä nukkumaan. Onneksi sentään tulee Criminal Minds.

      Samismummoja! :)

      Poista
    2. Ja voi ei, toiselle tuli iso suru. :( Jakso oli taasen musertava. Tiesin, että siihen liitty jotain ikävää...

      Poista
    3. Se oli aika järkytys. Ensin en yhtään tykännyt koko tyttöystäväajatuksesta, joka pilasi Dr. Reidin hahmon, mutta sitten kun ne nainen kuoli, niin jopa tuli paha mieli. Ihan hävetti, kun en olisi meinannut suoda Reidille rakkautta. Yh, ahdistavaa.

      Poista
  3. Sängyt ovat todella hienot! Minusta valkoinen maali oli hyvä ratkaisu. Ja loistava idea surautella tableteista tyynyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei kaduta itseänikään yhtään, että päätin maalata.

      Poista
  4. Voisikohan tuollaisen ison pitsipäiväpeiton värjätä? Varmaan voisi. Oranssiksi... Tai harmaaksi.

    Teillä on kivannäköistä ja inspiroivaa. Nyt jäin taas pohdiskelemaan omia valintojani.

    a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi oikein hyvin värjätä, tämäkin on kalalangasta virkattu, eli silkkaa puuvillaa. Kaikkia luonnonkuituja voi värjätä hyvällä menestyksellä. :)

      Poista
  5. Ja oikein hyvälle näyttää...ei kun petipuuhiin:)

    VastaaPoista
  6. Tuo pitsipeiton kuvio on todella kaunis. En ole mikään pitsi-ihminen, mutta on pakko ihalilla tuollaista taitoa ja kauneutta.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitsien suhteen aika nirso. On pitsejä ja sitten on pitsejä... :)

      Poista
  7. Eiköhän se patjan pehmeys siitä tiivisty. Olisikohan sen kanssa homma niin, että se tiivistyy nukkujansa kropan mukaisesti lopulliseen tiiviyteen ajan kanssa.

    Tykkään tuosta makkaristanne. Se on raikas ja kaunis. Vaikka itse en kestä omassa kodissa vahvoja värejä paljoakaan, arvostan muiden silmää yhdistää vahvoja värejä kivoiksi kokonaisuuksiksi. Tuossa kaikki sopii yhteen ja lopputulos on energinen. Tosi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäät!

      Ja patjakin oli nukkumiseen oikein mukava.

      Poista
  8. Minustakin on tosi kiva makkari, tuo tapetti on ihan loistava!

    Vaihtakaa päittäin jos ei ala sujua oman patjan kanssa yhteiselo...? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tietysti olisi aina yksi vaihtoehto. :)

      Poista
  9. Aivan ihana makkari ja tuo pitsipeitto. Pitsi hyllynreunassa on vielä piste i.n päälle.
    Taidanpa lainata siun ideaa ja ommella omaan pitsipeittooni reaktiivi- tai aurinkovärjätyn lakanakankaan. t.eläinhattu Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaile vaan! Ei ole patenttia haettu tälle keksinnölle. :)

      Poista
  10. Näyttää kivalta! Meilläkin on vintillä mummon tekemä päiväpeitto, joka vieläkin odottaa ekaa käyttöpäivää. Ehkä pian voisi olla aika :)

    VastaaPoista
  11. Pitsi hyllyn reunaan näyttää ihanalta; viimeistelee kokonaisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään itsekin. En tiedä, tykkääkö Sulo... hän ei tainnut edes huomata sitä. :)

      Poista
  12. Yhden yön jälkeen olen hämmästynyt ja tyytyväinen. Patjahan onkin ihana! Vaikka pinta tuntuu pehmeältä, tukevuus löytyy kyllä kropan alta. Ja taisin nukkua koko yön samassa asennossa, ei tarvinnut heittelehtiä lainkaan. Aamulla koko keho oli rento ja täysin kivuton. Kuinka ihanaa!

    Ja sänky on niin jämäkkä, ei hetku lainkaan, ei kitise eikä inise, kilise tai rämise.

