sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kaunis kiitos




Kuukille kiitos tästä kauniista tunnustuksesta! Koska Sussun ja Sulo Lintusen blogi alkaa vedellä viimeisiä henkosiaan ja tämä uusi blogi yrittää päästä alkuun, onkin tosi ilahduttavaa saada tällainen hyvänmielenlahja.

Lähetän tunnustuksen matkoihinsa kohti Virkkukoukkusen väripilkkuja. Virkkukoukkusen työhuone on ihan yhtä hulvattoman syötävän ihana kuin tuotteensakin! Minusta on aina niin sykähdyttävän ihanaa nähdä Virkkukoukkusen tuotteita kaupoissa... miten kenelläkään riittää ideoita noihin mainioihin lausahduksiin niin loputtoman paljon? Ne ovat aina päivien takuuvarmoja piristyksiä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Iloinen päivä Ikeassa


Vaikka olin päättänyt, etten tunkisi avajaiskaaokseen Tampereen Ikeaan, niin teinpä sen silti. Meillä oli muuta menoa eilen Tampereelle, joten emme sitten voineetkaan vastustaa Ikean houkutusta. Mutta pelko hirveästä ryysiksestä osoittautui turhaksi: mitään väentungosta ei ollut ja ostosten teko sujui hyvin leppoisasti väljässä tavaratalossa. Ehkä kaikki muutkin olivat halunneet välttää avajaispäivän hulinan?

Iloista mieltä toi myös hotdog-pukuun sonnustautunut henkilökunnan edustaja, joka jakeli suklaata ja vesipulloja sekä ilmapalloja.

Sain ostettua ne tärkeimmät, eli kolme pukkijalkaa tulevaan työhuoneen pöytää varten. Maalasin ne oransseiksi heti kotiin päästyäni. Maalatut osat laitan takaisin paketteihinsa odottamaan muuttoa.

Ostimme myös uuden astiaston uutta kotia varten, sillä meidän omien astoidemme kanssa on käynyt niin, että kun yksi jos toinenkin lautanen aina välillä särkyy, niin yhtenäistä kattausta ei saada aikaiseksi enää kuin kolmelle henkilölle kerrallaan. On mukavaa aloittaa elämä uudessa kodissa sitten puhtailta lautasilta. Pääsimme jopa hyvin helposti yhteisymmärrykseen astioiden valinnasta, sillä meitä molempia miellytti eniten simppeli harmaa sarja.
Heräteostoksena mukaan lähti 10 kappaletta verhotankoja, sillä ne maksoivat yhden euron kappaleelta. Uudessa kodissa on 15 ikkunaa, eikä meillä ole aavistustakaan siitä, kuuluivatko verhotangot kauppaan vai ovatko ne vuokralaisen omaisuutta.

Päivän surullinen uutinen kaikille teille, jotka ajattelitte ostaa sen tukevan, kivan jakkaran: sitä ei Tampereella ole lainkaan myynnissä. Se on kuulemma POISTUVA TUOTE, ja kun pääkaupunkiseudun ja Raision tavaratalot myyvät omansa loppuun, sitä ei sitten enää mistään saa. Olen pöyristynyt vallan! Miksi valikoimasta poistetaan tuote, joka ihan oikeasti ei heilu ja jota ei tarvitse pultata kiinni seinään pysyäkseen pystyssä?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Maalauspäivä


Naapurin liiterin seinällä komeili elämäänähnyt, vihreä pikku kaappinen. "Voi miten ihana!", minä hihkaisin. Naapuri katsoi minua kummastuneen näköisenä, ja totesi päätään pyöritellen: "Saat sen."

Tiedän, ettei Sulo tule olemaan lainkaan ihastunut siitä, että minä olen taas kerran raahannut meille jonkun hajoamispisteessä olevan vanhan romun. Siksi ajattelin, että voisin hioa ja maalata sen ennen Sulon kotiintuloa. Ja hioinhan minä, melkein huolellisesti jopa. Mutta kun lähdin kaivamaan maalikaapistamme turkoosia maalia, tajusin, ettei sitä enää olekaan. Jäipä kaappinen sitten maalaamatta. Mutta jonain päivänä se on vielä hohtavan turkoosi, ja minä ripustan sen hohtavankeltaiselle seinälle uuteen toimistooni!

Jotain muuta pääsin kuitenkin maalaamaan. Torikojuni runko kun on tuollaista raudanväristä rautaa, niin onhan se hiukan ankean näköinen. Maalasin sen ruskeaksi, maali sävytettiin Sacher-nimisellä sävyllä. Tulipa suklaiset kepakot!

