torstai 10. toukokuuta 2012

Kesällä 1956


"Sain viime lauantaina uuden radion.
Niinkuin sinulle kirjoitin on se ulamatkaradio.
Kuuntelen siitä iltaisin jazzmusiikkia.


Se on nytkin parhaillaan auki, siellä on jokin selostus meneillään.
Kuuntelen sitä nyt kun täällä kesäboksissani on sähköt sitä verkkovirralla sillä silloin se latautuu sähköllä ja sitten kun kuuntelen sitä luonnossa, säästää se paristoja tavattomasti.


Siinä on kaksi sauva-antennia, jotka voi vetää suoriksi silloin, kun radiota kuuntelee ja kun radion sulkee voi ne työntää sisään, kuin etanan sarvet.
Seinäpistokkeen (stöpselin) voi johtoineen työntää samoin radion sisään.
Mukava kapistus retkillä ja matkoilla."

Immolassa 19.6.1956
Tuntematon kirjoittaja


Kuvissa olevat huoneet ovat Imatran teollisuustyöväen asuntomuseosta.

9 kommenttia:

  1. Voi että... ei oo iPadejä yms. nykyajan humputuksia tarvittu, pelkkä radio tuonut noin suurta iloa. Kunpa pystyisi itsekin samaan tämän kaiken tekniikan keskellä!

    VastaaPoista
  2. Oih, voin ihan kuvitella kirjoittajan kesäboksissaan fiilistelevän radiosta kaikuvan jazzmusiikin kanssa. Ja antennitkin kuin etanan sarvet!

    Olikohan kirjoittaja mies vai nainen? Kenellehän mahtoi tarinaansa kertoa? Mysteereitä ;)

    VastaaPoista
  3. Löytyispä meiltäkin tämmöisiä. Tai kyllähän me löydettiin kirjeitä seinien sisältä, mutta vien ne omistajalleen naapuriin vielä joku päivä.

    Onpa ihania tapetteja!

    VastaaPoista
  4. Stöpseli! Enhän mä osaa edes lausua sitä noin :D

    Meinasin kehasta, että onpas teillä upea tapetti, mutta enpäs kehaisekaan, vaan ehdotan harkitsemaan samanlaista ;D Oiskohan tuollaista punaisena... Ai että, olis ihana.

    VastaaPoista
  5. Niin, minustakin tuntuu niin upealta, että radio voi olla noin suuri ja tärkeä asia, että siitä tuntee paloa kirjoittaa kirjeen ystävälleen.

    En tosiaan tiedä kirjoittajaa, mutta "ystävälleen Hiljalle" kirje on tarkoitettu ja kirjoittaja on aikeissa lähteä radionsa kanssa Hiljan luokse "rengasmatkalle". Toivottavasti tuokin mysteeri joskus selviää.

    Ja nuo tapetit tuossa museossa! Voi ah! Pääsin käymään museossa erään opastetun kierroksen aikana, ja voitte varmasti kuvitella, miten liekehdin! Aion mennä sinne ihan kunnolla sitten kesällä, kun se on auki. Sinne on sisustettu 30-, 40- 50- ja 60-lukuiset työläisasunnot. 30-luvun koti oli henkeäsalpaava - suurin osa näistä kuvistakin on siitä.

    VastaaPoista
  6. Ne olivat niin runollisia kirjeissään tuolloin! Mihin runollisuus oikein on ihmisistä kadonnut?

    VastaaPoista
  7. Mahtoivatko puhuakin samalla lailla kuin kirjoittivat?

    VastaaPoista