torstai 29. syyskuuta 2011

Haaveiden toteuttamisesta

Ti kirjoitti blogissaan haaveistaan, joiden toivoo toteutuvan, kun ne sanoo blogissa "ääneen". Siitä tuli mieleeni oma haaveidentoteutumiskokemukseni. Tämä menee nyt vähän hihhulijuttuihin, mutta sallittakoon se minulle.

Elettiin elokuuta 2007, kun jouduin eräässä tapahtumassa työpajaan, jossa askarreltiin "aarrekartta". Ryhmää veti jonkin sortin elämäntapaintiaani, joka oli hyvin vakuuttunut siitä, että kun leikkaamme lehdistä kuvia ja sanoja, jotka kuvaavat haaveitamme, ja liimaamme ne isolle paperille, haaveemme käyvät toteen.

Voi, mitä huuhaata! Olin jokseenkin vaivautunut, mutta tein silti työtä käskettyä. Tarjolla oli aikakauslehtiä, joista ei millään löytynyt minun haaveisiini sopivaa aineistoa. Oli mitä lie gloriaa ja kauneutta ja terveyttä. Ärsyttävää hommaahan se oli, minun mielestäni.

Koska se suurin haaveeni oli saada meille oma, oikea koti, liimasin keskelle aarrekarttaani sanan KOTIIN ja piirsin kuvan vanhasta hirsitalosta. Piirtää ei olisi saanut, mutta kun gloriassa ei ole kuvia vanhoista räyskätaloista.

Oma talo oli silloin yhtä todennäköistä saavuttaa kuin lottovoitto. Siihen olisi tarvittu ihme.

Aarrekarttani painottui sen haavekodin kuvailuun: oli omenapuita ja saunaa, aittaa ja kirkkaita vesiä, värien sekamelskaa ja vanhoja huonekaluja, räsymattoja, maalaisromantiikkaa ja omaa rauhaa. Oli remonttia ja nikkarointa.

Tuohon aikaan minä olin ahdistunut ja ilmeisen masentunut, ja halusin vain piileskellä maailmalta työttömänä, tai jos työttömänä en saisi olla, niin ainakin työkyvyttömyyseläkkeelle olisi ollut mahtavan hienoa päästä. Yhtä epätodennäköistä kuin saada oma talo, oli ajatus siitä, että ikinä kykenisin sujahtamaan takaisin työtätekevien ihmisten maailmaan.

Siitä huolimatta liimailin aarrekarttaani sellaisia sanoja, kuin "työskentelee kotona", "käsintehty" ja "toimiva työpiste". Ja "ahdistus aisoihin".

Kun palasin kotiin tuosta tapahtumasta, minuun iski kuume. Istuin pihalla peittoihin käärittynä nauttimassa kesän viimeisistä kauniista päivistä ja selasin omia sisustuslehtivarastojani. Päätin askarrella aarrekarttani valmiiksi.

Ruma askartelu piti kuulemma laittaa seinälle sellaiseen paikkaan, josta sen näkee joka päivä. Minä tosiaan jopa laitoin sen seinälle: eteisen pimeään koloseen, josta sen näki aina, kun tuli ulos vessasta, mutta jossa se ei yhtään haitannut kodin sisustusta, koska se ei näkynyt mihinkään muualle.

Ajan kuluessa nakkasin kuitenkin mokoman rumiluksen vinttiin ja unohdin sen sinne. En ajatellut asiaa sen enempää.

Kun vuosi sitten pakkasin tavaroita meidän muuttaessamme tänne uuteen, omaan kotiimme, tuli aarrekartta vastaan. Jäin tutkailemaan niitä kuvia ja sanoja, jotka olin silloin kolme vuotta aikaisemmin arkille liimannut. Hämmästyin siitä, miten moni asia oli toteutunut. Melkein jokainen.

No, rantasaunaa emme saaneet, mutta saunan kuitenkin. Ja sen vanhan hirsitalon ja värisekamelskan. Vanhat ikkunat ja vankan kivijalan. Vanhoja, kurppaisia huonekaluja ja ihan oman rauhamme ilman naapureita. Ja kirkkaat uimavedet ja mahtavat työtilat. Ja työn, joka oli juuri sitä, mistä olin haaveillut. Ahdistuksetkin olivat poissa, elämä iloa täynnä ja aamut kiireettömiä.