    VastaaPoista
  13. Aivan UPEA kokonaisuus! Minullakin odottelee mummun virkkaama päiväpeite kaapissa - nykyiseen sänkyyn hiukan liian kapea. Sänkyostoksille siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidänkin pitsipeitto on liian kapea. Toiselta puolelta se jää juuri patjan reunaan ja toiselta puolelta jää roikkumaan vain hiukan. Lakanat jäävät aika rumasti näkyville kuitenkin. Mutta kun se muuten on niin kaunis, niin olkoon. :)

      Poista
  14. Oi Susanna! Makkarista tuli niin hieno.Kyllä sie osaat.Hyviä unia uudessa sängyssä! terveisin Sanna
    Ps.vinkki Imatran seudulla asuville, tuollainen saman tyyppinen rautasängyn "raato" on Vuoksenniskalla Kotiemme Kirppiksellä.Sänky on kai ruskea (osat olivat eteisessä ja se oli niin hämärä)ja siinä näytti olevan ne päädyt ja sivupalkit sekä jonkinlainen viritelmä vanerista pohjaksi. Olisiko kenties lasten sänky?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarvii varmaan käydä katsomassa se sänky ihan muuten vaan, vaikka meille ei onneksi enää mitään huonekaluja hankita. :)

      Poista
  15. Niin kadehdin käsityötaitojasi ja samalla olen niistä iloinen, koska saamme niitä ihailla ;)Itse sain aina koulun ompelukoneen solmuun, enkä aikuisena ole tohtinut koskea kertaakaan ompelukoneeseen. Sängyt ovat upea pari yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia ne koneet ovat. Minäkin saan ne solmuun. ;)

      Poista
  16. Nyt piti ihan kesken lukemisen käydä makuuhuoneessa tarkistamassa oma päiväpeitto. Juu, samalta näyttää, sama lanka, sama väri! Meillä sieltä läpi tosin pilkistelee milloin mikäkin pussilakana. Isotätini on peiton joskus virkannut. Hän on yhdistänyt palat kulmista eri tavalla, meidän peitossa menee ketjusilmukkaketjut kulmasta kulmaan ristiin, eli kun teidän peitossa ruutujen kulmiin tulee neliö, meillä tulee rasti. Missähän käsityölehdessä peitto on aikanaan esitelty, kun jollakin toisellakin kommentoijalla oli sama peitto? Onko se ollut aikanaan oikein hitti peittovirkkaajien keskuudessa :) Ompelitko vihreän lakanan kiinni peittoon vai petaatko kaksi erillistä peittoa?

    Ihana tuli kyllä makuuhuoneestanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännää, että sama peitto on nyt vähän joka kodissa! Se varmaan on ollut joku vuosikymmenten takainen hittimalli.

      Harsin sen lakanan reunoista kiinni, ihan holtittoman suurilla pistoilla ja kalalangan värisellä puuvillalangalla.

      Poista
  17. Heeii. Meillä on melkein samanlainen mummoni virkkama pitsipeitto päiväpeittona. Melkein sama kuvio, asia, no mikä se nyt on :D Nuo nelisakaraiset tähdet jne.

    Ja näyttää kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin! Se tottavie on ollut iso hitti joskus!

      Poista
    2. Hmm, pitäisikö mennä vinttiin varmuuden vuoksi katsastamaan meidän pitsipäiväpeiton kuosia... Se on äidin miesystävän äitivainaan peruja ja minäkin olen karsastanut sen käyttöä kun siitä näkyvät riemunkirjavat lakanat läpi. Tuon aluskangastuunauksen ehkä jopa tämä tumpelo osaisi tehdä...

      Poista
    3. Olisipa hauskaa, jos sekin olisi samanlainen!

      Poista
  18. Mulle ei koskaan oo tullut mieleenkään, että tuon pitsipäiväpeiton alle voisi ommella kankaan! Mahtava idea! Ehkä mua ei oo häirinnyt, vaikka ne riemunkirjavat lakanat vilkkuukin sieltä välistä... Ja päiväpeitto on sängyssä kuitenkin vain silloin kun vieraat ovat ilmoittaneet tulostaan tarpeeksi ajoissa tai jos iskee joku muu mielenhäiriö :)

    VastaaPoista