perjantai 19. huhtikuuta 2013

Työvaatteet


Pupuleipomo on vastikään löytämäni suuria tunteita aiheuttava blogi. Muutama päivä sitten luin sieltä ohjeita työnantajille vuodelta 1943. Lukekaa tekin. Minulla vaihtelivat tunteet laidasta laitaan: nauratti, suretti, kuvotti, ärsytti, riemastutti. Onneksi maailma on kulkenut asenteissaan vähän eteenpäin viidessäkymmenessä vuodessa. Ja valitettavasti silti ei tarpeeksi, sillä kyllä tuosta heijastuksia tuntuu vielä nykypäivänäkin.

Hauskimpia kohtia olivat ne, joissa tunnistin itseni. Kuten: 
Pidä huoli että yhtiön työasut ovat muodikkaita ja että ne ovat sopivan kokoisia naisille.
Tätä kohtaa ei voine liian paljon painottaa sillä työasun merkitys naisen henkiselle  hyvinvoinnille on aivan suunnaton vaikka se työnantajasta tuntuukin naurettavalta.



Minä teen kankaanpainotöitä aina ihan kamalissa rytkyissä. Kankaanpainoasuuni kuuluu repaleinen maripaita ja vielä repaleisemmat legginsit. Paidassa on kainalossa reikä, se on muodoton ja siinä on liian lyhyet hihat. Leggarit ovat hituneet läpinäkyviksi. Inhoan tätä kokonaisuutta, mutta minä tarvitsen vartalonmyötäiset vaatteet, jotta kangasväriä ei sotkeennu kaikkiin liepeisiin. En ymmärrä ihmisiä, jotka osaavat tehdä töitä esiliinan kanssa.

Tunnen oloni aina äärimmäisen rumaksi näissä vetimissä. Joka kerta, kun aloitan painopuuhat, muistan, että minun pitäisi hankkia tai ommella joku mukavanmallinen, vartalonmyötäinen trikoomekko siihen hommaan. Sillä ihan oikeasti: näteissä vaatteissa työnteko sujuu mukavammin. Koittakaapa vaikka imuroida korsetti päällä ja kymmenen sentin korkokengissä. On kuulkaa hehkeä meininki.

Kuvan varastin täältä.

13 kommenttia:

  1. Hih, oli hauska tuo Pupuleipomon juttu. Kiitos vinkistä!
    Työvaatteista: minäkin olen tykästynyt vanhoihin pehmenneisiin maripaitoihin ja leggingseihin tai collegehousuihin. Housuissa on useimmiten reikä/reikiä ja maalitahroja. On niin huoletonta tehdä töitä kun ei vaatteita tarvitse varoa. Voisihan ne tietty olla vähän paremman näköiset ja edes värikoordinoidut. Vaihdan yleensä tuollaiset kotivaatteet kotiin tultuani ja heitän rintsikat nurkkaan. Ulkona puutarhatöissäkin minulla on yleensä aina maalitahraiset vaatteet. Ei puhettakaan mistään Garden Girl -tyylistä. En uskaltaisikaan laittaa multahommiin mitään kalliita vaaleanpunaisia vaatteita, niissähän näkyy lika heti. Olen monesti miettinyt millaisen naiskuvan omat poikani ovat minusta rytkyineni saaneet, samaten mitä naapurit ajattelevat kun painan pihalla huivi vinossa ja multaa nenänpielessä reikäisissä housuissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupuleipomossa on usein hyvin hauskoja ja kiinnostavia aiheita.

      Juuri puutarhamessuilla ihailin jotain ylisöpöjä puutarhahaalareita ja saappaita, kukallisia hanskoja ja mietin, miten niiden avulla varmasti myös meidän piha saataisiin kukoistamaan. :D

      Poista
  2. Hih... Kuinka usein sä imuroit korsetissa ja korkkareissa ;)
    Rytkyvaatteet on niin in kun tekee jotain, joka mahdolisesti suttaa. On paljon vapautunempaa tehdä tietäen, ettei haittaa vaikka suttaa. Ei oo nuttura niin kireellä silloin ja hommasta nauttii eri tavalla.
    Mukavaa viikonloppua asemalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkuvasti imuroin korkkareissa... No en. :D Mutta olen kokeillut. Muutamia vuosia sitten, kun treenasin korkokengillä kävelyä, niin pidin niitä kotona koko ajan jalassa. Tunsin olevani hyvin viehättävä rouva, kun kotityöt hoituivat tyylikkäissä vetimissä ja korsetin takia ryhtikin puysyi suorana. :D

      Minä haluaisin sellaisen rytkyvaatteen, että se olisi kiva malliltaan ja nätti, mutta koska se olisi juuri rytkyvaate, siihen saisi tulla maalia ja repeämisä.

