sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Minäkö muka outo?


Sain haasteen ihastuttavalta Kartanonrouva Eliseltä. Tähän haasteeseen kuuluu kertoa itsestään viisi outoa asiaa. Minä olen kertonut jo aiemmin ne, mitä uskallan kertoa (tästä voit lukea niitä), ja ne, mitkä ovat vielä kertomatta, joutuvat jäämäänkin salaisuuksiksi. Siksi kerron nyt vähän vähemmän outoja asioita, jotka liittyvät pukeutumiseen. Vaatteet ovat nimittäin minulle aina vähän sellainen hämärä asia, jonka kanssa en tule kauhean hyvin toimeen.


1. Talvikenkäongelma

Ei ole olemassa talvikenkiä, joiden kanssa tuntisin oloni hyväksi. Sitäpaitsi talvijalkineet ovat niin törkeän hintaisia, etten minä sellaisia voisi ostellakaan. Tässä kuvassa ovat minun talvipoponi. Huopikkaat ovat ehdoton numero yksi. Jos vaan on yhtään pakkasta, ne minä sujautan jalkaani, kun ulos menen. Kumisaappaat valitsen silloin, jos on liian lauhaa ja huopikkaat saattaisivat kastua. Olen onnellisessa asemassa, kun asun Imatralla, jossa on keskustoissakin melkein aina ihan huopikaskeli. Joudun hirveän ongelman eteen joka kerta, kun on lähdettävä Helsinkiin. Siellä on kaduilla soraa, kuraa ja loskaa. On pakko mennä kumppareissa, koska arvokkaita huopikkaitani en siellä halua pilata. Tai kaivaa komerosta vanhat talvikengät, jotka ovat paitsi väärän tuntuiset, myös kylmät.


2. Talvikenkäongelma, osa 2

Ymmärtämättä itsekään, mitä teki, Sulo ratkaisi kaupunkikenkäongelmani viime jouluna. Hän osti minulle Venäjältä jalkineet, jotka ilmeisesti ovat kotitossut. Ainakin Sulo kuvitteli ostavansa minulle tossut. Kun minä näin nämä huopakengät, en todellakaan nähnyt tossuja, vaan hienot Helsinki-kengät! Näissä minä tunnen oloni omaksi itsekseni. Niissä on pohjaa sen verran, että niillä voi kävellä myös typerillä, lämmitetyillä kävelykaduilla ja niissä on paksu vuori. Ja ne sopivat täydellisesti yhteen äidin neulomien säärystimien kanssa. Lisäksi ne ovat ihanat hameen ja pitkän punaisen villakangastakkini kanssa.


3. Housuongelma

En juuri koskaan pidä housuja. Minulla on hame talvellakin. Kun panee paksut sukkahousut ja villalegginsit, tarkenee paremmin kuin housuissa. Ahdistun housuissa, vatsani tulee kipeäksi ja olo on kaikin puolin vaivautunut. Mutta poikkeuksiakin on. Käytän kovalla pakkasella mielelläni toppahousuja ja kotona älyttömiä fleecejä (lausutaan "fleeke"). Omistan kahdet. Vaaleanpunaiset kukalliset ovat ne, joissa pysyn pääasiassa omalla tontilla, mutta violeteissa onnistun aivan helposti käymään kaupassa tai uimahallissa. No, sinne Helsinkiin asti en lähtisi niissäkään.


4. Shortsiongelma

Vielä housujakin mahdottomampi vaatekappale ovat shortsit. Siis aivan täysin mahdottomat! Jos erehdyn panemaan päälleni shortsit, muutun salamana 5-vuotiaaksi rimppakinttu-Sussuksi. Julkisesti en voi shortseissa esiintyä, sillä tunnen oloni alastomammaksi kuin alastomana. Tämän ongelman vuoksi olen ommellut itselleni sulkapallomekon, jotta voisin joskus käydä Sulon kanssa pelaamassa liikuntahallilla. Tässä mekossa myös jumppaan kotona.



5. Teknisyysongelma

Nykyisinhän ihmisen pitäisi pukeutua teknisiin vaatteisiin, jos haluaa harrastaa liikuntaa. Sulo omistaakin teknisiä kerrastoja, teknisiä paitoja, teknisiä sukkia, teknisiä hiihtopukuja, teknisiä pipoja, teknisiä kaikkea. Minä en suostu uskomaan, että teknisissä keinokuituasuissa voi olla mitään hyvää. Koska olen jäärä, en myöskään suostu kokeilemaan pyynnöistä huolimatta Sulon teknisiä hiihtovaatteita. Minä olen vakaasti sitä mieltä, että jos villavatteet ovat parhaat pihan lumitöissä, ne ovat parhaat myös hiihtoladulla. Minun hiihtoasuuni kuuluu siis villahousut, jotka joskus tosin korvaan ulkoiluhousuilla kaatumisen pelossa. Yläosan kerroksiin kuuluvat bambusilkkinen aluspaita, merinovillainen pusero ja paksu, äidin neuloma suomenlammasvillapusero. Käsiini laitan kahdet villalapaset, joista sisemmät ovat ohuet ja syntyneet äidin neulekoneella ja uloimmat ovat anopin neulomat seiskaveikkalapaset. Päähäni vedän hullunkurisen pipon, jonka vuori on villaa ja päällinen fleeceä ja jossa on korvien suojana läpät. Naurakaa vain, teknikot!



