Mitä se on se käsityö?

Jaoin Facebookissa Helsingin Olkaimen videon siitä, kuinka nahkavyö valmistetaan. Olkaimen saatetekstissä luki "Kuten huomaatte, kyseessä on täysin käsityönä tehdyt tuotteet parhaista raaka-aineista yli 80 vuoden kokemuksella."

Pian jakooni ilmestyi kommentti, jossa todettiin: "Mun mielestä kaikki työvaiheet tehtiin koneilla." Niinhän ne tehtiin ja tässä päästiinkin aiheeseen, joka mietityttää minua jatkuvasti. Milloin koneellinen työ on käsityötä ja milloin teollista tuotantoa? Käsityön määritteleminen on minusta niin pirullisen hankala asia, että minun on nykyisin aika vaikeaa enää edes nimittää itseäni käsityöyrittäjäksi. 

Kun Suomen käsityöyrittäjät -ryhmä aloitti Facebookissa ja kasvoi nopealla tahdilla, tuli aiheelliseksi määritellä, mikä on suomalainen käsityöyrittäjä. Jo pelkkä sana "suomalainen" on vähän ongelmallinen. Jos olet Suomen kansalainen ja asut Suomessa, asia on selvä. Entä jos olet vaikkapa Saksan kansalainen ja asut Suomessa? Tai entä jos olet Suomen kansalainen, mutta asut Perussa? Ketkä näistä esimerkkihenkilöistä tekevät suomalaista käsityötä? Ja oikeasti, mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, onko se käsityö suomalaista vai muunmaalaista? 

Entä käsityö? Miten määritellään käsityö? Kun Suomen käsityöyrittäjät -ryhmä muuttui rekisteröidyksi yhdistykseksi oli määritelmän muodostaminen jo välttämätöntä. Jonkinlainen määrittely saatiinkin aikaiseksi, mutta eri asia on, kuinka onnistunut tuosta määritelmästä saatiin.

Käsityö, ja erityisesti suomalainen käsityö, muodostui tolkuttoman väljäksi käsitteeksi, jonka ääripäitä on kiinnostavaa tarkastella. Laittaisin hyvän ystäväni Sojan sinne parhaaseen A-luokkaan. Hän valmistaa kansanomaisin menetelmin kansallispukuja, joiden mallit ovat 1700- ja 1800-luvuilta. Ompelut Soja ompelee neulalla ja langalla, omin käsin, pienin pistoin. Kankaat hän kutoo kangaspuissa. Pitsit nyplätään niinkuin ne on nyplätty satoja vuosia. Soja ei tarvitse työssään edes ompelukonetta. Se on minusta suomalaista käsityötä sanojen varsinaisessa merkityksessä.

Ja sitten on se toinen ääripää. Yrittäjä tilaa Kiinasta korujen osia ja pujottelee ne nyöriin. Valmis työ on siis suomalaisen yrittäjän näkemys siitä, miten kiinalaisten tehtaiden tuottamia helyjä voi yhdistellä toisiinsa visuaalisesti näyttäväksi kokonaisuudeksi. Riittääkö se, että suomalainen ihminen pujottelee helmet siimaan, siihen, että kiinalaiset muovihelmet muuttuvat suomalaiseksi käsityöksi? Minun oli aluksi aika vaikea hyväksyä sitä, että helmien pujottelija määritellään samalla sanaparilla kuin kansallispukujen valmistaja.

Otetaanpa sitten käsittelyyn se yksi Susanna sieltä yhdeltä työhuoneelta, joka aivan ilmeisesti myy suomalaista käsityötä, koska on edellämainitun yhdistyksen jäsen. Bambutiskirätin tuotanto kulkee näin:

1. Minä piirrän kuvan. Tietokoneella. Vektoreina. Minun käteni ohjaa hiirtä. Onko se käsityötä?
(Minusta ei.)

2. Alihankkija asettaa kuvan seulan päälle, valottaa kuvan painoseulaan ja pesee seulan. Onko se käsityötä?
(On kai, mutta eivätkö sitten putkimiehet ja sähkömiehetkin ole käsityöläisiä?)

