perjantai 8. helmikuuta 2013

Kolmen ja puolen viikon jälkeen


Aiemmassa postauksessa Doris pyysi, että kertoisin, miten elämäntaparemonttimme sujuu. Minä kerron siitä tosi mielelläni nyt vähän yli kolmen viikon vankalla kokemuksella. Tämä ei siis ole mikään Jutan Fitfarmin maksettu mainos, mutta kerron hyvistä ja huonoista tuntemuksista.

Olen kuitenkin itse ollut tyytyväinen, joten suosittelen uskaltamaan dieetille, jos yhtään siltä tuntuu.

Firfarmin iso miinus on se, että sieltä pitää ostaa sika säkissä - juuri mitään tietoa ei ole saatavilla etukäteen siitä, mihin on päänsä panemassa, kun ilmoittautuu mukaan. Minä nyt raotan sitä säkkiä teille ihan pikkuisen. Olen itse mukana Lite Weight Loss -nettivalmennuksessa ja ilmoittauduin siihen hetkellisessä mielenhäiriössä, joka onneksi ei ollut vikatikki.

Miinusta tulee myös sivuston käytettävyydestä. Itselläni meni neljä päivää raivon vallassa, kun ohjeet ja runsaat ruokarajoitukset oli ripoteltu sinne tänne ja mitään ei oltu listattu kunnolla. Mutta sitten, kun kaikki alkoi lopulta käydä tutuksi, alkoi plussia kertyä. Ja paljon.


Ihan parasta on syöminen!

Kun kaikki raaka-aineet on annettu, jää meidän tehtäväksemme vain luoda aterioita annetuista aineksista. Ei tarvitse enää ollenkaan miettiä "mitä tänään syötäis". Se on tällaiselle epäkeittiöhengettärelle ihana asia. Toisaalta voisin kuvitella, että kunnon keittiöhengettäret taas saisivat tästä kiinnostavan haasteen, kun on selvät rajat, joiden puitteissa loihtia gurmeeta.

Kaikki, mikä menee suuhun, menee vaa´an kautta, eikä se oikeasti ole edes mitenkään vaivalloista. Mitään ei saa syödä ohjetta enempää eikä vähempää. Tämä on minulle hyvä, sillä jos tykkään jostain ruoasta, syön sitä ihan rajattomasti. Mutta nyt minä syönkin lautasen tyhjäksi ja joudun lopettamaan siihen, vaikka kuinka tekisi mieli santsata huvin vuoksi.

Tässä laihdutuskuurissa ei tarvitse kärsiä nälkää eikä syödä pahaa ruokaa. Ruoka koostuu pääasiassa puhtaista raaka-aineista, eikä valmisruokia käytetä. Sekä lounas että päivällinen menevät saman pääkaavan mukaan: liha-annos, paljon kasviksia ja vähän raejuustoa tms. Täysin kasvissyöjille tämä ei minusta oikein hyvin sovi, sillä arvattavasti tofuista saa kyllä äkkiä tarpeekseen. Meillä syödäänkin paljon kalaa ja välillä nautaa. Sulo syö myös kanaa, minä tofua.

Pyrin tekemään yhden lämpimän ruoan päivässä ja toinen pääateria voi sitten olla salaattipainotteinen.


Jos ensin kuvittelin, että Fitfarmin lasku on se, mikä vie minut konkurssiin, se onkin ollut aika vähäinen harmi siihen nähden, miten paljon rahaa kuluu terveelliseen ruokaan. Tonnikala ja seiti alkavat tympiä, joten olemme ruvenneet kyttäämään markettien tarjouksia ja mätätiskejä. Välillä saa tosi edullista siikaa ja naudanpaistia, jota sitten ostetaan pakastimeenkin. Tähän aikaan vuodesta vihanneksetkin ovat tosi kalliita.

Aiempi ruokavaliomme, joka koostui aika pitkälle karkista, herkuista, leivästä, juustosta, juureksista ja hedelmistä, oli selkeästi edullisempi.


Aamupala ja iltapala ovat ihania. Vakioaamupalaksemme on muodostunut kaurapuuro, marjat, raejuusto ja keitetyt munat. Minä ihan rakastan aamun ateriaa ja iltapalan herkullista smoothieta.


Sokeria ruokavalioon ei kuulu ollenkaan, mutta parin viikon välein sitten survotaankin keho sitä täyteen. Meillä on yksi tällainen "tankkauspäivä" takana, ja se oli ehdottomasti koko dieetin pahin päivä. Makeita herkkuja ei ole tehnyt mieli koko aikana, ja sitten kun sokeria piti mättää naamaan ihan väkisin, oli todella huono olo ja ällötti. Eipä tee mieli mansikkahilloa hetkeen.

