lauantai 2. helmikuuta 2013

Kodittomia kavereita


Meillä on sattumoisin tällainen valtavan kokoinen nalle, joka jäi kodittomaksi erotilanteessa. Lupasin etsiä sille uuden, hyvän kodin ja olenkin yrittänyt tarjota sitä Imatran ensi- ja turvakodille. Me kuvittelimme, että iso ja turvallinen nalle olisi turvakotiin joutuneille lapsille mukava kaveri.

En ole kuitenkaan saanut vastausta sähköpostiini nyt puoleentoista kuukauteen, joten ajattelin kokeilla onneani tätä kautta. Olisiko joku teistä lukijoista vaikkapa töissä jossain sellaisessa paikassa, joka ottaisi lahjoituksena tämän nallen? Nalle on tosi suuri, muistaakseni noin 70 senttiä korkea istuessaan. Se on ollut kahden aikuisen ihmisen kodissa koristeena, eli on aivan siisti ja ehjä.

Voin kuskata nallen tänne Imatran seutuville, jos on tarvetta.

Nalle sai kodin! Kiitos asianosaiselle!


Ja sitten olisi tarjolla vielä tämä kaikille tuttu perhe: Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi. Heidät minä ajattelin lahjoittaa seurakunnalle, mutta ainakaan ensimmäinen pappi, jolle lähetin postia, ei ole reagoinut asiaan mitenkään. Onko teistä joku sellainen, jolla olisi paikka näille?

Olen valmistanut perheen omin kätösin. Nuket ovat paperimassaa, ja vartalot ovat tekstiiliä. Korkeutta niillä on noin 50 senttiä. Voisin kuvitella, että joku kirkollinen taho ihan mielellään laittaisi näistä kavereista seimiasetelman jouluna. Jeesuksen saa irti Marian sylistä.

Perheelle on ottaja tiedossa. Kiitos!


26 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Kummallista, ettet ole saanut vastausta sähköposteihisi. :/ Pyhä perhe on upea, varmasti kelpaa seurakunnalle kuin seurakunnalle! Nallekin on söpönen.

Pieni Lintu kirjoitti...

Toivottavasti nalle pääsee turvalliseen uuteen rakastavaan kotiin! <3

ellis kirjoitti...

On kyllä vähintäänkin omituista, ettet ole saanut viesteihin vastausta.
Toivottavasti hyvät kodit löytyy pian!

Susanna kirjoitti...

Minä olen myös ollut ihan ihmeissäni, ettei niihin vastata. Onhan tietysti mahdollista, ettei niitä ole kukaan edes lukenut.

Tiina kirjoitti...

Pyhä perhe on kyllä niin hieno, että mieli tekisi adoptoida se itselle. <3

Tiina kirjoitti...

Laitoin sähköpostia, mutta jostain syystä eri osoitteeseen? :D

Saara kirjoitti...

Tämä ei kyllä auta Imatran seutua, mutta jos sinulla tai jollain tutullasi on joskus asiaa Tampereelle, Turkuun tai pääkaupunkiseudulle, niin jollekin Punaisen Ristin Nuorten turvataloista luulisi nallen kelpaavan, jos nalle saa kyydin. Jos olet taloihin s-postiyhteydessä joskus, niin voit puolestani sanoa että Saara blogimaailmasta antoi vinkin. :) Voisi kyllä tuosta nallesta ilahtua joku yksityisperhekin ja lapsi, esim. voisit kysyä seurakunnan diakoniatyöltä, onko tiedossa joku erityisen vähävarainen tai murheellinen perhe, jolle kirkon työntekijä voisi nallen toimittaa. Nyyh - kyllä hän varmasti vielä löytää rakastavan kodin!

Susanna kirjoitti...

Panit mun henkkoht postiin, tuo toinen on työsellainen. Molempia luen!

Susanna kirjoitti...