En minä vieläkään usko aarrekartan taikavoimiin, mutta kyllä se omien toiveiden erittely ja niiden ylöskirjaaminen voi hyvinkin auttaa haaveiden toteutumiseen.

Pitäisikö minun tehdä nyt uusi aarrekartta, kun tuo työkuvio ei ole ihan vielä just kohdilleen sitä, mitä haluan sen olevan?

Tehkäähän tekin.

24 kommenttia:

  1. Ohooooh!
    Melkoisen yksityiskohtainen aarrekartta! Tässä aarrekarttajutussa täytyy olla takana (taas tyrkytän tätä ajatusta) joku alitajuntajuttu, joka saa asiat tapahtumaan, jos ne on laittanut ensin alkuun.
    Tämä on sitä hyvää huuhaata. :)

    VastaaPoista
  2. Minun aarrekartta oli muistaakseni aikalailla sääntöjenvastainen. Siinä oli liikaa kaikkea, ja toteutumisaikajanakin oli liian pitkä. Mutta eikö ole aika naurettavaa keksiä jotain sääntöjä siihen, miten paljon haaveita toinen saa ryhtyä toteuttamaan?

    Alitajuntajuttu, ilman muuta.

    VastaaPoista
  3. Mulla tulee tosta mieleen, kun jollain kurssilla tehtiin sellanen toiveet ja niiden esteet-juttu, mulla oli omakotitalo kans ykkösenä siinä, ajattelin silloin vuokra OKT:a, kun ajattelin ettei omaan ainakaan olisi mahdollisuuksia...Nyt kuitenkin asutaan omassa (siis pankin) OKT:ssa.
    Ja kun aloittaessani blogin laitoin tähän merkinnän omakotitalo haaveesta, niin kolmen kuukauden päästä saatiin tää talo!
    Sitä ennen olin vuosia haaveillut siitä.

    VastaaPoista
  4. Juu, luin tuosta aarrekartan tekemisestä joskus jossain toisessa blogissa. Siinäkin kirjoittaja kertoi toiveiden toteutuneen!
    Kai se jotenkin niin menee että kun ne toiveet konkreettisesti laittaa paperille/esille, alitajunta alkaa niitä työstämään.
    Ja alkaa jotenkin tekemään valintoja ja päätöksiä niiden toiveiden saavuttamiseksi.

    Pitäisköhän askarrella myös tuollainen aarrekartta?

    VastaaPoista
  5. Tuttua hommaa, ja kyllä se vaan toimii :D

    Nyt onkin sellainen vaihe menossa että täytyy varmaan tehdä uusi!

    VastaaPoista
  6. Minulla on vähän samantapainen kokemus, tosin en tehnyt aarrekartaa mutta eräänlaisen kirjoittamattoman haavesuunnitelman :) Se on nyt n. neljän vuoden kuluttua totta.
    Tekisinköhän seuraavasta haaveestani ihan aarrekartan ;)
    -kastehelmi

    VastaaPoista
  7. Inspiroiva kirjoitus ja kokemus! Pitäisiköhän tehdä aarrekartta?:)

    VastaaPoista
  8. Minä olen myös useamman kerran törmännyt tuohon aarrekarttaan, mutta omani on vielä tekemättä. Pitäisiköhän se sitten tehdä... (jos vielä pamauttaisi blogiin näytille, niin sittenhän se olisi kovin esillä...) =)

    VastaaPoista
  9. (Susanna, tästähän voisi tehdä oikein virallisen h a a s t e e n ) :D

    VastaaPoista
  10. Kävin tuolla Tin blogissa kommentoimassakin, että mä olen kans tehnyt joskus aarrekartan ja siinä kans on useampikin haave toteutunut, melkein kaikki paitsi oma hevonen. =D Ja se unelmien työpaikkakin vielä puuttuu..

    Musta oli tosi huvittavaa, kun muut siellä kurssilla laitteli sinne kaiken maailman etelän lomamatkoja ja timantteja yms. Mun haaveet oli isompi auto, isompi talo (noi kaksi siis todella oli sellasia mitä en uskonut koskaan saavani, ja nyt ne on molemmat tavoitettu), eläimiä (silloin ei tainnut olla yhtään, nyt on kolme) yms.

