sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Liikaa, liikaa kaikkea


Minua on jo monta kuukautta kalvanut voimistuva tunne siitä, että pitäisi päästä eroon tavarasta. Siis liiasta tavarasta. Meillä on kauheasti kaikkea liikaa. Tuo tunne muuttuu melkein suruksi, kun käyn vintissä. Kaunis talonkokoinen vinttimme on ihan täynnä roinaa. Sen lisäksi, että siellä on edellisen asukkaan jäljiltä oleva kasa kaatopaikalle joskus menevää ryönää, me olemme hyvin ansiokkaasti itsekin täyttäneet tilaa älyttömyyksillä.

Siellä on toistakymmentä vanhaa tuolia, jotka ovat enemmän tai vähemmän palasina. Ihan vaan siksi, että kunnostettuina ne olisivat tosi hienoja. Jos minä saan hienon vanhan huonekalun raadon käsiini, minä vien sen vinttiin turvaan. Mutta kuka ne raadot kunnostaa? Ja milloin?


Vintissä on myös kymmeniä takkeja, joita me emme käytä. Ne pitäisi kuskata vaikka UFFille sen sijaan, että ne odottavat vintissä, keksiikö jompikumpi meistä joskus kaivata niitä. Sulolla ei taida olla edes mitään tietoa siitä, millaisia takkeja ja puseroita hän omistaa ja missä ne sijaitsevat.

Siellä on myös laatikoittain kenkiä. Sekä minä että Sulo ostelemme kenkiä ja unohdamme ne sitten. Minä unohdan kengät siksi, etten osaa käyttää muita kuin varvastossuja, huopikkaita, kumisaappaita ja paljaita varpaita. Joskus ostan kengät ja kuvittelen, että opin kävelemään niillä. En koskaan opi, ja kengät päätyvät vinttiin laatikoihin. Siellä on vaikka kuinka monta paria käyttämättömiä kenkiä, jotka voisin myydä parilla eurolla kirpparilla jollekin, joka osaa kävellä kengät jalassa.


Meillä on hirmuinen määrä urheiluvälineitä. Tämä oli ensin Sulon synti, mutta se on tarttunut myös minuun. On jos jonkinlaisia palloja ja voimailuvehkeitä, mattoja ja kuminauhoja, mailoja ja sauvoja. Niitä on paitsi vintillä, myös olohuoneen sohvan alla. Ihan yhtä hyödyttömiä kaikki.


Meillä on kymmeniä laukkuja ja kasseja. Ihmiset, jotka eivät juurikaan poistu kotoaan, eivät yleensä tarvitse niin paljon laukkuja. Jos me jonnekin lähdemme, molemmilla on yksi tietty kassi, joka pakataan mukaan. Kaikki muut ovat ihan turhia.

Pahvilaatikoissa on muistoja lapsuudesta. On leluja, kirjoja, kouluaineita. On barbeja ja pehmoleluja. Ne ovat ongelmallisia kapineita, sillä niillä on tunnearvo toisin kuin virhehankinnaksi osoittautuneilla kengillä tai matkalaukuilla. Ei niistä osaa luopua.


Turhan tavaran varastoiminen ei rajoitu vinttiin. Makuuhuoneessa on älytön määrä sisustus- ja autolehtiä. Luetaan kerran, laitetaan sitten hyllyyn pinon päällimmäiseksi. Ottaisikohan terveyskeskus tai sairaala tällaisia vastaan odotustiloihinsa? Vai veisinkö paperinkeräykseen?


Olohuoneen kirjahylly pursuilee. Kirjoja on kiva omistaa. Sitä on hitusen parempi ihminen, kun omistaa kirjahyllyn, jossa on hyviä romaaneja ja arvokkaita tietokirjoja, eikä serkkujen ylioppilaskuvia tai tyhjiä viinapulloja kreikanmatkan tuliaisina. Kuitenkin vain aika harva kirja tulee luettua kahteen kertaan. Joten eikö nekin olisi parempi laittaa kiertoon, eikä pitää pölyttymässä hyllyssä maailman tappiin saakka?


Kun menen työhuoneeseeni, minua ahdistaa. Huonetta hallitsee massiivinen verhoviritys, jotka kätkee sisäänsä käsittämättömän määrän käsityö- ja askartelumateriaalia.

Tänään Hesarissa oli juttu tyypistä, joka vei koko omaisuutensa varastoon ja haki sieltä yksi kerrallaan vain sellaiset esineet, joita välttämättä tarvitsi. Minä en haluaisi karsia niin paljon. Minä haluaisin vain päästä eroon kaikesta siitä, mitä me emme koskaan tarvitse.

Tämä tunne on nyt vaivannut minua niin pitkään ja voimistunut koko ajan, että minä luulen sen vielä jonakin päivänä johtavan tuntemisesta konkreettisiin tekoihin.

82 kommenttia:

  1. Kuulostaa niiin tutulta, Susanna ;D

    Kuka ihme keksi talon kokoiset vintit...

    Lohdutukseksi sanon: Meillä tuo vintti näyttää paljon paljon kamalammalta *heh* Ei ole edes kuvauskelpoista materiaalia ;D

    VastaaPoista
  2. Kukapa ei haluaisi tuollaista tuoliaarreaittaa ! Mä oon itse rakastunut vanhoihin tuoleihin ja kaappeihin...ja niitä ei voi koskaan olla liikaa !
    Meillä itsellä on tulossa muutto puolen vuoden päästä ja voi tätä hävitysvimmaa...kaikki ylimääräinen myydään kirpparilla tai annetaan ystäville tai viedään löytöeläintalolle! Muutosta tulee helppo ! Juuri tuossa siivoilin keittiötä ja huomasin taas siellä ylimääräistä tavaraa...
    Ihkuu sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele, me muutimme tänne 2,5 vuotta sitten ja jo siinä vaiheessa karsimme raskaalla kädellä tavaraa. Ja nyt sitä kuitenkin on varmasti taas kolminkertainen määrä.