Ainoat herkut, joihin olen tuntenut houkutuksia näiden viikkojen aikana, ovat hedelmät ja Emmental-juusto. Sulo kyllä valittaa, miten jatkuvasti ilmestyy uusia karkkeja, jotka ovat nyt hänen ulottumattomissaan, mutta hyvin hän on silti pystynyt vastustamaan niitäkin. Pitikö ne merkkaritkin juuri nyt tuoda takaisin markkinoille?


Doris kysyi myös "käsittämättömistä proteiinilisistä". Niitä tosiaan joutuu tässä nauttimaan, jollei halua syödä ihan hirveästi munia ja ihan hirveästi rahkaa. Aluksi ne kauhistuttivat minua. Mutta kun katselen niiden tuoteselostuksia, niissä on vähemmän E-aineita kuin paahtoleivissä. Eivätkä ne enää edes maistu pahalta.

Sulo halusi ostaa myös virallisen shakerin, jossa jauhe hölskytellään sekaisin veden kanssa! Ja muutaman päivän kuluttua minunkin pullokateuteni kasvoi niin, että hain minäkin itselleni pinkin treenijuomapullon. 


Jos ei tykkää litkuista, voi myös syödä patukoita. Niihin minä olen jäänyt ihan pahasti koukkuun. Ne ovat uskomattoman tehokkaita välipaloja, jotka pitävät nälän poissa vaikka kuinka pitkään. Kun aiemmin olen mennyt nälissäni kauppaan, olen ostanut suklaapatukan, ollut hetken tyytyväinen ja pian ihan raivoissani ja yhä nälkäinen. Nyt nappaan proteiinipatukan, ja olen loppupäivän taas tyytyväinen. Paha juttu näissä on se, että nämä ovat törkeän hintaisia. Siksi pitää juoda litkuja tai lusikoida rahkaa välillä.


Liikuntaa ei ole mitenkään ylivoimaisen paljon. Muutaman kerran viikossa tehdään lihastreeni, jonka voi suorittaa kuntosalilla tai tehdä kotijumppana. Me jumppaamme kotona. Kunnon kasvaessa toistoja lisätään ja onkin ollut ihan huiman ihanaa huomata, miten ensimmäisellä kerralla en saanut edes kymmentä naisten punnerrusta aikaan, mutta nyt niitä menee jo yli 20. Kohta uskallan siirtyä miesten punnerruksiin!

Lihasjumpan lisäksi pitäisi jokusena aamuna lähteä tunnin mittaiselle kävelylenkille heti herättyä ja tyhjällä vatsalla. Tämä on ollut minulle se vaikein asia.  Olen onnistunut siinä vasta kerran. Iltaisin jalka kyllä kulkisi, mutta aamulla ei oikein mitenkään. Pientä apua on tuonut Sulon mp3-soitin ja ihanan reipas musiikki, joka panee minun töppösiini iloista liikettä.



Entä edistyminen? Konkreettiset tulokset?

Kaikin puolin olo on ollut todella hyvä. Vatsa on toiminut ongelmitta, ja entiset vaivat ovat mennyttä elämää. Iho on entistä sileämpi, mieli iloisempi ja tasaisempi. Selkäkipua ei ole tuntunut lainkaan eikä iskias ole vaivannut.

Paitsi, että voimme erittäin hyvin, me todellakin olemme myös hoikistuneet! Minulta on tippunut kolme kiloa ja Sulolta nelisen kiloa. Vyötäröni on ohentunut huimalla seitsemällä sentillä!

Kuusi ja puoli viikkoa jäljellä. Jos tahti pysyy yhtä hyvänä, pääsen kuurin aikana tavoitteeseeni ja sitten onkin edessä sen opettelu, miten siinä painossa pysytään.


Yksi miinus vielä loppuun: kyläily ja sosiaalinen elämä ei ole järin helppoa enää. Onneksi me kyläilemme vain anopin luona, joka luojan kiitos kunnioittaa urakkaamme, eikä loukkaanu, vaikka meillä on omat eväät mukana.

 Ja tässä kuvassa vielä esimerkki leffaeväistä. Päivällisen voi ihan hyvin napostella elokuvateatterissakin.

27 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! Ja onnea saavutetuista tuloksista.
    Kävin tänään taas fitfarmin sivuilla katselemassa, mutta tosiaankaan mitään tietoa ei ole, vaan pitäisi ostaa sika säkissä. Toisaalta olen kyllä tyytyväinen omaankin suoritukseeni, kun olen saanut 5kiloa tiputettua tammikuun alusta lähtien kalorilaskurin ja liikunnan lisäämisellä. Olen asettanut tavoitteekseni, että joka päivä on liikuttava edes vähän. Kalorilaskurin avulla huomasin myös, että proteiinia pitää saada enemmän. Olenkin ottanut raejuuston ja rahkan ruokavaliooni. Lisäksi ostin puhdistamon riisiproteiinijauhetta, jota käytän palautumisjuomana.
    Ymmärrän kyllä, että fitfarmi haluaa pitää ohjelman avoinna vain niille, jotka siitä maksavat, mutta jonkinlainen esimerkkipäivä tms. info olisi varmasti hyväksi. Ja minkälaista tuo kotitreeni on? Millaisia liikkeitä jne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno saavutus sinullakin! Mahtavaa!