Meillä kyllä on sukulaisia Tampere-Turku-suunnassa, joten pari kertaa vuodess asinnepäin tulee kulkua. Nalle vaan ei ole ihan kaikkein kivoin matkaseuralainen, jos tarvitsee olla enemmän kasseja... se vie yksinään koko takapenkin!

Tavalliseen kotiin tuo nalle on ihan kauhean kokoinen. Vaikka meillä on iso talo, niin silti nalle on tänne liian suuri. Siksi ajattelin, että joku laitos voisi olla sille parempi paikka.

Mutta katsotaan, miten käy.

Mirka kirjoitti...

Ei valitettavasti ole kontakteja tuollaisiin paikkoihin, mutta ihmettelen kyllä kovin, että miksi ihmisillä joilla on sähköposti, eivät vastaa siihen? Varsinkaan jos se on työhön liittyvään. Liian monelle saa soitella perään, että saithan minun viestini, kun eivät edes vaivaudu laittamaan "ok" tai muuta vastaavaa vastausta, mikä vie sen 2 sekuntia heidän elämästään ja vastaanottaja olisi tyytyväinen.

Pyrin itse vastamaaan aina heti sähköpostin tullen, koska se on raivostuttavaa odottaa vastausta, jota ei ikinä tule saamaan... :/ Etenkin jos verkkokauppaan lähettää sähköpostia, niin se vasta saakin ärsytystä kerrakseen, kun kysyy tuotteesta eikä saa vastausta. Usein sellaisista paikoista tosin jää ostamattakin, kun on sitten toisia puljuja joista vastataan muutamassa minuutissakin :)

Susanna kirjoitti...

Kysäisehän Sagan mielipidettä nalleasiassa. Hän kun niin kovasti haluaisi lemmikin! Ja jos Immolassa on tilaongelmia, niin voit viedä sen V-joelle odottamaan kyytiä!
äippä

Katja kirjoitti...

Onhan kummallista ettei sähköposteisin vastata. Vaikka ei olisi tilaa nallelle tai perheelle, niin silti olisi hyvin tapojen mukaista vastata kohteliaasti kiitos ei.
Jos pyhä perhe ei saa kotia, niin seuraavaksi olisin yhteydessä seurakunnan lapsityönohjaajaan tai johonkin heistä. Seurakunnan sivuilla on monesti heidän yhteystietonsa, voi tulla vastaus nopeammin kuin liperikaulukselta :)
Olet kyllä käsistäsi taitava!

Susanna kirjoitti...

Nyt taitaa olla se hetki, että Äiti saa ihan ikiomat google-tunnukset. :)

- Sussu

Susanna kirjoitti...

Todellakin on ärsyttävää. Pitäisi vaan osata hoitaa asiat suoraan puhelimitse, niin ei tarvitsisi edes miettiä, että meneekö viesti perille. Mutta nykyisin tuntuu hankalalta soitella, jos sillä toisella vaikka on kiire. Kun ihmiset eivät tunnu osaavan olla vastaamatta puhelimeen, jos on huono hetki.

Susanna kirjoitti...

Perheelle on jo ottaja ilmestynyt. :)

Nalle on yhä koditta.

Peppi kirjoitti...

No aika jännä homma, ettei tuommonen nallukka kelpaisi. Onkohan sposti mennyt taivaantuuliin tai roskakoriin... Ihana olis tuommonen kaveri vaikka luokan perällä - jos oma luokka olisi :)

Tiina kirjoitti...

:D

Norppa kirjoitti...

Mitä jos soittaisit sinne ensi- ja turvakotiin, sillä voisi kuvitella, että tuo nalle olisi juuri omiaan halattavaksi sellaiseen paikkaan..? Jonkun on vaikka pitänyt vastata, on vaikka printannut ja poistanut postin ja sitten asia on unohtunut tms.

Mirka kirjoitti...