      Poista
  3. samassa veneessä ollaan..mitä isompi talo, sitä mukavampi se on täyttää :)
    teillä on ihana vintti!!! eikös siitä saisi sellaisen ihanan kesä huoneen, valkoinen lattia ja isot patjat tyynykasoilla..siellä sitten sopis kuunnella sadetta taikka lintujen laulua :)
    mä olen taas saman äärellä, kassitolkulla kannan ystävälle kaikkea mahdollista, hän kun ottaa ne ilomielin vastaan ja jakaa siitä heidän seurakunnan kautta viroon ymym..siis mulle tulee myös hyvä mieli, kun tiedän, että ne menee tarpeeseen :)
    ei muuta kuin toimeksi :))
    nii ja tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän saisi vaikka mitä ihanaa, jos se olisi tyhjä. Sulon kanssa monesti mietimme, miten kiva siitä olisi tehdä lelunäyttely. Meillä kun on noita autoja, ambulansseja, barbeja, playmobileita, erilaisia nukkeja ja pehmoleluja ihan älyttömästi.

      Poista
  4. Susanna, tuo näyttää vielä maltilliselta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me emme vielä kelpaisi niihin amerikkalaisiin tositeeveejuttuihin, joissa raivataan hamstraajien koteja.

      Poista
    2. Joo ei _ihan vielä_
      Mun täytyy myöntää semmonen juttu, että haaveilen salaa modernista talosta, johon vois lisätä vanhoja juttuja. Onkohan sekin sitä selkeyden hakemista ja tavarapaljoudesta irtautumista? Vai haenko vain kaikelle sälälle selkeää kehystä, jonka turvin voin hamstrata lisää kamaa?
      Funkkis alkaa tuntumaan kiinnostavalta.

      Poista
    3. Kauheaa tasapainoilua sisäisen hamsterin ja selkeyssielun välillä.

      Poista
  5. Eihän tuo vintti ole vielä edes täysi, meillä tilanne on vielä paljon pahempi. Mies on kova jemmaaja ja kontroloi jos mie jotain yritän salaa hävittää ja sehän ei oikein onnistu kun hän on aina kotona. Toisaalta hän ei enää edes voi vaivojensa kanssa puuhata mitään vintillä eli kaikki on mun kontolla.
    Joskus tekisi mieleni vain raaasti tilata vaihtolava ja heittää kaikki sinne ja paljon myös asunnosta ja ulkovarastosta, tiedän kyllä mikä sota siitä tulisi. Ja poika jemmaa meille tavaroitaan, sekä jopa tutut, auts, auts, auts!
    Ollaan jo sen ikäisiä, että saattaa tulla hyvinkin äkkiä tilanne, että pitää muuttaa hissilliseen kerrostaloon ja pahaa pelkään että kaikki raivaaminen jää mulle. Kerran kyllä hoksasin, että tämän talonhan voisi jättää tällaisena taakseen, kun muuttaa ja sitten kun delaa. Poika ei tunnearvoja kunnioittele, joten kerätköön tarpeellisen ja laittakoon talon katepillarilla nurin tavaroineen. Mutta poikansa 9v nyt, on kyllä aivan toista maata, jos hän on silloin aikuinen, niin luulen että romut ja muistot siirtyvät hänelle .....! Jos häneltä sellaista vaihtoehtoa nyt kysyisi, niin sehän olisi hänen unelmansa!
    Mihinkään kirpparikierteeseen en ala kun työkseen kauppaan tavaroita, ilmaiseksi voisin jakaa, mutta kun toi mies...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kääk, kyllä me ihmiset sitten osaamme kerätä tavaraa ympärillemme.

      Se on muuten kauhea homma se kirppisshowkin. Minustakin olisi parasta, jos voisin vain kasata kaiken pihalle ja sieltä voisi halukkaat käydä keräämässä mukaansa, mitä haluavat.

      Poista
  6. Suosittelen kirppispöydän vuokraamista. Liiasta tavarasta luopuminen on tuonut ainakin minulle tosi hyvän mielen, kun on uskaltanut luopua sellaisestakin millä luulee olevansa itselle jotain suurempaa merkitystä.
    Kertaakaan en ole mitään myymääni tavaraa kaivannut. Olen kova säilömään tavaraa tulevaisuuden varalle esim. yhtä hyvän mallista lasten sitteriä, johon tein oikein upeat uudet päälliset olen säästänyt lapsen lapsille. Vanhin lapsi on nyt 12, joten ihan äkkiä ei sitteri taida päästä käyttöön. Nyt olen tehnyt päätöksen, että seuraavan kerran kun otan kirppispöydän sitteri saa lähteä.

    Olen myös huomannut, että moni tavara lojuu osastolla "sitten joskus" eli itselle pieneksi jääneitä vaatteita, jotka mahtuvat aikaisintaan sitten, kun olen 20 kiloa kevyempi. Miksi kiusata itseä tuollaisilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan.

      Mutta kuka näitä roinia haluaa ostaa? Pelkään, että kun ensin suurella vaivalla roudaan kaiken kirpparille, niin pian saan roudata ne takaisin.

      Poista
    2. Lähipiirini kokemus on, että tavara liikkuu nykyään kirpparilla aika huonosti, huuto.netissä ehkä jo vähän paremmin. Toki on varmaan paikkakuntakohtaista ja riippuu myös siitä, minkä sortin tavarasta on kyse.

      Itse olen vienyt tavaraa kierrätyskeskukseen. Sieltä sitten jakelevat tarvitseville, myyvät kirpparilla, repivät tekstiilit matonkuteiksi tai tekevät mitä sitten ikinä parhaaksi katsovatkin. Paljon vaivattomampaa kuin kirpparimyynti, vaikka valtavat myyntituotot jäävät tietysti saamatta ;)

      Poista
    3. Tämä onkin mielenkiintoinen asia. Minulla kirppispöydältä on lähtenyt kiertoon sellaista tavaraa, jota en kenenkään olisi uskonut haluavan saatikka siitä maksamaan. Kerran laitoin myyntiin tutulta kampaajalta ilmaiseksi saadun shampoon, olin käyttänyt sitä pari kertaa ja pullosta näki selvästi, että oli vajaa ja lappuunkin kirjoitin, että vähän käytetty shampoo. Hinnaksi laitoin euron ja kaupaksi meni. Parempi siis tämä kuin heittää viemäristä alas.

      Poista
    4. Minä kävin jo aiemmin huutonetissä, että laitan sinne jotain myyntiin, mutta siellä oli säännöt muuttuneet edellisestä kerrasta, enkä viitsinytkään sitten. Kun minimikorotusta ei voinut enää itse määrittää euroa pienemmäksi, niin on ihan hölmöä myydä halpaa tavaraa.

      Uskoisin, että paikallinen Pelastakaa lapset -kirppari ottaa tavaraa lahjoituksena. Ei minulle ole tärkeää saada rahaa noista tavaroista. Tärkeämpää olisi päästä eroon ilman, että roskiin pitää heittää.

