Proud and happy

Sekä EuroGames/Pride että Turun käsityöläismarkkinat ovat onnellisina muistoina takana, ja tuntuvat yhä kannattelevan minua täällä taukoamattoman sateen keskellä.

EuroGamesit olivat mielettömän hieno kokemus. Koska kulut olivat minun mittakaavassani tähtitieteelliset, en uskaltanut tavoitella muuta kuin sitä, että pääsisin edes lähelle nollatulosta. Kuitenkin kävi niin onnellisesti, että pääsin hitusen plussalle! Kaikki neljä päivää olivat älyttömän kannustavia, sillä se välitön palaute, jota sain, toi minulle hirmuisesti energiaa. Vaikka päivät olivat pitkiä ja tiesin, että palkoille en pääse, en väsähtänyt yhtään. Joka päivä tapasin monia tuttuja ja tutustuin uusiin tyyppeihin. Iltaisin suljin kojuni, menin katsomaan jonkun drag shown ja onnea puhisten ajelin junalla ystävän kotiin nukkumaan. Ja aamuisin innosta hyppien palasin takaisin kisakylään ihan liian aikaisinkin: eihän sieltä malttanut pysyä edes poissa! Ja koko ajan paistoi aurinko!



Pride-kulkueessa oli mukana ennätykselliset 30 000 ihmistä ja puisto tuppautui hirmuisen täyteen. Sulo oli silloin minua auttelemassa kojussa ja oli kyllä erityisen tarpeellinen apu. Tomppa-paitoja lähti paitsi kotosuomalaisille, myös pitkin poikin Eurooppaa ja toivon lujasti, että tämän puun hedelmiä saan poimia vielä myöhemminkin. Markkinoimaanhan sinne oli lähdetty, eikä rikastumaan.

Hiukan minua hirvitti paikkani Muumien ja Finlaysonin vieressä, kun molemmat ovat maailmankuuluja brändejä. Olenkin siksi tosi ylpeä Tomppa-pojastani, joka piti hienosti pintansa noiden megalomaanisten naapureidensa katveessa ja sai ihmiset hyvälle tuulelle. Katselin ihaillen Finlaysonin myyntiteltan rakentamista. Isolla autolla tuotiin komeita puujäljitelmäkaappeja paikalle ja pari kourallisia henkilökuntaa loihti niistä tosi tyylikkään myymälän. 

Itse yritin epätoivoisesti saada SINISESTÄ teltasta oman Tomppani imagoon sopivan kokonaisuuden. Olin ostanut myyntipaikan puisesta kioskista, mutta se vaihtuikin matkan varrella siniseksi teltaksi. No, jos tuon mittakaavan tapahtuman järjestämisessä kaikki olisi sujunut täysin ilman sekaannuksia, niin olisihan se ollut ihme!

Teltassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että sain sinne ison takahuoneen, jossa saatoin oikaista välillä pitkäkseni ja jonne asiakkaat pääsivät sovittamaan paitoja. Oli hauskaa noiden neljän päivän ajan katsella ohikulkevia ihmisiä ja bongailla paitojani yhden jos toisenkin päältä.

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Vaikka olin selvinnyt hienosti koko viikon ilman koti-ikävää, sai Sulon näkeminen kyynelkanavat aukeamaan. Vaan eipä auttanut muu, kuin lähteä vielä lauantai-iltana ajelemaan Turkuun, jossa huonosti palkattu tuuraajani oli sankarillisesti kolme päivää jo myynyt riepuja. Väsymys iski toden teolla sunnuntaiaamuna, mutta kahvi ja särkylääkkeet ovat pistämätön yhdistelmä piristeitä. Oli kiva mennä Käsityökortteliin tuttujen kollegoiden pariin ja myyjänikin oli saanut mukavasti kauppaa syntymään. Toivon, että kokemus oli hänellekin positiivinen. Minulle ainakin oli.

Turun sunnuntaimyynti oli niin hyvä, että ensi vuonna ei ole epäilystäkään siitä, lähdenkö sinne vai en. Ikävä kyllä se menee aina päällekäin Pride-viikon kanssa, mutta eiköhän siihen taas joku ratkaisu löydy. Iso kiitos kaikille niin Turun Riepukioskilla asioineille kuin Helsingissäkin käyneille!

Nyt nautin siskontytön seurasta tämän viikon ja yritän pitää lomanpoikasta. Sen jälkeen pitääkin alkaa miettiä Joensuun Käsityökorttelia. Tämä kesä se menee näköjään taas vauhdilla eteenpäin.