tiistai 12. helmikuuta 2013

Ennenjälkeen 1: Toimiston värikylvetys


Tykkään itse todella paljon katsella remontti- ja sisustusblogien ennen- ja jälkeen-kuvia. En tiedä, mitä te niistä ajattelette, mutta laitanpa nyt minäkin sellaisen kuvakavalkadin meidän kodistamme. Meillä on tänään nimittäin siivottu, niin oli hyvä kuvata kaikki huoneet!

Surullisen vähän me olemme ottaneet niitä ennen-kuvia. En minä siinä alun remonttihäyrishöyrypäissäni tietenkään ole tajunnut, miten hienoa olisi myöhemmin katsoa kuvia talosta sellaisena, kuin se oli meidän saapuessamme.


Aloitan kierroksen toimistosta.

Huone on alunperin ollut aseman lipputoimisto. Meitä edeltäneellä asukkaalla se oli työhuoneena, jossa hän teki keramiikkaa. Tältä näyttivät maaliskuussa 2010 ne seinät, joihin minä niin palavasti rakastuin, kun tulimme ensimmäistä kertaa taloa katsomaan.


Puoli vuotta myöhemmin, heti muuton jälkeen, lokakuussa 2010 olin aloittanut pinkopahvien poistamisen. En olisi oikeastaan halunnut poistaa niitä, mutta edellisen kuvan perusteella se ehkä oli ihan viisas ratkaisu. Onneksi huone oli alkuperäisessä kunnossa, eikä vuotava katto ollutkaan aiheuttanut hirsiin mitään vaurioita. Pinkopahvien alta löytyi odotettavissa ollut oviaukko, josta Sulo poisti täytehirret.


Tämä on tilanne tänään. Oviaukko on yhä pelkkä aukko, ja alimmainen hirsikin vielä paikoillaan. Vieraat kompastelevat siihen, mutta meiltä sen ylittäminen käy niin automaattisesti, ettemme yleensä edes muista sen olemassaoloa. Vain kerran minä olen juossut siihen niin huolimattomasti, että lensin rähmälleni lattialle. Onneksi egoni sai pahemman kolhun kuin kehoni.

Aukko on To do -listalla. Olisihan vallan kivaa, jos siinä olisi karmit ja listat.

Myös työtuolin selkänojan virkkaaminen olisi hoidettava loppuun.


Huoneen kaunis kruunu on alkuperäinen lippuluukku.


Siihen emme ikinä koske. Se on täydellinen. Edes minä en ole niin hullu, että menisin maalaamaan sen pinkiksi.


Edellinen asukas oli laitattanut työnsä takia toimistoon vesipisteen. Tämän kuvan ottamisen aikaan minä olin jo päässyt vauhtiin maalikokeilujeni kanssa ja vedellyt koko huoneen kirkaankeltaiseksi. Maitomaali paljastui sittemmin vikatikiksi, ja seinät vaihtuivat violeteiksi.


Vesipiste on yhä paikoillaan, mutta olen kaunistellut sitä. Verhojen takana säilytämme maalipurkkeja. Niitä on niin paljon, että joudumme pitämään suurimmat pöntöt lattialla. Ne näkyvät ikävästi verhon alta. Pitäisi maalata jotain, jotta purkit tyhjenisivät.

Keltaiset kaakelit löytyivät meidän ulkorakennuksesta ja kukikas tapetti kaupan poistokorista.

To do -listalla on paneloinnin viimeisteleminen allastason molemmilta puolilta ja tason kerniliinan vaihtaminen huoneen väritykseen sopivaksi.

Räähkäinen muuri saattaa pysyä tuollaisenaan.

8 kommenttia:

  1. tykkään seinistä. ja kukkatapetista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse en oikein vieläkään tiedä, tykkäänkö tapettiseinästä vai en. Pelkään, että joskus päädyn siihen, että en.

      Poista
  2. Oi tuo muuri on ihana tuollaisenaan! Älkää ihmeessä tehkö sille mitään. Tuo ihanaa rouheutta muuten niin siistiin lookkiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin olen alkanut ajatella, vaikka pitkään olin sitä mieltä, että se tulee kunnostaa.

      Poista
  3. Ennen-jälkeen -kuvat on aina tosi hauskoja katsottavia!

    Minä olen käynyt taas viime päivinä rintamamiestalo.fi -foorumilla tulenpalavaa keskustelua rakennusperinnön vaalimisesta. Teidän asemaa voisi hyvin käyttää esimerkkinä siitä omasta pointistani - ei se, että maalaa seiniä ja sisustaa mieleisekseen, tarkoita automaattisesti sitä että kaikki talon ominaispiirteet ja alkuperäisyys olisi siinä yhteydessä ilman muuta hävitettävä. Eihän se, että maalaa seinän eri väriseksi, lopulta muuta juuri mitään. Mutta jos vaikka vaihtaisi ikkunat ja poistaisi lippuluukun, olisi hävittänyt jotain sellaista, jota ei voi korvata.

    Siitäkin syystä tulee aina hyvä mieli tätä blogia lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, foorumit ja tulenpalavat keskustelut! :D

      Niin, museot ovat sitten erikseen minun mielestäni. Talon pilaaminen ja sen omannäköiseksi tekeminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Pilaamista on se, että maalataan vääräntyyppisillä maaleilla, vääränvärisiä maaleja sen sijaan ei olekaan.

      Poista
  4. Oih, ennen- ja jälkeen -kuvat ovat minustakin mukavia ja inspiroivia, pitääpä kahlata heti läpi kaikki Ennenjälkeen-raporttisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se muutos ei vaan ole niin täydellisen vaikuttava kuin teillä!

      Poista