sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Playmobil-hovi

Lupasin edellisessä postauksessa esitellä Playmobil-linnani tarkemmin, vaikka tämä tuskin kiinnostaa kovin montaa teistä.

Linnassa on siis tiilistä muurattu alakerta, joka käsittää keittiön, hevostallit ja vankityrmän.

Ylempi kerros on pääasiassa viime joulun Playmobil-joulukalenterin mukana tullut pahvilinna. Koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä hahmokokoelmani kasvaa tulevaisuudessa, olen jättänyt vasemmanpuoleisen osan linnasta rakentamatta. Se muotoutuu sitten aikanaan siihen suuntaan, millaiselle ympäristölle tulee tilausta.

Koko kuvaelma sijaitsee nyt työhuoneessa kaapissa, jonka sisäseiniin olen teipannut papereista askarrellun viitteellisen maiseman: vuoristoa ja metsää.

Aloitetaan kierros linnan pihalta.

Kaksi rakkainta tyyppiäni ovat tässä. Jälleennäkemisen riemu on selvästi nähtävillä.

Lehtikullalla silatun unelmien prinssin Sulo toi minulle tuliaisina muistaakseni toisella tapaamiskerrallamme. (Tästä voitte todeta, että Sulo itse oli melkoinen unelmien prinssi, kun osasi tuoda näin sopivan tuliaisenkin!)

Ihana timanttimekkoinen linnanneito on yksi viimeisimmistä hankinnoistani, ja se ilmestyi keräilypussista, jonka sisältö on aina yllätys. Vaatii melkoista hypistelyä ostaa noita pusseja, joissa hahmo on osina, jotta ei saisi monta samanlaista tyyppiä.

Sellaisesta pussista sain tämänkin hahmon, joka taitaa oikeasti olla kivikauden ihminen, mutta jonka olen laittanut kerjäläiseksi kaivamaan linnan keittiön jätetynnyriä.

Leikkivät lapset taitavat molemmat olla joulukalenterin antia, mutta eri vuosilta. Sulo on ostanut minulle kalenterin kahtena jouluna ja siksi suurin osa hahmoistani onkin niistä peräisin. Koska minä keskityn keräämään vain hää- ja kuninkaallisteemaisia Playmobil-hahmoja, ei joka joulu ole sopivaa kalenteria tarjolla.

Merenneidot menevät vähän sille rajalle, että mahtuvatko ne tarkoin rajaamaani keräilyteemaan lainkaan, mutta koska niillä on kruunut päässään, niin eivätköhän ne ole linnaan sopivaa väkeä. Tässä tytöt nauttivat aurinkoisesta päivästä joen rannalla.

Tallissa on pilttuut neljälle hevoselle. Tällä hetkellä siellä asustaa kaksi valkoista ja yksi musta hevonen sekä yksi merihevonen.

Tallien vieressä on tyrmä, jota vartioi uskollinen sotilas.

Kaltereita ei tarvita, koska paikalla on aina vartija ja lisäksi vanki on kahlittu kaulastaan vahvoilla kettingeillä.

Linna keittiössä touhuaa kokki nimeltään Heather.

Ystäväni, kokin kaima, on antanut tämän naishahmon meille osana suurempaa porukkaa. Heather on kasvattanut Playmobil-kokoelmaani kiitettävästi ja aina näissä lahjoissa on mukana joku tarina.

Linnan salissa kuningas pohtii valtakunnan asioita neuvonantajiensa kanssa. Takana on aarrekammio, jossa on useita aarrearkkuja, kruunuja ja kultaisia sauvoja.

Nämä tummatukkaiset naiset ovat kaksosprinsessat. He ovat vähemmän kauniita, mutta enemmän älykkäitä, ja ovat hyvin kiinnostuneita seuraamaan kuninkaan työtä ja oppimaan valtakunnan hallitsemiseen liittyvistä velvollisuuksista.

Oikeasti minua vähän ärsyttää se, miten näitä leluja paikoilleen asetellessani aina inhimillistän tyypit ja kehitän niille rooleja ja luonteenpiirteitä. Samoin kävi nukkekotia rakentaessani. Sille ei mahda mitään.

Viisaiden kaksosten kauniit, turhamaiset sisaret keskittyvät mielummin vaatteisiin ja kampauksiin, kuin älyä vaativiin haasteisiin.

Hiukan turhamainen taitaa olla myös tämä herra, joka on myös Heatherilta saatu. Heather on askarrellut tyypille tornihuoneen peilipöytineen ja mukana ollut tarina kertoo kyseessä olevan kuninkaan torvensoittajan, joka salaisessa huoneessaan muuntautuu Kristoffer ensimmäiseksi, Universumin prinssiksi.

Kyllä aina yksi höyrypää pitää jokaisessa hovissa olla.

Parvekkeella punaposkiset nuoret tutustuvat toisiinsa lähemmin.

Ja kaiken yllä lentelee keijukainen.

