torstai 14. heinäkuuta 2016

Taidetta ja tiskirättejä



Jos käsityön määritteleminen on vaikeaa, niin taiteen määritteleminen se vasta outoa onkin. Ja noiden kahden välisen rajan löytäminen hipoo joskus mahdottomuutta.

Kun viime talvena sain puhelinsoiton Jäppilänniemen taidetien puuhanaiselta, olin todella hämmentynyt. Minua pyydettiin osallistumaan "taiteilijana" tuohon jokakesäiseen tapahtumaan.


Ai mikä Jäppilänniemi, niinkö? Jäppilänniementie alkaa tästä Imatran Vuoksenniskalta ja kulkee pitkin Immalanjärven eteläpuolta. Joka kesä tuon tien varteen ilmestyy taideteoksia ja seurojentalolla on taidenäyttely. Se on hyvin viehättävä nähtävyys, koska kauniissa maalaismaisemassa voi bongailla erilaisia taidetoksia puiden katveesta, ruohon seasta ja rakennusten seinistä. Jos olisin taideasiantuntija, voisin sanoa teoksista enemmän, mutta nyt sanon vaan, että ne ovat tyyliltään erittäin vaihtelevia ja erilaiset ihmiset lapsista vanhuksiin löytävät niistä varmasti suosikkinsa.


Mutta palataanpa siihen puheluun. "Enhän minä ole taiteilija," yritin panna vastaan, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä. Kävin tapaamassa järjestäjiä ja sain nähdä kylätalon. He halusivat sinne Lempiriepuja myyntiin ja jotakin taidetta seinälle. Minulle osoitettiin paikka seinältä ja pyydettiin siihen teosta.


Koska en todellakaan ole taiteilija, minulla ei ole teoksia täällä lojumassa, eikä sisäistä paloa valmistaa mitään sellaista, mille ei ole käyttötarkoitusta. Minun tuotteeni ovat tiskirättejä; käyttöön ja kulutukseen tarkoitettuja, joiden eduksi voidaan sanoa se, että yksi bamburiepu korvaa kymmeniä kertakäyttöisempiä sieniliinoja. Tässä tavaraa pursuavassa maailmassa minulle on tärkeää, etten valmista mitään totaalisen tarpeetonta. Tiedän, että riepujani on päätynyt seinille kehyksiin, ja minusta se on paitsi kunnia myös hiukan sääli, koska rievut kuitenkin ovat parhaimmillaan ihan käytössä.




Suhtauduin tähän projetkiin kuin mihin tahansa tilaustyöhön. Minulla oli tietyt raamit (eli tila seinällä ja toive rättiprintist, jota ei muualla myytäisi), mutta muuten vapaat kädet toteuttaa työ. Kivaa vaihtelua tiskirättitehtailuun, ja sopivasti juuri silloin, kun into omaan tekemiseen oli aika kuollutta! Kevät, vihreys, Jäppilännimen luonto ja tienvarren eläinteokset johtivat siihen, että piirsin ketunleipiä eli käenkaaleja rättiprintiksi ja kehittelin niiden pohjalta jotakin seinällepantavaa.


Minusta koko tilanne oli niin hullunkurinen, että se sai minut paljon ihmettelemään taiteen ja käsityön rajaa. Mikä tekee käsityöstä tuotteen ja toisaalta käsityöstä taideteoksen? Miksi toisen myyntihintaan pitää laittaa 24% arvonlisäveroa ja toisen myyntihintaan vain 10%? Entäpä jos sekä tuote että teos toteutetaan samalla tekniikalla ja samoista materiaaleista? Minusta ajatus oli kiinnostava. Painoin rätteihin päässeitä käenkaaleja isommalle bambukangaspalalle ja maalasin kangasväreillä käen. Se oli hauskaa. En ollut koskaan ennen kokeillut kankaalle maalaamista siveltimellä, vaan olen aina painanut seripainolla.


Ajattelin, että näyttelyn jälkeen voin irrottaa bambukankaat taustalevyistä ja ommella itselleni ihan huippuhienon käenkaalitunikan! Tarpeettomaksi valmistettu tekele kun pitää hyötykäyttää. Sitten kuulin, että näyttely onkin myyntinäyttely ja teoksille pitäisi laittaa hinta. Jos käsityötuotteen hinnan laskeminen on haastavaa, niin taideteoksen vasta onkin! Arvelin, ettei hinnalla ole merkitystä, sillä ei teokseni kuitenkaan mene kaupaksi. Hekumoin jo ihanalla tunikallani, jonka saan syksyllä vetää päälleni.


Nyt näyttelytila on ollut avoinna vasta kahtena päivänä ja kolmiosaisesta Käenkaali-teoksestani on jo myyty kaksi osaa. Mitä ihmettä? Olen yhä hämmentyneempi! Toisaalta hypin riemusta, koska joku jossain on arvostanut minun tekemääni työtä niin paljon, että haluaa sen seinälleen taiteeksi ja toisaalta olen hiukan pettynyt, kun ihana käenkaalitunika jääkin nyt saamatta! Oli kuulemma ollut kyselyitä myös muilta ostohalukkailta: "Tekeekö taiteilija näitä enemmän?" Olisi helppoa sanoa, että teen, teen, niin paljon kuin vaan haluatte, mutta enkös silloin vesittäisi koko taideteoksen perusidean? Bambutiskirätti ei ole taidetta, koska niitä on tuhansia samanlaisia, mutta jättikokoinen tiskirätti seinällä on taidetta, koska se on ainoa maailmassa.


Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn sekä taiteen kanssa enemmän tekemisissä olevien ihmisten ajatusten kuuntelun jälkeen olen nyt muodostanut itselleni käsitteen siitä, mitä taide tarkoittaa. Ajattelen, että taideteos (olkoon kuva, performanssi, veistos, musiikkikappale tai runo tai mikä vaan) on vailla konkreettista käyttötarkoitusta. Sen tehtävä on herättää reaktioita ihmisessä tunnetasolla aistien kautta. Se syntyy muista kuin taloudellisista lähtökohdista, toisin kuin käsityöyrittäjän valmistamat, joskin myös luovasti syntyneet tuotteet.


Olen käynyt Jäppilänniemen taidetien läpi nyt kerran autolla ja kahdesti mopolla ja luulisin sen olevan parasta nautittuna polkupyörän satulasta. Tienvarren taidetta voi käydä pälyilemässä milloin vaan, mutta kylätalo on auki heinäkuussa keskiviikkoisin klo 18-20 ja sunnuntaisin klo 12-18. Ja elokuussa vielä parina sunnuntaina. Suosittelen, että jos satutte tännepäin maata, käykää jonakin kauniina päivänä hakemassa hyvä mieli taidetieltä.


14 kommenttia:

  1. Susanna, en kerinnyt kommentoida tohon entiseen mitään.. Minä ole oikeelta ammatiltani auto-asentaja.. tutut /kaverit aina pyyttää mua hätiin,kun joku hajoaa.. mulle tarvii maksaa vähemmän kun korjaamolle...siis talkoilla teen, en ikinä pyydä rahaa, jos joku antaa, antaa omantunnon mukaan :-D rahasta päättellen omatunto hukassa monella :-D :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä mie tuohon sanoisini... Että eikös niillä ole omatunto juurikin tallella, jos eivät maksa? Sehän olisi pimeän työn teettämistä.

      Poista
  2. Kylläpä kuulostaa kivalta kohteelta, pyörälenkkinä varmasti just aivan ihana!
    Taideteoksesi näyttää todella kauniilta. Ei ihme, että teki kauppansa, tosin sääli hajottaa triptyykkiä, mutta eihän se monen seinälle mahdu.
    Tuota lokeroinnin vaikeutta ilmenee vähän joka asiassa. Kasvimaailmassa: onko joku kasvi sipuli vai perenna, jos sillä on vain sipulimainen pullistuma juuressa? Entä koriste- vai hyötykasvi; ruusuakin voi syödä... Arkkitehdit pääsevät/joutuvat toteuttamaan usein taideteoksia - onko arkkitehti siis insinööri vai taiteilija? Oikeastaan lokerointi on niin turhaa, vaikka pakkohan sitä on harrastaa, kun on kaikenlaisia parametrejä kuten tuo alv.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin sääli hajottaa triptyykkiä. Kokonaisuudeksi sen tein ja hintakin oli kokonaisuudesta, mutta järjestäjä pyysi, että myytäisiin osina, kun se on niin suuri, ettei ihmisillä ole moisia seinätiloja.

      Lokerointi on niin turhaa. Alan yhä paremmin ymmärtää ihmisiä, joiden mielestä myös sukupuolten lokerointi on tarpeetonta.

      Ja se alv taiteessa. Millä hiton perusteella siinä on niin pieni alv? Miksi hotellihuoneissa on myös? Miksi tilatuissa lehdissä? Ei mitään järkeä.

      Poista
  3. Aivan loistava kokonaisuus! Uniikki työ ja sitä tukeva myyntituote. Ymmärrän hyvin, miksi tuo käkityö teki kauppansa. Out of the box-ajattelu toimi taas!
    Voithan jatkaa tätä ideointia ja toteuttaa uniikkimaalattuja kankaita vaikkapa ompelupaketteihin, mikäli vierastat ompelupuolta. Näen jo mielessäni mustan hameen, jonka jossain osassa on huima maalaus... En osaa ommella saati maalata. Uskon, että kaltaisiani on muitakin...
    Myös noilla sisustustauluilla on uskollinen käyttäjäkuntansa. Oletko ihan varma, että et voisi laajentaa repertuaariasi sille suunnalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!

      En ole varma mistään. :D Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että jotain uutta pitäisi keksiä, mutta tuon Tomppa-homman myötä olen huomannut, miten valtava työ on uuden tuotteen lanseeraamisessa ja miten kärsimätön minä olen.

      Poista
  4. Ihana käki! Kristiina ehdotukset kuulostavat toteuttamiskelpoisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Jospa minä taas joulumyyntiin vähän rönsyilen. Heittäydyn joulunalustaiteilijaksi ja maalaan muutaman tekstiilitaulun?

      Poista
  5. Uniikeista tiskirievuista tuli mieleeni että ehkä ideaa pitäisi toteuttaa enemmänkin. On vuosilautasia jne. miksei siis vuositiskirättikin. Rättiin kun painaa vielä vuosiluvun niin käyttäjä todella pääsee näkemään rätin laadukkuuden, kun siitä voi tarkistaa ostovuoden. Itsenäisyyden juhlavuosi tiskirätti olisi hyvä vaikka ensivuoden aihe. Ideaa saa hyödyntää ja kehtittää edelleen.
    Niin ja kaunis kuvio tuo käenkaali ja malattu käki on myös todella kiva.

    VastaaPoista
  6. Vuositiskirätille kantava ääni! Kohta pitää laittaa muutenkin varmaan tilausta vetämään, jotenka nyt tulis hyvään saumaan testiksi vuositiskirätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähiaikoina ei pysty tulemaan uutta. Minulla on valmiit rättipohjat aikalailla lopussa, mutta ei ole varaa tilata uutta kangassatsia. Joten katsotaan nyt, miten tässä käy. Pari hyvää myyntitapahtumaa tarvitaan vielä.

      Poista