      Poista
    5. Paikallinen Pelastakaa lapset -kirppis ottaa mieluusti vastaan lahjoituksia. Kassit tai laatikot voi vain jättää sinne ja henkilökunta käy ne läpi myöhemmin. Vanhat ja arvottomat kirjasarjat eivät välttämättä kelpaa, mutta muuten sinne huolitaan minusta melkein mitä tahansa. Lisäksi Vuoksenniskalla on Työn Vuoksen ylläpitämä kierrätyskeskus, jonne voi viedä huonekaluja ja muuta isompaa tavaraa.

      Poista
    6. Hyvä, jos sinne voi viedä. Meillä on kirjat aika uusia, ja priimakuntoisia, joten uskon, että ne kelpaisivat.

      Poista
  7. Taas niin tuttua tekstiä ;) Olen onnelinen, että meillä ei ole ullakkoa, olemme juuri sellaisia ihmisiä, jotka keräävät tunnesyistä kaikenmaailman tavaroita. Mutta - nyt on täälläkin tullut stoppi. Kaikki vanhat kouluaikaiset jutut ovat lähteneet roskiin, niitä säilytin ihan järkyttävän kauan. Osan todella vanhoista koulujutuista heitin pois 2000-alussa... ja olin sentään valmistunut mielisairaanhoitajaksi v. 1985!! Eli olihan se jo aikakin. Sairaanhoitajaopintojen jutut lähtivät siis vähän reippaammin pois... Nyt on vuorossa keittiö. Ihan järkky määrä kattilaa, vatia ja purnukkaa - rajansa kaikella. Ja kaapissa myös liki 24 kappaleen astiasto Myrnaa....Päätin, että otan niistä kaikki vanhimmat ja hyvät talteen, niin että jäljellä on 12 hengen astiasto. Kaapissani on myös kenkiä, joita en pidä - niistäkin aion luopua. - Onkohan tämä tavara-ahdistus myös jotain tämän päivän tavaramäärään kyllästymistä. Maailma on täynnä tavaraa, kaupat pursuavat aina vaan uutta ja uutta kippoa kappoa.

    Se tunnearvo taitaa olla aika paha kaveri, se juuri saa säilyttämään mummun, tädin, siskon ja kaiman tavaroita vaikka kuinka kauan. Toisaalta - ex-anoppini, 86v lady mietti omia tavaroitaan - ja siitä kuinka niistä pitäisi luopua, ettei jää toislle riesaksi. Sitten totesi, että eihän hän ole täällä sitten niitä siivomassa eli rauhassa voi lopun elämäänsä nauttia pikkutavaroista muistellen eri ihmisiä, keiltä on juttuja aikoinaan saanut. Se on varmasti tämän vanhan rouvan oikeus.

    Tsemppiä sulle pohdintaan - ja luopumiseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin jo kirjojen ja lehtien tuhoamisen. Ja ne kirjat jäivät, jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta saakka. Melkein kaiken muun voin antaa pois. Olisipa Sulollakin nyt tämä sama tunne. Minä teidän, että jos minä alan karsia omiani pois, niin seuraavaksi ärsyynnyn siitä, kun Sulo ei tee samoin.

      Poista
  8. Minäkin olen pari viime vuotta käynyt tavaraa läpi säännöllisemmin ja todennut karsimisen vapauttavaksi. 7 hengen perheessä on harmillisen paljon myös sitä välttämätöntä tarvikekantaa, komerot on täynnä vaikka turhat kannetaankin pihalle... Ja aina on joku väärän kokoisilla luistimilla tai kypärällä varustettu liikenteessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tietysti kun on lapsia, niin pitää säästää niitä luistimia ja monoja, kun jossain vaiheessa jonkun jalka kasvaa sopivaksi. :-)

      Poista
  9. Tavaroiden raivaaminen pois nurkista on kannatettava idea! Itse olen jäänyt siihen jopa vähän koukkuun: ensin laitoin pois helpoimmat (=rikkinäiset yms takuulla täysin tarpeettomat) rojut, sitten kierros kierrokselta aina vaan "vaikeammin" luovuttavia tavaroita, eli sellaisia, mistä ensin en olisi ollut valmis luopumaan mutta ajatuksen kypsyttyä nekin alkoivat näyttää turhilta. Tuollaisia olivat esim. cd- ja dvd-levyt ja osa kirjoista. Turhista vaatteista on helppoa luopua, niihin ei jotenkin muodosta tunnesidettä. Nykyisin katselen kotiani tavallaan koko ajan pikkuisen sillä silmällä, onko sinne kerääntynyt tarpeetonta tavaraa ja kirppiskuorma on aina vähän työn alla.

    Ihmisten rakkautta kirjoihin välillä ihmettelen, koska suurin osa - tai oikeastaan melkein kaikki - kirjoista ovat täysin turhia: niitä voi lainata kirjastosta ja netti on tietokirjoja parempi tietolähde. En halua itse ylläpitää ajatusta siitä, että sivistyneet tmv. ihmisen mitta lasketaan kirjahyllymetreinä - ihmiset kerätköön kirjoja kaikin mokomin, jos haluavat, mutta en hyväksy sen perustelua sillä, että se on merkki sivistyksestä. Kirjoja kun tosiaan saa lainattua kirjastostakin ja netti on tietoa täynnä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailtavaa! Minä kun rupesin tuota meidän kirjahyllyä jo tonkimaan, niin havaitsin, että siellä on esim. VHS-leffoja, joita olen säilönyt tunnearvon takia. Aargh.

      Ja sisustuslehtiä vuodelta 2007 alkaen. Kaikki vuosikerrat.

      Poista
    2. Pakko kyllä olla vähän eri mieltä noista kirjoista. Tulevana kässänopena kaipailen kyllä hyllyyni varsinkin ulkomaisia kirjoja - amerikkalaisia anarkistiristipistokirjoja, suomalaisia perinnenauhakirjoja, englantilaisia puutyökirjoja ja ruotsalaisia vakkakirjoja yms. on älyttömän vaikeaa löytää pienempien kirjastojen valikoimista. Käsityöläisen ja askartelijan materiaalihamstraus on myös kamalaa ja jos jostain luopuu, sitä varmasti tarvitsee piakkoin... Turhaa tavaraa on siis riittämin täälläkin ja joistain itse tehdyistä jutuista on myös todella vaikea luopua (esimerkiksi siitä itse kasvivärjätyistä langoista neulotusta kirjoneulepaidasta, josta ei tullut sittenkään ihan nappivaate vuoden neulomisprosessista huolimatta).

