perjantai 22. helmikuuta 2013

Tältä meillä oikeasti näyttää


Helmikuu on kulunut ihan kamalan hitaasti, sillä olen odottanut kärsimättömänä sisustuslehteä, joka ilmestyy kuun lopussa. Siinä on ilmeisesti meidän koti mukana. Kuvauksethan tehtiin loppukesällä (vai alkusyksyllä, en nyt kyllä muistakaan tarkasti), joten se, että juttu tulee nyt jo ulos, on kyllä merkillisen nopea tahti. Se jännittää erityisen paljon siksi, että en ole saanut lainkaan nähdä kuvia etukäteen.

Minä tietysti vähän siivosin silloin kuvauksia varten ja panin tavarat muutenkin ojennukseen. Samoin näitä oman blogin kuviakin ottaessani katson aina, että kaikki on nätisti ja suht siistiä. Monet sanovatkin blogin perusteella, että "teillähän on aina niin siistiä", mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa. Usein meillä on karmea kaaos. Ja pahimmillaan se on aina silloin, kun joku Sulon sukulaisista tai työkavereista ilmestyy varoittamatta ovelle. Haluan vilauttaa teille nyt sitä meidän oikeaa todellisuuttamme. Sitä, millainen meidän kotimme on blogin ja sisustuslehtikuvien ulottumattomissa.


Sänkyä ei pedata juuri koskaan. Sehän on vain terveellistä, että peti tuulettuu hyvin päivän aikana, eikö?


Tänä aamuna makuuhuone oli kyllä tavanomaista siistimpi. Vain muutama minun vaatemyttyni lojui lattialla ja historiallisesti vain yksi Sulon vaatekappale roikkui kaapin oveen ripustettuna. Minähän pääsin jopa kulkemaan kompastelematta vessaan. Kun Sulo on kotona, tuossa keskellä lattiaa on ihan aina mielivaltainen määrä erilaisia maastokuosisia kasseja, joita hän joutuu raahaamaan edestakas työn ja kodin välillä. Yleensä siinä on lisäksi vielä pyykkikori, jossa puhtaat vaatteet kärsivällisesti odottavat kaappiin pääsyä.


Keittiö näytti tänä aamuna melko tyypilliseltä. Eilisaamun puurolautaset munankuorineen olivat yhä korjaamatta pois. Ja tottahan aina yksi pullollinen Lasolia kuuluu jokaiseen ruokapöytään.


Tiskit odottavat deadlinea. Se on se hetki, kun Sulo saapuu töistä kotiin kahden vuorokauden jälkeen. Yksin ollessani minä elän ihan pellossa ja hoitelen tiskit vasta pakon edessä viime hetkellä, koska en halua Sulon tulevan väsyneenä kotiin ja kohtaavan ensimmäisenä tiskivuorta, joka on vain kasvanut hänen poissaollessaan. Aika usein jopa onnistun tässä tehtävässä.

Ja siinähän se tiskirättikin huuhtelemattomana myttynä pönöttää kaiken ryönän keskellä. Ihana sisustuselementti, tosiaan.

Jatketaas matkaa olohuoneeseen.


Jahas, emäntä on taas kerran menettänyt hermonsa kiristäviin rintaliiveihin ja heittänyt ne ohimennessään lattialle. Nuo muut vaatteet ovat aiemmilta päiviltä, sillä tämäkään kasa ei ole tähän kertynyt yhdellä huitaisulla. 


Samainen emäntä on lohnottanut sohvalla kolmen torkkupeiton alla nyyhkimässä erityisen sydämeenkäyvälle Criminal Mindsin jaksolle hörppien samalla iltasmoothietaan. Aamulla smoothienjämät ovatkin oikein mukavasti jämähtäneet mukiin ja se tietysti ilahduttaa siinä vaiheessa aivan erityisesti, kun tiskien deadline lähenee.


Salin puolen synnit ovatkin vaihteeksi sitten Sulon harteilla. Metallinen kynttilänjalka on tietysti se ainoa oikea paikka kuivattaa hikistä hiihtopipoa. Sulon monot ja törkyiset pihahommarukkaset asuvat ihan vakituisesti uunin edessä.


