Melko tarkkaan vuosi sitten minä opettelin neulomaan. Sen jälkeen puikottelusta on kasvanut rakas harrastus ja minulla onkin koko ajan monta työtä menossa. Olen herkkä kyllästymään, ja siksi minun kannattaa tehdä samaan aikaan useampaa projektia. Tällä hetkellä menossa on sukat, pipo ja neuletakki. Kyllä - neuletakki!
Niin ison työn aloittaminen jännitti, sillä olin melko varma siitä, että en ikinä tule saamaan kokonaista puseroa valmiiksi. Mutta sitten keksin, että jos pidän työn koko ajan todella vaihtelevana, sen mielekkyys säilyy. Niinpä neulon suunnittelematta; vaihdan lankaa silloin kun huvittaa ja teen sellaista kuviota, kuin sattuu tulemaan.
Paitsi itse puikottelu, neulomisen ihanuuteen kuuluu myös lankojen omistaminen. Olen rajoittunut lähinnä Seitsemään veljekseen, mutta niissäpä on ihanat värivalikoimat.
Värikkyys onkin tärkeä ase kyllästymistä vastaan. Olen yrittänyt neuloa miesihmisille lahjoiksi hillitympiä tai tummempia sävyjä, mutta homma tuntuu silloin vastenmieliseltä puurtamiselta. Niinpä katu-uskottava ja mustaa suosiva veljenikin joutui saamaan joululahjaksi sateenkaarilangalla piristetyt lapaset.
Neulomisharrastukseen kuuluu myös se, että pääsin ompelemaan puikkopussin! Olen aina haaveillut puikkopussin omistamisesta, mutta koska minulla ei ole ollut puikkojakaan, sellaisen tekeminen olisi ollut todella hölmöä. Mutta nyt kun puikkoja on alkanut kertyä, ompelin niille eilen pussin.
Taskuja on sen verran paljon, että uusia puikkoja mahtuu vielä vaikka kuinka.
Paitsi itse puikottelu, neulomisen ihanuuteen kuuluu myös lankojen omistaminen. Olen rajoittunut lähinnä Seitsemään veljekseen, mutta niissäpä on ihanat värivalikoimat. Värikkyys onkin tärkeä ase kyllästymistä vastaan. Olen yrittänyt neuloa miesihmisille lahjoiksi hillitympiä tai tummempia sävyjä, mutta homma tuntuu silloin vastenmieliseltä puurtamiselta. Niinpä katu-uskottava ja mustaa suosiva veljenikin joutui saamaan joululahjaksi sateenkaarilangalla piristetyt lapaset.Neulomisharrastukseen kuuluu myös se, että pääsin ompelemaan puikkopussin! Olen aina haaveillut puikkopussin omistamisesta, mutta koska minulla ei ole ollut puikkojakaan, sellaisen tekeminen olisi ollut todella hölmöä. Mutta nyt kun puikkoja on alkanut kertyä, ompelin niille eilen pussin.Taskuja on sen verran paljon, että uusia puikkoja mahtuu vielä vaikka kuinka.
6 kommenttia:
Viime päivinä olen oikein miettimällä miettinyt, miten saisi säilöttyä pyöröpuikot. Sukkapuikot on kankaisessa penaalissa, pitkät puikot muovisessa- ilmeisesti ihan niille tehdyssä- putkilossa, mutta ne pyöröpuikot! Haluaisin, että ensi silmäyksellä näkyisi, minkä pituiset ovat...Saako tuohon sinun puikkopussiisi myös pyöröpuikot sopimaan?
Minäkin tykkään tehdä värejä. Raitoja tehdessä mieli lepää, kun saa suunnitella aina seuraavaa. Tsemppiä neuletakkiprojektiin.
ps. Suuria traumoja tosiaan hiirikuvasta... =)
Mahtavan kauniit värit tuossa neuletakissa. Esittelethän sitten "päivänasun", kun neule on valmis. Miksiköhän itse neulon vain tylsistä maaväreistä? Hieno on myös puikkopussi ja tarpeellinen, varsinkin jos neuleksii reissun päällä. Minulla puikot on tylsästi lasipurkissa.
Mervi, minulla ei ole pyöröpuikkoja... oikeastaan vähän pelkään niitä. Olen joskus teininä niitä kokeillut ja muistikuvaksi jäi, että ne venkoilevat miten sattuu ja ovat aivan hallitsemattomat.
Nonna, olen pahoillani aiheuttamasti traumasta! :-D
En kuitenkaan pysty lupaamaan, etteikö niitä mönniäisiä tulisi vielä joskus täällä näkymään.
Minttumaari, en tiedä, esittelenkö... siitähän voi tulla ihan järkyttävä. ;-)
Puikkopussiin tuli kyllä tekninen toimimattomuus, kun tottumattomana en ymmärtänyt. Jos tuon kääntää väärinpäin, pitkät puikot solahtavat ulos. Olisi pitänyt olla yläreunassa joku läppä stopparina varmaan.
Mielettömän upeaa tuo kirjoneule!! Varmasti tulee iki-ihana neuletakki!
Joo, mutta se isoin huolenaihe onkin kappaleiden muoto ja koko ja istuukohan ne sitten mitenkään mun päälle! Hihat vielä puuttuu.
Lähetä kommentti