Ylen sivuilla (klik) on kiinnostava artikkeli, jossa mainitaan tutkimuksista, joiden antia en epäile hetkeäkään. Puulla on sen mukaan positiivinen psykologinen vaikutus ihmiseen. Kyselyiden mukaan Suomalaiset viihtyvät paremmin puu- kuin kivitaloissa. Itävaltalaisissa tutkimuksissa puun on jopa havaittu erittävän terveyttä edistävää uutetta!
Muistan sen, kun muutin Orivedelle hirsitaloon vuonna 2002. Olin sitä ennen asunut betonikerrostaloissa 10 vuotta. Väitän, että tunsin puun vaikutuksen itsessäni. En osaa sitä sanoin selittää, mutta ero kerrostalossa oleskeluun oli aivan ilmeinen. Silloin ajattelin, että puu tekee hyvää, sillä on hyvä henki. En siis ollut aivan hakoteillä tai muuten vaan häiriintynyt.
14 kommenttia:
Tosi mielenkiintoinen juttu! Ihan varmasti on perää siinä että puutalossa viihtyy paremmin. Talon hengittäminen lienee se avainsana.
Meidän talo on suurimmalta osin puutalo, mutta siivet on harkkoa. Olo on silti miljoona kertaa parempi kuin 9 kivitalossa vietettynä vuotena. Tosin vaikuttaahan tuohon muutkin asiat kuten siirtyminen taloyhtiöstä omakotitaloon. Onnellisuustaso nousi silti kohisten joten ihan mielellään siitä voi kiittää puutakin :)
Panu Kailan kertoi yhdellä luennolla kiinnostavasta tutkimuksesta, miksi mummon kammarissa on hyvä nukkua. Täältä löytyikin tulokset tiivistettynä:
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/vinkit_kotiin/252/vanhan_rakennuksen_korjausrakentaminen
Kiinnostavaa. Pääasia on kai, että sisäilman laatu on hyvä, psykologiset merkitykset siihen päälle vielä.
Meillä Suomessa ei ole sellaista kivirakentamista, että voitaisiin meillä vertailla puu- ja kiviasumisen eroja, kun meillä kivitalo tarkoittaa betonitaloa.
Se on hurjan merkittävää, että saa asua sellaisessa talossa ja paikassa missä viihtyy. Mielestäni talon sijainnilla on myös valtava merkitys, näkymät ikkunoista ja ilmansuunnat (valon määrä) vaikuttavat viihtyvyyteen myös.
Oon osittain samaa mieltä ja osittain en. Itse uskon että vanhassa talossa asuu onnellinen ihminen (koska ennen nyt vaan osattiin rakentaa ja vain parhaat on säilyneet nykypäivään). Olen asunut 30-luvun pilalle rempatuissa puutaloissa, 60-luvun puutalossa jota ei rempalla oltu ehditty pilata ennen kuin vanhempani saivat sen käsiinsä ja remontoivat Panu Kailan opein, 1980-2000-luvun elementtikerrostaloissa ja nykyisellään 40-luvun kerrostalossa. Kaikista eniten iloa minulle tuottaa tämä nykyinen kotini 40-luvun kerrostalossa. Ylin kerros, paksut seinät tiiltä ilman turhia eristeitä ja alkuperäiset lankkulattiat tallessa. Ei haittaa että talvella eristämätön vintti hohkaa katon kautta kylmää (puetaan villasukat) ja kesällä lämpötila nousee kun seinät ja katto keräävät auringon säteet. Ikkunat on kolmeen suuntaan ja valoa riittää koko päivän. Täällä on ihmisen hyvä olla, asunnon pohja on ihan käsittämättömän hyvä ja jokainen päivä tässä kodissa saa hymyn kasvoille. En vaihtaisi (puutalossa ei saa 6. asuinkerroksen tuomaa luksusta, valon määrä täällä naapurustoa korkeammalla on vaan huikaisevaa ja maisemat mahtavat).
Huonoin asuntoni taas oli 2000-luvun elementtitalo. Uutta ja kiiltävää, mutta ihan persoonatonta ja ei vaan ollut hyvä asua. Vaihdoin siitä 50-luvun ränsistyneeseen asuntoon ja sen jälkeen en ole uudempia vilkuillutkaan.
