Painonhallinnasta

Tämä ei ole laihdutusblogi. Siitä huolimatta teen nyt taas yhden harha-askelen ja otan painonvahtaamisen esille, koska tiedän, etten ole ainoa asian kanssa pyöriskelevä.

Olen aina ollut ali- tai normaalipainoinen, mutta huomasin pari vuotta sitten olevani menossa kohti ylipainoa ihan vinhaa vauhtia. Vatsanseutuni oli muuttunut kehoni paksuimmaksi osaksi. Se oli minusta hyvin outoa, koska elintapani ovat tervelliset, syön kunnollista ruokaa, enkä ole mikään sohvaperuna.

Kun tarpeeksi monessa paikassa törmäsin tietoon, että naisen terveellinen vyötärönympärys saa olla enintään 80 cm ja että yli 88 sentin vararengas tarkoittaa merkittävää sydän- ja verisuonitautien riskiä, aloin olla ihmeissäni. 

Oma vyötäröni oli hulppeat 93 cm. Minusta oli epäreilua ja fyysisesti mahdotonta, että kaikenpitusten naisten tulisi tavoitella 80 sentin vyötäröä. En uskonut sen olevan mahdollista. Minähän olen pitkä tyttö, miten kummassa vyötäröni voisi ikinä olla sama kuin sirolla 156-senttisellä?

Kokeilin yhtä jos toista. Ensin yritin terveydenhoitajan ohjeiden mukaan poistaa rasvaa, suolaa ja sokeria. Sitten testasin pikadieettejä, yritin hyväkarppausta ja sorruin jopa humpuukivalmisteisiin. Aloin jumpata ja hiihtää. Mutta mistään ei ollut apua. Jatkoin pulskistumista. En ymmärtänyt ollenkaan, miten minä kasvissyöjänä voin koko ajan vaan lihoa.

Pari kuukautta sitten eräs tuttava vinkkasi minulle Kiloklubista. Se on netissä oleva ilmainen palvelu, johon merkataan kaikki syömiset, liikunta, oma paino ja vyötärönmitta sekä tavoitepaino. Palvelu laskee kalorit ja antaa ohjeet siitä, miten paljon ja millaista ruokaa pitää syödä, jos haluaa laihtua terveellisesti ja turvallisesti.

Olen nyt kirjannut syömiseni kahden kuukauden ajan. Tulokset ovat ihanat. Paino on tippunut 4,5 kiloa ja vyötäröstä on kadonnut ihmeellisesti 10 senttiä!

Kiloklubi vaatii tietyn sihteeriluonteen, jotta sinne jaksaa tunnollisesti kirjata kaikki syömisensä. Sen hienous on minusta siinä, että se kertoo, syönkö tervellisesti ja tasapainoisesti. Olen saanut tietää, että kasvisruokavaliosta ei tosiaankaan saa kunnolla proteiineja, vaan että papuja ja tofua pitää vetää holtittomasti, jotta proteiinitavoite täyttyisi. Olen joutunut siksi lisäämään ruokavaliooni leikkeleet, ja vain muutamalla hassulla kinkunsiipaleella se proteiinikin tulee täyteen. Tämä on kasvissyöjän omalletunnolle hiukan hankalaa, mutta mielestäni ainoa vaihtoehto minulle. Rasvoja ei saakaan välttää, kuten terveydenhoitaja on minulle neuvonut, vaan niiden laatuun pitää kiinnittää huomiota. Herkkuja saa syödä, mutta vain (inhottavan) pieniä määriä.

Tässä samalla minulle on myös selvinnyt syy siihen, miksi lihoin. Kun normaalisti naisen kuuluisi syömällä saada noin 2000 kcal päivässä, olen minä jo vuosien ajan vedellyt yli 3000 kcalorin päiväannoksia ymmärtämättä ollenkaan, että syön liikaa.

Minusta oli ihan normaalia syödä suuria ruoka-annoksia, kokonainen suklaalevy, pussillinen pähkinöitä tai puoli pellillistä pullaa. Tai paketillinen jäätelöä tai keksejä. Nyt kun tiedän, miten paljon kaloreita nuo ihanat herkut sisältävät, en enää ollenkaan ihmettele lihomistani. Päinvastoin ihmettelen sitä, miksi en ole lihonut sen enempää.

Tämä ei ole mikään Kiloklubin maksettu mainos. Haluan vaan jakaa iloni teidän kanssanne siltä varalta, että tällainen laihdutustapa toisi apua jollekin toisellekin.