tiistai 9. huhtikuuta 2013

Taitavia, ahkeria, omistautuneita


Lupasin aamuisesssa postauksessani, että kerron vielä, keitä kädentaitajia minä ihailen. Nostan esiin nyt kaksi vaikuttavaa naista.

Kuolanvalumisvaroitus! Ensimmäiseksi esiin marssitan Sanna Leinosen, jonka Elvari-korut ovat ihan hetkessä nousseet hurjaksi hitiksi.

Kuva: Elvari Korut Oy
Siitä ei ole kuin pari hassua vuotta, kun Sanna ensimmäisen kerran otti käteensä palan muotoilumassaa. Ja tänään hänen yrityksensä paitsi valmistaa samaisesta massasta ihan järkyttävän himoittavia koruja, myös työllistää kolme muuta ihmistä!

Kuvat: Elvari Korut Oy
Sannan omissa käsissä syntyvät ihan kaikkien korujen massaosat, eli pienenpienet donitsit, kakut, muffinit, lakut, tikkarit ja suklaapalat. Ne ovat uskomattoman hienoja minikokoisia taidonnäytteitä. Monet yrittäjät tekevät massakoruja, mutta Sannan korut ovat jotenkin aivan ylivoimaista tasoa. Ei sormenjälkiä, ei epämääräisiä sinnepäinmuotoiluja.

Minun pelastukseni on se, etten käytä koruja. Muuten olisin ihan törkeästi jo koukussa Sannan herkkuihin. Ymmärrän niin hyvin sen, että kun ostat yhden tällaisen korun, niitä pitää saada aina lisää. Ihan niinkuin syötäviä esikuviaan.

Elvari-koruja voi hyvinkin helposti tilata nettikaupasta. Tai poiketa jossain lukemattomista myyntitapahtumista, joissa Sanna ihmeellisen uutterasti jaksaa reissata. Myös jälleenmyyjiä löytyy pitkin maata.

Kuvat: Design Pylsy
Siirrytääs vähän toisenlaisen tyylin taitajaan, eli Anu Pylsyyn. Voiko tässä maassa olla ketään, joka ei olisi kuullut Anu Pylsyn nimeä? Anu on onnistunut tekemään pitkän uran kankaanpainannan parissa ja viettää tänä vuonna jo 25-vuotisjuhliaan käsityöurallaan. Design Pylsyn tuotteet ovat nousseet pelkästä käsityöstä arvostetuksi designiksi. Ne ovat aivan äärimmäisen tyylikkäitä ja Anu on vastaanottanut monia erilaisia palkintoja ja tunnustuksia työstään.

Kuvat: Design Pylsy
Kun katson Anun kuvia lehdissä tai tätä videota netissä, näen valtavaa säteilyä. Niin kaunis, niin positiivinen, niin ihastuttava nainen! Ja kun Anun tapaa messuilla, hän on livenä vieläkin säteilevämpi. Minusta se on uskomatonta, kun miettii, miten kauhean menetyksen Anu koki 7 vuotta sitten tulipalon takia. Miten muuten kuin ihailulla voi suhtautua naiseen, joka aloitti kaiken alusta ja on nyt tämä säteilevä, vahva nainen?

Design Pylsyn tuotteita voi ostaa verkkokaupasta tai käydä ihan paikan päällä Joutsan-myymälässä, jossa Anu työskentelee entisessä koulussa. Myös Helsingissä Design Pylsyllä on oma liike, Lande.


Sekä Sanna että Anu ovat taitavia, ahkeria, työlleen omistautuneita yrittäjiä. Sellaisia, joita minä ihailen ja arvostan, mutta jollaiseksi en tule itse koskaan kasvamaan. Minulta puuttuvat nuo kaksi viimeksimainittua, sangen tärkeää ominaisuutta.




Tämä viikko on Taito ry:n alullepanema Taidon ja käsityön viikko ja me Suomen käsityöyrittäjät olemme myös viettämässä sitä monenlaisin tavoin. On tarjolla muun muassa työnäytöksiä ja kursseja, näyttelyitä, avoimia ovia ja kahvitarjoiluja!
Blogeissa ja verkkokaupoissa löytyy tarjouksia ja arvontoja,
sekä mielenkiintoisia juttuja meistä yrittäjistä.