Kaikki tämä sulkeutuu nyt helposti pinkkien ovien taakse, pois katseilta ja pölyltä.

Työhuoneessani on toinenkin kaappi, joka sisältää Playmobil-maailman. Siellä teemana on häät ja sen esittelen teille joskus myöhemmin.

18 kommenttia:

  1. Täällä katsellaan maailmaasi kiinnostuneen 9-vuotiaan kanssa. Wau!

    VastaaPoista
  2. Voi miten hieno, odotan innolla toisen maailman näkemistä.

    VastaaPoista
  3. Haa, mikä maailma pinkin oven takaa paljastuu! Vai merihevonen :-D
    Hyvä, etteivät ole (vielä) heittäneen wannabe-Kristofferia vankityrmään (tyylin Erik ja Juhana).

    VastaaPoista
  4. Ah, kiva, että lukijoilla on niitä 9-vuotiaita, joita tällaisetkin postauksetkin kiinnostavat!
    :-D

    Anonyymi, se toinen on pieni ja vaatimaton, joten ei kannata odottaa liikoja.

    Saila, ei sentään! Torvensoittaja on varsin harmiton ja rakastettu kaveri.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin tämä postaus luettiin koko perheen voimin. Tälläiset postaukset on aina kiinnostavia jotka raottavat ihmisten hassuja ja vähän erikoisempia harrastuksia tai muuten sydäntä lähellä olevia asioita.

    VastaaPoista
  6. Ihana!! Olet tehnyt hienon maailman. Mä olen 48v ja niin Playmobil-fani, että. En vaan enää kehtaa ostaa niitä , ei mua muitten ihmisten sanomiset haittaa, mutta oman perheen ymmärrys ei oikein riitä, että äiti laittaisi rahat leluihin, joilla kukaan ei leiki :) Just katselin pojan merirosvolaivaa, että ei millään viitsisi sitä siivota hyllystä pois. Odottelen myös "hää"postausta.

    VastaaPoista
  7. Mä luulen,että joudun kanssa tutustumaan tähän postauksen uudelleen ton kuusivuotiaan seurassa, mutta kyllä tuo kivalta näytti vähän vanhemmankin ihmisen silmään. ;) Mä olen aikanani joutunut leikkimään playmobileilla tosi paljon pikkuveljen kanssa. Opin arvostamaan niitä silloin.

    VastaaPoista
  8. Mikä ihana hurahdus! Sulla on kyllä veikeä mies, kun osasi tuoda noin hienon tuliaisen.

    VastaaPoista
  9. Mulla on kaikin puolin veikeä mies, Keittäjä! Olen joka ikinen päivä onnellinen ja kiitollinen siitä, että hän on olemassa.

    Mukavaa, että Playmobil-postaus on kuitenkin ollut kiinnostavaa luettavaa. Playmobilit olivat myös minulle lapsuudessa rakkaimmat lelut.

    Eliisa, ymmärrän sen, että muiden voisi olla vaikeaa ymmärtää äidin leluvimmaa. Itse haluaisin hurahtaa myös Sylvanian Families-sarjaan. Onneksi se on taloudellisesti aika mahdotonta!

    VastaaPoista
  10. Minua harmittaa hirveästi kun äitini on heittänyt pois minun Playmobilit. Minä myös tykkäsin niistä älyttömästi lapsena. Nyt aikuisena olen ostellut muutamia ukkeleita mihin olen sattunut kaupassa törmäämään. Ihanan näköinen kokoelma sinulla vaikka minkä näköisiä hahmoja. Mistä sinä olet ostanut keräilypusseja?

    VastaaPoista
  11. Niiden pussien löytäminen on kyllä kiven takana. Ainoa lelukauppa, jossa olen niitä toistaiseksi nähnyt on Lappeenrannan BR Toys.

    VastaaPoista
  12. Voi Sussu, voi ei. Tämä on jo kamalaa. Ensinnäkin, toi linnan tiilialakerta on järjettömän hieno. Tiilirakennussarja, häh! Mitä parhautta! Toiseksi, nää sun kaikki kuvat alkaa olla säädyttömän laadukkaita. Mitä värien juhlaa!

    VastaaPoista
  13. Joo, kylläkyllä! Paitsi että olen yhä tyytymätön kuvien tasoon.

    VastaaPoista
  14. Nyt on kyllä pakko kommentoida. Siis voi mitä ihanuuksia, ja oi miten kauniisti esillä. Minulle kyseiset hahmot ovat vähän vieraita, mutta ymmärrän hyvin niiden lumovoiman. Kivaa kun ihmisillä on hauskoja harrastuksia!

    -Liisa

    VastaaPoista
  15. Pitkästä aikaa täällä. Tuli keväinen värien kaipuu ja onkin lisättävä tämä blogi omalle lukulistalle.

    VastaaPoista
  16. Siis aivan mieletön ! :D Hauska ja hieno harrastus sinulla.

    VastaaPoista