sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Syksyn säveliä

En tiedä, mikä minua vaivaa, mutta haluan syyttää siitä tätä vuodenaikaa. Sillä minä todella toivon, että yhtälailla kuin sateinen syksy, myös työinnottomuuteni olisi ohimenevä vaihe.

En ole saanut pariin viikkoon mitään aikaiseksi työrintamalla. Onneksi varastoa on ollut valmiina, ja verkkokauppa pyörii koko ajan. Mutta varastojen jatkuva väheneminen on kaiken aikaa mielessäni, ja aiheuttaa minulle paineita. Tiedän, että olisi viitsittävä painaa lisää rättejä ja ommella huput sammutuspeitteille, joita olen jo aikoja sitten hankkinut ison pinon. Keittiöpyyhkeitäkin kysellään kaiken aikaa, ja tiedänhän minä, että ei-oon myyminen on äärimmäisen huonoa peeärrää.

Joulu lähenee, enkä minä ole pannut tikkua ristiin joulumyyntiä varten. Muut käsityöläiset suoltavat jo vimmalla joulutuotteita, mutta minä en saa aikaiseksi edes miettiä asiaa.

Jotenkin on sellainen jäytävä tunne kaiken aikaa, että se minun oma kuningasideani odottaa vielä löytymistä. Onko se joku tuote, vai onko se palvelu, en osaa sanoa. Minulla vain on hyvin voimakkaasti sellainen olo, että yritykseni hakee yhä muotoaan. Tässä nykyisessä muodossaan se ei oikein enää saa minua innostumaan. Uskotteko, että tunne on aika pelottava?

Tällä yrittämiselläni minun kuitenkin on elämäni elettävä, sillä normaaliin päivätyöhön en voi enää palata. Tiedän hyvin, ettei minusta olisi sen enempää siwan kassalle kuin trendikkääseen mainostoimistoonkaan. Tällaisen työinnottomuuden on pakko olla ohimenevää, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.

Eräs tuttava käytti tässä eräänä päivänä sanaa "työhaluttomuuseläke", ja juuri siltä minusta nyt tuntuu: kunpa vain pääsisinkin työhaluttomuuseläkkeelle.

14 kommenttia:

  1. Tuota on liikkeellä.

    Tulin ennen aikojani pois sohvan kimpusta, kun en jaksanut tehdä enempää. Luulin, että se oli vain ruuanvähyydestä johtuvaa. Eipä tainnut olla.

    Äsken ompelin pikkulikalle vaatteita, jotka olin jo aikaisemmin leikannut valmiiksi. Ompelin yhdet housut, joiden jälkeen oli pakko lopettaa ja tulla sohvalle. Ihan käsittämättömän uupunut olo. Ei vain jaksa, eikä huvita tehdä mitään. Hyvä kun kättä jaksaa nostaa.

    Nyt täytyy olla ilmassa jotain. Ei vain viitsi tehdä mitään tai jos tekee, niin mitätön vastoinkäyminen tai negatiivinen ajatus saa lopettamaan tekemisen samantien. Tekosyitä?

    VastaaPoista
  2. Ehkä kuitenkin tämä on vain lepoaikaa.. tarkoitettukin vain olemiseen ja voimien keräämiseen. Sitten kun se tekemisen puuska iskee, ei taas ehdi levätä ja nukkua.. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Olen valitellut ihan samaa, sekä blogissani että reaalielämässä lähes kaikille jotka on jaksaneet kuunnella. Minä, joka olen yleensä se puuhakas ja melko aikaansaavakin, olen lamaantunut ihan sohvaperunan tasolle. Eikä valoa tunnu näkyvän edes kaukana tunnelin päässä. On niin hemmetin vetämätön ja jaksamaton olo! Ei auta vitamiinit eikä nukkuminen vie väsymystä... Mikä lie kesäkrapula?

    VastaaPoista
  4. No voi! Ehkä se kuningasajatus tulee sieltä sitten kun on tullakseen. Sitä odotellessa koeta löytää se kadonnut työinto jostain kolosta!

    Tsemppiä alkavaa viikkoon!

    VastaaPoista
  5. Minäkin odottelen kunigasideaa. Kun se puuttuu, intoa ei meinaa olla.

    Uskon vakaasti, jopa tiedän, että innottomuus on ohimenevää. Itsellänikin ainakin joka kerta vastaavien tuntemusten jälkeen löytyy uutta boostia ja uutta näkökulmaa hommiin - se on se luova tauko katsos. Veikkaan (saatan olla väärässäkin), että innottomuutesi tekee työtään aivojesi sopukoissa ja lopputulos on jotakin uutta, josta innostut enemmän kuin aikaisemmin.

