torstai 22. syyskuuta 2011

Haaveissa


Kun välttämättä haluaa asua entisellä rautatieasemalla, täytyy ymmärtää, että tontille eksyy silloin tällöin ihmettelijöitä tai vanhojen aikojen muistelijoita. Jos vielä päättää avata työhuoneensa ovet asiakkaille kerran viikossa, täytyy ymmärtää myös se, että asemanihmettelijöiden lisäksi tontilla kuljeskelee myös niitä, jotka tutkailevat, että olikos tämä nyt se paikka, jossa oli joku myymälä - silloinkin, kun itse viettää vapaapäivää.

Minusta on oikein mukavaa jutella niiden vanhojen ihmisten kanssa, jotka ovat täältä junalla lähteneet kuka tansseihin ja kuka töihin, tai saatelleet siskoaan maailmalle kyynel silmäkulmassaan. Minusta on myös tosi mukavaa saada kuulla tarinoita sota-ajoista ja siitä, mikä merkitys asemalla oli silloin.

Mutta sitten kuitenkin... aina välillä tulee mitta täyteen. Niin kävi tässä viime viikonloppuna, kun kaikessa rauhassa yöpukua muistuttavassa asusteessani istuin tietokoneella, likainen tukka pystyssä sojottaen. Yhtäkkiä kuulin pulpatusta ikkunan takaa. Lauma rouvia siellä pyöri nuuskimassa talon kulmilla, kiipesivät portaille ja kurkistelivat sisään ikkunoista. Lapsuuden maisemiaan olivat tulleet tutkimaan. Päästin heidät sisällekin työhuoneeni kaaoksen keskelle katsomaan, miltä odotussalissa nyt näyttää.

Mutta oikeasti minua tympäisi ihan kunnolla. Ikkunoista kurkistelu oli minusta liikaa. Olisivat edes tulleet reippaasti ovelle koputtamaan ja esittämään asiansa.

Haaveet aidan rakentamisesta nousivat taas voimakkaammiksi. Jos pystyttäisimme aidan tonttimme rajalle, ihmiset ehkä paremmin ymmärtäisivät sen, mikä on ratahallintokeskuksen tietä ja mistä alkaa meidän yksityisalueemme. Työhuoneelle tulijoita varten aidassa olisi hyvä olla portti. Kun puoti on auki, avaisin portin, ja kun puoti on kiinni, porttikin olisi kiinni. Siihen voisi laittaa pienen kyltin, jossa toivotettaisiin tervetulleeksi taas ensi keskiviikkona, kun puoti on auki.

Ei kai tuollaisen söpön, matalan aidan rakentaminen kovin vaikeaa olisi. Ja jos jotain betonivaluissa käytettyä lautaa löytyisi jonkun työmaan jätelavalta, niin ei tulisi kohtuuttoman kalliiksikaan.

24 kommenttia:

  1. Samaa mieltä tuosta ikkunoista kurkistamisista. Törkeää! Aita olisi varmaan hyvä ratkaisu, mutta toimisikohan ensi hätään ihan vain reilun kokoinen mainoskyltti, jossa kerrot, minä päivinä ja kellonaikoinan puoti on avoinna ja että muuna aikana voi esim. soittaa nroon, jos on jotain kiireellistä... Kyltinhän voisi yhdistää vaikka postilaatikkotelineeksi, kun postilaatikkokin näkyy tuolla taustalla.

    VastaaPoista
  2. Tuo pelkkä kylttikin olisi varmasti aika toimiva! Ystävällinen muistutus siitä että täällä tosiaan asuu ihmisiä. Kyllähän taloa voi ihailla ja muistella menneitä, mutta liian lähelle pitäisi ymmärtää olla tulematta..

    VastaaPoista
  3. Hmmm... Jossain oli joku tehnyt aidan kuormalavoista. Oli tullut todella edulliseksi. Siinä oli joku systeemi, miten se oli tehty -ei siis mitään mittavaa lavojen purkua. Muistaakseni.