Vaikka minua jostain kumman syystä ei lainkaan ärsytä omat lattioille viljellyt sukkahousuni ja rintaliivini, joita joudun päivittäin metsästämään ympäri taloa, minua ärsyttää aivan tolkuttomasti se, miten Sulo ripustelee hikivaatteitaan salin tuolien selkänojille. Olemme nikkaroineet noille vaatteille ihan ikioman kuivatuspaikan kylppäriin, mutta siitä huolimatta Sulo uskollisesti jaksaa peitellä niillä kauniit vanhat tuolimme.


Kurkistus toimistoon auttaa unohtamaan ärsytyksen, sillä siitä alkaa minun valtakuntani. Sen kaaoksesta en pääse syyttämään ketään muuta kuin itseäni.  Kaikki tavarat jäävät minulta juuri siihen kohtaan, mihin ne lasken käsistäni. Pari viikkoa sitten maalasin seinäkaapin, mutta maalipöntöt ovat yhä allastasolla ja pensseli huuhtelematta lavuaarissa.


Tässä Sottapyttymaan kuningatar istuu valtaistuimellaan ja nakkelee ympärilleen papereita, toimistotarvikkeita ja urheiluvälineitä. Jos hän joskus vaivautuu nousemaan ylös ja hakemaan jotakin kaapista, on hänen mahdotonta kuitenkaan vaivautua sulkemaan kaapin ovea.



Mutta työhuoneen puolella
vallitsee tänään kuitenkin
hyvä järjestys, sillä
siellä on rättilinjasto
juuri toiminnassa.
Turhaan siis käymme siellä
nyt ollenkaan.

(Psst...
turkoosejakin rättejä
on taas verkkopuodissa.
Jokaista kuosia edes
jonkin verran.)



Kierroksen kauniiksi lopuksi näytän vielä minun ehdottoman suosikkini. Kukahan punnitsi aamupalan pakastemarjat oikeaoppisesti dieetin mukaan, mutta unohtikin syödä ne?

Mutta nyt on raahauduttava niiden tiskien kimppuun. Sulo on täällä puolen tunnin kuluttua.


100 kommenttia:

  1. tää postaus sai hymyn huulille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä. Sen oli tarkoituskin olla iloinen vastaisku tälle blogimaailman siloitellulle todellisuudlle.

      Poista
  2. Sää = mää (mulla on vain turkoosit rintsikat, joita pitää etsiä ympäri huushollia)

    VastaaPoista
  3. Hih! Kerrankin rehellisiä sisustuskuvia blogistaniassa! Oikein mukavaa viikonloppua, Susanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisin ollut todella rohkea, olisin kuvannut myös ruokatahraisen keittiönlattian ja pinttyneen lieden.

      Poista
    2. <3 Susanna <3 Ollaan me kaikki kuitenkin ihmisia , jotkut ovat vaan tosi rohkeitä ja itsekritisia ... kiitos , yritän samalla vastata blogissani

      Poista
  4. Hihittelin täällä itsekseni tälle kertomukselle. Ihanaa arkitodellisuutta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihteeksi tällainen keposempi aihe. :)

      Poista
  5. Voi miten lohdullista, että muillakin tavarat ovat hujanhajan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, että kaikilla on.

      Tai no, ei ole. Jotkut ihmiset ihan oikeasti osaavat korjata jälkensä.

      Poista
  6. Mukavan kodikastahan teillä on. Meillä näyttää muuten samalta mutta Lasoli puuttu pöydältä, mutta meillä on tiat pienemmät ja kasat korkeammat;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kodikasta. Sitäpaitsi jos on nätti koti, niin onhan se nätti myös sotkuisena.

      Poista
  7. Oikein hauska ja lohduttava postaus :D.

    Minä parhaillaan mietin, että koska meillä olisi niin siistiä että kehtaisi laittaa kuvia blogiin... ensinhän tietysti pitää olla ne siistit kuvat ennen kuin voi sotkuisia laittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten voit aloittaa niistä sotkuisista ja jonain päivänä lyödä kaikki ällikällä, kun kuvat ovatkin siististä kodista!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Lasol ei ole edes sieltä oudoimmasta päästä, mitä tuossa keittiön pöydällä saattaa olla.

