tiistai 20. syyskuuta 2011

Pyörähdys siisteissä huoneissa

Meillä ei varmasti vielä koskaan ole ollut näin siistiä. Olen siitä asiasta niin innoissani, että olen nyt tosiaan pystynyt korjaamaan jokaisen tavaran paikoilleen sitä käytettyäni. Voi, kunpa vaan osaisimme elää aina niin! Olisi ihanaa, että kotona näyttäisi aina tältä.

Sali alkaa olla valmis. (Jos ei lasketa sitä, että lattioilla on yhä karmeat muovimatot ja niiden alla pelottaviksi laikuttuneet kovalevyt.) Sähkömies tulee lähipäivinä korjaamaan repsottavat jakorasiat, ja huomenna minä aion maalata viimeisetkin seinät punaisiksi. Kattovalaisimenkin ajattelin samalla vaihtaa ja ovipöytäkin on enää reunalistoja vaille valmis. Onnistuin jopa sahaamaan sen jalat lyhyemmiksi ilman, että pöydästä olisi tullut kiikkumalli.

Tässä meillä on siis aivan pian huone, jossa rentoutuminen onnistuu, kun keskeneräiset paikat eivät enää huutele vaatimuksiaan.

Keittiössä on kaikki ok. Muurin ajattelin vielä joskus maalata hiukan kellertävän vaaleaksi, mutta muuta sielläkään ei tarvitse enää tehdä. (Jos ei taaskaan lasketa sitä, että lattioilla on yhä karmeat muovimatot ja niiden alla pelottaviksi laikuttuneet kovalevyt.)

Toimisto on kertaalleen jo remontoitu, mutta valittaen joudun toteamaan, että seinät on pantava vielä uusiksi. Surkea maitomaali pitää peittää, joten jonain päivänä maalaan huoneen uudelleen käyttäen Uulan intoa. Tämä ei kuitenkaan ole lähitulevaisuuden homma. Kaunis sohvakin kaipaisi verhoilua. Itse en uskalla yrittää ja rahatilanne ei anna myöten verhoilijan palveluille.

Vilautan teille myös olohuonetta, joka on talon ainoa täysin sisustamaton huone. Olen ainoastaan sutinut hätäisesti pohjamaalia seinien alaosiin, joissa aiemmin oli edellisen asukkaan maalaamaa kuviointia (klik). Synkkä tummansininen, kikertävä seinämaalaus ahdisti minua siinä määrin, että menin aina ihan jumiin miettiessäni, mitä tälle huoneelle pitäisi tehdä. Nyt kun seinät ovat neitseellisen valkoiset, toivon, että huone alkaa puhutella minua paremmin. Vihreää sinne tulee varmasti, sillä parissa keskeisessä huonekalussa on vihreä väritys. Sinne pitäisi saada myös sopimaan pari torkkupeittoa, joissa on turkoosia, oranssia ja pinkkiä.



Yhteensopivia värejä miettiessäni olen käyttänyt apuna Adoben Kuler-sivustoa, mutta olen yhä aikalailla hukassa tämän huoneen kanssa. Onneksi sillä ei ole kiire. Ei haittaa, vaikka sen miettimiseen kuluisi vuosi.

20 kommenttia:

  1. Kateeksi käy, kun itse "joudun" käyskentelemään huushollissa, jossa juuri mikään ei ole omalla paikallaan. (Skeptinen olen sen suhteen, että tämänikäinen enää oppiikaan laittamaan tavaroita paikoilleen).

    VastaaPoista
  2. Sellaista meilläkin normaalisti on. Niin sotkuista, että joka kerta joutuu häpeilemään, jos joku tulee yllätysvisiitille. Siksi tämä tilanne nyt on niin huiman ihana, kolmen päivän siivoamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Kuules nyt, kyllä sää osaat verhoilla tuon sohvan itse. Mitä jos tekisit siihen aluksi ns. oikaisuverhoilun?
    Käsinojat irti, selkänoja irti istuinosasta, kaavat kappaleista ja ompelet muutamat saumat. Tärkeää on tehdä niistä napakat. Sujautat "huput" paikoilleen ja nipsaset muutamalla niitillä pohjasta kiinni (selkänojalle joutuu varmaan näyttämään hiukan neulaa ja lankaa). Lopuksi kokoat sohvan taas kasaan. Helppoa (ainakin tässä neuvoa)! :D

    ps. harjoittele tuolla nojatuolilla, jonka verhoilu on peitetty matolla ;)

    VastaaPoista
  4. Ihanan energiset värit huoneissa.

