lauantai 23. heinäkuuta 2016

Suurensuuri Pietari


Suloa on houkuttanut jo pitkään lähteä Pietariin. Minä en ylipäänsä tykkää kaupunkimatkailusta lainkaan. Pakokaasua, kauppoja, ravintoloita, asfalttia - kaikkea sitä, mistä en välitä lainkaan. Ja nimenomaan Pietari supermiljoonakaupunkina ei ole kiinnostanut minua pätkän vertaa. Mutta kun Sulo täytti 40 vuotta, päätin varata meille matkan ihan vain Sulon vuoksi.

Ostin meille junaliput Vainikkalasta Pietariin, jotta emme joutuisi autoilemaan miljoonakaupungin liikenteen seassa ja varasin melko umpimähkään edullisen hotellin. En tiennyt Pietarista yhtään mitään, joten tämä matka oli todellinen sika säkissä -ostos.


Mutta voi hyvänen aika, millaiseksi se sika osoittautui! Pietari oli sanoin- tai kuvinkuvaamaton kokemus. Kaikki meni siellä niin överiksi, kuin vain voi mennä! Joko kaikki oli aivan liian suurta (talot, korttelit, patsaat, puistot) tai aivan liian pientä (miniatyyrit) tai todellakin aivan liian kultaista (jos sen vaan voi kullata, se kullataan!). Tällainen ihminen kuin minä olen, joka itsekin vetää överiksi kaiken mahdollisen ja rakastaa teatraalisuutta ja ääripäitä, olikin yllätyksekseen aivan taivaissa siinä kaupungissa! Kaikkialla ympärillä näkyi kauneutta, silmänkantamattomiin. Jopa niin paljon kauneutta, että siihen meinasi turtua. Pietari on ainoa kaupunki, jossa olen unohtanut olevani kaupungissa. Mihin vaan silmäni suuntasin, näin pelkkiä hienoja ja mielenkiintoisia asioita.



Toki kolme päivää oli totaalisen lyhyt aika moiseen kaupunkiin tutustumiseen. Vaikka me kävelimme ja liikuimme pitkin poikin joka päivä aamusta iltaan saakka, ja pakahduimme kaikesta siitä, mitä kerkesimme nähdä, jäi päällimmäiseksi tunne siitä, että olemme nähneet vain kärpäsenkakan kokoisen osan kaikesta siitä, mitä Pietarissa voisi kokea. En ole päässyt henkisesti pois sieltä vieläkään; näen yöt unia Pietarista ja kaiken päivää ajattelen sitä. Sinne on kertakaikkiaan pakko päästä pian uudelleen.


Ihmisten määrä keskustassa oli aivan käsittämätöntä ja autojen määrä uskomaton. Mutta ennakko-odotuksestani poiketen en tuntenut oloani turvattomaksi lainkaan. Toki me vetäydyimme hotellille nukkumaan yhdeksän jälkeen, jos vaan tajusimme kellon olevan jo niin paljon. Pietarin ainoat negatiiviset tunnelmat aiheutuivat muutamista kohtaamistamme kerjäläisistä, joilla kaikilla oli jokin epämuodostuma. Oli jalattomia, kädettömiä, silmättömiä, kasvottomia. Se teki minut surulliseksi. Siitä tuli tunne, että Venäjällä sairailla ja vammaisilla ei ole mitään turvaa.


Koska olimme reissussa vain muutaman päivän ja vasta tutustumassa kaupunkiin, liikuimme enimmäkseen turistialueilla. Valtava matkailijoiden määrä aiheutti myös valtavat jonot tärkeimpiin nähtävyyksiin, ja puolentoista tunnin jonottamisen jälkeen minä päätin, että Eremitaasi saisi pärjäillä ilman meidän läsnäoloamme. Kun ryhmät menivät jonon ohi kaiken aikaa ja kohta kuulutettiin, että Eremitaasin kävijämaksimi on saavutettu ja museo suljetaan, sain tarpeekseni. Toisella kertaa sitten. Verikirkkoon emme edes yrittäneet, koska jonot olivat sielläkin melkoiset.


Mutta paljon muuta huikeaa saimme kokea kidutusmuseosta neuvostoaikaisten pelikoneiden museoon. Hop on hop off -bussi oli Pietarissa ihan järkevä tapa käyttää muutama tunti, jotta sai käsityksen keskustan nähtävyyksistä ja ulottuvuuksista. Yhden sateisen illan kulutimme maan alla ja ihailimme metroasemien käsittämätöntä loistoa. Ne on kuitenkin rakennettu vasta 40-luvulta alkaen, joten en lakkaa ihmettelemästä niiden loistokasta tyyliä, kultaisine koristeineen, lasipylväineen, kattokruunuineen ja marmoriseinineen.


Suosittelen oikein kovin lämpimästi Pietarin-reissua kaikille, jotka kaipaavat pakoa arjesta edullisesti. Junalla pääsee huomattavan helposti rajamuodollisuuksien läpi ja yllättävänkin hyvällä hinnalla, vaikka kyse on kuitenkin VR:n touhuista. Pietarin metrossa on erittäin helppo suunnistaa ja sen avulla pääsee halvalla ja nopeasti liikkumaan kaupungin eri alueille, vaikkakin käveleminen itsessään on jo elämys, jota ei kannata vähätellä. Edullisia hotelleita löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Suurin kulu on viisumi ja kannattaa kyllä sitten ottaa vuosiviisumi, koska hinta on kertaviisumin kanssa samoilla hujakoilla, ja palo päästä rajan yli toiseenkin kertaan saattaa hyvinkin iskeä! Pietari on niin lähellä, että sinne ehtii vuoden aikana helposti tehdä monta pientä visiittiä. Englannilla pärjäsi keskustan turistialueilla mainiosti ja muualla sitten sönköttämällä ja viittilöimällä. Palvelukin oli ihan joka paikassa todella ystävällistä ja iloista. Kymppi plussa Pietarille! En malta odottaa seuraavaa reissua!