      Poista
    3. Kyllä tottakai on ihmisiä, joille kirjat ovat hyödyllisiä. Sulollakin on paljon laulukirjoja ja ammattikirjallisuutta, josta ei toki luovuta.

      Tuo käsityömatskuhamstraus on kamalaa. Kun koskaan ei tiedä, mitä tulee tarvitsemaan. Niiden lajittelu tulee olemaan se vaikein homma.

      Poista
  10. Niin tuttua. Pitikin muuttaa omakotitaloon, niin on vielä enemmän tilaa kerätä tavaroita ;) Olen huomannut, että sukulaiset yrittävät tuputtaa meille heille tarpeetonta tavaraa, kun meillä on tilaa säilyttää...ihan kiva.
    Olen kyllä kateellinen sinun työhuoneellesi, vaikka sinulla se verhoviritys onkin. Tervetuloa verhoomooni joka sijaitsee talomme kellarikerroksessa entisessä autotallissa. Hyvät tilat jotka pitäisi vaan remontoida mutta millä ajalla. Jostain kumman syystä sinne ilmestyy aina muuta tavaraa, kuin mitä verhoomoni tarvitsisi, ihan vain pikaiseen säilytykseen...ihan pikaiseen.
    Olen päättänyt, että blogissani en verhoomostani kuvia näytä ennen kuin se on remontoitu, toivon mukaan ennen kuin olen eläkkeellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat verhoomosi mukavaan kuntoon.

      Minulla on juuri tuon työhuoneeni kanssa se ongelma, että sinnehän mahtuu väliaikaiseen säilytykseen vaikka mitä. Ja sinnehän ne kaikki jäävätkin sitten.

      Poista
  11. Aloita vaan jostain nurkasta, niin homma etenee. Ja varaa kirppispaikka! Saat tilalle paljon energiaa! Tsemppiä!
    ps. Tuollainen vintti on vaarallinen paikka olemassa, tulee taatusti säilöttyä kaikenlaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin jo - lehdistä ja kirjoista.

      Meillä oli edellisessä kodiss avastaava vintti. Kun oli aika ruveta pakkaamaan muuttoa varten, se vintti oli aivan helvetillinen homma. Älytöntä roskaa sinne oli tullut heiteltyä.

      Poista
  12. Minä inhoan tavaranpaljoutta ja rakastan sitä kevyttä oloa, joka tulee, kun on luopunut jostain (vaikka se luopuminen onkin välillä kovin tuskallista!). Olen päättänyt säästää ainoastaan ne tavarat, joihin ihan oikeasti liittyy jotain tunnearvoa. Muut päätyvät tavalla tai toisella kierrätykseen, useimmiten kierrätyskeskukseen.

    En ole koskaan ollut mikään himoshoppaaja, ja suurin osa kierrätykseen laittamistani tavaroista onkin sellaista, mitä joku muu on tänne kantanut. Nykyään olen entistäkin kriittisempi ostaessani uutta tavaraa: esimerkiksi vaateostoksilla ei riitä, että joku vaate on "ihan kiva", vaan sen pitää olla hyvän mallinen ja hyvää materiaalia, sen pitää sopia jonkun kaapissani jo olevan vaatteen kanssa ja sen pitää olla sen verran ajaton, että sitä voi kuvitella käyttävänsä useita vuosia. Hutiostoksia ei enää juuri tule.

    Kirjoja meillä ei onneksi ole koskaan ollut tapana ostaa. Olemme molemmat himolukijoita, ja esimerkiksi viime vuonna meillä oli kirjastosta yli 400 lainaa (joukossa toki myös dvd-levyjä ja sarjakuvia, eli eivät kaikki sentään ihan "oikeita" kirjoja). Voi vain kuvitella, paljonko rahaa meillä olisi tässä 10 yhteisen vuoden aikana kulunut, jos olisimme ostaneet jokaisen kirjan omaksi, ja paljonko tilaa ne veisivät!

    Meillä suurin ongelma on lahjat. Tuntuu tylyltä ja kiittämättömältäkin pistää eteenpäin lahjaksi saamaansa tavaraa käyttämättä sitä kertaakaan, mutta emmehän me voi millään säilyttää täysin turhaa tai meille sopimatonta tavaraa vuosikausia vain siksi, että se on lahjana saatua. Myöskin tuntuisi tylyltä alkaa listata ihmisille, millaiset lahjat kelpaavat ja millaiset eivät. Enkä haluaisi kieltää ihmisiä antamasta lahjoja, koska itsekin rakastan lahjojen antamista. Mitenkähän saisi hienotunteisesti kerrottua, millaisista lahjoista meille olisi eniten iloa?

    -Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on myös hyvä havainto nuo lahjat!
      Tavarapaljous ja turhat lahjat meille ovat saaneet mut tosi varovaiseksi antamaankaan lahjaa. Mitään koristetavaraa en tämän vuoksi voi antaa, en mitään mikä olisi makuasia (kun koskaan ei voi tietää ehdottomasti), ainoastaan sellaisia, joita olen kuullut saajan joskus jollakin tavalla toivovan omistavansa suoraan tai "rivien välistä" kerrottuna. Melko tylsää lahjoittamista, mutta ilahduttavaa saajalle ...toivon!

      Mun mieshän hankkisi mulle vaikka kuun taivaalta ja hänen kanssaankin melko pian huomasin, että kun ihailin jotain tavaraa, korua, vaatetta, mitä tahansa, hän totesi heti, että ostetaan. Sitten opin puhumaan näin: - Katso kuinka kaunis, hieno, upea, mikä tahansa, (mä kun katselen ja havannoin kauneutta ympärilläni) ... mutten MÄ tarvitse sitä!

      Poista
    2. Minä olen yrittänyt opetella kuuntelemaan toisten toiveita tosi herkällä korvalla, jotta osaisin antaa sopivia lahjoja. Myöskin yritän tarkkailla, millainen värimaailma ja tyyli ystävieni kodeissa on ja miten he pukeutuvat - näistä saa vähän vinkkiä, minkälainen lahja voisi olla kiva ja mikä olisi ehdoton huti.