    Mä uskon, että aarrekartta toimii, kuten moni muukin, just siksi että siinä tulee laitettua ne sekalaiset ajatukset näkyville. Ja nyt mun täytynee jonkunlainen kartta tehdä, kun tää työkuvioni on niin sekava, en osaa oikein jäsentää mitä mä toivon.. jos kartta auttaiskin eteenpäin!

    VastaaPoista
  11. mulle myös ehdotettiin yhdellä kurssilla aarrekartan tekoa, mutta sitten aikataulusyistä se ei mahtunutkaan kurssin aikatauluun. kotona sitten googlettelin tätä ilmiötä ja aika monella se oli jollain tapaa toiminut. netistä tietoa etsiessäni huomasin myös, että ei ole oikeaa tai väärää tapaa tehdä aarrekarttaa, eli sen voi tehdä vaikka ranskalaisin viivoin (eli ei sen tarvitse olla juuri lehdistä leikattuja kuvia). itse olen miettinyt josko sitä tekisi aarrekartan vaikkapa koneelle taustakuvaksi. sitten se olisi ainakin sellaisessa paikassa, josta varmasti osuisi silmiin TO-DEL-LA U-SE-IN :D

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa, että näin moni innostui/on todennut aarrekartan toimivaksi! Ja Anne, tuo tietokoneen taustakuva on äärimmäisen hyvä idea! Taidan ihan oikeasti toteuttaa tämän.

    Ti, meiltä näitä haastavia haasteita lähtee... :-D

    VastaaPoista
  13. anna vei ajatuksen päästäni -väläyksenomaisesti mietin eilen nukkumaanmennessäni, että aarrekartta palvelisi taustakuvana erittäin hyvin. :)

    Niitä ideoita vain pulppuaa ja tulee pyytämättä ja yllättäen, mutta hyvä niin :D

    "Blogistanian Ehtymättömät Ideanikkarit Pohtivat Iloiten -ryhmä, joka tunnetaan paremmin nimellä BEIPI, julkaisi taas uuden kiertävän haasteen." :D

    Repeän kohta liitoksistani, kun keksin tarinaa ilman päätä eikä häntää -ihan nonstoppina. ;D

    VastaaPoista
  14. Hyvä idea, että tuosta tekisi haasteen. Mua ainakin rasittaa "kerro lempiruokasi" -tyyppiset "haasteet". Jotain omaperäisempää pitäisi olla.

    Mä aloin kans miettiä, että pitäisikö tehä kartta. Nyt on niin kiemuraiset kuviot töissä ja samaten oma tulevaisuus levällään. (Mitä valmistumisen jälkeen, muutto? jne.)

    Ihan vaan että saisin prosessoitua ajatuksiani ja mielen mössö konkretisoituisi joiksikin järkeviksi ajatuksisksi.

    Veikkaan että kun ajatuksiaan työstää näkyvään muotoon (oli se sitten aarrekartta, päiväkirja, taide tai muu), niin hommat alkaa selkiytyä omassa päässä siinä määrin että tajuaa olevansa valmis muutokseen ja alkaa muutosta kohti mennä.

    Ehkä se, että ihminen ylipäätään HALUAA tehdä aarrekartan, kertoo että jotakin on alitajunnassa meneillään. Jotain uutta on syntymässä.

    Mutta laittakaa ihmeessä haastetta kehiin!

    VastaaPoista
  15. Tää oli hauska idea. Psykologisessa mielessä on ihan tärkeää pohtia joskus haaveitaan ihan konkreettisesti, vaikka ei nyt uskoisikaan että ne tuollaisen seurauksena toteutumaan alkaisi. Minulle annettiin aikoinaan syvän kriisin keskellä tällainen tehtäväksi (tosin täysin piirtämällä) psykoterapian puitteissa. Oli todella kurjaa tajuta, että oli niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt piirtämään oikein mitään. Ei ollut haaveita, ei uskaltanut haaveilla, ei ollut mitään mitä pystyisi ajatella tulevalta.