Sosiaalisisaresta yrittäjänaiseksi



Eilen sain starttirahapäätöksen. Olen aikeissa perustaa toiminimen heinäkuun alussa. Riemuitsen starttirahasta ihan valtavasti! Sen turvin syksyinen muutto ja iso remontti ovat huolettomampia: jotain toimeentuloa on silti, vaikka työnteko tuleekin varmasti pariksi viikoksi katkeamaan kokonaan!

Olen viime aikoina ihmetellyt sitä, miten suuresti elämäni onkaan muuttunut. Vielä pari vuotta sitten olin vakaasti sitä mieltä, ettei minusta ole töitä tekemään ikinä missään koskaan enää milloinkaan. Vaikka aikoinani riipaisin itseni irti raskaaksi käyneestä työelämästä omasta halustani, niin vuosien työttömyys ei välttämättä tehnytkään minulle pelkkää hyvää. Työttömyyskorvauksella ja toimeentulotuella elin varsin mukavasti ja opin valitettavasti pitämään niitä ensisijaisena tulonlähteenäni. Mutta vapautta ei kestänytkään loputtomiin. Seurasi sarja tuskallisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä: kursseja ja harjoittelupaikkoja.


Olen varma siitä, että työvoimapoliittisilla toimenpiteillä usein tehdään hallaa työttömille. Kun pakotetaan ilmaiseen orjatyöhön milloin minkäkin nimikkeen suojissa, on ihmisen hyvin vaikea enää arvostaa itseään. Kuinka moni oikeasti uskoo, että ilmaiseksi hanttihommien teettäminen ammattilaisella voisi millään lailla kannustaa kyseistä ammattilaista takaisin työelämään? Harvoin käy niin hyvin, että työelämävalmennuksissa, kuntouttavissa työtoimissa tai muissa toimenpiteissä ihmiselle löytyy oman alan mielekästä työtä, joka poikisi vielä työsuhteenkin. Yritykset ja kunnat ovat löytäneet työttömistä mainion ilmaisen työvoiman. Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen tekijä vaihdetaan toiseen.

Muutama vuosi sitten jouduin pakon edessä valitsemaan jonkun kurssin, jotta saisin pitää oikeuteni työmarkkinatukeen. Niinpä kävin käsityöyrittäjäkurssin vuonna 2006, ja suoritin kurssin lopuksi yrittäjän ammattitutkinnon. Koko kurssi oli tuolloin minulle henkisesti suurta tuskaa. Siksipä olenkin nyt yllättyneen onnellinen siitä, että tuo kurssi tuli aikoinaan kärsittyä. Sen avulla minä nyt pystyn aloittamaan yrittämisen, vaikka tuona ajankohtana se ei olisi ollut mahdollista. Silloin en ollut valmis henkisesti enkä muutenkaan. Mutta nyt starttirahahakemukseen tarvittavat liiketoimintasuunnitelma ja kustannuslaskelmat oli helppo tehdä kurssin oppimateriaalin pohjalta. Onneksi olin säilyttänyt kaiken!

Minulla on takanani myös puolentoista vuoden mittainen harjoittelujakso eräässä paikallisessa yrityksessä. Tein siellä graafisen suunnittelijan työtä harjoittelijan nimikkeellä, vaikka toimin kaiken aikaa itsenäisesti tehden ammattityötäni. Jatkuvista lupauksista huolimatta tajusin lopulta, että sitä oikeaa, palkallista työpaikkaa ei sieltä olekaan tulossa. Päätin lopettaa harjoittelun ja liityin osuuskuntaan. Osuuskunta on erittäin hyvä paikka testata omaa yrittäjäkelpoisuuttaan: oikeus työttömyyskorvaukseen säilyy ja silti toimit kuin oikea yrittäjä. Minulle osuuskunta tarjosi todella hyvän ponnahduslaudan.


Loppujen lopuksi minua ei kuitenkaan harmita se, että ammattitaitoani käytettiin hyväksi puolentoista vuoden ajan. Vaikka en saanut palkkaa, sain paljon muuta: opin verkkokaupan ylläpidon, näin miten pienyritys toimii, opin jälleen nauttimaan graafisesta suunnittelusta ja sain takaisin uskon siihen, että olen yhä ammattilainen. Lisäksi opin myös paljon siitä, miten asioita EI pidä hoitaa. Loin myös kuin vahingossa suhteita, joista nyt on minulle suurta iloa ja hyötyä.