Haasteen nimi "Tu blog me inspira" on suomeksi, että blogisi inspiroi minua. Lähetän tämän haasteen seuraaville tyypeille, koska teidän tuotoksenne todellakin inspiroivat minua:

Taitavasti kirjoittavalle kaimalleni kauas Espoosta
Sufferiinalle, jonka värisilmä on ylittämätön
ja Riuttalan Sannalle, jonka blogi on täydellinen esimerkki täydellisestä blogista


Ja ei, ei ole pakko ottaa vastaan, jos ei halua! Mutta kyllä me kaikki varmasti haluamme tietää teidän omituisuutenne! Kaivakaa luurangot kaapeistanne!

17 kommenttia:

  1. Tuo mustavalkoinen kenkä-säärystinyhdistelmä on aivan ihana!!

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mummojen tossut kuulemma, mutta minähän olenkin ihan henkinen mummo.

      Poista
  2. Hih, muistit aivan oikein, etten näitä harrasta, mutta kiitos silti oikein kovasti kehuista! Tämä tunnustuksesi oli hauska lukea, tiedän tuon "miten pukeutua Helsinkiin" -tunteen. Ensi lauantaina olen itse sinne lähdössä ja vaatevaihtoehtoja olen miettinyt jo pari viikkoa :) Maalla on niin helppoa ja mukavaa, villapaidat ja toppahousut toimii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On näissä kiertojutuissa se kiva puoli, että joskus näiden ansiosta löytää uutta luettavaa. Ehkä joku löytää sinun blogisi tästä linkistä, jos se ei ole ennestään tuttu.

      Poista
    2. Kyllä vissiin löysikin, kun eilen tuli viisi uutta lukijaa, ei varmaan koskaan ole kerralla niin paljon tullut :) Kiitos vielä!

      Poista
  3. Ja nuo kengät on kyllä yliveto...tosiaan sopivat noiden säöärystimien kanssa kuin nenäpäähän:)Miunpa pitääkin näyttää pojalleni kuva noista kengistä,hän kun käy tuolla rajan takana,niin tois mullekin tuollase:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä oli vielä erilaisia mellejakin, eri kuvioinneilla! Nämä on itse asiassa jo toiset, sillä ensimmäiset olivat minulle liian pienet. Myimme ne kirpparilla ja Sulo haki minulle suuremmat Svetogorskista.

      Poista
  4. Kiva postaus! Venäläiset kengät ja säärystimet näyttää makeilta, mäkin haluan! Ompelin itelle fleecestä haalarin, joka on ihan parhautta kotiasuna. On se mennyt jo nypyille mutta ei haittaa. Pinterestistä löysin lasten töppösten ohjeen ja meinaan suurentaa kaavaa ja ommella itelle ne kotitossuiksi, fleecestä, naturel :D Oon nyt kattonu monesti Arctipsin huopalapikkaita, ne näyttää aika lämpösiltä, jos ensi talveksi hankkisi semmoset. Tavis huopikkaatkin ois kivat kyllä. Terkuin Teija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne huopalapikkaat on ihan hirmuisen upeat! Olen niitä itsekin kuolannut, mutta en ole raaskinut.

      Poista
    2. Ne on! Mutta hinta ei kyllä hurmaa yhtään, todella :P Laitan nyt sivuun, tai sit veronpalautuksista...jos sellasia sattuu tuleen. Toivottavasti ovat sitten monivuotisetkin. Terkuin Teija taas

      Poista
  5. Varsin söpö yhdistelmä nuo kengät ja säärystimet! Kiva kun vastasit haasteeseen. Mäkin kannatan näitä siksi, että löytäisi uusia blogeja, sellaisia joihin ei ehkä muuten löytäisikään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä pyrin aina vastaamaan. Minusta on mukavaa saada näitä haasteita. Pahinta on niiden eteenpäin lähettely, kun on niin hankala tietää, kuka niitä haluaa ja kuka ei.

      Poista
  6. Ihanat huopakengät ja säärystimet! Ei menisi kotitossuiksi minullakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulo jaksaa hämmästellä, että minä otin töppöset ulkokäyttöön, mutta on kyllä tosi mielissään siitä.

      Poista
  7. Tuo sulkapallomekko on i-h-a-n-a!

    Toistaiseksi ainoa keksimäni huono puoli Helsingin keskustassa asumisessa on juuri se, että huopikkaita saa käyttää aika harvoin. Mutta nyt on pakkasta ja lunta, ihanaa! Ja harkitsen myös tilaavani huopaiset pieksut, ne on keskusta-yhteensopivia ja aika kivan näköisiäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olisivat kyllä hyvät myös urbaaniympäristössä!

      Poista