keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kirottu minimaailma


Tein suuren virheen, kun edes aloitin nukkekotihommat tämän kolmen vuoden tauon jälkeen. Olishan se pitänyt tajuta, että minä en ole miksikään siinä ajassa muuttunut. Kaikki muu elämä katoaa minulta kokonaan, kun joudun nukkekodin lumoukseen. 

Onnistuin jo eilen aamulla raivaamaan askartelut pois työhuoneen pöydältä ja levittämään niiden tilalle tiskirättikankaat, mutta en sittenkään pystynyt siirtymään nukkekotimoodista työmoodiin. Minä onneton levitin ne askartelut uudelleen esiin! Olen tihrustellut pikkuruisia lautapelejä ja ruokaa kellariin ja alkanut inhota omaa kurittomuuttani.


Olin jo luvannut joillekin asiakkaille, että turkooseihin rätteihin tulee täydennystä tällä viikolla, joten nyt minulla ei ole enää muuta mahdollisuutta, kuin siirtyä työn pariin. Viikko menee hurjaa vauhtia, enkä ole leikannut yhtäkään riepua.

Ja siltikin paljon enemmän minua polttelisi maalata loppuun nukkekodin pelipöytä kuin lähteä tuonne viereiseen huoneeseen tekemään tuottavaa työtä.

17 kommenttia:

  1. Oot sinä hassu :) Voin kyllä täysin samaistua tuohon kurittomuuteen, itsekin kun kotona teen hommia niin välillä (eli melkein koko ajan) pitää tsempata ihan tosissaan Työn teon kanssa. Kun ne kaikki muut projektit tuntuu niin paljon mielenkiintoisemmilta... Kuten eräs kaverini sanoi, deadline on paras inspiraatio, sitten tehdään kun on PAKKO :)

    Mut minäpäs sainkin just suunnittelut valmiiks tältä erää ja huomenna aloitan purkamaan yhtä uutta seinää lastulevyjen ikeestä, jes!

    VastaaPoista
  2. Täällä myös ilmassa työkurittomuutta, mutta toistaiseksi olen vaan kärvistellyt ja puurtanut menemään melkein kunnolla. Käytän välilupauksia: kun olet tehnyt tämän ja tuon, sallin itseni surffata puoli tuntia tai ideoida jotain juttua. Melkein toimii.

    Askarteluhommissa se ei kyllä onnistu. Puolessa tunnissa hyvä jos saa kaiken esille korjatakseen sen pois. Ei toimi.

    Tarvitaan siis nukkekotiaddiktien "12 askeleen vieroitusohjelma". Jos sellainen löytyy vielä tällaiselle nukkekodittomalle, joka aina jää tuijottelemaan nukkekodillisten postauksia määrättömiksi ajoiksi, osallistun itsekin sellaiselle :D

    note: jos siis omilta hairahduksilta, muiden postausten tuijottelulta ja töiltäni ehdin. Ei todennäköistä.

    VastaaPoista
  3. Osaisinpa nauraa itselleni tässä kohdassa! Pahinta on se itseinho. En tykkää inhota itseäni, mutta nyt on mennyt jo niin monta päivää ihan hunningolle, että raivostuttaa. Kiukuttaa niin paljon, että tekisi tosi paljon mieleni tuhota viiden viikon huiman hieno dieetti ja rynnätä Siwaan hakemaan kolme kiloa suklaata, käpertyä peiton alle ja katsoa telkkarista sontaa. Mutta voin vain kuvitella, millainen mielialani olisi en jälkjeen. Ehkä parempi vaan lähteä pitkälle kävelylenkille ilman kolikkoakaan.

    Ihanaa, että pääset purkuhommiin! On minullakin jotain, mitä odottaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän senkin tunteen, mitään ei ole saanut aikaiseksi ja mitä enemmän sitä miettii sitä vähemmän tuntuu pystyvän tekemään asialle mitään. Taistelua itsensä kanssa tää vähän meinaa olla. Mut miten hyvä olo on sitten kun ne työt on saanu tehtyä ja pääsee taas harrastusten pariin.

      Joo, alan purkamaan taas uutta huonetta kun edelliset ei oikein edisty... uuuuuh tätä tuuliviirin eloa :)

      Poista
  4. Toimisipa minullakin tuo Jopvelkan porkkanataktiikka, mutta ei se toimi! Ennemminkmin niin, että mä nyt luen nää blogit ja sitten meen töihin jos en keksi jotain muuta sitä ennen...

