Hiiri, jota ei saatu hengiltä

Olen tyhmänä kuvitellut, ettei meillä ole ollut hiiriä lokakuun jälkeen täällä sisällä. Kun ei ole näkynyt papanoita, niin ei ole tarvinnut myöskään murehtia asiasta.

Kunnes eräänä iltana viikko tai kaksi takaperin istuin kaikessa rauhassa vessassa eräänä iltana, kun yhtäkkiä olinkin kasvotusten hiiren kanssa! Ärsyttävän rohkea elukka ilmestyi suihkukaapin alta ja katseli minua. Paikoilleni pakotettuna minun ainoa keinoni oli alkaa kiljua, ja se säikäyttikin hiiren takaisin suihkukaapin alle piiloon.

Vessa miinoitettiin hiirenloukuilla ja ovet pantiin yöksi kiinni. Enhän minä juurikaan nukkunut sinä yönä, kun vain ahdistuksissani ajattelin hiirtä siinä oven takana. Ja tietysti kun ei nukuta, olisi asiaa vessaan monta kertaa yön aikana. Mutta eihän sinne voinut mennä! Onneksi on ulkovessa.

Seuraavana aamuna Sulo raotti ovea tarkistaakseen, onko hiirulainen loukussa. Vaan ei! Se kyyristeli aivan oven vieressä ja Sulo paukautti oven salamannopeasti kiinni sen nenän edestä. Kävi ilmi, että hiiri oli onnistunut laukaisemaan toisen loukuista, mutta muuten ei ollut välittänyt tarjotuista juustoherkuista. Sulo järjesti hiirelle reitin pihalle penkkien ja levyjen avulla ja yritti hätistää tyypin matkoihinsa. Ei onnistunut. Seuraavaksi yritimme ripotella sille herkkuja koko matkalle, mutta sitä eivät juustot ja siemenet kiinnostaneet lainkaan.

Aikaa kului. Olo alkoi olla epätoivoinen. Elävän hiiren hoiteleminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kuolleen.

Lopulta Sulo ratkaisi asian varsin luovasti. Hän suihkutti ilmanraikastussuihketta suihkukopin alle, jolloin hiiri ryntäsi tuulispäänä pakoon ja suoraan pihalle.

Ongelma oli ratkaistu ainakin hetkeksi. Ja monta päivää saimmekin elellä kaikessa rauhassa ilman tunkeilijoita, ja ajattelimme kyseisen kaverin olleen joku eksynyt yksilö. Kunnes eilisaamuna kohtasin raolleen jääneessä keittiön kaapissa cashew-pähkinäpussin, joka oli raivokkaasti jyrsitty rikki ja melkein kaikki pähkinät syöty. Kävi selväksi minullekin, että a) hiiristä ei välttämättä jääkään aina papanoita ja b) pistorasioihin pantavat hiirenkarkottimet ovat huijausta.

Minulla oli aika lyöty olo. Tuntui, että taistelua hiiriä vastaan ei vaan voi voittaa. Teki mieli vain paeta ja jättää koko huusholli niiden temmellyskentäksi.

Mutta ei, oli haettava lisää loukkuja rautakaupasta. Kaksi hiirtä kohtasikin loppunsa viime yönä ja loukkujen ripottelua pitkin kotia jatketaan vastaisuudessakin. Toistaiseksi parhaiksi loukuiksi ovat osoittautuneet Giljotti-merkkiset ja paras syötti ei olekaan juusto, vaan cashew-pähkinä.

Onpa hyvä juttu, että minulla on vimma panna kuiva-aineet rasioihin ja purkkeihin. Ties miten paljon nuo kaverit olisivat jo syöneet ruokiamme, jos pähkinäpussi ei olisi ollut ainoa suojaamaton ape. Peltipurkit ovat oiva keino pitää kutsumattomat pirulaiset loitolla.

Jos teillä on yhtä kurja keli kuin täällä Imatralla, niin viettäkää tämä päivä vaikka katsellen elokuvaa.

Hiiri, jota ei saatu hengiltä, löytyy Youtubesta kokonaan:

"Normal people are not psychologically equipped to catch mice."