    VastaaPoista
  4. Ne kuormalavoista tehdyt aidat on aika karmeita jytkyjä, esim.
    http://puutarha.net/index.asp?s=/keskustelu/keskustelu.asp?id=1681&vnro=&alaala=1&vms=

    Itse tein meidän saunan eteen kuormalava-aidan ja voin sanoa, etten tee toista kertaa. Kuormalavat painaa ihan mahdottomasti, ja ne on todella vaikeaa saada tarpeeksi tukevasti pystyyn.

    Aidan etuja pelkkään kylttiin ovat ensinnä se, että kyltit on helppo jättää huomaamatta, kun tässä ympäristössä on muutenkin kaikkea ryönää, kuten polttopuusavottaa ja kaatopaikalle meneviä kasoja. Ja toiseksi se, että oma piha rajautuisi mukavasti ja ennenkaikkea selkeästi. Koiranulkoiluttajat kun kaartavat monesti meidän tontin puolelta ja postilaatikolle kakataan.

    VastaaPoista
  5. Tuo on hyvä idea ja uskoisin toimivaksi! Meillähän on tuon tyyppinen aita (löytyy myös jostain blogista). Isäntä valoi pystytolpat portin pielessä maahan, muut tolpat on ihan vaan rautakangen kanssa maahan tungettu. Mutta kyllä ne syvälle pitää laittaa, jotta aita on oikeasti kaunis ja suora -Suomi on perseelleen rakennettujen vinojen ja kaatuneiden aitojen luvattu maa....:D

    VastaaPoista
  6. Öyh, aika lailla jykeviä.
    Koiranulkoiluttajat ovat aika röyhkeitä toisinaan. Entisen elämän omakotitalossa olivat tontinrajojen nurmikonleikkuu ja varsinkin trimmerillä parturointi aika haastavia toimenpiteitä: piti pukeutua kuin miinanraivaaja -kasvosuojus, suojavaatteet ja pitkävartiset saappaat. Ja SILTI sai usein lastit päällensä. Toinen Öyh.

    VastaaPoista
  7. Itse olen käynyt verestämässä lapsuuden muistoja entisen mummolan liepeillä. paikassa on nykyisin autokauppa, mutta ei menty edes pihalle, tieltä katseltiin. Ikkunista sisään kurkkiminen on törkeää.

    Sanoisin, että ensihätään kyltti ja samalla pikkuhiljaa kasaan sitä aitatavaraa. Aidan ei onneksi tarvitse lla sellainen korkea ja umpinainen näkösuoja, vaan ystävällinen viesti yksityisen reviirin reunasta.

    Postilaatikolle kakkivat koirat ärsyttää. Asun itse kaupungissa omakotitalossa, ja täälläkin koirankakkaa löytyy aina välillä meidän postilaatikon vierestä.

    VastaaPoista
  8. OIh! Saat multa sympatiat! Meillä ongelma on siinä, että koska tämä on uusi alue, ja tässä on ennen ollut pelkkää peltoa, ovat koiranulkoiluttajat sitä mieltä että koska he ovat "aina kulkeneet" täällä, he saavat tehdä sitä edelleen, vaikkakin samassa kohdassa on nyt ihmisten pihat. Ja mikäpä tosiaan sen mukavampaa kuin istua vaikka aamiaisella keittiössä, kun joku urpo hiippailee ikkunoiden takaa ja kaula pitkällä kurkkii sisään...

    VastaaPoista
  9. No on tuo ikkunoista kyttääminen aika urpoa touhua! Veikkaan, että talonne on asutun näköinen myös ulos päin, joten eikö näille rouville välähtänyt mieleen, että talo on toisten koti? Ja muutenkin, vaikka kyseessä olisi mikä tahansa asumatonkin, mutta toiminnassa oleva paikka, ikkunoista kyttääminen on hiukan ala-arvoista... On tuossa vieressä noita yrityksiä, yhden kahvihuone on ikkuna meille päin. Ei tule kyllä mieleenkään mennä ikkunalle, vaikka kieltämättä erittäin paljon kiinnostaa, minkälainen kahvihuone on kyseessä.

    Jotkut on vaan niin itsekkäitä ja ajattelemattomia. Tai sitten tyhmiä. Ajat muuttuu. Vaikka olisi kuinka lapsuuden maisemat ja muistot, niin pitää myös ymmärtää, että nykyään se ei enää ole se asema. Voisi esim. etukäteen kysyä paikan nykyiseltä omistajalta, voisikos sitä joskus tulla käymään.