Tuokin on totta! Ei osata olla vastaamatta siihen puhelimeen, vaikka oltaisiin kesken petipuuhien (tuntuu ainakin tältä). Joskus olen ihan onnellinen, että olen sellainen hattarapää että lähtiessäsi esimerkiksi kirppareille, saatan oikeasti unohtaa sen puhelimen kotiin ja osaa olla vastaamatta kun ei sovi.

Liisa kirjoitti...

Testing testing.

Susanna kirjoitti...

Kai se on soitettava. Se oli oikeastaan Sulon homma jo ennen joulua, mutta ei ole miekkonen saanut aikaiseksi. Minusta tuntuu hankalalta soittaa, kun siellä on varmasti tärkeämpiäkin puheluita vastattavaksi.

Hyvä Mieli kirjoitti...

Toivottavasti nalle pääsee sopivaan paikkaan, hoitamaan tärkeää tehtävää!
Olit tehnyt kaapista valtavan hauskan ja kivan edellisessä postauksessasi;)

Laurakaisa kirjoitti...

Minulle on ollut tässä sähköpostiasiassa varsin valaisevaa mennä töihin oppilaitokseen. Olen tehnyt niin monta vuotta töitä toimistorottana muiden toimistorottien kanssa, että olin ensi alkuun todellä käärmeissäni ja ihmeissäni kun yritin hoidella asioita opettajien kanssa sujuvasti sähköpostilla - enkä ikinä saanut vastausta. Sitten hokasin, että opettajilla on meidän koulussa ehkä yksi kone neljää-viittä opettajaa kohti, ja he käyvät sillä koneella hyvä jos joka toinen päivä. Ei siinä paljon sähköposteja kerkeä kahlata saati niihin vastata. Piti opetella ihan uudet asioidenhoitomaneerit niiden opejen kanssa.

Tuo Ensi- ja turvakoti on vähän samanlainen paikka. Siellä se toiminnanjohtaja (jonka sähköposti on ainakin nettisivuilla näkyvissä) ei ole vain toimistossa istuva hallintoihminen vaan tekee asiakastyötä siinä missä muutkin työntekijät. Veikkaan, että siinä on ehkä syy viestiin vastaamattomuuten normaalin kiireen ym. syiden vuoksi? Toki olisi oikeasti kohteliasta ja kivaa jos viesteihin aina saisi vastauksen, se on ihan totta.

Voi tietysti myös olla, että nallelle ei ole tilaa? Vaikka talo on iso, on turvakodin käytössä siitä vain muutama pieni asunto. Ja ne ovat tosiaan pieniä - olen asunut yhdessä ensimmäiset kuusi elinvuottani :) Silloin se oli kyllä meidän äidin työsuhdeasunto...

Mutta minäkin luulen, että asia selviää parhaiten soittamalla.

Anne-Mari kirjoitti...

Hei!

Eksyin blogiisi ja ajattelin tarjota nallelle kotia meiltä. Meillä on 6 lasta ja me voisimme tarjota nallelle hyvän kodin. Tarjolla on oma kolonen, missä viettää aikaa ja rauhoittua, runsaasti halauskavereita ja reilusti nallepainia. Meillä on kuusilapsinen uusioperhe ja uskoisin, että täällä nelle sopisi olemaan kuin nenä päässä. Voin maksaa nallen matkakulut ilomielin.

Ymmärrän, jos haluat nallelle etsiä myös kodin jostain yleishyödyllisestä yhteisöstä.

Susanna kirjoitti...

Nalle sai juuri eilen illalla puhelun yleishyödyllisestä laitoksesta ja sieltä tullaan tänään hakemaan sitä. Mutta jos käy niin, että kun nallen valtava koko paljastuu hakijalle, ja hän ei haluakaan sitä, niin minä sitten huutelen sinulle. :)

Susanna kirjoitti...

Minä olen kerran elämässäni vieraillut turvakodissa. Siellä oli valtava ankea halli yhteistilana. Kuin joku odotussali. Sellainen kuva minulle jäi turvakodeista. En osannut ajatella, että jotkut turvakodit olisivat ahtaita.