    Lapsista sanotaan, että heille tekee hyvää, kun heillä on välillä tylsää ja ei mitään tekemistä ja he ovat turhautuneita. Tylsyys ja turhautuneisuus pakottaa heidät pikku hiljaa kehittämään jotakin uutta ja innostavaa tekemistä. Sama pätee tässäkin?

    VastaaPoista
  6. Samat on fiilikset! Onneksi tilatut työt ja niille asetetut deadlinet pitää vähän ruodussa. Jouluun olisi todellakin jo alettava orientoitumaan, muuten tulee - kiire...

    VastaaPoista
  7. Tämä on ensimmäinen kerta kun en jaksa ihan nauttia syksystä. Ennen se on ollut ihanaa aikaa, mutta nyt osaan ajatella vaan että "herrajumala, puoli vuotta taas vähenevää valoa ja kylmää säätä".

    Mahtuuhan siihen puoleen vuoteen kaikkea hienoakin, mutta nyt en jaksaisi talvikautta ottaa vastaan.

    Ja lisäksi on sellainen "mikä haluan olla isona" -kriisi. Sen eteen pitäis varmaan tehdä kunnolla jo jotain.

    Kiitos kun olet rehellinen etkä vain hoe että ihanaa tehdä sitä mitä rakastaa... Toivon että se kuningasidea tai inspis ylipäätään löytää sinut taas pian!

    VastaaPoista
  8. Työhaluttomuuseläke olisi kyllä aika mahtava asia:)

    Voimia luomiseen ja toivottavasti olosi tosiaan on ohimenevä. Itselläni on ollut havaittavissa samankaltaista apatiaa tekemistä kohtaan, mutta viikonloppuna tapahtu onneks siihen muutos:) Eli eiköhän se siitä, sinullakin!

    VastaaPoista
  9. Täällä ollaan syljeskelty kattoon koko kesä, inspiraatio ompelukoneen kaivamiseen esille on nolla. Yhtään ainutta tuotetta ei ole valmistunut ainakaan 4 kk vaikka kauppaa pyöriteltiin koko kesä. Onneksi oli jonkinlaiset varastot...

    Olen täysin tympääntynyt ompeluun ja istumaan työhuoneella 24/7, sitä alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan sitä "elämääkin"...=)Niin monta vuotta ollaan väännetty samoja tuotteita ja kökötetty työhuoneella.

    Meillä ainakin kuviot menee ihan täysin uusiksi, mutta mitä se sitten tulee olemaan niin on vielä täysi arvoitus.Ainakaan sarjojen ompelua se ei pidä sisällään, siihen meillä kummallakaan ei riitä enää mielenkiinto...=)

    VastaaPoista
  10. Kiitos tsempistä, te ihanat ihmiset! Nyt pitää vain uskoa, että joko tämä menee ohi ja työ alka ataa sinnostaa tai sitten tästä kehkeytyy sen sortin kriisi, että kaikki muuttuu muuksi ja paremmaksi.

    Voi että on kiva kuulla, että en ole ainoa työhöni leipääntynyt ja haluttomuudessa kieriskelevä.

    Sysimetsän naiset, minä niin ihailen teitä, ja siksi tuntuukin aika huojentavalta, että samanlaisia tuntemuksia voi olla sielläkin.

    VastaaPoista
  11. Kyllä se idea sieltä tulee! Joka työssä on niitä tervahetkiä, kun junnaa paikoilla ja työhaluttomuus-eläke kutsuu enemmän kuin työ.

    VastaaPoista
  12. Olet taitava kuvaamaan! Erityisesti tuossa sukkakuvassa on kyllä aivan loistavat tarkkuusalueet! Mulla on saman tason kamera kuin sulla, mutta en ole saanut ikinä saada aikaiseksi opetella sillä kuvaamaan kunnolla. Räiskin automaateilla ja lopputulos on...well...sitä pokkariluokkaa.

    VastaaPoista
  13. Samoissa ajatuksissa ja tunnelmissa täälläkin. Joku kriisi ja elämän suuntaa etsimässä -fiilis päällä. Ihailen rehtiyttäsi ja selkeyttäsi, miten kirjoitat asioista täällä.

    Hyvää syksyä sinulle ja palailevaa intoa töihin! Kyllä se ajatus ja idea vielä kirkastuu, siihen uskon vakaasti itsekin.

    Anu

    VastaaPoista
  14. Kiitos, Anu. Minäkin uskon, että asiat selkiytyvät. Yleensä niillä on sellainen tapa.

    VastaaPoista