      Poista
  9. Tämähän olikin piristävä postaus! Minen ymmärrä, miksi meille tulee yllärivieraita justiinsa kun ei ole lähimainkaan sisitiä. Kun ehtii ajatella, että tarttis varmaan imuroida, tulee vieraita. Ja kun imurointi tulee mieleen, olisi jo moni muu aikaa sitten huomannut tarpeen. Mutta Lasolia meillä ei kai yleensä ole pöydällä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kävi yksi yllätysvieras viimeksi juuri sen jälkeen kun olimme siivonneet. Hän tuli hakemaan sen ison nallen, jolle etsin kotia aiemmin tässä kuussa. Olin ihan törkeän huojentunut, että olimme sattuneet siivoamnaan juuri edellisenä päivänä. :D

      Poista
  10. TÄÄ OLI KYL MAINIO! Oho, joku on käynyt laittamassa capsit päälle.
    Pidän itseäni pellossa elävänä, mutta nyt huomaan, että olenkin normaali. Kiitos tästä!
    Päivän piristys.
    Lasol :-DDDDDDDDDDD
    DDDDDDDDD...
    (sille hihittelen vielä viikonlopun jälkeenkin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sanoo, että minä olen normaali?!

      Poista
    2. Luulen, että ymmärsit Sussu väärin: kommentoija on sinuun verrattuna normaali. :)

      Poista
    3. Ai piru, niin ymmärsinkin ihan väärin! Nolottaa!

      Poista
  11. Sä oot kyllä PARAS! Kiitos tästä postauksesta. (Criminal Minds- annos oli heti saatava minunkin tänään herättyäni yövuoron jlk. Kyllä tuo Elisa-viihde on ihana, kun saan kaikki karmeat sarjani äänitettyä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on nykyisin laajakaistan mukana kulkevat televisiolähetysket ja Soneralta myös tallentava digiboksi. Sain kaiken "kaupan päälle" suostuessani ottamaan laajakaistan määräaikaisen sopimuksen. Telkkaria meillä ei kovin paljon katsella, mutta elämä ilman Criminal Mindsia olisi kyllä todella ankeaa. Muuton molemmin puolin elimmekin tosi pitkään ilman telkkaria, koska meillä ei ollut antennia edellisessä kodissa eikä täällä uudessakaan.

      Poista
  12. Siis niin hauska juttu, ettei mitään rajaa!
    Päivän ehdottomasti hauskin hetki lukea *hohottelee vieläkin*
    tuksu

    VastaaPoista
  13. Kiitti! Tuli tarpeeseen. Näkisitpä ruokabloggarin tiskivuoren..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en edes uskalla ajatella. Onnistuisitkohan ottamaan siitä tiskivuorestakin niin upean kuvan kuin ruoistasi?

      Poista
  14. Ihanaa, emme siis ole ainoa sottapyttyperhe :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kasvanut sottapyttyperheessä, joten tämä sujuu luonnostaan. Sulo-parka sen sijaan on elänyt siivosti koko ikänsä ja on nyt joutunut minun vaikutuspiiriini. Ja lopputuloshan näkyy.

      Poista
  15. Ihanaa, tutulta näyttää!Minäkin joskus esittelin blogissa paljon pahempia sotkuja, sillon oli vielä neiti kotona asumassa,mutta totta puhuen kyllä me isännän kanssa kahdestaankin saadaan sotkua aikaan + eläimet oman osansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsiperheillä on se etu, että aina voi vierittää syyn lasten niskaan. :-P

      Poista
  16. Täällä on yksi yhtä ahkera kodinhengetär. Meillä näyttää ihan samalta. Mies toteaisi tuosta mansikkakuvasta jotta "Ihan kuin sä.". Krhm. Jos laittaisin edes nuo eiliset mangon kuoret roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa!

      Meillähän on ollut vuosien projektina minun banaaninkuoreni, joita viljelin pitkin poikin huoneita. Sulo lupasi, että jos onnistun koko kesän panemaan kuoret roskiin, saan uuteen kotiin tiskikoneen. Minä onnistuin!

