sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Kuokkia ja kiukkua


Yritän keskittyä ajattelemaan kauniita ruusuposliinikuppejani ja emalivatejani, sillä minun on hiukan hankalaa juuri nyt suhtautua kovin optimistisesti kesäkeittiöunelman toteutumiseen.

Olimme ajatelleet nostaa mökin vain leca-harkkojen varaan, jotta massiivisilta perustustöiltä vältyttäisiin. Minä nimittäin kaivoin viime kesänä pienen pätkän mansikkapenkkiä ja olin kuolemaisillani. Minä, lapio, koivunjuuret ja kovaksi tamppautunut maa ovat viheliäinen yhdistelmä. Minä siis tiesin, mitä tuskaa maan kaivaminen on ja halusin välttää sen viimeiseen asti.


Mutta sitten juttelimme niiden kanssa, jotka paremmin rakentamisesta ymmärtävät, ja minä jouduin kuitenkin kaivuuhommiin! Maasta pitääkin poistaa kasvukerros ja korvata se hiekalla, jotta kosteus ei kerääntyisi mökin alle.

Niinpä minä olen tänään kuokkinut ja lapioinut neljä tuntia ja vihannut sydämestäni jokaista työhön käyttämääni sekuntia. Olen jo nyt fyysisesti aivan raunioina, enkä tohdi ajatellakaan, miltä minusta huomisaamuna tuntuu.

Toteanpa vain, että jos minä koskaan enää joudun kaivamaan meidän tontilla yhtään mitään, niin olisipa hyvä, jos Sulon seuraava hurahdus moottoroituihin ajoneuvoihin olisi minikaivuri.


Kaivamisraivosta selvittyäni minä sitten käytinkin loppupäivän mökin osien lajittelemiseen. Olin kyllä luvannut Sulolle, etten avaa mökkipakettia ennenkuin hän tulee kotiin, mutta onneksi petin tuon lupaukseni. Kokoamisohjeet ovat nimittäin saksaksi. Osien nimet ovat tavaralistassa saksaksi, mutta kokoamispiirroksessa niistä käytetään numerosarjoja. Minun oli käytävä läpi jokainen osa, mitattava se ja merkattava siihen, mikä palanen on kyseessä. Lajittelin myös kamalan määrän ruuveja, jotta niitä ei tarvitsisi sitten rakennusvaiheessa alkaa mittailla, että mikä ruuvi mihinkin nurkkaan pitää surauttaa.

Jos tämä kaikki olisi ollut edessä siinä vaiheessa, kun rupeaisimme pystytystyöhön, olisi siitä seurannut kamala kriisi. Mutta onneksi kaikki on nyt lajiteltu, tunnistettu ja merkattu.


Niin, ne ruuvit. Mökki kasataan ruuveilla. Seinät ovatkin panelia ja minä kun mielessäni kuvittelin niiden olevan sellaista hirttä imitoivaa lautaa, kuten muissa Puutarharakenteen myymissä mökeissä. Miten helppoa sellaisen mökin kokoaminen olisikaan; sen kun latoisi laudat päällekkäin! Jos olisimme valinneet sen hiukan halvemman, jossa ei ole katosta, olisimme päässeet niin paljon helpommalla!

Minusta tuntuu, ettemme me tule ikinä selviämään kesäkeittiön kokoamisesta.


13 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Täällä toinen täti, joka on viettänyt kauniin sunnuntain kaivamalla. Mutta pidän siitä, oikeasti, jos sitä saa tehdä rauhassa ja omissa ajatuksissaan. Se on meditatiivista (jos vieressä ei ole ketään hoputtamassa). Löysin jopa saunan toisen nurkan, nyt puuttuu enää kaksi ;-D Rakennus on hieman vajonnut.
    Kyllä siitä vielä hyvä tulee ja sitten kun se on valmis ja käytössä on hauska kertoa juttuja kaivamisesta ym. ja nauraa, mutta ei ehkä ennen.