      Poista
  3. Minua aina huvittaa nuo naistenlehtijutut syksyisin uusista työasuista: jakkupukuja ja korkkareita... eiväthän kaikki tee toimistotyötä! 20 vuotta tein eskariopen töitä vähän toisenlaisissa työvaatteissa :D saati sitten nyt käsityöläisenä/omaishoitajana! - No, vähän sama juttu, kuin etteivät kaikki sentään asu Kehä III:n sisäpuolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole jakkupukuja meikäläisenkään kaapissa näkynyt. :)

      Poista
  4. Vaatejuttu on kyllä ihan totta, koska itse en pysty tekemään töitä esim. pyjama päällä. Pakko olla normaalit vaatteet, muuten ei tule mitään. :)

    Onko sinulla jo sokerikkoa ja kermakkoa kesäkeittiöösi? Minulla on ruusuaiheisia astioita muutama, joista tässä "suuressa kaaoksen kesytyksessäni" haluan eroon. On sokerikko, kermakko, kannu ja 5 pientä lautasta ja niille seinäteline (alunperin taitaa olla kyllä maustehylly). Jos kiinnostaa, voisin laittaa kuvaa sinulle sähköpostiin!? Ja aivan ilmaiseksi saa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei... haluaisin ottaa ne vastaan, mutta kesäkeittiön astiahyllyt ovat jo täynnä! Sain viime kesänä kerättyä kaiken mahdollisen. Palaan asian, kunhan saan laitettua siellä kaiken paikalleen, niin näen, mahtuisiko sinne vielä jotain.

      Poista
    2. No voi ei! Mutta palailehan asiaan, en vielä "hävitä" niitä muualle. :)

      Poista
  5. Maripaita on hyvä työpaita. Ja vanha sellainen on yleensä jo omiin mittoihin venynyt ja vanunut, siis ihan paras päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä inhoan. Laatikkomuotoinen, liian lyhyet hihat, lyhyt helma. Kaikkea muuta kuin minun muotoiseni. En koskaan ole tajunnut maripaitojen viehätystä.

      Mutta taitaakin olla niin, että minä olen huonon muotoinen, eikä ne paidat. :D

      Poista
  6. Hyvänen aika, eipä ihme että korvani soivat aikaisemmin kun olet näin kauniisti puhunut blogistani ja monta uutta lukijaakin oli yllättäen tullut! Voi punastus. Kiitoksia paljon <3

    Vaatetus vaikuttaa kyllä ihan kamalasti työmotivaatioon. Oma elämänintohimoni on sellainen ettei minulla ole tarvetta toteuttaa sitä työelämässä joten nyt harkitessani uusien opiskelujen aloittamista, olen miettinyt asiaa myös sen kannalta minkälaisiin vaatteisiin voisin sitten tulevaisuudessa pukeutua! Ehkä hieman väärä tapa valita ammattia...

    Eräässä vanhassa työpaikassani voin pukeutua vaatekaappini kivoimpiin luomuksiin ja koruihin, oikeastaan sitä odotettiinkin. Se oli todella kivaa, välillä kaihoan niitä aikoja mutta oli se kyllä raskastakin.

    Nykyään välillä päätän että tsemppaan kotiopiskelupäivinäkin ja pukeudun kunnolla koska siitä tulee niin hyvä ja suoraselkäinen olo mutta sitten kuitenkin vain laahustan reikäisissä legginsseissä ja villapaidasta joka on kutistunut napapaitatyyliin. Ja todentotta, työteho on sen mukaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kivaa jos olet täältä saanut uutta lukijakuntaa. Olet ansainnut jokaisen!

      Tajuan tosi hyvin tuon, että vaatetuksenkin kannalta voi etukäteen miettiä tulevaa työpaikkaansa. Keittiötyöt: kauheat kaavut päällä. Lidlin myyjä: rumat värit. Ensihoitaja: hengittämättömät suojahousut ja kilokaupalla radiopuhelimia. Ankeaa.

      Ja minulla myös toisinpäin, koska en osaa huolitella itseäni. Kaikki ammatit, joissa pitäisi olla jakkupuku ja meikit ja siisti kampaus, ovat ihan poissuljettuja.

      Nykyinen elämäntapa, että olen kaiken aikaa yksin kotona, tarkoittaa sitä, että kaappi on täynnä hauskoja retrokankaista ommeltuja hameita, joita käytän valitettavan harvoin. En raaski kotona pitää kaikkea, kun aina niihin tulee jotain sotkua.

      Poista