16 kommenttia:

  1. Vau miten ihana paikka! Minä olen käynyt siellä jotain 10v sitten räntäisenä pääsiäisenä eikä se näyttänyt noin kivalta kuin kesällä. Velipuoli asustelee siellä joten pitäisi kyllä nyt käydä kun olisi opaskin paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallisopas olisikin ihan kultaa kalliimpi!

      Poista
  2. Pietari on todellinen metropoli, aivan toista kuin Suomen rauhalliset pikkukaupungit, jollainen Helsinkikin on. Mahtava paikka, ja mikä loisto ja historia, todellakin! Kävimme Pietarissa ekan kerran, kun olin noin 5-vuotias ja muistan juuri siitä reissusta metroasemien loiston, muun muassa. Kyllä teidänkin varmaan täytyy alkaa varata uutta matkaa ;-) Viimeksi kävin noin 5 vuotta sitten syksyllä, jolloin Eremitaasiin pääsi lyhyellä jonotuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pääsisimme ihan helposti autollakin vaikka päiväreissulle. Katselin, että jos ajetaan Pietarin laidalla olevaan Ikeaan ja hypätään sieltä mnetroon, niin vältymme siinä pahassa liikenteessä ajamiselta kokonaan.

      Poista
  3. Olipa ihanaa, että Pietari sai sinut noin hurmioitumaan. Itse rakastan Pietaria ja voisin käydä siellä vaikka kuinka usein. Nyt viimeisestä reissusta on jo aikaa, jotan voisi alkaa suunnittelemaan uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan taida olla ainoa, jonka Pietari on lumonnut. :D

      Poista
  4. Ihana Pietarin reissu ollut sinulle. Pietari on kyllä hurmaava ja nähtävää sekä koettavaa riittää vuosiksi. Omista Pietarin reissuista on jo hetki aikaa, mutta ehkäpä taas pian. Sie saattaisit myös pitää Pietarin lähistöllä olevista palatsikaupungeista, niihin on mukava tehdä päivämatkoja Pietarista käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että rakastaisin niitä. Ja takuulla vielä jonain päivänä koluamme nekin.

      Poista
  5. Kiitos suosituksesta. Tämä on ollut mielessä jo pidempään, täytyy nostaa to-do-listalla vähän ylemmäs :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkkauksista ja tunnelmakuvista! Saa nähdä, josko joskus saataisiin mekin roudattua itsemme tuonne :) Pitkän soudun ja huopaamisen jälkeen myökin on nyt laitettu paperiasiat vetämään. Toivon mukaan Venäjällä käynneistä tulee olemaan sekä hyötyä että iloa sen edestä että passien uusimiseen ja viisumeihin hupsahtaa 600 euroa. Nyt on myös syytä pysytellä näillä huudeilla ainakin se viisumien kaksi vuotta.

    VastaaPoista
  7. Ensi reissulla jätän kameran kotiin. Sitä kaikkea ei mitenkään saanut ikuistettua ja jotenkin reissukuviuen katominen oli jotenkin latteaa. Seuraavalla kerralla vedän sitä kaikkea livenä sisääni ihan urakalla, enkä keskity valokuvaamaan.

    Kiva, että lähdette Venäjää valloittamaan! Teistä on kehkeytynyt hirmuisia reissaajia muuton jälkeen. Instaa seuraan, vaikka blogien lukeminen on jäänyt vähemmälle, ja sieltä olen huomannut, että olette koko ajan jossakin tien päällä. Miksi ette jo sieltä rannikoltakin tehneet matkoja? Kun näyttää, että reissailu on ollut teille nyt tosi kivaa. :)

    VastaaPoista
  8. Nooo, osittain nyt pakostikin. Anoppi on tuhannen kilsan lenkin takana sairaalassa nippa nappa hengissä. Ainoalle lapselleen myös lankeaa käytännön asioita hoidettavaksi, miehensä joutui hoitokotiin (on vammautunut). Raskaita reissuja, mutta on yritetty ottaa niistäkin jotain iloa irti. Se puoli varmaan näkyy Instassa, kun en siellä jaksa jakaa henkkoht murheita taustalta.

    Niinpä, olisi varmasti ollut hitsisti helpottavaa jos oltaisiin voitu retkeillä myös talonmyyntihelvetin aikoihin. Oltiin silloin vain fyysisesti niin järkyn huonossa kunnossa, juurikin talon hoidon vuoksi. Nyttemmin pystyy jo sietämään automatkojen uuvuttavuutta ja seurauksia, kunhan vaan keskittyy olennaiseen, eli vapauden fiilikseen jota tien päällä olo tuo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, aina joku sairaana. :(

      Ilo tosiaan välittyy instasta, oikein voimallisesti!

      Poista
  9. Piipahdin viime viikolla Vainikkalasta Pietariin. Upea kaupunki, kaikki niin isoa ja kultaa paljon. Kävin Fabergen museossa, VAU mikä paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa!

      Mekin toivottavasti päästään museoihin tulevilla reissuilla. Jos syksymmällä ei olisi niin pitkiä jonoja kaikkialle.

      Poista