    VastaaPoista
  2. Kumpaa arvostat myöhemmin enemmän....valmiiksi tehtyä vai itse selkänahasta raadettua.
    Nimimerkillä on sitten jälkipolville kerrottavaa ja mikä eka tuli mieleen luetteuani juttusi

    VastaaPoista
  3. Toivon, että sitä selkänahasta revittyä... olettaen, että se pysyy pystyssä.

    Saila, mukavaa, että olet päässyt meditoimaan saunan nurkalla. :-)

    VastaaPoista
  4. Hyvin selviätte ja jos näyttää tukalalta, pyydätte apua. Harmi, etteivät Hans ja Paul ole enää vierailuilla, heistä olisi ollut apua ainakin tulkkeina ;D

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä minäkin toivottelen. Kaivuuhommia en vihaa, mutta pystytys voisi olla minulla hakusessa. Mutta sisulla vain eteenpäin. Sinä valitsit aivan ihanan kesäkeittiön. Kävin kurkkaamassa mitä muita tuotteita tuossa Viron nettikaupassa oli. Taidan mennä nyt uudestaan. Kiitos vinkistä:)

    VastaaPoista
  6. Hans ja Paul tosiaan olisivat olleet kelpo tulkkeja. Poikien puolesta on muuten vähän pelätty viime aikoina, kun näytti siltä, että paketti olisi kadonnut matkallaan Floridaan. Mutta nyt tyypit ovat perillä ja minä odottelen ihan innolla, mitä kivaa heille siellä Floridan lämmössä tapahtuu.

    Kiitos tsempistä, Maiju!

    VastaaPoista
  7. Lapiohommia on ollut minullakin, eikä tosiaan oile mitään lempipuuhaa. Kyllä te mökin kasaan saatte, iso työ on jo tehty!

    VastaaPoista
  8. Jaksamista urakkaan. Vähän samantyyppisissä merkeissä oltiin meilläkin eilen, ainakin 4 ikeakalustetta kasattiin ja kuokkimisen rasittavuutta vastannee ihan järkyttävän ison tavaramäärän raahaaminen kakkoskerrokseen (ens kerralla kun vuokraan liiketilaa, se on tasan tarkkaan katutasossa tai edes hissillinen). Tänään samaa hulabaloota, paitsi ei saa hikoilla, jotta näyttäisi siedettävältä kun toimittaja pyyhältää sisään. Tulossa vielä ainakin 5 toimitusta alkuviikosta, mun jalat huutaa jo nyt armoa. Mutta positiivista, varmaan kilot karisee ja reidet on ku terästä tän rääkin jälkeen :D

    VastaaPoista
  9. Eikun tsemppiä vaan urakaan. Lopussa kiitos seisoo, eikös se niin ollut:) Apua vaan pyydätte, jos menee liian vaikeaksi/rankaksi. Kunnon talkoot vaan pystyyn, niin on hauskempaa.

    VastaaPoista
  10. Minikaivureita saa myös vuokrata. Vanhempani tekivät juuri niin, kun piti kaivaa uudet salaojaputket pihaan, joka on maastoltaan vanhaa metsänpohjaa.

    VastaaPoista
  11. Minikaivuri olisi mahtava! Mutta minusta kaivaminenkin on ihan kivaa.

    VastaaPoista
  12. Ihanat kupit ja kaunis liina siinä alla.

    Meillä alkaa jokusen vuoden päästä talonrakennusprojekti, saa nähä miten tää likka jaksaa siellä touhuta (lue komennella muita ;))..

    Hei muuten, blogissani on sulle haaste!

    VastaaPoista
  13. Lapiohommat voisivat olla ihan kivoja, jos maa olisi pehmeää ja kuohkeaa. Minulla on nyt kropassa jokainen lihas niin kipeä, että lehden sivujen kääntäminenkin sattuu. Mutta haa - pohjatyöt on nyt tehty!

    Henna, tosi paljon tsemppiä sinulle! Pidän peukkuja, että kauppasi menestyy!

    Sain muuten juuri kuulla, että mönkijöihin on saatavlilla sellaisia kaivinkonekauhoja... hehee.

    Kiitos haasteesta, Mari! Tuo vaatii vähän keskittymistä, vastailen mielellän, kunhan tässä ehdin.

    VastaaPoista