Minulle kävi lopulta hyvä tuuri, kun tarjottiinkin oman alan harjoittelupaikkaa. Suurimmalle osalle työttömistä sellaista ei ole koskaan tarjolla.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Teoreettista sisustusta


Onneksi meillä on hallussamme sentään rautatieasemamme pohjapiirros. Sen avulla voin suunnitella sisustusratkaisuja ainakin teoriassa, vaikkemme käytännön tasolla niitä pääsekään vielä toteuttamaan. Minun työtilani tulevat olemaan remonttilistan ykkösenä. Töitä kun pitää päästä uudessa kodissa tekemään mahdollisimman pian. Asuintilojen kunnostus seuraa vasta työhuoneiden jälkeen.

Talosta liikenee minun työtiloikseni kaksi kokonaista huonetta, joilla on yhteensä pinta-alaa 60 neliötä. Siinä on niin valtavasti tilaa, että sitä on aivan vaikeaa ymmärtääkään. Voin pyhittää toisen huoneen käsityölle ja toisen toimistoksi. Mitä uskomatonta ylellisyyttä!



Minulla on tapana painaa kankaat lattialla. Sen vuoksi uudessa työhuoneessa tulee olemaan runsaasti tyhjää lattiatilaa. Mattoja en aio laittaa ollenkaan, sillä niiden rullaileminen pois tieltä aina painamisen ajaksi on tympeää touhua. Jotta huone ei kärsisi matottomuudesta, olen päättänyt maalata lautalattian jollain todella räväkällä värillä. Tällä hetkellä vahvoilla tuntuisi olevan kirkkaanpunainen.

En ole varma, millaiset seinät huoneessa on, mutta muistelen, että pinkopahvit oli tapetoitu jollakin vaalealla tapetilla. Tämä osa talosta on erittäin alkuperäisessä kunnossa. Huoneen koon vuoksi toivon, että seinät voisi jättää siihen tilaan, missä ne nyt ovat. Moisen pinnan maalaaminen tai tapetoiminen saattaa käydä turhan kalliiksi, kun kuitenkin myös talon kaikki muut huoneet on peitettävä vahvoilla väreillä. Ja vaaleita seiniä puoltaa myös valontarve tässä huoneessa.

Tampereella aukeaa Ikea aivan pikapuoliin. Me ehdimme nauttia sen antimista vielä ennen muuttoa, ja olenkin jo tutkaillut Ikean nettisivuilta, mitä haen sieltä työhuonettani varten. Aion tehdä ison leikkuu/piirustuspöydän, jonka jaloiksi tulee Ikean pukkijalat. Kuvan perusteella ne ovat tukevat, mutta todellisuushan voi toki olla jotain ihan muuta! Pukkijaloissa olevien kätevien hyllyjen varaan saan ujutettua kaikki pitkillä rullilla olevat kangaspakat.

Seinään, pöydän päälle suunnittelen kiinnittäväni verhotangon, johon pujotan suuren luonnospaperirullan. Näin kerran sellaisen ratkaisun jossakin sisustuslehdessä - lastenhuoneessa.
Ikean valikoimissa on todistetusti ainakin yksi todella vankka ja huojumaton kaluste. Näitä porrasjakkaroita aion ostaa pari. Ne ovat ihan mainioita sekä istuimina että rappusina. Tietenkin maalaan ne iloisen värisiksi.

Valkoista seinää


Minulla on yksi turha esine odottamassa uutta työtilaa. Klingkling-kello! Korjasin sen talteen kirpparilta sen jälkeen, kun talokauppa oli varmistunut.

On hyvin omituinen tunne omistaa talo, jossa ei itse pääse käymään. Meidän rautatieasemamme satojen kilometrien päässä ei tunnu kovin konkreettisesti omalta, sillä siellä asuu vielä vuokralainen. Yritän muistella huoneita ja niiden kokoja. Muistaakseni kaikkialla on valkoista. Satoja neliömetrejä valkoista seinäpintaa. Minä en ole valkoisen ystävä. Kun mietin sitä maalausurakkaa, joka meitä syksyllä odottaa uudessa kodissa, huomaan olevani aivan neuvoton.

Kun kaikki on valkoista, luulisi olevan ihanaa voida peittää seinät väreillä - ihan millä tahansa väreillä, ilman mitään rajoituksia! Mutta minä en tiedä, mistä aloittaa, mihin tarttua.