    Haaveet kertovat siitä, että ihmisellä menee suhteellisen hyvin. Toisaalta haaveet myös auttavat pitämään ihmisen paremmin pinnalla. Tästähän on ihan merkittävääkin tutkimustietoa: mm. keskitysleiriltä selvinneistä juutalaisista.

    VastaaPoista
  16. Olen vakaasti sitä mieltä, että ne asiat toteutuu, mitkä oikeasti haluaa elämässä toteuttaa. Tavalla tai toisella. Toteutus vaan usein vaatii rohkeutta hypätä tuntemattomaan, mutta miten monta onnistunutta tarinaa tuntemattomaan hyppäämisestä tähän maailmaan mahtuukaan!

    terv. eräs niin tehnyt ja nyt niin onnellinen :)

    VastaaPoista
  17. Yllytyshullu kun olen, aarrekartasta tuli nyt haaste. Mars hommiin sitten kaikki. :-D

    Leena, tuo on tuttu tunne, josta puhut. Ihminen pysyy elossa, kun on jotain, josta haaveilla.

    VastaaPoista
  18. Hei Susanna! Tulin Tin suosituksesta kurkkaamaan. Kerrassaan mahtava ja koskettava postaus.
    KIITOS! ❤
    Liityn samantien lukijaksi. :)

    VastaaPoista
  19. Hei!

    Olen lukenut blogiasi jo useamman hetken ja tämä postaus hypähti oikein silmille.

    Katsottiin nimittäin koulussa, psykan tunnilla elokuva nimeltä The Secret joka kertoi juuri tästä alitajuntajutusta. Siinä oli paljon ihmisiä jotka kertoivat käyttäneensä erilaisia menetelmiä (ideakarttaa, visualisointia yms) asioiden pohtimiseen ja sitten jonkin ajan kuluttua asia oli toteutunut.

    Heidän esimerkkiensä ja amerikkalaistyylisen hehkutuksensa takia koko juttu tuntui hyvin paljon pelkältä huuhaalta, mutta tosi jännää törmätä siihen näin suomalaisen kirjoittamana ja huomata että se on toiminut :) Kannattaa katsoa se elokuva, ihan hyvä se loppupeleissä oli ;)

    ~Menninkäinen~

    VastaaPoista
  20. Moi! haavepostaus ja haaste luettu. Itse olen aina ollut vähän semmoinen märehtijä, joka vaan marisee kun mikään ei ole mukamas hyvin, mutta rohkeus suurien muutoksien tekemiseen on aika useesti uupunut. Tätä haavekarttaa täytyy yrittää kokeilla ehdottomasti, ehkä se haavekin siinä sitten muodostuu selkeämmäksi ja sitä myötä löytyisi rohkeutta sen toteuttamiseksi.

    VastaaPoista
  21. meidänkin piti keväällä tehdä koulussa ja tuntuu kyllä tosi kaukaisilta haaveilta, vaikka kanssasi aika yhteneviä ovatkin. toivottavasti mullekkin käy yhtä hyvä tuuri!! ..ja ehkä mun pitäisi myös hankkiutua tästä masennuksesta eroon, olispa siihen aarrekartta myös!

    VastaaPoista
  22. Ihanaa saada uusia lukijoita ja kommentoijia! Tervetuloa mukaan aarrekarttaretkelle ja muutenkin tänne työhuoneen blogiin.

    VastaaPoista
  23. Minäpä sanoin kerran kasvatustieteenlaitoksella ääneen haaveeni, josta en edes ollut tiennyt ennen kuin se tuli suustani ulos! Parin päivän päästä olin jo työvoimatoimistossa tiedustelemassa opiskelupaikkoja ja alle vuoden päästä siitä aloitin nukenteko-opinnot Petäjävedellä! :)

    VastaaPoista
  24. Mä uskon aarrekarttaan. Vuosia sitten tein, katsoin usein, mutta säilytin laatikossa häliäisyyttäni. Kyllä ne haaveet toteutui. Nyt on pitkään ollut projektina uusi, revin lehdistä kuvia, mutta karttaa en saa tehtyä. En tiedä mitä haluan! Pitää ehkä tehdä kartta siitä et osais haaveilla :)

    VastaaPoista