tiistai 10. huhtikuuta 2012

Seikkailu Vuoksen vaahdoissa


Hans ja Paul halusivat tutustua Imatran ylpeyteen, Vuokseen, oikein lähietäisyydeltä. 1980-luvun kalastaja myi heille keltaisen kumiveneensä. Valitettavasti airot ja perämoottori ovat jääneet sinne 80-luvulle, samoin kuin kalastajan hiukset.


Pojat laskeutuivat alas kosken uomaan vain todetakseen sen olevan kuivan.


Syy kosken vedettömyyteen on siinä, että upeana kohiseva koski onkin valjastettu energiantuotantoon. Vuoksi saa kuohua vain kesäisin kerran päivässä vartin verran Nightwishin tai Finlandian pauhatessa kovaäänisistä. Mikä sääli.


Pojat löysivät kuitenkin vettä padon tuolta puolen ja saivat laskettua venhonsa laineille.


Mutta vanha paatti ei ollutkaan jokikelpoinen, vaan täyttyi heti vedellä!  Ilman airoja ja pelastusliivejä ystävämme olivat pian todellisessa hädässä.


Mutta onneksi apu oli lähellä! Pelastuslaitos syöksyi hätiin nopealla veneellään, ja vaativaa operaatiota johti Sulo.


Tyhmänrohkeat saksalaiset saatiin ongittua hyisestä Vuoksesta ja käärittyä lämpimiin huopiin. Tällä kertaa he selvisivät pelkällä säikähdyllä.


Illalla takkatulen loimutessa päivän kokemuksia oli mukava muistella kuuman kaakaon ja suklaakakun kera.

13 kommenttia:

sari / lavian anna kirjoitti...

Nää on niin hienoja - tyypit, tarinat ja interiöörit. Siis kaikki. Tästäpä uusi aluevaltaus yritystoimintaan, näistä olisi vaikka mihin :)

Mun Tekemä kirjoitti...

Tosi hauskoja seikkailuja Paulilla ja Hansilla :) Tykkään!

Zigu kirjoitti...

Samaa mieltä kuin edelliset!! Minäkin tykkään! :)

Mervi kirjoitti...

Onneksi kummallekaan ei käynyt pahemmin, toivottavasti ei nyt vaan tuu hirvee flunssa päälle, reissaaminen kipeenä on tosi tylsää.

Ninni kirjoitti...

Mahtavia nämä jutut reissaajista! nauran täällä poikien seikkailuille. :)

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Kylläpä Hans ja Paul pitävät sinut kiireisinä! Ehditkö tehdä mitään muuta nyt, kun he ovat vierainasi?

Susanna kirjoitti...

En oikein. Tämä vierailu on ollut kyllä niin hauska juttu, että minulle tulee poikia ihan oikeasti vielä ikävä, kun he lähtevät, mutta on tämä kyllä vaatinut aika paljon. Hankalinta on kaiken kirjoittaminen englanninkielellä. Onnettomaksi ruostunut englannintaitoni tekee tästä vähän turhan raskasta touhua.

Uppis kirjoitti...

Onpa ollut kiva lukea näitä seikkailuita! Tulee erilaisesta näkökulmasta tutuksi sellaiset paikat, jotka eivät ole itselle tuttuja.

Virpi kirjoitti...

Ihania nää poikien seikkailut. Mieli tekisi matkia ideaa ja lähettää yks Lapinpoika Aslakki matkaan. Tosin hän ei ole tollanen muoviukkeli :D Mitä noi nyt oli, hienoja.

Susanna kirjoitti...

Virpi, kun guuglettaa "travelling toys", niin löytää paljon noita matkalaisia. Suurin osa tuntuisi olevan jotain ihan tylsiä pehmonalleja, joten eikös Aslakki olisi ihan mainio matkalainen!? Siitä vaan!

Sari kirjoitti...

Mä ihailen saksan poikien optimistisuutta. Vielä hyisellä kalliolla syväjäässä maatessaankin he jaksavat hymyillä!

Norppa kirjoitti...

Voi apua.. :D :D :D

Anonyymi kirjoitti...

Hieno juttu! Tuli viime kesän reissu mieleen. Satuttiin juuri seikkailemaan Imatralla kun padot aukaistiin ja ehdittiin näkemään kuohut.