tiistai 12. heinäkuuta 2016

Höyryllä


Sulo huomasi ihan vahingossa toissapäivänä lehdestä pienen maininnan, että höyryjuna puksuttaa Kouvolasta Savonlinnaan ja Imatraltakin pääsee sen kyytiin. Onneksi siinä oli vielä muutama tunti aikaa, joten kerkesimme ottaa asiasta selvää, suunnitella retkemme ja hakea evästä matkaan.

Olimme ihan huolissamme, mahdammeko ollenkaan mahtua mukaan, mutta kun saavuimme Imatran tavara-asemalle, totesimme huolemmme turhaksi. Olikohan siinä junassa viittätoistakaan ihmistä nauttimassa menneestä tunnelmasta?


Me päätimme matkata vain Parikkalaan asti, koska olimme pihejä ja koska halusimme vielä ehtiä saman päivän aikana takaisin kotiin. Kotimatka piti tehdä nykyjunalla, mikä oli tietenkin melkoinen antikliimaksi viehättävän menomatkan jälkeen.


Junassa oli kolme vaunua, joissa kaikissa oli penkit ja pöydät. Yhdessä niistä oli myytävänä kahvia ja pullaa. Minä valitsin meille paikat hienoimmasta vaunusta, jonka nimesin ykkösluokaksi, mutta Sulon mielestä meidän piti matkustaa rahvaan joukossa.


Se olikin hyvä päätös, sillä kaikki muut matkustajat olivat valinneet myös samettiverhoillun ykkösluokan tai pullavaunun, ja niinpä me saimmekin sen kolmannen vaunun aivan omaan käyttöömme. Siinä oli mukava matkustella, napostella eväitä ja ottaa rauhassa kuvia.

Sitä me jaksoimme ihmetellä, miten huonosti matkustusmahdollisuutta oli markkinoitu etukäteen ja miten huonosti tuon hienon reissun mahdollisuudet oli hyödynnetty. Aika pienellä vaivalla olisi junaa kuljettavat miehet ja lipunmyyjä puettu aikakauden mukaisiin vaatteisiin, jaettu vaikka kopiopaperilla pieni tietopaketti siitä, mikä veturi on kyseessä, milloin se on liikennöinyt ja miltä ajalta vaunut olivat ja milloin ne oli restauroitu. Matka oli miellyttävä, mutta siitä olisi helposti voinut tehdä vielä suuremman elämyksen. Ja jos oikein olisi halunnut panostaa, olisi sinne sopinut hanurinsoittajaa ja ties mitä lentävää kalakukkoa viihdykkeeksi.



Näistä puutteista huolimatta entisaikojen matkustus voitti mennentullen nyky-IC:n. Höyryjuna jyskytti Imatra-Parikkala -väliä vain vartin kauemmin kuin IC. Sen avoimista ikkunoista tunki sisään veturin savua, mutta mielummin minä sitä haistelin kuin IC-junien kuvottavaa ominaislemua. Suurin ilo kuitenkin oli se kaikki, mitä sai katsella ympärillään. Kun vaunut ovat sisältä kauniita, tulee ainakin tälle matkustajalle hyvä mieli. Miksi nykyisin tehdään rumia junia? Kelmeät muovipinnat, verhottomat ikkunat ja harmaat penkit eivät piristä ketään. Mutta tämän junan puupaneloidut seinät ja pehmeät materiaalit ihastuttivat niin paljon, että matkan olisi suonut jatkuvan vielä paljon pidempään.


Tämä juna ajelee nyt Savonlinnan ja Punkaharjun välillä kunnes 17.7. palaa takaisin Kouvolaan. Lisätietoa täältä, jos höyryjunakyyti alkoi kiinnostaa.




3 kommenttia:

  1. Oo, miten hieno kokemus varmasti! Alkoi kyllä kiinnostaa :) Hintojen kohdalla vain alkoi yskittää. Köh.

    Kumman sekavaa on myös markkinointi (tai sitten omat hoksottimet ei vaan toimi). Sanotaan esim. että Savonlinna - Punkaharju toiseen suuntaan höyryjunalla ja toiseen höyrylaivalla, samalla lipulla. Mutta otapas selvää, miten ja mistä ne kulkevat, niin ei olekaan niin yksinkertaista. Kun paikkoja ei tunne, olisi myös mielenkiintoista tietää, onko jalkaisin siirtymät millaisia, se kun on ongelma. Hmm. Katsotaan miltä lähipäivät tulevat näyttämään, ollaanko Tampereella vai missä.

    Ihanat tunnelmakuvat kyllä! Kiitos kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin niiden sivu on ihan kaamea. Siellä menee hermo joka kerta. Se on jotenkin vaikeasti tajuttava, vaikka en oikeastaan edes tajua, mikä siinä on pielessä. :D

      Meilläkin tuli vähän ongelmaa siirtymisten kanssa, jouduttiin (saatiin) takaisintullessa kävelemään tunnin verran, kun lähtö ja saapuminen olivat eri paikassa.

      Ne hinnat meitäkin yskittivät. Olisimme halunneet ajella Savonlinnaan saakka, mutta kun laskettiin ensin höyryjunan hinta ja hotelliyö keskellä oopperatungosta, niin päädyttiin vain hakemaan pari geokätköä ja syömään jätksit Parikkalassa. Joka sekin oli kyllä kaunis paikka!

      Poista
  2. Pitipä klikata linkkiä ja paljastui tuttu juna. Ukko-Pekka on reissannut Tampereen suunnalla ja olen kyydissä ollut. Tyylikkäiltä ja tunnelmallisilta näyttävät vaunut. Jos te matkustitte kolmannessa luokassa niin en tiedä minkäluokan vaunut silloin olivat kyydissä. Olisivat kuitenkin voineet olla Lentävän kalakukon filmauksista odottelinkin että onkos konduktööri lupsakka savolainen, vaan eipä ollut.

    VastaaPoista