Katso tästä linkistä lista kaikesta siitä, mitä meillä tapahtuu!


29 kommenttia:

  1. WAU! Häpeäkseni pitää tunnustaa, etten tiennyt kumpaakaan entuudestaan. Ihan uskomattomia tuotteita heilläkin, kuten myös sulla :) Aurinkoista tiistaita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei syytä häpeään! Ja nytpä tiedät molemmat. :)

      Poista
  2. Anu Pylsylle vielä erityismaininta siitä, että nosti yrityksensä tuhoisan tulipalon jälkeen entistä ehompana uuteen alkuun. Moni olisi voinut siinä tilanteessa lamaantua ja masentua, Pylsy ei :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Voin vain kuvitella, miten itse kadottaisin koko elämänhaluni vastaavassa tilanteessa.

      Poista
  3. Hei!
    Minulla on englanninlaku-kaulakoru ja aina se herättää ihastusta: lapset haluaisivat maistaa ja aikuiset ihastelevat muuten. Hauskaa, kun olen töissä lasten parissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko kukaan päässyt imaisemaan? Luultavasti itsellänikin menisi aika helposti sellainen kaulakoru suuhun...

      Poista
  4. Hieno postaus! Ja paha paha, olen jo kuolaamassa noita Elvari koruja, uusi tuttavuus mulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvari on ainoa, joka on saanut jopa minut harkitsemaan, että pitäisikö otattaa reijät korviin!

      Tämä uutuus sai sen ajatuksen jälleen nousemaan ajankohtaiseksi:
      http://kauppa.elvari.fi/tuotekuvat/900x900/suklaa.JPG

      Poista
    2. Olipas herkut! Mulla on reiät korvissa, mutta en osaa pitää isoja korviksia. Mulla on voimakkaat silmälasikehykset ja roikkukorvisten kans tulee sellainen olo, että on liikaa tavaraa päässä :) Viihteellä piilareiden kanssa ei ongelmia, niin usein kuin viihteellä käynkin, ehkä just ja just pari kertaa vuodessa ;)

      Poista
    3. Minä en osaa pitää kaulakorua, koska vaikka se painaisi vain gramman, niin niskani tulevat kipeiksi sen painosta. :D

      Poista
  5. Mulla sattuu oleen just päässä Pylsyn Lande-pipo, missä on talikon kuva, ihan piruuttani ostin kun "kaupunkilaistyttönä" jouduin muuttamaan miehen perässä maalle, ja mies aina kuittailee siitä ;D

    Pylsyn löysin sattumalta, kun mies oli Joutsassa kuorma-autolla hommissa ja minä hanttarin paikalla mukana. Henkilöautolla sitten kiertelin kaikkialla lähiympäristössä, ja onneksi kävin myös siellä ihanassa vanhassa koulussa, kaunis paikka! Ja tosiaan myös ihastuttava henkilönä, mielellään kannatan mukavien ihmisten yrittäjyyttä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta muistosta! Ja mikäs olisikaan parempi pipo kaupunkilaislikalle!

      Poista
  6. Katselin just Pirkanmaan kotityön ikkunalla noita Elvarin koruja. Hienoja ovat. Ihme ettei miniatyristit ole tuota puolta vielä keksinyt - näitä taitajia kun on Suomessa vaikka kuinka monta nykyään.

    Sitten jäin miettimään sun lausetta ..."jollaiseksi en tule itse koskaan kasvamaan". JOtenkin niin vähättelet itseäsi Susanna. Toki jos et oikeasti edes halua olla taitava, ahkera ja työlleen omistautunut... Mutta onhan sinussakin näitä piirteitä. Taitava olet ainakin ehdottomasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä juuri: minä en halua olla ahkera ja työlle omistautunut. Minä haluan jatkossakin olla ahkera kotoilija ja omistautua tälle meidän asemalle ja yhteiselolle. Sillä työ ei ole minulle lainkaan niiiiinn rakas asia. Mutta silti ihailen niitä, joille työ on rakasta, ja jotka tekevät työtään sydämestään.