    VastaaPoista
  5. Se nojatuolikin muuten on jo jonkun tsi-ihmisen "verhoilema", ja siksi oon peittänyt sen villashaalilla. :-) Sen kanssa tosiaan voisi harjoitella. Mutta kun sohvan selkänoja on liian hankala, siinä on ne napitkin. Ihan hengästyttää ajatuskin sen silppuamisesta!

    VastaaPoista
  6. Kyllä sää keksit miten ne napit on kiinnitetty. Varmasti onnistut, jos vain uskallat aloittaa! Minäkin pyörin sohvani ympärillä ja mietin kuumeisesti, että miten hemmetissä siinä on selkätyynyt kiinnitetty (piti purkaa taustan verhoilu osaksi ja sen alta löytyivät ruuvit) tai mikä rakenne käsinojassa oikein on (= palapeli) Verhoilu on aivojumppaa, sanon minä :)

    VastaaPoista
  7. Vanhan omakotitalon kanssa on niin paljon hommaa, ettei varmaan haittaa jos jonkun huoneen kanssa miettiessä kuluu montakin vuotta :-D
    Ihanaa kun on siistiä, onneksi olkoon! Sali pöytineen on huiman kaunis, hieno saavutus ja keksintö!

    VastaaPoista
  8. Onpas kiva päästä kierrokselle kodissanne. Ihanan kodikasta ja energistä!

    Sitten vaan pidät tavarat paikoillaan, etkä jätä väärille paikoille... =)

    VastaaPoista
  9. Hmm. mulla on nojatuoli odottamassa verhoilua. Siijen voisin testata Tiin ohjetta, kiitos!
    Siisti koti on luksusta ainaisen remontin keskellä. Se on muuten yksi syy miksi meillä sisäremontit on venynyt. Yhden huoneen remontti saa tosiaan koko talon kaaokseen. Pidemmän päälle ei jaksa :)

    VastaaPoista
  10. Ihanat nuo tyynyt! :) Niitä ei taida tuolla verkkokaupassa olla? On kyllä niin kivan näköistä, että taidan tässä ruveta itsekin siivoomaan! :)

    VastaaPoista
  11. Kylläpäs on ihanan kaunista ja värikästä!

    VastaaPoista
  12. Kiitos teille kaikille!

    Ti, yritän kerätä rohkeutta...

    Saara, ei ole tyynyjä enää myynnissä. Aikansa tuote olivat ne. :-)

    VastaaPoista
  13. Sinulla on ihanan kaunis ja värikäs koti:)

    VastaaPoista
  14. Tykkään niin paljon teidän kodistanne! Oikein silmä lepää kuvia katsellessa.

    VastaaPoista
  15. Voi kiitos, Jaana ja Tarutikki!

    VastaaPoista
  16. UUH, IHANAA! Teidän talo on aivan mielettömästi sisustettu. Uusi salin pöytä tuoleineen on mahtava ja keittiö on ihan ehdottomasti oma suosikkini!

    Tuo väriskaala alimpana on mieletön. wau! sulla on hyvä, rohkea värisilmä. Pitääpä itsekin tutustua tuohon ohjelmasovellukseen, mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  17. Voi kiitos, Leena-kiltti! Omasta mielestäni minulla ei oel värisilmää ollenkaan. Se on hassua. Olen aika usein tosi hukassa värien valinnan kanssa, ja sitten se menee roiskimiseksi.

    VastaaPoista
  18. Ja pienellä viiveellä kehoittelen minäkin käymään rohkeasti sohvan kimppuun!
    Olet huikean hyvä ompelija - ja se riittää.
    Itsekin olin joskus kohtalainen (parikymmentä vuotta on saumuri pölyttynyt piilopaikassaan). Verhoilin jopa auton istuimia, lasten turvaistuimia ja ties mitä sippentaalia ja siistejä niistä tuli niilläkin eväillä. Juju on aika yksinkertainen ja tullut täälläkin jo esille; pura ja katso, miten se on ennen tehty. Purkamalla nykyisen verhoilun riittävän siististi, saat siitä valmiit kaavat. Nappiviritykset ovat naurettavan simppelit - näet, kun purat. Kannattaa. Pirun palkitsevaa hommaa. (..ja ihan vähän työlästä ;p)

    -Pöö-

    VastaaPoista
  19. Voihan Pöö... vielä kun pari vuotta jaksatte kannustaa verhoiluun, niin ehkä uskallankin. ;-)

    VastaaPoista