perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kokoelman kartuttamista

Kävin siskontytön kanssa Lappeenrannassa lelukaupassa toiveikkaana, josko saisin hankittua yhden Playmobil-keräilyhahmon, joka minulta vielä puuttui: sininen keijukaisprinsessa. Hiplasimme keräilypusseja antaumuksella, sillä himotulla neitokaisella on helposti tunnustelemalla löytyvä mekonmalli. Löysimmekin jopa kaksi pussia, jotka vaikuttivat lupaavilta. Ostin toisen tytölle ja toisen itselleni. Jotenkin olisi hävettänyt ostaa lelu vain itselleni.

Kuvassa vasemmalla on hahmo sellaisena, kuin se pussista tulee ja oikealla sellaisena, millaisena se päätyi minun hoviini.

Minulta nimittäin puuttui kuningatar. Siskontyttö oli hieman järkyttynyt siitä, että naitin nuoren prinsessan vanhan, lihavan kuninkaan puolisoksi, mutta kun vaihdoimme neidon palmikoidut hiukset rouvamaisempaan kampaukseen ja hiushärpäkkeen vankkaan kruunuun, oli keijukaisprinsessa muuttunut arvokkaaksi kuningattareksi, joka paremmin sopii kuninkaan rinnalle.

9 kommenttia:

  1. No joo, eihän tuo keijun päähärpäke ole mistään kotoisin! Hieno ja arvokas tuli muutoksen jälkeen!

    Hauska kuvitella teidät tunnustelemassa ukkelipussukoita :))

    (p.s. poistin ne inhoittavat sanavahnistukset!)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Mulla jää väillä kommentoimatta blogeihin nykyään, kun ne sanavahvistukset muutettiin noin vaikeiksi. En tiedä, olenko jotenkin erityisen suttusilmäinen, mutta niiden kanssa meinaa palaa hermo.

    VastaaPoista
  3. Arvaa mitä? Olen alkanut katsomaan vastaantulevia Playmobileita sillä silmällä, että olisikos niistä Susannan hoviin. Onko sulla jotain, mitä tarvit, sillä ei sitä koskaan tiedä mitä mun kirppisreissuilla tulee vastaan.

    Mulla on ongelma. Ihan selvästi omaan vakavan himohamstrausgeenin ja en.vain.voi. jättää hyviä juttuja lojumaan mihinkään tylyyn kirppispöytään, vaan pelastan mitä vain kykenen.

    ps. Eilen olin ostamassa _isoa_ liitutaulua vain siksi, että mulla ei ollut sellaista lapsena. Mies esti aikeet (ja eikeasti meillä ei ole tilaa). HUOh.

    Kuningatar on hieno(minäkään en ihan hyvällä katso vanhalle ukolle naittamista).

    VastaaPoista
  4. Mä nyt perinteisesti aina tuen kaikkea mistä tulee itselle hyvä mieli ja mistä innostuu. Sitä jaksaa yllättävästi väkrätä, vääntää ja kääntää ja hioa, kun saa puuhata jonkin hauskan asian kanssa. :)
    Kuningatar ja Kunkku näyttävät suorastaan luoduilta toisilleen.
    ps. mäkin oon miettinyt, että onko mulla jokin pahemmanlaatuinen hahmottamishäiriö, kun aina saan nuo sanavahvistukset väärin ja vaikka kuinka pinnistelisin, en saa selvää sotkuisista kirjaimista..

    VastaaPoista
  5. Ihana lukea tällaisesta "hömppäharrastuksesta"! Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Onko muuten fb:ssa ryhmä Playmobil-harrastajille kyselee tämä fb-passiivi?

    VastaaPoista
  6. Hauskat nämä sinun Playmobil kokoelmasi. Ja se sinun tekemäsi linna on aivan mahtava!

    VastaaPoista
  7. Heh, mua huvittaa aika paljon tämä Playmobil-juttu... :D Siis tavallaan ihan pimeetä kerätä näitä, mutta silti niin ihanaa... Ja ymmärrän kyllä tavallaan tosi hyvin tälläsen "leikkimisen".. :D Kuten tuossa aikaisemmin sanottiin, ihana lukea "hömppäharrastuksesta"! Elämän ei todellakaan tarvitse olla kovin vakavaa, vaikka aikuisia ollaankin.

    VastaaPoista
  8. Siskontyttö ei ehkä aavistanut, että kuningatar tietenkin tuuppaa tuon kaukosäädöllä toimivan kuninkaan vankikellariin, ja istahtaa sitten valtaistuimelle timankeja laskemaan ;D

    Heather

    VastaaPoista
  9. Ti, mulla olisi hirveä haavelista, mitä kaikkea haluaisin, mutta ei niitä taida kirppareilta kauheesti löytyä. Melkeinpä mikä tahansa kuitenkin kelpaa... avaruusjutut ja semmoiset "poikienlelut" ei kauheasti innosta. :-) Ja hei, se on ihan hyvä syy ostaa liitutaulu, ettei omistanut sellaista lapsena. Sulokin haluaisi hiekkalaatikolla käytettävän metallisen kaivinkoneen, jossa voi istua itse päällä - koska sillä ei sellaista ollut lapsena!

    Norppa, hyvä, en siis ole ainoa lukihäiriöinen. Ne aikaisemmat sanavahvistukset olivat mukavampia, kun olivat ihan selkeitä.

    Nonna, en ole edes älynnyt katsoa, olisiko Facebookissa sellaista ryhmää. Pitääpä tutkia! Joitain keskustelupalstoja olen löytänyt, mutta en jaksa chattailla vieraalla kielellä ja muutenkin minun pitäisi ennemmin vähentää koneella notkumista kuin lisätä sitä.

    "Pimeetä!" Olen ihans amaa mieltä Liisan kanssa.

    Ja Heather, minäkään en tainnut aavistaa tuota!

    VastaaPoista