      Poista
    2. Ymmärrän sinua täysin. Oli työ mikä tahansa, ura syö "miestä". Lähimmäiset unohtuvat helposti duunia paiskiessa. Ja mikä loppujen lopuksi on tärkeintä elämässä?? Menestys vai lähimmäiset? Vaikka kaikki kunnia menestykselle, lahjakkuudelle ja kauniille tuotteille :)

      Poista
    3. En epäile, etteivätkö monet työlleen omistautuneet käsityöläiset pystyisi pitämään huolta myös siitä, että muut asiat elämässä ovat kohdallaan. Mutta omalle kohdalleni olen todennut paremmaksi tämän tyylin: töitä just sen verran, että hengissä pysyy ja muuten sitten kaikkea muuta kivaa.

      Poista
    4. Juu, omasta kokemuksestani ja näkökannaltani tarkoitinkin...kukin tyylilään :).

      Poista
  7. Kiitos Susanna! Kun luin tätä juttuasi, niin mulle tuli ihan kyyneleet! On ihana kuulla myös teidän muiden positiivisia komentteja, niistän ja tästä Susannan jutusta saan taas uutta virtaa ja uskon Susanna, että sinussa on samaa virtaa mitä meissä muissakin! <3

    VastaaPoista
  8. Anun koti on muuten todella ihastuttava, lapsena teimme retken syrjäkouluihin ja tuolloin ajattelin että tuo rakennus olisi todella ihana asustaa (olen siis Joutsasta kotoisin) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse nähnyt sen toistaiseksi vain kuvissa. Vanhat koulut ovat yhtä ihania kuin vanhat asemat.

      Poista
  9. Monet vanhat koulut on kyllä ihania! Paitsi että tulee haikea olo, kun eivät enää toimi oikeassa tehtävässään...

    Kiitos vinkistä karkkikoruista! Pylsystä olin lukenut, mutta Elvarit olikin uusia tuttavuuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niinkuin asemat. On surullista, että ne eivät enää toimi kouluina tai asemina, mutta on kuitenkin hyvä, että ne ovat uusiokäytössä, eivätkä tyhjinä rapistumassa.

      Poista
  10. =) Ja huomasinpas samantien, että namujahan esitellään ihan kohta vanhempieni lähistöllä, joten suunnitteilla kehoitus heidän käydä niitä tsekkaamassa ja hankkimassa. Olisipa kohta joulu, että voisi ostaa lahjoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouluun kannattaa alkaa jo valmistautua. Ei sitten tule loppuvuonna paniikkia. :D

      Poista
    2. Näin on. Ja ainahan tulee synttäreitä yms.

      Poista
  11. Oi, ihan miun suosikkeja molemmat myös, vaikka miekään en oikein käytä koruja (ja sama juttu, pienikin koru tai vaikka mittanauha kaulassa, niin niskaa pakottaa). Anun tunnen, kun äiti ja iskä asuvat Joutsassa myös ja tulipalon jälkeen Anu muutti ihan heidän naapuriinsa, se on siis pakollinen pistäytymispaikka aina samalla kun käyn porukoilla :)

    VastaaPoista
  12. Ai joo, noiden Pylsyn kalliomaalauksiin perustuvien printtien kylkeen sopivat hienosti Kulta-Sepon Rockart-korut: http://www.kultaseppo.fi/rockart.php

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuo hirvikoru!!!! Olen saanut äidiltä synttärilahjaksi mooonta vuotta sitten. Se on ihana, mutta painaa niskojani niin mahdottomasti. :D

      Onpa hauskaa, että joku muukin kokee kaulalla roikkuvat jutut liiaksi painoksi. En pysty pitämään myöskään halterneck-tyyppisiä uimapukuja tai bikineitä. Enkä kaulahuiveja, vaan aina on kauluri.

      Poista