    Kevyt aita olisi varmasti se hyvä ja kiva osoitus, että hei, olet juuri astumassa tontilleni. Kylttiä kannatan minäkin ensihätään.


    Hei miten olisi pensasaita, rivi tuijia tms? Jotkut pensaat ovat varsin edullisia, mikäli on paljon aidattavaa.

    Koirankakasta... Siinä toinen asia, mitä en tajua. Miten kukaan voi antaa koiransa ulostaa toisen postilaatikolle? Olen nähnyt joidenkin postilaatikkojen läheisyydessä pienen kyltin, jossa on pissaavan koiran kuva ja rasti päällä. En tiedä, rajoittaako se kakattajia. Vai ollaanko tekemisissä ikuisuusongelmien kanssa.

    VastaaPoista
  10. Leena, ja minä olen niiden perseelleen rakennettujen aitojen luvattu rakentaja. :-D Mietin, että niitähän on metallisia aidantolpanupotusvekottimia kaupoissa myytävänä. Sellaisen upottaminen maahan voisi olla jotenkin enemmän mahdollisuuksien rajoiissa kuin pelkän tolpan.

    Ti, öyh täältäkin!

    Morso, olen minäkin käynyt lapsuuskotia ihailemassa ja hyviä aikoja muistelemassa, joten ymmärrän ihan tosi hyvin sen tarpeen, mikä on tulla vanhoja kotikontuja nuuskimaan. Mutta minä pysyin kaukana metsänlaidassa, kun tähyilin vanhaa kotiamme. Mietin, että tohtisiko kävellä ovelle koputtelemaan ja esittäytymään, mutta en tohtiunut.

    Niin minäkin ajatellisin, että aita voisi olla tosi matala ja kevyt, ihan vain rajanmerkkausaita, eikä niinkään näkö- tai kulkueste.

    Voi ei, Lyde. "Mä olin täällä ekana" -ajattelun helmiä!

    Liisa, meillä on tuossa syreeniä kasvamassa, jotka toivon mukaan joskus ovat niin isoja, että niistä muodostuu se näkösuojakin. Tontin rajalle istustusten laittaminen olisi aika työlästä, koska se vaatisi ihan hurjat määrät multaa. Nyt siinä on tiivis hiekkakenttä.

    Mehän edellisessä kodissamme pystytimme niitä koirankakkakylttejä ja laitoimme kakkapussejakin tarjolle. Se auttoi sen verran, että koirat kakatettiin yhä samassa paikassa, mutta tien toisella puolella. Edistystähän sekin tietysti oli. :-)

    VastaaPoista
  11. Aika ihmeellistä muisteloa, jos pitää luvatta tulla oikein sisään kurkkimaan. :o

    Aidan tekeminen ei ole iso juttu. Meillä oli pihassa tuontapainen ja just noiden metallisten "jalkojen" varassa. Hyvin toimi (ja palaa vielä paikoillenkin). Noita pälkkiaidan ohjeita löytyy netistä jokunen, jos en ihan väärin muista.

    VastaaPoista
  12. Minäkin todella ihmettelen niitä emäntiä/isäntiä jotka pissattavata ja kakattavat koiransa toisten postilaatikoilla :( Todella ajattelematonta. Meilläkin läheinen naapuri ihan pokkana antoi uroskoiran loirottaa suoraan postilaatikon tolppaan! Luuli vissiin, ettei kukaan nää. Siinä meni senkin pisteet ;)

    Hyvä idea kevyt aita, jospa tajuaisivat kunnioittaa yksityisyyttä paremmin.

    VastaaPoista
  13. Juu, sama vika Rahikaisella ;D
    Asutaan liian lähellä varsinaista asemarakennusta, joten talomme mielletään välillä VR:lle kuuluvaksi ja pihalle tupsahdellaan jotenkin "vahingossa" ihastelemaan.

    Meillä on vielä riesana joulun aikaan venäläiset turistit...ne kun suunnistavat kaiken kimaltavan perässä ja tulevat uteliaina pihaan
    jouluvaloja katsastamaan...