    Jos se vierotusohjelma tulee jostain vastaan, informoi minua! :P

    VastaaPoista
  5. Aijumantsukkeli et mä fiilaan sua Susanna! :D
    Saat hyvälle tuulelle tän tunnustuksen myötä.
    Jos nyt leikittäis sillai että toi pelipöydän maalaus on niinku sun työ ja kaikki rättihommat niinku harrastus...?! ;)
    Hitto kun ois monta tilaa joissa vois haahuilla ja jättää aina kaiken siihen tilaan seuraavaa kertaa varten.
    Leikkikotihuone erikseen ja sit se työtyöhuone erikseen.
    Kauan sulla menee kun sutaset sen pöydän - pakkohan se on saada valmiiks jotta pystyt keskittyä tilauksiin.
    Peeäs toi pienenpieni Afrikantähti on aivan kertakaikkisen ihana. Omaa tuotantoa? Joko nukkekodissa on pienenpienet rätit? Jos tekisit sarjan niitä turkooseja sinnekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah. Se, että tämä kaikki naurattaa teitä, saa minun mieleni hiukan valoisammaksi. Ei siis aivan hukkaan ole nämä hölmöilyt menneet.

      Ja ei sen pöäydän maalaamiseen menisi kuin muutama minutti, mutta kun se tarkoittaa sitten sitä, että siihen pitää heti tehdä viereen matto ja hyllyyn lisää pelejä ja ja ja... ja sitten suhaa taas pää niin, ettei jarruja löydy.

      Pelit on itse taiteltu. Laitoin tuonne nukkekotiblogiin maininnankin, että jso joku haluaa, niin minulta saa tulostukseen tedoston, jossa on pelit ja säilyke-etikettejä.

      Ja tiskirätti! Ei ole tyypeillä sellaista! Nyt se on kyllä hoidettava kuntoon mahdollisimman pian. Aaaargh.

      Poista
  6. Mielestäni on ihana lukea että sinulla on harrastus joka noin täysin vie mennessään - itse en ole vielä mitään niin koukuttavaa löytänyt mutta melkein toivoisin että joku kiva juttu ns. kävelisi vastaan :)

    Tämä menee nyt vähän asian vierestä mutta blogiasi jo jonkin aikaa seuranneena olen siinä uskossa että olet rakentanut elämäsi suurinpiirtein juuri siihen malliin kun haluat sitä elää ja se on inspiroivaa! Blogisi pysyy siis jatkossakin suosikkilistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olipa tosi kauniita sanoja!

      Minäkin toivon, että sinä löydät oikein hirmuisen rakkaan harrastuksen! Mutta toivon myös, että pystyt siinäkin vaiheessa hanskaamaan myös muun elämäsi. :)

      Poista
  7. Vaikka kuvittelen olevani kätevä ja jonkinlainen (lepäävä) käsityöläinenkin, niin EN IKINÄ pystyisi nukkekotiprojektin kaltaiseen piperrykseen. Mä en kertakaikkiaan jaksa pipertää mitään miniatyyrikokoista. Mulla on laajemmat liikkeet ihan syntymälahjana. Ihailen siis paneutumistasi ja kärsivällisyyttäsi ja taitavuuttasi. Kyllä niitä rättejäkin taas ehtii. Pidä nukkekotikursseja, saisit lisätienestiä ja saisit harrastaa luvalla!

    a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pidä itseäni ollenkaan taitavana miniatyyrihommissa, vaan juuri laajempien liikkeiden tyyppinä. Isossa mittakaavassa on varaa tehdä enemmän virheitä. :-P

      Poista
  8. Nukkekodin jatkuva tuunaaminen ja minitavaroiden haaliminen kuuluu ehdottomasti paheisiini. Löysin kirpparilta vitosella lundbyn nukkekodin, jota olen "tytölleni" laitellut. Taitaa nukkekoti jäädä loppujen lopuksi äidin omaan käyttöön.
    Sinun tekeleesi näyttää ihan todella hyvältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, vitosen Lundby on kyllä huippulöytö!

      Poista
  9. Iiiiiiik. Uskalsin piipahtaa katsomassa sun minimaailmaa ja kääks: siellähän oli ihan mun näköinen makuuhuone <3 Monesti olen miettinyt, että tuohon maailmaan voisi niin jäädä kiinni. Yritän pitää itseni kaikin keinon irti, sillä mikäs olisikaan makeempaa kuin väsätä herkkuja omaan minimaailmaan...sen jälkeen omista töistä ei tulis mitään. Mutta niin kaunista olet saanut aikaiseksi!! Terkkusin Elvari-Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun pitäisi kyllä tehdä oikein herkkukauppa! Mieti, miten upea siitä tulisi kaikkine sun luomuksineen. Kakkuja, leivoksia, nameja ja tietysti pinkki sisustus!

      Nyt taas suhisee päässä.

      Poista
  10. Uskomatonta! Aivan käsittämättömän ihana nukkekoti sulla. Todellakin oot taitava. Mulle tuo on aivan uus maailma, mutta ymmärrän, että siihen voi hurahtaa ihan pipoa myöten.:)

    VastaaPoista