      Ja sitten tänne uuteen kotiin ei mahtunutkaan sitä tiskikonetta minnekään! Aaargh. Hukkaan meni kaikki.

      Poista
  17. Ooh, nyt sie olet miusta vieläkin ihanampi! Olen kaikenikäisten käsityöläisten kanssa jutellessa tullut siihen tulokseen, että käsityöläinen ja siivooja eivät vain kertakaikkiaan mahdu samaan kehoon. Miusta on käsittämätöntä, miten sie saat kauniita kuvia jopa sekasotkuista - jotka kyllä ainakin näissä kuvissa ovat vielä ihan hillittyjä, uskallan epäillä, että pahempaakin on saattanut joskus olla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut paljon pahempaa. Nämä kuvat edustavat sellaista tavanomaista tilannetta. Jos tässä vaiheessa en herää siivoamaan, kasojen määrä kasvaa ja sitten onkin jo aika epätoivoinen tilanne.

      Poista
    2. Niinpä, meillä eletään enemmän tai vähemmän sitä epätoivoista tilannetta...

      Poista
  18. Yks käsityöläinen lisää ilmoittautuu. Sen verran tunnun olevan poikkeava, et tiskipöytäni kiiltää melkein aina(ei ole tiskikonetta). Nii ja veski ja pyykkäys on järjestelmällistä.
    Mut sit erilaisia projekteja ja kasoja, jotka kallistelee ja uhmaa painovoimaa, on jokapuolella. Vähänväliä saan jonkun hyvän idiksen ja vähemmän mielenkiintoinen juttu jää vaiheeseen. Tällälailla niitä kasoja ja myttyjä kertyy. Koska kuitenkin yritän (haluaisin) olla siistimpi, verhoilen näitä erilaisilla kankailla ja peitteillä, ehe ehe. Noista huijausyritykskistä mä taidan olla kuuluisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jokainen tavallaan! Minä taas saan kyllä itseni korjaamaan kaikki kasat pois, kun huomaan niitä kertyneen liikaa, mutta ihan oikeaan siivoamiseen minusta ei ole. Likaiset lavuaarit, roiskeiset suihkukopin seinät, ruoantähteet lattialla ja pölykerrokset piironkien päällä eivät haittaa minua yhtään.

      Poista
  19. Tsihii! Nyt ei keksi kerrassaan mitään järkevää sanottavaa, kun tirskututtaa niin hitsisti, jotta jatkakaa samaan malliin :D

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  20. Etenkin Lasol ja hikipipo kynttelikössä saivat hymyn huulille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä olemmekin erityisen ylpeitä. :P

      Poista
  21. Kuvat ja tekstit täyttä hyvän olon huoletonta tulitusta. Kiitos! Oot mahtava tyyppi. As far as I know... voihan olla että sulla on joku ihan hirrrrveä pimeä puoli mitä et täällä blogissasi väläyttele. Epäilen kuitenkin. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ehkä joku pimeähkö puoli, mutta ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan. :)

      Poista
  22. Olenkin jo vajonnut epätoivoon, kun olen viime aikoina lueskellut muutamaakin eri kirjoittajan sisustusblogia. Olen tullut siihen uskoon, että kaikilla muilla on koti aina ihan tiptop, vain minä kahlaan romujeni seassa ja väistelen, ettei mikään putoa tai kaadu :D. Ihanaa, että toisillakin on arkielämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin ne kulissit vaan ovat aika tärkeitä. Itsekään en oikeasti tule ajatelleeksi, miten erilaisen kuvan meistä ja kodistamme voikaan tämän blogin perusteella saada. Minä pyrin vaan aina ottamaan kauniita kuvia, eikä pääasia ole se, että yrittäisin olla jtenkin muita parempi kauniin kotini kanssa. :D

      Poista
  23. Ajattelin juuri kirjoittaa omaan blogiin aiheesta nimeltä "Remonttia odotellessa -sisustus". Tämä postaus on sen postauksen sukulainen :)

    Mutta hauskoja ja värikkäitä kuvia myös sotkuista tosiaan! Meidän keittiön pöydällä on tällä hetkellä näköjään iltapuurosotkujen ja astioiden lisäksi yksi kappale vanhoja keittiön hanoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Remonttiajan kodit ne vasta hauskoja voivat ollakin! Toivottavasti teet sen postauksen.