Uskon puutalon terveysvaikutukseen! Entisessä elämässäni Suomessa asuin yli 100 vuotta vanhassa hirsi/puutalossa exäni kanssa. Hän oli tätä ennen asunut koko ikänsä (yli 20 vuotta) betonisessa kerrostalossa. Hän kärsi joka ikinen talvi ihottumasta käsissä. Kädet halkeilivat ja syyhysivät. Kun muutimme tuohon vanhaan puutaloon, ihottuma ja allergia hävisi KOKONAAN! Lisäksi vielä se ihana tunne, että sai asua niin vanhassa talossa, tuotti minulle iloa vetävistä lattioista huolimatta. 3,20 korkuiset huoneet toivat ilmavuutta jne. Sitä asuntoa lukuun ottamatta olen viihtynyt tosi hyvin vain hirsimökissämme. Näiden lapsuuden ja nuoruuden kokemusten takia minulle oli selvää, että tahdon vain ja ainoastaan puutalon! En sitten tiedä, mutta luulisin, että ihan aito oikea KIVItalo (siis luonnonkivestä) voisi myös olla ihana, jos vain pysyisi lämpimänä sisältä.
Kaikki uudet materiaalit....pläääh! Nyt USA:ssa ja Chilessä rakennetaan paljon käyttäen sidingia, eli sellaista laudan näköistä MUOVIA! Mieheni jo ehdotti sitä seuraavaan taloomme, mutta minä rääkäisin kauhusta!
Mä uskon tuohon väitteeseen kanssa. Toki viihtyvyyteen vaikuttaa moni muukin asia mutta kyllä tällaisen vanhan puutalon ja vaikka uuden kivikerrostalon eron huomaa heti kun sisälle astuu. Eikä esim vanha tiilitalokaan tuo ihan samaa tunnetta kuin puinen vaikka vanhoja taloja rakastankin, sekä puisia että kivisiä.
Minä en usko, että se, että talo on vanha, tuo sen hyvän asumisen. Uudessa puutalossa tuntuu myös hyvältä. Sulon äiti asuu miehensä kanssa nykyaikaisessa, pikkuruisessa hirsitalossa. Siinä on uudet, tiiviit ikkunat ja lasivillaa hirsien välissä, ja perustuksena on betonilaatta, mutta silti siellä on se hyvä tuntu. Se on sellainen tietty pehmeys, joka puutalossa on, mutta betonitalossa ei koskaan voi olla. Se ei minusta liity sisäilman laatuun tai hengittävyyteen tai perinnerakentamiseen. Se on OLOTILA. Minulla se liittyy jotenkin turvallisuudentunteeseen.
On paljon hienoja vanhoja kivitaloja, joissa on niin kaunista ja upeaa historian tuntua, että tahtoisin asua juuri sellaisessa, jos asuisin kaupungissa. Helsingissä toimi aikaisemmin Lähetysseuran ylläpitämä hotelli ihan upeissa, vanhoissa tiloissa. Paksut kivitavaraseinät, hienot ikkunasyvennykset, varmasti yli kolmemetriset huonekorkeudet, ihanat peiliovet, jopa räsymatot lattioilla... kaikki oli täydellistä. Mutta ei siellä sitä puutalon pehmeyttä silti ollut.
Onnellisuus tulee niin monista asioista, ja siinä yhtälössä talon rakennusmateriaali on häviävän pieni osa. Minua kiehtoi tuossa Ylen jutussa nimenomaan tuo puun erittämä uute, joka tekee ihmiselle hyvää. Siitä olisi kiva lukea tarkemmin.
Ihan uskomatonta! Olen elänyt aivan koko elämäni kerrostalossa, eli juuri sellaisessa betonimöykyssä. Kesät olin mummolassa perinteisessä rintamamiestalossa, joka on luonnollisesti puurakenteinen ja siellä olin aina onnellisimmillani. Olen aina kuvitellut sen johtuvan ainoastaan siitä, että kyse oli mummolasta. Nyt olen kuitenkin asunut 1,5 vuotta omassa rintsikassa mieheni kanssa ja voin kyllä kertoa, että voin itse paremmin kuin koskaan ja myös parisuhteemme voi paremmin kuin kerrostalossa asuessamme. En ole myöskään sairastellut samanlailla kuin ennen. Täytyy tosiaan todeta, että puun halaamisen lisäksi puisessa talossa asuminen tekee hyvää! :)
Minusta jo mitkä tahansa kasvit parantavat ympäristöä ja asumisviihtyisyyttä.
Minulla ne vähentävät...ainakin elävät sellaiset. Viherpeukaluus ei ole minun juttuni. :-D
Tämä täti on kovin onnellinen heti kun pääsi 60-luvun kerrostalosta rintsikkaan :) Viihtyisä olo on heti ja virtaa riittää.
Löysin tälläisen playmobil-myynti ilmon http://www.jyu.fi/tori/showad.php?id=79486
En tiedä kiinnostaako, mutta tulitpa mieleeni sen huomatessani.
Harmi, linkki on vanhentunut yhdessä yössä.
No höh, niinpä olikin :( Olisi pitänyt ottaa yhteystiedot ylös. Jospa laittaisi ilmoituksensa vielä uudelleen, jos kauppoja ei ole vielä syntynyt.
Lähetä kommentti