      Tämän tarkempaa ruokalistaa en viitsi kertoa, koska Fitfarm on kuitenkin yritys, jonka myyntituote tuo dieetti on. Mutta minusta näillä tiedoilla ne, joita pelottaa ruoan laatu, saavat jo hyvän käsityksen siitä, uskaltaako hommaan ryhtyä vai ei. Kaiken kaikkiaan homma ei ole niin raskasta kuin mitä pelkäsin Superdieetti-tv-sarjan perusteella.

      Itse laskin vuosi sitten kaloreita kiloklubi.fi:n ilmaisella sivustolla ja laihduin suunnilleen samaa tahtia. Mutta se oli todella työlästä, kun kaikki piti niin tarkasti laskea itse ja yrittää löytää sopiva kombinaatio. Minulla oli aina nälkä. ja minäkin tajusin sen kaloritaulukon avulla, että olen syönyt aivan liian vähän proteiinia jo vuosikaudet.

      Poista
    2. Ja ne jumppaliikkeet on tosi perusjumppaa. Tuttuja liikkeitä ryhmäliikuntatunneilta. Erilaisia kyykkyjä ja punnerruksia, vatsalihasliikkeitä.

      Poista
  2. Hei, mahtavaa! Seitsemän senttiä pois vyötäröltä ois ihan unelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtötilanne 91, nyt 84. Mun unelmaan on vielä neljä senttiä matkaa.

      Poista
  3. Terveellisen näköistä. Onnea dieettiin!!

    Vakkari

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista seurata dieettiänne, mutta mitä ihmettä teette kertakäyttölautasilla,GRRRH !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, ei saa olla vihainen! :D

      Minä vihaanvihaanvihaan tiskaamista. Tämän runsaan syömisen seurauksena meillä joudutaan tiskaamaan kahdesti päivässä, vaikka aiemmin olen selvinnyt ehkä noin joka toinen tai kolmas päivä tiskillä. Joskus, kun on kiirus, sorrun kertakäyttölautasiin.

      Poista
  5. Mä kans kiinnitin huomioni noihin kertakäyttölautasiin, että mitäs hittoa :D

    Tsemppiä urakkaan, mun pitää vielä vähän kehittää itsekuria ja itsehillintää, että voisin aloittaa tuon samaisen projektin. Muutama kilo on kertynyt vyötärölle ihan puolihuomaamatta. Mutta toi aamuinen lenkki ilman ruokaa plus painojen kolistelu, perskele se on mulle kova pala! Inhoan hikistä painojen kans ähellystä, onneks on mies, joka säännöllisesti pakottaa mut tekemään, jos olen tarpeeks kauan laistanut siitä hommasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väittävät, että tällä ruokavaliolla pelkkä syöminenkin laihduttaa, mutta minä yritän selvitä myös liikunnoista, koska on sitten tehokkaampaa.

      Poista
  6. Mä olen mielenkiinnolla seurannut ystäväni samaista kuuria. Hyvin tuntuu hänkin voivan! Taitaa olla vaikein vaihe sitten se ohjelman loppuminen ja vallitsevan tilan säilyttäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se jopa pelottaakin vähän. Toivottavasti sieltä saa mukaansa sitten vastaavan ohjeen, jonka turvin elää jatkossa. En minä ainakaan luota itseeni vielä, että osaisin hoitaa syömiseni oikein.

      Poista
  7. Tosi kiva kun vähän vilautit sitä todellisuutta! Kuulosta ihan pätevältä ohjelmalta:) Itse otan pieniä askeleita vaan, ja vuoden alusta jätin karkit&suklaat sekä otin viikko-ohjelmaani kuntosalin...Kiloja on pudonnut 2-3, riippuen vähän käykö vaa'alla ennen vai jälkeen laskiaispullan;) (juu, pullaa&kakkua täällä syödään, mutta myös vihannesten syönti on kasvanut räjähdysmäisesti!)
    Samaa olen itsekin miettinyt, että kokopäivätyön ja tälläisen ohjelman yhdistäminen vaatii kyllä valtavasti ponnisteluja...nimimerkillä keikkatyöläinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinäkin!