      Koriste-esineet ovat minusta ihan vihonviimeinen lahja, sillä niitä ei kenenkään kotiin mahdu määräänsä enempää ja useimmilla on koti jo entuudestaan ihan täynnä. Jos lahjansaajan makumieltymyksistä ja tarpeista ei ole aivan varma, on viisaampaa antaa pitkään kestävän tavaran sijaan jotain sellaista, minkä voi käyttää suhteellisen helposti ja nopeasti loppuun (syötävää, juotavaa, kynttilöitä); toki näissäkin on otettava huomion esimerkiksi allergiat. Lahjakortti tietysti toimii aina mutta on vähän persoonaton. Kivempi kuitenkin persoonaton lahja kuin sellainen lahja, josta tulee saajalle vain ahdistusta ja päänvaivaa.

      -Venla

      Poista
    3. Hyviä pointteja teillä. Meilläkin on tuolla liinavaatekaapissa lakanapaketti, jota ei ole edes avattu kahteen vuoteen. Mummoruusukuosinen polyesterisatiinilakanapakkaus. En voi ymmärtää, miten kukaan haluaisi nukkua polyesterisatiinissa, mutta ehkä joku haluaa. Aion silti nyt panna ne kiertoon, vaikka onkin saatu lahjana.

      Minusta myös koriste-esineet ovat kamala lahjaidea. Olen kyllä itsekin saanut koristeita, jotka ovat olleet kivoja ja omaan kotiin sopivia, joten kyllä on ihan osuviakin siis tullut. Mutta on se kamala riski mennä ostamaan kopriste-esineitä lahjaksi kenellekään.

      Poista
    4. Kävin läpi koruja vähän aikaa sitten ja yritin heivata sieltä 60 % menemään. Siellä tuli vastaan myös korut, jotka olen säilyttänyt siksi, että olen saanut ne lahjaksi... mutta en enää muistanut, keneltä. Ehkä niitä ei enää kannata säilyttää sen takia, jos en edes muista, keneltä ne on saatu... :D Kiertoon meni, mutta kaverille. Tuntuu jotenkin helpommalta antaa näitä tunnearvollisia juttuja sellaiselle, kenet itse tuntee.

      Poista
  13. Oi mikä postaus, niin ajankohtainen aihe! Mulla on sellanen muutaman neliön varasto ja eilen kahden vuoden vitkuttelun jälkeen siivosin sen. Kannoin kaikki laatikot kämppään, hain Ikeasta uusia nättejä pahvilaatikoita ja muutaman varastohyllyn, ja järkkäsin kovalla kädellä joka laatikon. Paljon lähti roskiin. Jäljelle jäi 8 laatikkoa, 20 oli siivouksen alkaessa.Sisko huoli varastossa olleet huonekalut, muuten oisin laittanut ne Facebookin "Lahjoitetaan" sivustolle.Nyt varastossa on siis kamaa jota oikeasti tarvin kausittain (joulukoristeet, sisustuskrääsää, pihakoristeita yms.) eikä mitään "tarvin tätä ehkä joskus". Meni siinä päivä, mutta kun sai aloitettua niin vauhdilla sujui. Seuraavaksi rankkaan keittiönkaapit, veikkaan että kannan sekä roskiin että varastoon sieltä kamaa.Sitten vaatekaapit. Ja kun mietit että ostaako kukaan kirppikseltä niin kyllä ostaa, toisen "roska" on toisen aarre :) Mukavaa alkavaa viikkoa ja järkkäilyintoa :) Terveisin Teija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno homma, Teija! Perässä tullaan, toivottavasti.

      Poista
    2. Muuten, niitä tuolinraatoja ja muita voi kokeilla saada liikkumaan eteenpäin myös osoitteessa http://www.tori.fi Itse olen juurikin tuolta etsinyt kunnostettavia kalusteita tai muuten edullisia juttuja opiskelijakämppääni opiskelijabudjetilla.

      Poista
    3. Ne tuolinraadot ovatkin aika visainen juttu. En nimittäin halua luopua niistä. Haluan kunnostaa ne käyttöön. Siinä kohtaa tuleekin se tenkkapoo: en joko osaa, viitsi tai kerkiä. Siksi ne ovat siellä vintissä... odottamassa, että opin, viitsin ja kerkiän.

      Poista
  14. Itse vein monta kassillista kirjoja vanhustentalolle (pitävät siellä lukupiiriä ;-)) ja lehtiä terveyskeskuksen odotustiloihin. Ihmiset ilahtuivat ja sai itse tavaraa kiertoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä. Voin siis tehdä samoin. Minua jännittää, jos eivät halua ottaa niitä vastaan.

      Poista
    2. Niihin vastaanottaviin paikkoihin kannattaa soittaa etukäteen, etteivät huku juuri sillä hetkellä lehtiin. Ja päiväkodit saattaa ottaa leikeltäviksi askarteluihin lehtiä, joissa on kivoja kuvia. Ja toisekseen jokuhan saattaa keräillä niitä ihan tarkoituksella ;)

      Niina

      Poista
    3. Joo siis toki kysyin etukäteen. Toiseen paikkaan soitin ja toiseen marssin kysymään. Kun sitten sain luvan niin kävin saman tein hakemassa kirjakassin autosta :-) Eli kannattaa tarkistaa!

      Poista
  15. Oi,nuo vintit on kivoja aarreaittoja...kumpa pääsis jonnekin penkomaan...kivastihan sinä olet saanut kaiken järjestyksessä pysymään....ai,niitä tuoleja jo himoitsen....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meidän vintti ole aarreaitta. Ikävä kyllä.

      Poista
  16. Minua vaivaa ajoittain sama tunne ja silloin laitan tuulemaan. Pikku hiljaa käyn läpi huoneen kerrallaan ja kaikki lähtee-kirpparille ja huonokuntoisimmat roskiin. Siltikin sitä tavaraa vain on vaikka meillä ei muka ole mitään ylimääräistä. 8 hlön taloudessa ei vain liikaa säilytystilaa ole mutta tavaraa kertyy vaikka kuinka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sellainen "ongelma", että kun on iso talo ja vain kaksi ihmistä, ja tuttavat tietävät minun mieltymykseni vanhoihin esineisiin ja huonekaluihin, niin tosi monet tarjoavat ylimääräistä omaisuuttaan meille. Ja me otamme vastaan. Monesti on tullut otettua tänne sellaisia kapineita, joista heti tiedän, etten tarvitse enkä halua, mutta on helpompaa ottaa tavara omaksi riesakseen kuin sanoa hyväätarkoittavalle ihmiselle, että vie kirpparille mielummin.

