sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Villa Harakanpesä


Olin kesäkeittiöhommissa koko päivän. Aamulla maalasin sisäseinät loppuun ja sitten pääsin ruuvaamaan lattialautoja paikoilleen. Lattian päätimme tehdä painekyllästetystä terassilaudasta. Se ei kuulunut mukaan mökkipakettiin, vaan laudat piti ostaa erikseen rautakaupasta.

Kun lattia oli valmis tanssittavaksi, ryhdyin innosta soikeana nikkaroimaan kiinteitä kalusteita. Tarvittiin tiskauspöytä ja penkki, jonka sisällä olisi säilytystilaa. Kun olin aikeissa ruveta maalaamaan penkin lautoja, ymmärsin jättäneeni koko 9 litran maalipönikän lattian alle!

Kyllä minä soimasin itseäni! Kuka voi olla niin tyhmä, että rakentaa lattian ja jättää maalipöntön sen alle jumiin! Ja minä kun olin vielä etukäteen ajatellut, että pitääpä muistaa nostaa tuo pönikkä tuosta syrjään ajoissa. Mutta niin vaan olin latonut laudat paikoilleen, samalla kun maalipönttö suoraan nenäni edessä jäi lautojen alle "talteen".

Koska minulla oli malttamattomuus päästä maalaamaan penkkiä, yritin vetää maalipöntön mökin alta esiin. Vaan eipä se mahtunut tulemaan ulos sokkelin alta. Aloin kaivaa hiekkaa pois purkin alta. Ei auttanut. Lopulta sain maalipurkin auki ja sitä sen verran vedettyä esiin mökin alta, että sain pensselin mahtumaan purkkiin ja pääsin maalaamaan.


Penkkilautojen kuivuessa minä sitten maltoin ruuvata muutaman lattialaudan pois paikoiltaan ja sain nostettua helposti maalipurkin esiin. Mikähän ihmeen logiikka tässäkin touhussa oli? Muutamassa minuutissa olisin saanut maalipurkin käyttööni, jos olisin vain saman tien irrottanut laudat. Mutta minä tein kaiken vaikeimman kautta. Pidän itseäni loogisena ja hyvällä maalaisjärjellä varustettuna ihmisenä. Mihin nuo hyvät ominaisuudet minusta aina katoavat silloin, kun Remontti-Häyrinen ottaa minusta vallan?

Kyllä Suloa nauratti, kun kerroin hänelle päivän aikaansaannoksistani. Sulo nimittää minua hellästi Harakaksi (lepatan kuulemma kuin harakka pitkin pihoja) ja nämä harakan rakennuspuuhat huvittivat häntä kovasti. Niinpä kesäkeittiö sai nimen: Villa Harakanpesä.

18 kommenttia:

  1. Onne Villa Haikaranpesälle! Lepattele kauniisisti ja sulavasti kohti kesän herkullisia grillaushetkiä kohti.

    VastaaPoista
  2. Hihih..no kieltämättä aika hauska episodi ;D Tunnistan kyllä, että olisin varmasti itse toiminut samalla tavalla, ellei Järkevä-Jaska olisi rientänyt tilanteeseen viisastelemaan!

    Hieno Harakanpesä teillä! :)

    VastaaPoista
  3. Hauska nimi! Seuraan innolla kesäkeittiönne etenemistä, siitä tulee hieno :)

    VastaaPoista
  4. Hih, ihan ääneen saatoin naurahtaa, mutta en sinulle, vaan kanssasi ;)

    Ei vainkaan, voisinpa sanoa, että EI kuulosta yhtään tutulle, että EN tunnista kuvauksesta meidän omia projekteja... Minä haluan aina kaiken eilen tai viimeistään tänä aamuna. Ja aikataulun uhriksi saattaa jäädä aina jotain pientä. Niinkuin järkevyys.

    VastaaPoista
  5. Ihanaa :) Tosi tylsiä, tarinattomia projekteja vaan tulisi, jos koko ajan olisi mahdottoman järkevä! Sitä paitsi sie kyllä korvaat sen ahkeruudella.

    VastaaPoista
  6. Ihan valtavaa edistystä. Hiukan kyllä hihitytti tuo malipurkin mottiin joutuminen, mutta näitähän sattuu. Ei se kuitenkaan tullut muuratuksi tiilien taakse niinkuin neidot vanhoissa tarinoissa. ;) Mutta olet sä hirmuisen reipas ja aikaansaava. Ihan tulee hiki jo sohvalla lukiessa...

    VastaaPoista
  7. Onnea Harakanpesään! Oot sä Susanna vaan kätevä käsistäs kun nikkaroit lattiaa ja penkkiä yms. Ei onnistuis multa...

    VastaaPoista
  8. Kans täällä yksinäni naureskelin...mut sitä ihmettelen, että miten sä osaat niin kaikkea!

    VastaaPoista
  9. Taas sait minut hyvälle tuulelle ja hihittelemään itsekseni.
    Ihanat muuten nuo istuintyynyt!

    VastaaPoista
  10. Oot kyllä niin ihana :D

    (Toimin itse aika usein vähän vastaavasti..)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Susanna sunnuntain piristyksestä ;) Tällä saan päänsärkyni kaikkoamaan. Onnea Villa Harakanpesälle!

    VastaaPoista
  12. Kuulostaa hauskalta. Varsinkin jos asian osaa ottaa noin huumorilla. Minä olisin mennyt sisälle loppukesäksi jurottamaan....
    Ja mökki näyttää kivalta! Näen jo uusia perunoita kattilassa ja salaattia emalikipossa... mmm.

    VastaaPoista
  13. Ohoh, onpas tänne tullut kommentteja. Kiitos onnitteluista!

    Saa minulle nauraa, kaikin mokomin, nauran minä itsekin. Vaikka kyllä siinä muutama raivokas kirosana taisi päästä, kun purkki ei hievahtanutkaan, vaikka kuinka kaivoin maata sen alta pois.

    Tänään olen sisustanut mökkiä jo enemmän - vaikkei siinä ole kattoakaan! En vaan malta antaa olla.

    Muuten, Mervi ja Susu, minä tosiaan osaan aika paljon kaikkea, mutta kaikkea vain keskinkertaisesti tai vähän sinnepäin... missään en ole erityisen lahjakas.

    VastaaPoista
  14. Hyvältä näyttää Harakanpesä ja kiitokset nauruista :) Tekevälle sattuu.
    -Heidi-

    VastaaPoista
  15. Malttamattomana odotan Harakanpesän lopputulosta. Tuo on NIIN tuttua, että kun jostain tekemisestään oikein innostuu, niin sitten todella on enemmän innokas kuin älykäs :D

    VastaaPoista
  16. Heh, väkisin rupesi naurattamaan tuo maalipurkkiepisodi :D

    VastaaPoista
  17. Remontti-Häyrinen, olette mahtava!

    Harakanpesän seinät on ihanat (ja muutenkin se on ihana), tuollaisia mekin haaveksittiin vissin alunperin meidän uuteen keittiöön. Leveetä vaakalautaa. Vai minäkö ne näin vaan vaakana, en muista enää.. tulikin kapeeta pystyä!

    VastaaPoista
  18. Häyrinen kiittää ja on iloinen voidessan tuottaa hyvää mieltä!

    VastaaPoista