tiistai 12. helmikuuta 2013

Ennenjälkeen 3: Salin takaiskut


Minusta meidän punainen, hirsiseinäinen salimme on oikein kaunis, mutta se, että siitä tuli punainen, ei ollut välttämättä suunnitelmissa ihan alusta asti.


Huone oli ollut edellisen asukkaan olohuone ja täysin käyttökelpoinen, kun me muutimme taloon. Mutta niin valkoinen! Ja kohopintaiset tapetit olivat niin kasarit!  Eihän sellainen käynyt minulle mitenkään.


Nykyisin huone on pääosin punainen. Siellä syödään silloin, kun meillä on vieraita. Siellä pelataan lautapelejä. Ja sitten sen läpi kuljetaan ihan koko ajan, sillä se on kaiken keskellä. Sieltä pääsee joka suuntaan.


Valkoisten seinien lisäksi minua rasittivat suunnattomasti jyhkeät kotelot ikkunoiden päällä. Sellaiset oli kaikissa niissä huoneissa, jotka oli remontoitu 60-luvulla. Lastulevystä rakennetut verholaudat pilasivat ikkunoiden herkkyyden ja ne oli tietenkin otettava pois.


Onneksi salissa ei tarvita välttämättä verhoja. Minusta on upeaa, että ikkunat piirtyvät nyt paljaina punaista seinää vasten.


Mutta siis punaistahan tästä ei pitänyt tulla, vaan huikean vihreä. Kun avasimme vanhan kulkutien toimiston ja salin välille, meille paljastui, että salin lastulevyseinien alla oli upeat 50-luvun vihreät tapetit. Ja niin hyväkuntoisetkin vielä, että olisi ollut mahdoton ajatus jättää ne piiloon.

Seurasi yksi remonttihistoriani legendaarisimmista höyryämisistä, kun sain yhtäkkiä päähäni "ihan vain nopeasti" irrottaa lastulevyt ja lasivillat sillä aikaa, kun Sulo oli töissä. Tein hullun lailla töitä kokonaisen päivän, mutta lopulta tuli itku. Oli pakko soittaa Sulolle ja tunnustaa mokani. Pinkopahvi virheettömine tapetteineen olikin nimittäin tuhottu jokaisesta nurkasta, eikä siitä saatukaan komeaa seinää. Mikä neuvoksi?


Pettyneinä päädyimme irrottamaan pinkopahvit ja jättämään seinän hirsipintaiseksi. 

Ne pahvit tapetteineen muuten ovat yhä tallessa. Isoina rullina ne odottavat vintillä, että niille keksitään jotain käyttöä. En mitenkään voinut heittää niitä pois.


Heleän vaaleanvihreä sävy salin muurissa juonsi kai juurensa vihreälle aikakaudelle.


Sekin vaihtui kirkkaanpunaiseksi. Muurin ja hirsiseinän välille jätin muistoksi näkymään historialliset kerrokset. 50-luvun vihreän tapetin ja sitä varhaisempien harmahtavien ja sinertävien tapettien riekaleet eivät ole ehkä kovin siisti näky, mutta tuntuvat tärkeiltä.

Salissa on vielä paljon viimeistelytöitä jäljellä johtuen siitä, että irrotin suinpäin lastulevyt ja jouduin irrottamaan samalla myös kattolistoja. Kuten kamarissakin, myös täällä on ikävä muovimatto, joka lähtee ensimmäisenä, kun on lattiaremonttien aika. Mutta siihen menee vielä pitä aika, sillä Sulo vastustaa ajatusta jyrkästi. No, onhan meillä tosiaan sitä ennen tehtävänä ainakin ikkunaremontti, talon ulkomaalaus ja kuistin korjaaminen.


Mutta silti... saisinpa Sulon johonkin reissuun pariksi viikoksi, niin voisin ihan äkkiä vaan nykäistä maton ja kovalevyn irti, kaapia tasoitteet, hioa puulattian ja maalata sen. Ihan vaan nopsasti.

9 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

Juuri tuollaisesta hirsiseinäisestä salista haaveksin aika ajoin. Se myös näköjään toimii tosi upeasti punaisen kanssa, vaikken olisi itse heti arvannut.

Susanna kirjoitti...

Lämpimiä elementtejä molemmat; hirsi ja voimakas punainen.

Ankkurinappis kirjoitti...

Ihan vaan nopeesti, vähän niinkuin mun eteisremppa... lattia ollut nyt auki pari kuukautta, kun ei se lautalattia ollutkaan ehyt ;) Mut ajatuksena ihana, mihinkähän se Sulo saatais siksi aikaa!

Susanna kirjoitti...

Sulo piti minulle juuri äsken saarnan siitä, miten päätön olen näissä touhuissani ja luetteli, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon, jos sitä lattiaa aletaan repiä. Meinasin melkein nähdä realiteetit, mutta älysin sitten sulkea korvani. :D

Ankkurinappis kirjoitti...

:D Miehet on välillä turhan käytännöllisiä!

Sara kirjoitti...

Teidän salin seinät ovat upeat! Joskus vuosia sitten näin Norjassa muutamia punaisia huoneita ja pidin kovasti. Valkoisten listojen kontrasti toimii punaiseen hyvin. Kivan näköistä!

Susanna kirjoitti...

Tummat seinät ja valkoiset, vanhat listat ovat minustakin tosi kaunis yhdistelmä.

Minna kirjoitti...

Eh heh, ihanaa vääntöä Sulosi kanssa, kuulostaa niin tutulta!! Minä suunnittelin pihaa, kasvihuonetta ja kesäkeittiötä jo ennen kuin taloa oli edes aloitettu rakentamaan! Miksi me naiset ollaan niin kärsimättömiä ja aina asioiden edellä?!;D

Susanna kirjoitti...

Oijoi, tämä postaus on kirjoitettu melkein vuosi sitten, enkä vieläkään ole saanut Suloa pois täältä niin pitkäksi aikaa, että olisin ihan nopsasti vaan kerinnyt repiä lattian auki. :D