      Poista
  17. Hyvä postaus hyvästä aiheesta. Meidän äiti asuu tosiaan siellä Imatralla ja on vasta muuttanut ihan kauhean täpötäynnä olevasta omakotitalosta paljon pienempään rivariin. Olikohan se SPR:n kirpputori jonne veivät sellaiset tavarat, joita ei saanut kirppiksellä kaupaksi tai viitsinyt edes myyntiin laittaa. Osa tavaroista myytiin nopeasti ja helposti tori.fi:n kautta eli sillä saitilla on ainakin siellä seudulla aktiivisia käyttäjiä!

    Täällä Mikkelissä on taas aktiivinen Ostetaan&myydään -Facebook-ryhmä, jonka kautta itse olen saanut hyvää mutta meille tarpeetonta tavaraa siirrettyä uusiin koteihin. Viime kesänä tein keittiönkaappi- ja muun sellaisen "sisustustavaratyyppisen" kaman tyhjennyksen juuri tuon FB-ryhmän kautta ja nyt on seuraavaksi kirpputoripöytä varattu lastenvaatteita ja tavaroita varten. Ne onneksi liikkuvat hyvin kirppiksillä.

    Minua ei niinkään ärsytä selkeät tuoteryhmät kuten kirjat, astiat ynnä muut sellaiset. Rajansa toki kaikella, mutta ne voi kuitenkin yleensä säilöä aika siististi ja toisaalta niistä näkee äkkiä, mitä ei ikinä tarvitse tai halua kodissaan katsella. Toisaalta en pode myöskään huonoa omaatuntoa niistä varmaan kymmenestä laatikollisesta tavaraa, joita meillä on vintissä otsakkeen "muistoja joilla on tunnearvoa" -alla. Suurin osa niistä on nimittäin molemmista mummoloistani, joita ei enää ole olemassa, ja minusta niillä kaikilla vanhoilla säilyneillä äitienpäiväkorteilla (johon oma äiti on pienenä kirjoittanut 'tervetin sua äiti kutainen') ja valokuva-albumeilla ja oman lapsuuden toki valikoiduilla ja säästöön laitettavaksi kelpuutetuilla leluilla on funktio jos omat lapset vaikka isompina kerran kesässä kipuavat vinttiin ja kollastavat niitä laatikoita läpi. Toki niistäkin voisi varmasti harventaa, mutta olkoot nyt toistaiseksi kun tilaa kerran on.

    Sen sijaan ahdistun tästä kaikesta paikkaansa löytämättömästä rojusta, jota meillä vaeltelee ympäriinsä ihan uskomattomia määriä. Suurin osa siitä on kaikenlaista paperitavaraa. Olen päättänyt, että sitten kun remontti on tehty, tälle kaikelle paperille on vaan kertakaikkisesti keksittävä joku kierrätys-, poisto-, ja säilytysjärjestelmä. Hulluksi tulee muuten.

    Kauniiksi lopuksi: Vaikeinta on varmaan se päätös tavarasta luopumisesta. Sen jälkeen se itse toimenpide on helppo toteuttaa, ja siitä tulee hyvä mieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tuntuu olevan jotenkin vaikeaa kaikki netin kautta toimiva... huutiksessa ei ole juurikaan täkäläistä tavaraa tarjolla (en tiedä, olisiko ostajia), Facebookista en ole löytänyt mitään lahjoitusryhmää näille seuduille. Sulo on tehnyt tori.fi:n kautta mönkijäkauppoja, joten ehkä se on itäsuomalaisten kauppapaikka.

      Olen nyt tämän päivän käyttänyt lehtien ja kirjojen lajitteluun ja siitä seuranneeseen mööpleeraukseen. Toimenpide itsessään siis ei ole ollenkaan helppo. :-D

      Poista
  18. Sama tunne riivaa ajoittain. Meillä se ryönän syvin kehto on navan yliset. Lisäksi sukukaiset käyttävät tilaa hyväkseen meidän suosiolla. Olen joskus harkinnut pihakirppiksen pystyyn laittamista. Nevatassa se toimisi vaikka sataisi vettä. Ehkä jo ensi kesänä?

    Lehtiä olen vienyt terveyskeskukseen, ottivat ilolla vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sitä pihakirppistä mietin, mutta en oikein usko, että tänne kukaan vaivautuisi sen takia tulemaan.

      Poista
  19. Niinku sanotaan: "Kun sulkee yhden oven takanaan, monta uutta ovea avautuu. Pitää luopua vanhasta saadakseen uutta tilalle."

    Tätä koitan toteuttaa aina sillon tällöin kun saan suursiivousinspiraation. Kesällä oli ihana päästä eroon kaikesta moskasta ja roskasta varastossa. Kellarille ja parille kaapille pitäisi sisällä tehdä vielä samoin. Kyllä se vaan keventää mieltä ja oloa! Puhdistaa.

    Facebookissa on "roskalava", johon voi heittää ilmotuksen (siellä kaikki pitää antaa ilmaiseksi), eiköhän sitä joku roinahamsteri käy hakemassa ylimääräiset tavarat pois. Säästää itse vaivan lähteä kuskaamaan. Täällä Oulussa olen vienyt SPR:n konttiin mm. vaatetta ja tavaraa, sekä Ensi-ja turvakodille mm. pieniä lastenvaatteita, kirjoja, leluja jne. Ja yksi hyvä on joulunaikaan joulupadat, menee tarvitseville ilmaiseksi. Kirpputoripöytää varten olen kerännyt ns. parempaa tavaraa ja vaatetta aikaisemmin, mutta saamattomuutteni takia en pöytää koskaan ole saanut hommattua joten olen alkanut luopumaan kamppeesta ihan ilmaiseksi - ja tuleehan sitä samalla varsin hyvä mieli lahjoittaa hyvää tavaraa ja vaatetta sitä tarvitsevalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin olisin vaan iloinen, jos joku huolisi tätä tavaranpaljoutta, ei siitä maksaakaan tarvitsisi. Yleisesti ottaenkin minusta ihmiset pyytävät ihan älyttömän isoja rahoja vanhoista roinistaan. Siksi en kirppareillakaan jaksa kauheasti enää käydä.

