lauantai 21. huhtikuuta 2012

Taitaa se kuitenkin tulla...


...jos oikein tarkasti katselee: kevät!

Raivatessani maakellarin kumpua esiin hedelmättömien marjapuskien ja nuorten koivujen muodostamasta viidakosta, kohtasin sinivuokon! Tuo pienenpieni kukka sai minut niin onnelliseksi, ettei sitä voi kukaan arvatakaan. Tai ehkä aika moni keväänodottaja voikin. Tuskinpa olen ainoa, jolle kevät ei koskaan tule tarpeeksi ajoissa.


Vaikka lunta on yhä suurimmaksi osaksi tontti täynnänsä, eivätkä saappaanvarret riitä tilusten tarkasteluun, olen minä kuitenkin jo päässyt tarttumaan keväthommiin. Pihatie ja saunapolku ovat jo kokonaan sulat ja mukava läntti nurmikkoakin on talon edestä paljastunut.


(En yhtään tykkää laittaa blogiin kuvia itsestäni, mutta laitan tämän, koska te taannoin toivoitte näkevänne elämäni ensimmäisen neuletakin valmiina. No, on se valmis, ja on se tosi mukava päällä, mutta on se myös ihan mahdottoman epämuodostunut. Kotioloihin se toki kelpaa mainiosti.)

12 kommenttia:

  1. Hahaa, koitti se kevät sinnekin ;)

    VastaaPoista
  2. Hienoltahan se neuletakki näyttää, varit ovat niin huikaisevat.

    VastaaPoista
  3. Värit ja kuviot ovat kivat, mutta muotoilu siinä mättää pahasti. Takakappale on liian löysä ja lepattaa selässä. Kaula-aukko on liian tiukka eikä ylimmät napit mahdu lähimainkaan kiinni kuristamatta. Ja hartioissa on aivan liiaksi kulmikasta sotilaallisuutta. Mutta hei, eipä se ole itse emäntäkään ihan just täydellinen.
    :-)

    VastaaPoista
  4. Ihanat värit tuossa sun neuletakissa!

    Kevät on stadissakin. Laitoin tänään auringonkukkia itämään, sekä kääpiöversioita oman taloyhtiön pihaa ajatellen, että tavallisia sissiviljelytarkoituksiin. :) Pitäiskin mennä Itä-Helsingin lehtoihin katsomaan, joko sini- ja keltavuokot kukkivat. Mun mielestä sinivuokkoa herkempää ja kauniimpaa kukkaa ei keväisestä metsästä löydy. <3

    VastaaPoista
  5. Sinivuokko on minustakin jotain ihan ylimaallisen hienoa. Se varmaan aika paljon johtuu myös siitä, että ne edustavat minulle lapsuuden onnellisia aikoja. Meidän lapsuuskodin vieressä metsät olivat aivan sinisiä ja sitten valkoisia, kun vuokot kukkivat. Kun olin 12, muutimme sieltä pois, ja sinivuokot katosivat maailmastani. Siksi on oikein erityisen upeaa, että meidän omalla pihalla niitä nyt kasvaa!

    VastaaPoista
  6. Ihana neule! Upeat värit! Millaiset napit tuossa on? Minäkin tein elämäni ensimmäisen neuletakin, petroolinsinisen. Siitäkin tuli epämuodostunut :( Muuten hyvä, mutta kainaloista kiristää. Nyt mietinkin, jaksanko purkaa ja tehdä uudestaan...

    VastaaPoista
  7. Siinä on jotkut ihan tavalliset napit, jotka minulla sattui olemaan varastoissa. Liian isot, kuten kuvasta näkyy.

    Minunkin neuleesta oli kovaa vaihtia tulossa kainaloistakiristävä, ajattelin neuloessani, ja lisäsin olkapäille kerroksila. Tuloksena se sotilaallinen terävyys, mutta eipä kiristä.

    Tehdäänkö seuraavat? Onnistuisiko paremmin?

    VastaaPoista
  8. Neuleessa on minunkin mielestäni kauniit värit. Muutenkin ihailen taitoasi yhdistellä värejä ja rohkeasti käyttää niitä, myös sisustuksessa.

    Ihania kevätlöytöjä lisää!

    VastaaPoista
  9. Voi kun ihana sinivuokko :) Löytyisipä meiltäkin.. Mukavia kuvia kaikenkaikkiaan, täytyypä itsekin yrittää päästä haravoimaan pihaa kunhan tuo pikkuinen paranee.

    Aloin viimein kerätä listaa blogeista joissa vierailen säännöllisesti, voinko lisätä sun blogin listalleni?

    VastaaPoista
  10. Ihanan värinen neuletakki!
    Kyllä se nyt näyttää keväältä teilläkin!

    VastaaPoista
  11. Eija, tottakai saat! Olen siitä pelkästään onnellinen.

    VastaaPoista