perjantai 18. tammikuuta 2013

Pitikös sitä tavaraa vähentää vai lisätä...?

 

Ylimääräistä tavaraa on kulkeutunut ulos täältä jo aika mukavasti. Otin kirpparipöydän ja vein sinne alihinnoiteltuna ison läjän käyttöesineitä. Moni kapistus lähtikin asiakkaan matkaan jo ennenkuin olin saanut pöydän edes järjestettyä valmiiksi.

Olen myös tehnyt huikean kasan poltettavaksi: vanhoja kirjeitä, noloja päiväkirjoja, piirustuksia, työnäytteitä viidentoista vuoden takaa, kaikenlaista älytöntä paperia sitä on tullutkin haalattua...

Työhuoneen iso avohyllykkö on purettu ja tilaa on tullut lisää. Kaikki sujuu kuin tanssi, siis.

No, tuota...
 

Huutonetissä oli Playmobil-satseja, jotka oli ihan pakko ostaa pois. En malta odottaa, että pääsen näistä askartelemaan kuvaelmia tyhjentyneille hyllyilleni!


19 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Vastaus kuuluu: vähentää. Mut noi plymobilethan on kooltaan niin pieniä, et menköön nyt tän kerran.
Jatka kumminkin sitä harventamista, jos ei muuten ni mäkin saan kokoajan blogin kautta muistutksen siitä, et karsia pitää ja rankalla kädellä tääl meidän huudeilla. Oikein odotan, et keväämmällä pääsee, jotain liiterissä kostuneita ja pikkuelukoitten järsimiä polttamaan sit oikeen urakalla risujen ja sen sellaisten ohella.

Laura kirjoitti...

Heti tekisi mieleni udella: mihin kirppikselle veit tavarasi?? Mutta järki hyssyttelee, koska täälläkin pursuavat nurkat tavaraa. Ja alakerta pitää käydä rankalla kädellä läpi jos meinataan joskus päästä siellä remontoimaan. Voi tavaraähky! Oikeastaan ei ole ainakaan kuukauteen tullut sitä tuttua pakko-päästä-kirppikselle -poltetta. Onneksi!

Eliisa kirjoitti...

Hienoa, että olet saanut tavaraa pois - ja kirppiksenkin aikaiseksi. Eli hyvältä näyttää. Ja mun mielestä voit hyvällä omalla tunnolla ostaa Playmobileja... vai olenko väärä ihminen kannustamaan? Itse kun ostaisin myös :) Mutta jos asunnosta lähtee turhaa tavaraa paljon pois, niin suhteessa varmaan nämä lelut ovat pieni juttu. Ja tärkeintä on ehkä saada just sellaista pois mistä ei oikeasti tykkää ja tilalle sellaista mistä tykkää. Kerta sulta löytyy varmasti oikeasti sellaista tavaraa paljon, mitkä on vaan sen takia, kun ei voi niitä poiskaan heittää.

ps. Mulla on Playmobileille oma laatikko, niin sitten se näyttää "siistiltä". Ja Bratzeille oma... ja Brion rautatielle oma...Legoille oma.. jne.

Susanna kirjoitti...

Playmobilit on pieniä NYT, mutta ei enää sitten, kun olen askarrellut niille leipomon ja muun ympäristön. ;-)

Susanna kirjoitti...

No sitten en sano, että Imatrankoskelle siihen Minimanin viereen. :-P

Sulo kävi tänään tarkistamssa, ja pöytä oli yhdessä päivässä tyhjentynyt jo kovasti. Viedään kohta uusi satsi, mutta nyt on kakkoslaatua menossa. Parhaat vein eilen.

Susanna kirjoitti...

No niin juuri! Jos on turhaa tavaraa paljon, niin se on huonompi juttu kuin se, että on rakasta tavaraa paljon. playtmobilit tuovat minulle ihan hirmuisen hyvän mielen. Oli ihanaa saada tänä aamuna paketillinen muovia.

Olisi kiva, jos olisi sellainen iso kaappi, jonne voisin rakentaa maailmoja.

Nonna kirjoitti...

No kyllä sä olet noi ihanuudet ansainnut kaiken rojuterapian jälkeen! =)

Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä kaappien kaiveluun!

Rouva Vattu kirjoitti...

Mullakin on kirppispöytä just. Otin kaksi viikkoa ja nyt on vielä viikko jäljellä. Olisi varmaan pitänyt ottaa vielä kolmaskin, kun näköjään löydän koko ajan jotain laputettavaa.

Tiina Verhoomo Elegantesta kirjoitti...

Eikös se niin ole, että jostain pitää luopua, jotta saa uutta tai vanhat pois uusien tieltä jne...;)

Jenny kirjoitti...

Äh, oma rojuterapiani ei ole vielä alkanutkaan, vaikka innostus oli (ja on) kova. Laiskuus vaivaa.. :/

Jenny kirjoitti...

Ja sitähän minun piti tiedustella, että näkyykö uudet blogikirjoitukseni vielä lukuluettelossasi? Olen meinaan vaihtanut blogin osoitteen ja mietin, että ymmärtääkö blogger sen näyttää lukijoillenikin. :)

Susanna kirjoitti...

Näkyy yhä!

Anonyymi kirjoitti...

Miettinyt kans nolojen päiväkirjojen polttamista.. mutta katuukohan sitä tekoa sitten vanhana??

Susanna kirjoitti...

Se varmaan riippuu monesta asiasta. Minulle niiden lukeminen jälkeenpäin on ollut myös ihan tärkeää terapiaa, mutta uskon, että nyt olen itseni kanssa sen verran sopusopinnussa, että voisin polttaa ne ilman, että kadun jälkeenpäin.

Sussu kirjoitti...

Mulla on monta laatikollista Moleskinen XL-kokoisia Cahier-vihkoja täynnä suttua. Työstän käsin kirjoittamalla kaikkia kirjoitusprojekteja ja luonnostelen käsikirjoitusten kohtauksia. Niistä luonnoksista ei voi kukaan muu saada mitään selvää, enkä minäkään saa enää jälkeenpäin. Mutta jotenkin en pysty hankkiutumaan niistä eroon. Eikä niillä tee oikeasti yhtikäs mitään. Se on aikamoinen dilemma. 15 vuoden vihkot.

Playmobil-harrastus on kiehtova!

Susanna kirjoitti...

Tuo on kyllä dilemma! Minunkin teki ihmeen pahaa laittaa poltettavien pinoon esitteitä, käyntikortteja, kutsuja, tuotepaketteja yms. joita olen tehnyt kauan sitten mainostoimistovuosinani.

Anonyymi kirjoitti...

Tavara on niin hankalaa! Tarjontaa on niin kovin paljon, ja paljon on kivannäköistä ja mukamas tarpeellistakin. Äitee muisteli, että silloin kun hän laitteli ekaa omaa kotia, ns. sisustustuotteita oli tasan Anttilan kuvastossa ja Marimekon kaupassa, siis täällä maakunnassa. Nyt meidän yhden k:n kaupassakin on jo oma hyllynpääty täynnä maalaisromanttista rihkamaa.

Susanna kirjoitti...

Joo, totta. Meilläkin Smarketissa on sellainen ällömaalaisromantiikkahylly. Ja se on todella iso hylly siihen nähden, minkä kokoinen kauppa on. Hämmentävää.

Neulanhaltija kirjoitti...

Iikkk, Playmobilet on ihania!!!!! Meillä niitä löytyy aika läjä, kuten olet varmaan poikien settipaja -blogista huomannutkin. Niistä ei raaski luopua, mutta muusta tavarasta sitten ei niin väliä olekaan...