      Poista
  24. Ihana postaus, kiitos!!!!

    VastaaPoista
  25. Kiitos :))) Tää oli niin lohdullinen postaus, arki vaan välillä on sellaista oravanpyörää, että kun selviää päivästä toiseen jotakuinkin aikataulussa, ei aina ehdi katsomaan ympärilleen. Minä lähdin tänään reissuun ja koti jäi "vähän" mullin mallin. Noh, siellä se odottaa :D
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen ainakin voi aina luottaa, että se mullinmallius ei koskaan itsekseen katoa. Jotain turvaa ja pysyvyyttä tässä elämässä on oltava!

      Poista
  26. Kiitos, kiitos! Keräilin tänään kasan pyykkiin menevää ympäri taloa, sukkia sohvan alta ja paitoja rikkoontuneen telkkarin päältä (uusihan on tietenkin hankittu jo puoli vuotta sitten mutta sitä vanhaa ei saa vietyä talosta pois). Helpoin on huomata toisen jättämät sotkut, omat on aina menossa ihan just kolmen sekunnin sisällä oikeille paikoilleen...
    Rohkenin kommentoida ensimmäistä kertaa, vaikka vierailen useasti blogissa. Erityisesti olen tykännyt yrittäjyyteen liittyvistä kirjoituksistasi! Terkuin Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että rohkenit kommentoimaan! Ehkä ne omat sotkut eivät ärsytä niin paljon, kun niistä tietää, että se, joka ne on sotkenut, siivoaakin. Mutta esim. Sulon levittelemät vaatteet MINÄ kerään joka ikinen kerta pois ja siksi se ehkä ärsyttää. Kun tiedän, että jos minä en niitä poimi, ne eivät koskaan katoa. :)

      Poista
  27. Meillä samanlaista , kerrottuna vaan vielä kolmen lapsen ja kissan sotkuilla. Itse odotan mielenkiinnolla sitä, että joku kerta johonkin blogipostaukseen jää juuri jonkun likaiset alusvaatteet sohvan nurkkaan pilkistämään ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun muistelen meidän omaa huonetta, kun olimme lapsia, olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, etten ole erehtynyt itse lisääntymään. Olisi älytöntä siirtää näitä sotkugeenejä eteenpäin!

      Meillä yksi kamalin pilkistelijä on kuukautiskuppini, joka pönöttää jatkuvasti vessan lavuaarin kulmalla. Sulo nakkaa sen aina hädissään jonnekin piiloon, jos meille sattuu tulemaan vieraita ja sitten minä etsin sitä ihan kiukkuisena, kun se ei olekaan "oikealla paikallaan".

      Poista
  28. ..asiaa... kiitos aamun nauruista :-D.. meillä ihan sama juttu..

    VastaaPoista
  29. Heh, kaiken muun niinkin ymmärrän paitsi vaatteet lattialla ja poiskorjaamattomat astiat :D itse en tykkäisi aina väistellä niitä vaatteita ja tuntuu että ne likaantuvat eli pölyttyvät siellä lattialla...ja nuo astiat tykkään aina pinota tiskipöydälle. Tai jätän joskus jonkun lautasen tai lasin tiettyyn paikkaan uudelleen käytettäväksi mutta muutoin kyllä mielestäni pöytä pitää aina korjata syönnin jälkeen ;) ihanan piristävä blogi sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän ne vaatteet likaantuvat päällä kuin lattioilla. :D

      Poista
  30. Kiitos!!!! :D Ihana postaus, ja NIIIIN tuttua! :)

    VastaaPoista
  31. Kiitos tästä! Tätä se elämä just on :)

    VastaaPoista
  32. Voi ihanuus, Lasol-pullohan on todellakin peruskamaa keittiön pöydällä ;)
    Todella huojentava postaus! En siis olekaan ainoa sottpytty maailmassa :)
    t. Eija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhumattakaan mopojen akuista tai moottorisahan ketjuista... keittiönpöydälle voi päätyä ihan mitä tahansa.