    Porttia kait sitä pitää alkaa täälläkin väsäämään ;D

    VastaaPoista
  14. Toi on niin ärsyttävää! Ei sitä nyt aina tartte olla vieraita vastaanottamassa.

    Meillä taas on lähellä jokin kodittomien eläinten paikka, ja karttapalvelu opastaa sinne menevät meidän pihaan. Joten sitten ne mummot karauttaa autoillaan tähän ja kääntelevät autojaan tässä pihassa. Kerran joku mies tuli hakemaan omaa karannutta koiraansa yhdentoista aikaan illalla ja käveli vaan suoraan sisään! Onneks mieskin oli kotona, olisin varmaan itte saanut jonkun käsittämättömän hepulin.

    Aita on aina hyvä.

    VastaaPoista
  15. Hih. Tuli mieleen yksi kaverini, jonka koti on vanha pohjalaistyylinen talo hyvin säilytettyine pihapiirineen. Kaverini istui eräänä kesäaamuna aitan rappusilla, kun siihen pihalle saapui pari rouvashenkilöä. Parivaljakko kuljeskeli pihalla kurkkien ikkunoista ja tovin kuluttua he tulivat kysymään kaveriltani: "Mihin aikaan tämä museo tänään avataan?"

    VastaaPoista
  16. Ei ole totta, millaisia tarinoita! Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti! :-D

    VastaaPoista
  17. Susanna: me harkittiin niitä metallisia, olisi varmaan ollut ihan käteviä. Mutta hinta tuli meillä vastaan, joten luovuttiin niistä. Teemu hakkasi pystytolpat kirveen kanssa teräväpäiviksi ja tervasi vielä. Sen jälkeen upotti sisulla maahan:)

    VastaaPoista
  18. Oh, luulin, etteivät ne ole kalliita. Olen tainnut luulla ihan pieleen.

    VastaaPoista
  19. Voi että, kyllä on immeisiä monenlaisia :))

    Olen kyllä joskus miettinyt onko joku eteläkarjalainen tapa pomppia toisten pihoilla!
    Meillä on kapea pitkä tontti tien ja pienen joen välissä, ja toisessa päässä tonttia oli alkuaikoina monet kerrat joku uimassa, pesemässä mattoja, pissittämässä koiraa, kalastamassa yms. ennen kuin ymmärsivät olevansa meidän pihalla. Ja se pääty oli kuitenkin ihan hoidettu alue kukkaistutuksineen, ei mikään ryteikkö.
    Vieläkin tulee ihmeteltyä paikallisten tapaa tulkita kotirauhaa tulemalla meidän uimalaiturin viereen ravustamaan...

    VastaaPoista
  20. Kyllä on tuttua juttua! Itse asun vanhassa kyläkoulussa ja etenkin ekana remppakesänä (2009) oli jos jonkinlaista muistelijaa piha väärällään. Ja tietty niitä piällysmiehiä, jotka ajaa surauttivat koulun ympäri pari kertaa päivässäkin välittämättä siitä, oliko talon väki esim rapuilla..
    Pari tapausta jäi erityisen hyvin mieleen. 1)Pidin kahvipaussia, KESKELLE pihaa ajoi auto, josta nousi 2 iäkästä rouvaa. He hiippasivat melko ketterästi nurkan taakse. Minä sitten perään, että voisinko auttaa. Eivät kuulemma tarvinneet apua, olivat tulleet ottamaan näitä valokuvia (toinen nojaili oveen). Minä totesin että no sehän kiva, että tämä on nykään ihan asuinkäytössä, johon mummot jatkoivat, että entä sitten, menehän nyt, että otetaan näitä kuvia..
    2)Aina keskiviikkoisin pihaan ilmestyi outo auto. Kuski piti evästaukoa, kävi nakkaamassa banaanin kuoret meidän puskan juurelle. Yleensä niillä main pihaan tuli toinen auto, jonka kyytiin nti banaani hyppäsi. Muutaman viikon tätä seuranneena asia otettiin puheeksi: kimppakyytiläisiä, menivät viimeisen 7 km yhdellä autolla, oli kuulemma kätevä niin..
    3) Yhtenä päivänä raksalle tullessa ns. yläpihalla oli mies pukeutumassa auton vieressä. Auto lähti. Mies selitti, että hän on AINA lähtenyt tästä meidän oven edestä juoksulenkille, siihen vaimon on ollut hyvä hänet tuoda..