      Poista
  20. Meidän "onni" on se, että talo on niin pieni ja säilytystilaa vähän. Silti se yksikin vaatehuone on katosta lattiaan asti täynnä kaikkea mitä ei siellä tiedä edes olevan. Ja niihin mitä tietää siellä olevan pääsee niin vaikeasti käsiksi, ettei niitäkään jaksa kaivaa esille (esim. askartelutarvikkeita). Vaatteet on vaikeita poisheitettäviä, olen kertaalleen nostanut jo kaikki sängyn päälle lajiteltaviksi ja siitä sitten yksi kerrallaan takaisin rekkiin. Lehdet tuntuu niin turhilta myöskin. Vuosia kerättyjä harrastuslehtiä heitin juuri kasan pois ja päätin, että turhien lehtien keräily riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin näytti olevan vuodesta 2007 alkaen noita erilaisia lehtiä. minulla sisustusta ja Sulolla autolehtiä. Ja koska me muutimme tänne 2010, niin siitä voi hyvin helposti päätellä, miten tarpeellista tavaraa meillä on muuttolaatikoissa tänne kulkeutunut. :-D

      Poista
  21. Voi, toi on vielä pientä... Meilläkin ihan hirveesti ullakolla tavaraa. Lähinnä miehen roskaa, josta se ei raaski luopua millään. Loput ullakon tavarat onkin sitten lähinnä lastenhoitotarviketta. Pinnasänkyä, kolmet vai neljät eri rattaat, vaatteita joka kokoa sekä tytöille että pojille, leluja, leluja jne. Mut meillä ne pitääkin olla mun työn takia. Mutta silti pitäis karsia. Päätin että kesällä, kun ullakolla tarkenee, käyn omat roinani ja ne lastentarvikkeet edes läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain nyt tyhjäksi yhden kirjahyllyn ja pari arkkua. Vien ne vinttiin ja alan sitten kevään tullen järjestää vinttiä. Iso hankaluus vintin vyöryn muodostumisessa on ollut se, ettei siellä ole hyllyjä.

      Poista
  22. Näkisit meidän vintin! Voin ottaa siitä kuvat. Siellä on vanhoja ikkunoita ja ovia ja huonekaluja vaikka kuinka, just noita kenkälaatikoita ja niitä lapsille joskus mahtuu -kenkiä ja luistimia ja monoja, aivan liian monta banaanilaatikkoa kankaita joista en raaski luopua, kirppiskeltä hamstrattuja lakanoita ja verhoja ym, kivaa askartelukamaa. Siis oikeesti aivan liikaa. Sekä lisänä kiva pikku bonus eli kaupan vanhoja asia- ja tilikirjoja vuodesta 1919 vuoteen 1970 asti. Niiden hävittäminen vasta ongelma onkin! Huokaus. Pelkkä ajatus siitä että sitä pitää alkaa joskus tyhjentämään että voi ruveta kunnostamaan vintistä asuttavaa tilaa ahdistaa suunnattomasti.

    VastaaPoista
  23. Ihana, ihana vintti! Itse olen haaveillut tuollaisesta, avonaisesta ullakkotilasta kauan. Räsymatot lattialle, lattiatyynyjä, matalia pöytiä ja lautapelejä kesäillan lorvimisiin, pelailuun ja oleskeluun :)

    http://retkemme.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joudun murskaamaan haaveesi. :-)
      Tuollainen avovintti on kesällä tukahduttava pätsi, kun aurinko porottaa tummalle peltikatolle. Siellä ei pysty oleskelemaan.

      Poista
    2. Ja ne kärpäset ja ampiaiset.. ainakin meillä!

      Poista
  24. Sussu, miulla on siulle diagnoosi valmiina: akuutti materiakrapula. Onneks siitä pääsee eroon, kun alottaa lääkityksen (lue: siivouksen) heti oireiden alkuvaiheessa. Mut se on kaamee tunne, melkein masentava ja ainakin miulla aiheuttaa ihan fyysistä pahaa oloa. Toisaalta jo koettujen materiakrapuloitten myötä miun tavaranhaalimishulluus on ehkä vähän lieventyny. Hmmm, tai sit mie vaan uskottelen itelleni niin ja kiellän ongelman suuruuden... :/

    Mut voin kertoo, mitä saadaan, kun kolme huutokauppoihin seonnutta vanhaa sisarusta laajentaa säilömisintoaan kaikkeen mahdolliseen tavaraan: mein talon vintti täyteen esim. arkistoituja, viikattuja muovikasseja, jotka hajoaa kun niihin koskee, jugurttipurkkeja, joiden pohjat ei enää pidä ja matonkuteita, jotka ei enää kestä kutomista, kun ne on niin hapertuneita. Eniten miuta tässä tapauksessa ahistaa se työn määrä, mikä on tarvittu kaiken säilömiseen ja varsinkin noitten matonkuteitten leikkaamiseen... Ja sit ne vaan pitää laittaa johonkin lumppukasaan :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D
      Ei saisi nauraa, mutta onhan tuo aika huvittavaa.

      Ja kiitos diagnoosista! Kohti paranemista.

      Poista
  25. Valmistellessani muuttoa tänne naapurimaahan tein raivion ja hävitin 23 pahvilaatikollista tavaraa. Nyt en edes pysty enää muistamaan, mitä se kaikki rompe oli, joten todennäköisesti ei mitään kovin tärkeää! Ainakin juuri noita jumppavehkeitä ja epäsopivia vaatteita.

    Laiska kun olen, kuskasin kaiken paikalliselle lähetyskirppikselle ja he ottivat tavarat ilolla vastaan. Ainoastaan vauvanvaatteista heidän piti kysyä pomolta lupa vastaanottamiseen ja kyse oli yhden lapsen käyttämistä, uutena ostetuista vaatteista! Mutta ihan kamalaa roskaa siellä vaateosastolla olikin myynnissä, että ihmiset kyllä kehtaavat viedä hyväntekeväisyyten mitä sattuu.

    Lahjaksi saaduista kauheuksista luopuminen on ollut vaikeinta. Mutta kyllä helpotti, kun heitin pois eräänkin viipurilaisen sääriproteesilta näyttäneen kristallivaasin. Nyt minulla on varastohuoneessa koko ajan pahvilaatikko, johon vien turhaksi havaitut tavarat ja kuskaan laatikon täytyttyä seurakunnan kirppikselle. Mietin kyllä, kehtaanko edes sinne laittaa tuliaiseksi saamaamme sini-ruskeaa isoa (20 cm) lasisorsaa?

    -Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pahoin pelkään, että moni olisi ihan liekeissä isosta lasisorsasta, joten anna mennä vaan.