      Poista
  33. Voi kiitos tästä, tuli niin hyvä olo, etten olekkaan ainoa! Mulla ei ole lasolia mutta tärpättipullo löytyy micron kulmalta, samoin kuin pullollinen hautatervaa. Ihan perus keittiötarvikkeita. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Kivaa viikonloppua sinullekin ja hautatervoillesi.

      Poista
  34. Aivan ihana postaus! Mahdottoman hyväntuulinen <3

    Tuon Lasolin tarkoitusperiä minäkin vähän aprikoin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan oikeastihan se Lasol-pullo oli autossa, ja siinä oli vettä, joka jäätyi. Se piti tuoda sisään sulamaan, jotta saatoin sitten lorauttaa ne vedet auton pissapoikaan, jossa oli aivan liian tuhdit lasolit. :D

      Poista
  35. ..koko päivä pelastettu... otan samat kuvat tästä 90 vuotta wanhasta torpasta..

    VastaaPoista
  36. Ihana! Lauantai-illan pelastus. Mukava nähdä että arki on samansuuntaista muillakin kun meillä. Kiitos tästä ja mukavaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa viikonlopun jatkoa sinullekin! :)

      Poista
  37. Ihanaa ...muillakin blokkailijoilla on noita epäsiistejä nurkkija...eikä vain meillä.....
    Siivoillaan sit kun satutaan sille päälle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus tänään sattua sille päälle, mutta en sattunutkaan.

      Poista
  38. Hitsit, repesin nauramaan ääneen tuolle Lasolille :D
    Kun on hyvä kuvaaja oikean kameran kanssa, niin oikeastaan tuollainen arkinen sotkukin näyttää hyvältä. Olisi tehnyt mieli mennä lojumaan tuonne sohvalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä sekin paljon vaikuttaa, että jos on iloisenväriset seinät ja kalusteet ja tekstiilit, niin vaikka huoneet olisivat miten mylläkässä, ne näyttävät silti iloisilta. Ainoastaan saastainen tiskivuori ei näytä ikinä hyvältä.

      Poista
  39. Ihanaa!!!!!!! Siis että muillakin... Jos mun pitäis pitää paikat tiptop niin kyllä jäisi luovuus paljon vähemmälle. Asioillahan pitää olla tärkeysjärjestys, ja siinä listassa mulla on siivoaminen numeron ö-kohdalla :-D
    Sottapytty Satutaiteilija Milja Talvikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta minulla menee niinkin, että jos työhuoneess aon kaaos, niin ei kyllä synny mitään. :)

      Poista
  40. Hauskaa, näinhän se kutakuinkin menee..

    VastaaPoista
  41. Hahaa, niin piristävä postaus. Täällä lähellä sua asustelee toinen wannabe-siisvoushullu, jolla kuitenkin joka päivä koti enemmän tai vähemmän sikinsokin.

    Äiti aina opetti: vie männessäs, tuo tullessas. Mut se ei vaan onnistu miulta. Eikä mieheltä.

    Ja se on niin totta, että omat sotkut ei haittaa puolikskaan niin paljoa, kuin miehen.
    Eniten vihaan miehen mehtätyövaatteita ja sitä inhottavan imelää sahatun puun ja moottorisahan polttoaineen kitkerää katkua, joka vaatteista lähtee ja niin mukavasti tarttuu kaikkiin kotimme tekstiileihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan onnistu se vie mennessäs, tuop tullessas. Eihän se vana ole mahdollista!

      Minäkin inhoan metsätyövaatteiden hajua! Moottorisahaöljy, märkä sahanpuru ja hiikinen haalari ovat aika karmea yhdistelmä.

      Poista
  42. Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki ne yllätysskyläilleet, jotka ovat joutuneet keskelle tätä tai pahempaa hävitystä, ovat ajatelleet samoin! :D

      Poista
  43. Ihan mahtavaa, Susanna!!!

    Ps. Olet aloittanut kansanliikkeen... ;)
    http://mantyla.blogspot.fi/2013/03/vertaistukea.html

    VastaaPoista