3. Kiinasta rahdataan lankaa Suomeen tehtaaseen, jossa lanka neulotaan collegekankaaksi ja värjätään. Onko se käsityötä? 
(Ei.)

4. Kangas rahdataan ompelimoon, jossa se leikataan leikkurilla, jota käsi ohjaa. Sitten se saumuroidaan saumurilla, jota käsi ohjaa. Onko se käsityötä?
(On... tai ei... no, on kai... riippuu vähän asianhaaroista.)

5. Ommellut rievut saapuvat tänne, jossa minä painan niihin kuvat silkkipainomenetelmällä. Minun käteni määrittää, mihin kohtaan kuva asettuu, kuinka paljon väriä siihen tulee ja kuinka lujaa painan raakelia. Onko se käsityötä? (On.)

6. Suunnittelen ja toteutan tuotelaput tietokoneella, ja ne painetaan jossakin Euroopassa. Onko se käsityötä? (Ei.)

7. Prässään ja viikkaan ja tuotelaputan rievut yksitellen. Mieluiten auringossa puutarhakeinussa. Onko se käsityötä? (Ei, koska siinä tapauksessa lähes kaikki pakkaajat olisivat käsityöläisiä.)

Mitkä vaiheet sinun mielestäsi ovat käsityötä? Oikeastaan minun oman käsityöni osuus jää hyvin pieneksi valmiin tuotteen kohdalla ja siksi minusta on tosi hassua kutsua itseäni käsityöläiseksi.

Entä jos se tiskirätti vaihdetaan T-paidaksi? Aivan samat vaiheet kuuluvat myös Tomppa-paitojen tuotantoketjuun, mutta paidat valmistetaan Turkissa, paljon suuremmassa tehtaassa kuin se, missä minun riepuni valmistetaan. Mutta yhtä lailla sielläkin käsi ohjaa leikkuria, käsi ohjaa ompelukonetta, käsi ohjaa saumuria. Turkkilaisen tehdastyöntekijän käsi. Milloin ompelimotyöntekijän työpanos muuttuu käsityöstä tehdastyöksi? Tuotantomäärien mukaanko? Eivätkö ne intialaisten hikipajojen orjat pitäisi sitten ihan yhtä lailla laksea käsityöläisiksi kuin suomalaiset ompelijat?

Muuttuuko turkkilaisessa tehtaassa valmistettu paita suomalaiseksi käsityöksi siinä vaiheessa, kun minä painan siihen printin, jonka olen itse suunnitellut? Ei minun mielestäni. Muuttuuko Ikean kylpypyyhe suomalaiseksi käsityöksi, jos suomalainen yrittäjä brodeeraa siihen asiakkaan nimikirjaimet? Ei minun mielestäni. Muuttuuko legopalikka suomalaiseksi käsityöksi, kun suomalainen yrittäjä poraa siihen reijän ja ripustaa sen korvakorunkoukkuun? Ei minun mielestäni. Onko postikortti suomalaista käsityötä, jos siihen on painettu kuva, jonka suomalainen yrittäjä on piirtänyt tietokoneella? Ei minusta. Kuitenkin kaikki nämä mahtuvat yhdistyksemme määritelmään suomalaisesta käsityöstä.

Mitä enemmän minä tätä asiaa ajattelen, sitä vähemmän kannatan minkäänlaista kategorisointia. Onko sillä sinulle merkitystä, onko ostamasi tuote suomalainen? Tai onko se käsityötä? Miten sinä määrittelisit suomalaisen käsityön?



Mainostauko. Suomalaista käsityötä laidasta laitaan löytyy pe-su Joensuun Taitokorttelista, osoitteesta Koskikatu 1. Sinne saapuu Suomen käsityöyrittäjärt ry:n Käsityökortteli, jonne te kaikki olette tottakai erittäin tervetulleita!

Ja käykääpä vielä kertomassa SKYT:n gallupissa, millaisessa käsityötapahtumassa te haluaisitte käydä. Voitte voittaa palkintoja!