      Olen nyt alkanut pinota poisvietäviä työhuoneeni pöydälle. Ajattelin, että jos pinoan ne siihen kaiken keskelle, minun on ihan pakko myös oikeasti kuskata ne pois mahdollisimman pian.

      Poista
  26. mielenkiintoinen postaus ja hyvät kommentit. Kun kotiini tulee uusia tuttavuuksia toiset uskaltavat kysyä missä kirjani ovat. Kerron että tässä ne ovat, annan AINA luetun krijan pois ellen usko että luen sen uudestaan. Minulle ei saa tuoda ikinä mitään mitä ei voi syödä , juoda tai tuoeita kukkia tai jotain joka katoaa ( kynttilät)... Tulsiin mieleööäni tonkimaan vinttiäsi sanoo Vanhan talon korjaaminen- blogin emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kohta varmaan meilläkin sitten kysellään, että missä kirjanne ovat. Paitsi että Sulo ei kyllä taida omistaan luopua.

      Poista
  27. Oli niin paljon kommentteja, etten malta nyt lukea kaikkia läpi, mutta mites olisi pihakirppis kevään koittaessa? Myö pidetään säännöllisen epäsäännöllisesti parkkiskirppistä tässä meidän talon edessä, yleensä on ollut kymmenisen myyjää. Ja Facessa on Etelä-Karjalan kirppari, sielläkin tuntuu kivasti tavara liikkuvan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, laitoin heti hakemuksen tuohon ryhmään!

      Sinähän viime kesänä kyselitkin, että josko meillä olisi myytävää teidän kirpparille, mutta silloin minä vaan ajattelin, että eihän meillä mitään ylimääräistä ole! :-D

      Poista
  28. Minusta olisi helpompaa aloittaa tavaroiden karsiminen miehen tavaroista. Sillähän on kaapillinen jotain DVD-levyjä, mitä kukaan ei tarvitse. ;) Mutta minun lankani sitten! Niitä voi tarvita ihan koska tahansa, ja mitä sitten, jos ne vievät enemmän tilaa kuin miehen DVD:t?

    Joskus ihminen on vähän pöljä otus. Ehkä pitäisi antaa sen toisen osapuolen karsia omat tavarani, niin se ihana-kamala tunnearvo ei pääsisi tunkeutumaan väliin.

    VastaaPoista
  29. Et arvaakaan, miten paljon minä ihan oikeasti olen jo karsinut Sulon tavaroita. Jos Sulo tekisi saman minulle, saisin kohtauksen. :-D

    VastaaPoista
  30. Ei saa heittää roskiin niitä vanhan kaupan asiakirjoja 1900-luvun alusta! Kannattaa ensin kysyä Elinkeinoelämän keskusarkistosta ELKA:sta Mikkelistä, että huolivatko sinne.
    Terv. Mikkelissä vieraileva karjalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttisi oli varmasti tarkoitettu Rouva Kukolle. Hän ei ehkä huomaa sitä täältä. Rouva Kukon ja Munalan kaupan löydät osoitteesta:

      http://munalaan.blogspot.fi/

      Poista
  31. Ihanaa kuulla, että muillakin on tavaraa :) Itse olen systemaattisesti alkanut raivata tavaraa alue kerrallaan - aloitin vaatekaapista, se kun oli äkkiä siivottu ja samalla hieman totuttelin poisheittämisen tunteeseen. Siitä oli sitten hyvä jatkaa keittiön kautta kellariin ja muihin paikkoihin.
    Luin joskus, että jonkun mukaan (en muista minkä) ihmisen alapuolelle säilötyt tavarat ja asiat ovat menneisyyttä (kellari) ja yläpuolelle tulevaisuutta (vintti)ja niiden järjestys heijastaa näihin asioihin. Uskokoon kuka ja mihin haluaa mutta musta tuo oli niin oiva ajatus, että ajattelin pitää sen mielessäni siivoukseen ryhtyessäni.
    Ja suosittelen hyllyjen rakentamista vinttiin - helpottaa järjestyksenpitoa. Kiitos Susanna jälleen osuvasta ja kommentteja kirvoittaneesta kirjoituksestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, jos tuo pitää paikkaansa, niin meillä kaikki on sitten tulevaisuutta, kun jalkojen alle ei voi mitään säilöä. :-D

      Poista
    2. ...ja meillä kaikki menneisyyttä, kun yläkerta on remontissa ja kellari on virallinen varasto -.-

      Mut tosiaan. Mulla on keskimäärin kerran vuodessa kirppispöytä viikon tai pari. En tajua mistä sitä rojua aina löytyy tai sitten vuosi vuodelta opin enemmän ja enemmän luopumaan siitä tavarasta. Tavoitteena olisi, että tulevaisuudessa ainut varasto on vinttikomeron pätkä ja sielläkin sijaitsee vain kausivaatteita ym. jotka ovat oikeasti tarpeellisia ja säilyttämisen arvoisia.

      Poista
  32. Hei en lukenut kommentteja.
    Mutta vanhoja lehtiä voi viedä sairaaloihin ym... paikkoihin joissa odotustiloja.
    Itse vein vanhoja lehtiä ja muuta askartelu tavaraa leikkipuistoon, lasten kouluihin, asukaspuistoon ja kehitysvammaisten päivä/työtoimintaan kelpasi myös. Lehdistä oltiin innoissaan :)

    Irma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuä olenkin nyt lajitellut lehdet kasseihin. Seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi kysellä niistä laitoksista, että saapiko tulla tuomaan. :)

      Poista
  33. Hei,
    Raivauskohtauksesta kesällä kärsineenä tyhjentelin kaappeja ja kellaria. Vaatteet ja lasten lelut vein vastaanottokeskukseen, ottivat siellä vastaan. Itä-helsingissä myös myllypuron kirkko ottaa vastaan asunnottomille tarkoitettuja vaatteita. Erityisesti alusvaatteet ja sukat ovat tervetulleita. Myös saippuat ja shampoot voi viedä :)
    Päiväkodit vastaanottavat mielellään askartelumateriaalia (ml lankaa, nappeja, kangastilkkuja jne.). Lisäksi mielenterveyspotilaiden kuntoutumisyksiköissä on monesti hätävaatevarastoja, jotka kaipaavat täydennystä... Ja löytöeläintalot ottavat usein vastaan räteiksi sopivia tekstiilejä/vaatteita... Paljon on paikkoja, kunhan vain näistä yleisesti tiedettäisi... Tsemppiä karsimiseen!

    VastaaPoista