Kävin hakemassa holtittoman pinon värimalleja rautakaupasta. Niitäpä sitten sommittelen yhteen tässä kesän aikana.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Mahdollisuuksia



Torikojuni pääsi tänään tulikokeeseensa, kun suuntasimme Tampereelle Mahdollisuuksien torille. Eilen illalla minua jännitti jo ihan liikaa, ja tänä aamuna olin sitten aivan ahdistuksissani. Tapani mukaan valmistaudun aina pessimistisesti pahimpaan, jotta en ainakaan pääse pettymään. Kaikki huolet katosivat kuitenkin heti, kun pääsimme pystyttämään telttaa. Minä tykkään toritunnelmasta. Minusta on ihanaa laitella myyntipöytä järjestykseen ja hämmästyttävää kyllä, minusta on myös mukavaa palvella asiakkaita. Varsinkin kun ilma on helteisen kaunis, ihmiset iloisia ja värikkäästi pukeutuneita. Nyt päivän päätyttyä olen hyvin onnellinen siitä, että tuli lähdettyä. Uskoisin reissaavani tänä kesänä telttani kanssa vielä useampaankin tapahtumaan.

Käsityöyrittäjyydessä on ollut monta miettimistä aiheuttavaa asiaa. Yksi niistä on juurikin tämä myyntikanavien valinta. Luokittelenko itseni designeriksi ja hinnoittelen tuotteeni korkealle, jotta voisin antaa niitä myös jälleenmyyntiin? Vai tunnenko enemmän olevani käsityöläinen, joka voi myydä tuotteitaan toreilla ja turuilla, ja vieläpä hintaan, joka olisi mahdollisimman monien ihmisten ulottuvilla? Enemmän tunnen ehkä omakseni tämän jälkimmäisen vaihtoehdon, vaikka se vaatiikin hurjat määrät toreilla seisoskelua. Kai tämäkin asia ajan kanssa selkiytyy, syksyllä olen jo viisaampi.

Iso kiitos kaikille kojullani pysähtyneille. Teitte päivästäni oikein hyvän!

lauantai 15. toukokuuta 2010

Jos ei toritelttaa helatorstaina, niin ei koko kesänä...


Helatorstain helteellä sain inspiraation ryhtyä rakentamaan toritelttaa. Olen jo viime syksynä saanut äidiltäni ison torikojun, jolla hänellä ei enää ole käyttöä. Se oli kooltaan 3 m x 3 m, ja siihen kuului likainen, ilmastointiteipillä paikattu kirkkaankeltainen telttakangas. Talven ajan olen haudutellut torikojun kaunistamista ja nyt ovat työn tulokset nähtävissä.

Minusta niin iso koju oli hallitsematon. Naapurin supertehokas nainen tulikin hätiin rälläkkänsä kanssa ja muutamassa minuutissa katkoi osan tangoista lyhyemmiksi. Uusi koko 3 m x 2 m tuntuu paljon miellyttävämmältä.

Lappeenrannassa Pola on lopettanut toimintansa, ja siellä myydään nyt kankaita hintaan 1 euro / metri. Kävin katsastamassa valikoiman, sillä juuri sen enempää rahaa en haluaisi telttakankaaseen vielä uhrata. Polan kankaat ovat asustekankaita, joten valitsemani vaalea kangas tuskin kestää kovin monta kesää ehjänä tässä käytössä. Pitää myös toivoa poutapäiviä, sillä ei siinä sateenpitävyyttäkään ole.

Teltan takaosaan painoin kangasväreillä logoni. Onneksi meillä on kivoja ja avuliaita naapureita, sillä toinen naapurini tuli neppikoneensa kanssa ratkaisemaan kankaan kiinnityksen. Telttakankaan voi nyt kiinnittää paikoilleen siisteillä muovineppareilla.

Vielä pitäisi rakentaa yksi pukkijalka, ja hankkia ruskea pöytäliina. Muut osat myyntitiskiin ovatkin valmiina liiterissä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Työhuoneblogin aloitus

Tämä blogi on paitsi jatkoa Sussu ja Sulo Lintusen blogille, myös Susannan Työhuoneen päiväkirja. Täällä tulen kertomaan pienyrittäjän elämästä ja kaikesta siitä, mikä vähänkään liittyy Susannan Työhuoneen toimintaan, tai on liittymättä. Näillä sivuilla voitte seurata vanhan rautatieaseman remontoimista työtiloiksi, työhuonemyymäläksi ja tietenkin myös kodiksi.

Uusille lukijoille kerron vielä, että itse olen 35-vuotias graafinen suunnittelija ja tässä blogissa saattaa vilahdella myös mainio puolisoni Sulo. Olemme ostaneet vanhan rautatieaseman Itä-Suomesta, jonne pääsemme muuttamaan ensi syksynä. Nyt vielä asumme Pirkanmaalla, myöskin rautatierakennuksessa, mutta vuokralaisina.

Mukavaa, että löysit tiesi tänne. Toivottavasti viihdyt ja tulet uudestaankin!