Moni luki meistä kertovan jutun paikallislehdestä ja tuli sen ansiosta. Eli kannatti mennä lehteen. On ihan jännittävää nähdä, käykö jatkossa niin, että väki vähenee, kun uteliaimmat ovat käyneet paikan päällä, vai niin, että sana alkaa kulkea ja ihmisiä tuleekin vielä lisää.
Olin ajatellut, että kun kun minun on pysyttävä tiukasti työhuoneessa ihan koko päivän, saan tosi paljon töitä tehtyä. Se oli väärä luulo. Vaikka asiakkaita ei ehkä määrällisesti ole käynyt mitenkään virtaamalla, niin he ovat lähes kaikki viivähtäneet pitkään. Viime keskiviikkona sain töitä tehtyä noin tunnin verran koko päivän aikana, mutta muulloin täällä oli koko ajan joku.
Näinä päivinä on tämä eteläkarjalainen ihmisluonne taas tullut minullekin tutummaksi. Täällä väki on kovin luontevaa ja avointa, ihmiset juttelevat (vai pitäisikö minun jo osata sanoa "haastavat") minullekin, kuin olisivat minut iät kaiket tunteneet.
Osa ihmisistä on tullut vain uteliaana kurkistelemaan ja juttelemaan mukavia, osa vartavasten ostoksille ja osa kertomaan aseman entisistä loiston päivistä. Olemme saaneet kuulla monia hienoja yksityiskohtia ja muistoja, ja minusta ne ovat arvokasta kuultavaa. Mukavaa on ollut sekin, että pari paikallista yrittäjää on käynyt toivottamassa minut tervetulleeksi Imatralle. Käy väkisinkin mielessä, olisiko Orivedellä ikinä tapahtunut sellaista. Epäilen.
2 kommenttia:
ei ne niin höperöitä juttuja ollu tän viimeisen asiakkaan kanssa ;) kiva oli käydä!
Kiva kun kävitte! Minulla oli ainakin sellainen olo, että olin ihan höperö. Kuuntelin vähän ihmeissäni, että mitä kummaa suustani oikein tulee.
Lähetä kommentti