tiistai 22. toukokuuta 2012

Pitkiä päiviä


Kun päivät kuluvat aamusta iltaan tauottomasti pihatöissä, voi joskus olla paikallaan irtautua ja rentoutua poissa kotoa. Sulo halusi laavulle makkaraa paistamaan ja minä halusin mönkijäajelulle. Teimme molemmat. Menimme mönkijällä laavulle. Oli mukava ilta.


Mutta siirrytäänpä takaisin Harakanpesän kuulumisiin. Eilen aamulla laitoimme katon paikoilleen. Mökki pimeni huomattavasti ja minä aloin ymmärtää kammottavien valokatteiden viehätystä. Toisaalta oikea katto on ihanasti vilpoisampi kuin mikään valokate, joten en vaihtaisi kuitenkaan.


Tiedättehän, miten sisustuslehdissä aina luodaan ihania kesäkeitaita vanhojen kasvihuoneiden sisään? Sinne tuodaan romanttiset rautahuonekalut ja kauneimmat tilkkupeitot. Luodaan mielikuvaa rentouttavista kahvihetkistä hyvän kirjan parissa ja virkistävistä päivätorkuista.

Mutta ihan oikeasti, jos koskaan on käynyt kasvihuoneessa tomaatteja kastelemassa, tietää hyvin, mikä pätsi lasitalossa on kesällä. Kuka siellä rentoutuu?


Minä aloin jo haaveksia kuulaista syysilloista Harakanpesässä. Sinne voisi tuoda pienen klaffipöydän, kattaa ihanan iltapalan kahdelle ja sytyttää kynttilät lyhtyihin. Osaisimmekohan me olla niin romanttisia?






Mutta yritetäänpä nyt saada kesäkeittiö käyttöön kuitenkin ennen tummenevia syysiltoja. Tiskauspöytä tarvitsee vielä kaakeleiden saumauksen ja etuseinän viimeistelyn sekä vaaleanpunaiset verhot.


Sitten olisi jäljellä vielä ulkomaalausta, kattohuovan asentamista, katoksen rakentamista, grillin kasaamista ja ruokapöydän kehittelemistä. Jossain vaiheessa minun olisi ehdittävä myös Sulon avuksi polttopuusavottaan. Tylsää meillä ei ainakaan pääse olemaan.


Tähän väliin mainospala:


Nämä hienot tuolit etsivät uutta kotia. Lisää asiaa niistä löytyy siskoni Sarin blogista.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *



Ja aivan lopuksi vielä päivän kiertopalkinto:

Kiitos, Soja, tästä ja kauniista sanoistasi!

Kiertopalkintoon kuuluu kiittää antajaa ja laittaa linkki hänen blogiinsa ja laittaa rämä palkinto näkyviin omaan blogiin. Sitten pitää valita 5 lemppariblogia, jolla on alle 200 lukijaa ja pyytää jakamaan palkintoa eteenpäin.

Tuossa Sojan blogissa tulikin esiin se, että mistä niitä lukijoiden määriä tietää. Lukijapaneeli taitaa olla vain Bloggerin blogeissa, mutta lukijoiden määrästähän se ei anna todellista kuvaa.

Minä laitan Liebster Blog -palkinnon eteenpäin seuraaville kivoille blogeille:


12 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Ihanaisen hempeä fiilis. Ruusukattila ja -rasia on todella nätit!

Peppi kirjoitti...

Nopeasti teidän Harakanpesä on alkanut näyttää kodikkaalta!
Samaa olen muuten miettinyt noista kasvihuonehuvimajoista, kuka sellaisessa jaksaa oikeasti istua. Paitsi ehkä pilvisellä säällä...

KAISU kirjoitti...

Ihanaa hempeää ja kesäistä! Kyllä pihamaalla riittää puuhaa, me tultiin Torpalta kaupunkiin "lepäämään" palkkatyön pariin :)

Kati kirjoitti...

On kyllä herttaisen näköinen pikkumökki kehkeytymässä. Mä olen miettinyt, että keväisin ja loppusyksystä kasvihuonekin voisi olla ihan mukava oleskelutila, mutta kesällä. Ei herra varjele, jos joku ei nyt välttämättä halua kypsentää itseään kesän kunniaksi. :D

Mari kirjoitti...

Aivan ihanan näköinen tuo teidän Harakanpesä <3 Ja ainakin minun mielestäni paljon houkuttelevamman näköinen kuin ne sisustuslehtien kasvihuone-kesäkeitaat :)

Askarteluapina kirjoitti...

Harakanpesä näyttää oikein houkuttelevalta!!! Ja kiitos tunnustuksesta, lähti tiistai hyvin käyntiin.

Sari kirjoitti...

Kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Blogien lukijakunnasta: minä ainakin luen sekä Sojan että sinun blogiasi, enkä näy missään tilastoissa. Niin että melko varmasti lukijoita on paljon enemmän kuin statistiikka kertoo.

Susanna kirjoitti...

Aivan. Ymmärtääkseni vain pieni osa kirjautuu julkisesti lukijaksi.

Kiitos taas kaikille ihanista kommenteistanne! Mukavaa, että tykkäätte hempeilystäni.

Thilda kirjoitti...

Hitsi, kiitos Susanna! Olen otettu ja hämilläni. Olen miettinyt ajanpuutteen takia ja joskus inspiraationkin puutteen takia että mitä tekisin, mutta tämä kyllä kannustaa jatkamaan. Vaikken koko ajan ehdikään bloggaamaan.

Kasveista; hiukan samantapaisia ajatuksia mielessä pyörii. Ihana olisi laittaa kaikkea, mutta ei ole rahaa kuin murto-osaan. Ja ohjeita kaipaisin todellakin! Aina ei jaksaisi soittaa äitille kysellen. (ja sitten se "pitäisihän minun tietää puutarhaihmisten tyttärenä" - vaan enpä tiedä! Minua kun on aina kiehtonut historia enemmän)
Ja sitten vielä se, että muserrun kaiken sen hillon ja mehun ja tiesminkä alle jota pieni puutarhamme jo tuottaa. Ymmärrän nyt että joskus haaveeni oli ylimitoitettu kun ajattelin että tuosta noin vain hoitaisin nurmikon, kompostin, kukat, marjapensaat, omppupuut, kirsikat ja luumut ja rabarberit, yrtit, kasvimaan... jne. Höh!

Ihanaa kesää!

Susanna kirjoitti...

Niin, ja millään ei jaksa guuglaillakaan niitä tietoja!

Minäkin ajattelin, että vaikka omenapuita olisi ihanaa omistaa vaikka sata, niin yhdestäkin puusta tulee jo enenmmän kuin omiin tarpeisiin. Kuinkahan kauan muuten menee, ennenkuin meidän pekka ja heta alkavat tuottaa satoa?

Mutta on se vaan epäreilua, että toiset musertuvat satonsa alle ja toisilla ei ole mitään.
:-D

Karkkis kirjoitti...

Hei kiitos tästä! Olen ihan otettu, koska en ole ennen saanut mitään vastavaa. (Reagoin tähän nyt vähän myöhässä, kun on ollut kiireitä, laitan tämän kyllä blogiini!)

Piristi päivää!