    Nyt viime kesänä oli meno jo hiljentymään päin, ehkä kerran kuussa joku käy ottamassa pienet vauhtimutkat. Mutta onhan meillä tuota pihaa, missä ajella ;)

    VastaaPoista
  21. Tarinasi on vielä pientä verrattuna erääseen taitelijakotiin, jonka uskomattomia juttuja kuulin männä viikolla. Mamma selittää omistajalle, että "mää onn kuule Turusta asti ja tulen kyllä katsomaan." Omistajat oli lomalla ja kukkienkastelija nopeasti käymässä ja silloin jo oli sisällä luvattomia vierailijoita, eivätkä ollenkaan uskoneet, ettei ole aukioloaika! ym.ym.ym. Suosittelen todella rakentamaan aidan ja laittamaan kyltin, jossa nätisti mutta napakasti sanotaan, että vain aukioloaikoina pääsee sisälle ja vain "yleisiin tiloihin". Muuten olette lirissä...

    VastaaPoista
  22. Minna, taitaa se olla muuallakin kuin E-Karjalassa. Kun asuimme Orivedellä rautatierakennuksessa, melkein joka päivä joku kulki pihan poikki asemalle.

    Nämä teidän tarinanne menevät koko ajan hurjemmiksi. Joku ikkunasta kurkkaava rouva ei tunnu enää yhtään miltään!

    MajBritt, luen kommenttiasi ihan suu auki. Käsittämätöntä! Ja kiva, kun kommentoit... löysin sen takia hauskan blogisi.

    VastaaPoista
  23. Täältäkin vertaistukea kurkistelijaongelmaan :) Asumme vanhassa talossa jonka ympärille on rakennettu uusi asutusalue. Pihaamme johtaa pieni tienpätkä, ja talo näkyy huonosti uudelle kadulle. Koiria käydään kakattamassa pihapuittemme juurelle. Tietä pitkin hiihtelee vaikka minkälaista suksetonta hiihtelijää, ja joskus on hauskakin seurata tuvan ikkunasta eksyneen mummelin ilmeitä, kun tämä huomaa tulleensa asuttuun pihaan. Eräs kameramies pienine poikineen ei näyttänyt nolostuvan laisinkaan, kun huomasi meidän tarkkailevan heitä kammarin ikkunasta. Havahduin siihen kun yksi pikkupojista töllötti keskellä pihaa. Mies vilkutti meille, me vilkutimme hiljaa takaisin :D Naapuruston kakarat ovat luku erikseen, heidän osaltaan kärsimme jo ilkivallasta, onhan vanha pihapiiri vanhoine piharakennuksineen mahtavan jännittävä leikkipaikka. Ikkunat rikottiin, hylkytavaraa leviteltiin. Huoh... Uusien talojen pihat kun ovat niin pieniä, että penskat eivät yksinkertaisesti tajua, missä meidän suurehkon tonttimme rajat menevät. Mahdollisuuksien mukaan pihaan tulijoilta kyselemme asiaa, lapsille on hieman saatu selvennettyä mikä kuuluu pihaamme ja mikä ei. Tämä jopa ystävälliseen äänensävyyn, vaikka mieli tekisi vetää kylähullu noita-akka -rooli päälle ja viskellä vanhoja kumisaappaita :D

    VastaaPoista
  24. Kylähullu noita-akka minun sisälläni meinaa päästä valloilleen aina, kun tässä menee noita teinejä ohi. Ja kerran jo päästinkin akan karjumaan niille, kun rikkoivat VR:n omaisuutta ja sytyttelivät pieniä nuotioita radalle. Sulo opasti minua, että poliisille pitää soittaa, eikä lähteä itse niille pojille huutelemaan. Siinä käy pian niin, että noita-akka saa harmikseen yhtä jos toistakin ilkityötä. Kyllä teinitkin kostaa osaavat.

    VastaaPoista