      Ja kyllä minä toivon, että tulee vielä sekin aika, että voin syödä laskiaispullan hyvällä mielellä ja ilman, että syön niitä sitten viisi yhtäkyytiä. :D

      Poista
  8. Tästä innostuneena liityin maanantaina alkavaan superdieettiin :)
    Saanko kysyä, että oletko hankkinut kaikki ohjelmassa olevat lisäravinteet yms? Ja mistä?
    Ja hei, hienosti on teillä näyttänyt menevän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, tsemppiä sinullekin urakkaan! Niitä kaikkia saa ihan tavallisista marketeista. Ainoastaan soijalesitiiniraetta ei meidän marketeista tunnu löytyvän, ja se piti käydä ostamassa luontaistuotekaupasta.

      Poista
  9. Kuulostaa toimivalta jutulta. Paljonko tuossa systeemissä syödään proteiinia perä päivä ja per painokilo? Vai onko määrä kaikille sama?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikille sama, mikä kuulostaa minusta ihan hullulta. Paitsi että miehille on vähän erilainen ruokalista kuin naisille. En tiedä, paljonko proteiinia kertyy päivässä, koska en sitä joudu laskemaan.

      Poista
    2. Kieltämättä hiukan ihmetyttää jos on kaikille sama, paino kun voi heitellä kymmeniä kiloja eri henkilöillä, ja samalla proteiinin tarve. Mutta jos toimii, niin sehän on tärkeintä.

      Poista
    3. Ei ainakaan minun järkeni riitä tuota selittämään. Että 150-senttisellä naisella ja 180-senttisellä on täsmälleen sama ruokavalio. Kaloreita tuosta päivittäisestä satsista tulee noin 1400 kcal, vaikka tuolla ei kaloreita kuuluisikaan laskea. Laskin silti salaa. :)

      Poista
  10. Voi että on herkullisia nuo teidän ruoat! Minä en raaski suoraan sanottuna ostaa tarpeeksi terveellistä ruokapöytään vaikka hölmöä on ruoasta tinkiä. Tomaattia ja muuta kuluisi helposti kilo päivässä tällä porukalla. Kesää odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en ihmettele yhtään, ettet raaski. Kahdenkin hengen terveellinen ruoka on liian kallista - saati sitten kokonaisen perheen. Meillä menee nyt 1,2 kiloa vihanneksia päivässä.

      Poista
  11. Kiitos tästä postauksesta!
    Mullakin alkaa ylihuomenna superdieetti, ja vähän pelottaa että mitä tuosta tulee. Varsinkin kun vihaan ruoanlaittoa ja sitten pitäis laittaa omat ruoat ja muiden ruoat...mutta eiköhän tuo ala sujumaan kun alkuun pääsee.
    Tästä sun postauksesta sain ainakin lisää tsemppiä ja intoa aloitukseen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos en onnistunut masentamaan, vaikka tässä tulikin aika paljon negatiivisiakin asioita. Kaiken kaikkiaan olen kyllä tosi tyytyväinen ja innoissani tästä. Superdieetissä on varmaan eroja tähän meidän ohjelmaan, toivottavasti siitä tulee sullekin hyvä reissu!

      Poista
  12. Ei ole kyllä mikään ihmekään, että ylipainoisia on niin paljon, kun kaikkea suoraansanoen paskaa saa niin halvalla. Jos haluaa syödä terveellisesti, se myös maksaa. Itse saan olla superkiitollinen geeneistäni, sillä en liho vaikka mitä söisin. Ja jos lihoisin, minä olisinkin varmasti aikamoinen tankki nykyisellä suklaa-sipsi-pizza-suklaa-suklaa-suklaa-ruokavaliollani. :D

    Mutta vau! Onnea tuloksista! :) Ja ei se elämäntapamuutos ole niin vaikeaa, jos sitä tosissaan haluaa. Pitää vaan olla jästipäinen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minäkin olin noin 30-vuotiaaksi saakka sellainen hyvägeeninen. Kolmessakymmenessä vuodessa karkin, jäätelön, herkkujen ja ihan minkä tahansa mättäminen istahtaa ihmiseen aika tiukasti. Sain syödä aivan hervottomasti, ja pysyin silti koko ajan 57-kiloisena. Aina sain kuulla miten kamalan laiha olinkaan.

      Mutta sitten vaan alkoi kaikki muuttua. Ei minun ruokailutapani, mutta minä. Aloin paisua keskivartalosta ihan tolkuttomasti. Nyt 38-vuotiaana olin jo lievästi ylipainoinen ja se kaikki extra oli vyötäröllä. Olen peloissani siitä, että jos en saa ruokailutottumuksiani muutettua ihan pysyvästi, jatkan paisumista seuraavat 40 vuotta.

      Minä niin toivon, että sinun hyvägeenisyytesi on elämänmittaista. Joillain on!

      Poista